Ennen nykyaikaa suurin osa ihmisistä ei osannut edes lukea, mutta tämä seikka oli hyvässä sovussa todellisuuden kanssa. Painotuotteet ja sitä ennen käsin kopioidut kodeksit olivat niin kalliita, ettei ollut pienintäkään vaaraa, että joutuisi niiden kanssa tekemisiin.
Kuitenkin perusoletus oli, että ihmisten tieto reilusti riittäisi taivasmatkalle. Reformaation aikaan ei edes rikkailla seurakunnilla ollut Raamattuja tai virsikirjoja, vain aniharvoilla. Kuitenkin oli hengellistä tietoa aivan riittävästi.
Oli ennenkin ollut, että vain pieni osa ihmisistä oli paneutunut hengellisiin. Reformaatio ryhtyi nimittämään heitä hengelliseksi regimentiksi. Reformaation idea jopa oli, että he eivät ole yhtään sen korkeammalla kuin maallinenkaan regimentti, jonka oli täysi lupa paneutua arkiasioihin. Maallisen regimentin ei tarvinnut setviä ollenkaan hengellisiä asioita.
Vähitellen painotuotteet tulivat niin halvoiksi, ja useilla ihmisillä oli mahdollisuus ostaa niitä. Meilläkin jo useimmissa kodeissa oli jo 1800-luvulla mahdollisuus lukea Raamattua. Sitä ennen oli tultu toimeen tuhat vuotta ilman. Hiipi VELVOLLISUUS lukea Raamattua. Ei tällainen kaikkia koskeva velvollisuus ollut tullut kellekään edes mieleen.
Vertauskohta löytyy nykyajasta. Selitetään, että kaikkien on käytettävä nettiä, vaikka 30 vuotta sitten nykyistä nettiä ei edes tiedetty.
Entiseen aikaan KIRKKO oli pitänyt huolen, että kaikilla on pääsy Jumalan luo ja Kristuksen armoon. Nyt velvollisuus muka siirtyi YKSITTÄISILLE ihmisille. Kun Luther vielä käsittämättömässä sokeudessaan julisti että yksinomaan Raamattu - ohi kirkolliskokouksen - oli opin lähteenä, aukesivat sellaiset padot yksilölliseen ja moninaiseen raamatuntulkintaan, että niitä ei voi enää sulkea.
Sanottakoon suoraan: hengellinen viidakko, jossa nyt olemme ja vaellamme päämäärättömästi, on REFORMAATION täysin odottamaton sivutulos.
Kuitenkin perusoletus oli, että ihmisten tieto reilusti riittäisi taivasmatkalle. Reformaation aikaan ei edes rikkailla seurakunnilla ollut Raamattuja tai virsikirjoja, vain aniharvoilla. Kuitenkin oli hengellistä tietoa aivan riittävästi.
Oli ennenkin ollut, että vain pieni osa ihmisistä oli paneutunut hengellisiin. Reformaatio ryhtyi nimittämään heitä hengelliseksi regimentiksi. Reformaation idea jopa oli, että he eivät ole yhtään sen korkeammalla kuin maallinenkaan regimentti, jonka oli täysi lupa paneutua arkiasioihin. Maallisen regimentin ei tarvinnut setviä ollenkaan hengellisiä asioita.
Vähitellen painotuotteet tulivat niin halvoiksi, ja useilla ihmisillä oli mahdollisuus ostaa niitä. Meilläkin jo useimmissa kodeissa oli jo 1800-luvulla mahdollisuus lukea Raamattua. Sitä ennen oli tultu toimeen tuhat vuotta ilman. Hiipi VELVOLLISUUS lukea Raamattua. Ei tällainen kaikkia koskeva velvollisuus ollut tullut kellekään edes mieleen.
Vertauskohta löytyy nykyajasta. Selitetään, että kaikkien on käytettävä nettiä, vaikka 30 vuotta sitten nykyistä nettiä ei edes tiedetty.
Entiseen aikaan KIRKKO oli pitänyt huolen, että kaikilla on pääsy Jumalan luo ja Kristuksen armoon. Nyt velvollisuus muka siirtyi YKSITTÄISILLE ihmisille. Kun Luther vielä käsittämättömässä sokeudessaan julisti että yksinomaan Raamattu - ohi kirkolliskokouksen - oli opin lähteenä, aukesivat sellaiset padot yksilölliseen ja moninaiseen raamatuntulkintaan, että niitä ei voi enää sulkea.
Sanottakoon suoraan: hengellinen viidakko, jossa nyt olemme ja vaellamme päämäärättömästi, on REFORMAATION täysin odottamaton sivutulos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan se noinkin. Evankeliumin ytimen voi kiteyttää yhteen raamatun jakeeseen (Joh. 3:16). Mutta jos haluaa elää uskonsa mukaisesti arkipäivässä, niin ajoittain voi kaivata vähän muutakin. Kaikki kunnioitus hengelliselle regimentille, mutta en halua jäädä vain sen varaan, mitä sunnuntaina saarnastuolista kerrotaan. Kyllä minä haluan tutkia asioita itsekin, sillä auktoriteettiusko voi johtaa myös harhaan.
Rehellinen etsijä ei tieltä eksy, sillä hän ei kuvittele tietävänsä kaikkea. Vaaravyöhykkeellä ovat oman elämänsä teologit, jotka kuvittelevat kaiken mieleensä juolahtavan tulevan suoraan Jumalalta. Se ei tietenkään ole tervettä. Usko ei ole päälle liimattu tai aivopesty ominaisuus. Ihminen työstää sitä väistämättä aina myös oman korvien välinsä läpi. Lopputulos riippuu valitettavasti joskus siitä mitä siellä korvien välissä sattuu olemaan.