Olen profeetta - enkä ole profeetta

Olen profeetta – enkä ole profeetta

Otsikko saattaa nyrjäyttää joidenkin aivot vinksalleen, mutta totta se on.

Selitystähän moinen paradoksaalinen väite vaatii.

Kyse on siitä, että olen tuntenut profeetallista kutsumusta jo vuosien ajan, vastaanottanut monia profeetallisia sanomia eri tavoin, ja monet muut ovat saaneet sanomia minun profeetallisesta tehtävästäni.

Olen kuitenkin vasta valmistumassa profeetaksi kuolemanvarjon erämaakoulussa, jossa ainoa ystävä on yksinäisyys, ja verenhimoiset sakaalit ulvovat ympärillä yötä päivää. Se koulu on hirveä pätsi enkä toivo sellaista sielun pimeää yötä kenellekään. Pitää olla täysi seinähullu, kuten minä, että suostuu tällaiseen äärimmäisen rankkaan koulutukseen.

Eli minulla ei ole loppututkintoa eikä Jumala ole vielä vihinnyt eli voidellut minua profeetaksi ja antanut minulle sen merkiksi lahjan tehdä ihmetekoja, jotka vahvistaisivat Jumalan minulle antaman sanoman oikeellisuuden.

Olen kuitenkin käyttänyt itsestäni nimitystä profeetta samaan tyyliin, kuin oppilaat kutsuvat koulussa sijaista opeksi, vaikka hän ei olekaan muodollisesti pätevä eli tutkinnon suorittanut opettaja. Toinen esimerkki on se, että potilaat voivat puhutella valmistumassa olevaa lääketieteen opiskelijaa lääkäriksi, vaikka hän ei ole vielä täysin saanut opintojaan loppuun, vaan on vasta harjoittelemassa sairaalassa.

Olen siis perkeleellisessä myllytyksessä oleva valmistumassa oleva profeetta. Profeettakouluni on vielä kesken. Normaalista poiketen minä en tiedä, paljonko minulla on vielä opiskeluaikaa jäljellä. Mutta sen tiedän, että mitä vaativampi tehtävä, sitä kauemmin koulutus kestää.