Usein kuulee sanonnan ettei usko ole tunteissa. Tunnekokemuksia jopa pidetään eksytyksenä ja jonain ikävän asiana. Tunteiden pelätään johdattavat hurmokseen, kaatuiluun, kaikenlaiseen mielipuoliseen ja sekavaan.
En ehkä uskoisi ilman tunteita? Kokemusta siitä, että sisimmässä on suuri rakkaus. Joskus koko kehoni on jonkin äärettömän rakkauden tunteen "valtaama". Mitä muuta se voisi olla kuin Jumala? Sitä tunnetta ehkä ei voi kokea, jos ei usko Jumalan olemassaoloon? Vai voiko? Se tunne on kuin jotain mikä on tämän näkyvän maailman ulkopuolelta. Se on kuin olisi Henki ja joskus Hengen voi jopa tuntea sisimmässä.
Mutta mikään se ei perustu ihmisten oppirakennelmiin, Jumala on aina salattu tietyllä tapaa.
LS
En ehkä uskoisi ilman tunteita? Kokemusta siitä, että sisimmässä on suuri rakkaus. Joskus koko kehoni on jonkin äärettömän rakkauden tunteen "valtaama". Mitä muuta se voisi olla kuin Jumala? Sitä tunnetta ehkä ei voi kokea, jos ei usko Jumalan olemassaoloon? Vai voiko? Se tunne on kuin jotain mikä on tämän näkyvän maailman ulkopuolelta. Se on kuin olisi Henki ja joskus Hengen voi jopa tuntea sisimmässä.
Mutta mikään se ei perustu ihmisten oppirakennelmiin, Jumala on aina salattu tietyllä tapaa.
LS
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun ihmiset eivät vastaa, ovatkohan ihan eri mieltä vai niin samaa mieltä, että turha kommentoida.
LS
"tuntekaa"
"Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne
suruksi"
Jaakob: 4: 9
Se on eri asia kuin normi tunne jostakin, esim se ei tunnu pelkästään sydänalassa, vaan koko kehossa, ikäänkuin keho täyttyy lämpimästä rakkaudeksi koetusta kokemuksesta, ehkä se ei ole edes tunne kun se ei liity siihen mikä on mieliala ollut.
LS
Eli kait tästä on päätettävä että kokemus on ainutkertainen, ainakin palstalaisten keskuudessa...ainut vastaajakin oli ihan eri ymmärryksessä, kuin kyse olisi siitä tunteeko iloa vai surua...itkua...mutta kyse ei ole siitä...
Uskon että on jokin joka on Jumala ja Hän voi esimerkiksi lohduttaa...
LS
Usko ei riipu tunteista. Mutta ei kukaan ole sanonut, ettei siihen liittyisi tunteita. On kuitenkin eri asia tulla niistä riippuvaiseksi. Tunneriippuvaiset juoksevat kokemusten perässä, koska heidän on saatava "huumeensa", muuten usko tuntuu kadonneen. Jumalan sanaan nojaava usko ei katoa, vaikka ei joku päivä tuntuisikaan juuri miltään.
Kyse ei ole huumeista, jos tunne on Jumalan antama vai onko? Sillä en ole siihen tunteeseen riippuvainen, se tulee harvoin, yllättäen...usein jopa niin...että seuraavaksi tapahtuu jotain ikävää, ikäänkuin se tunne lohduttaisi, että siitä ja kaikesta selviää.
Muuten tuo mitä kirjoitit on tyypillinen vastaus mitä joutuu kokemaan kun kertoo, että Jumalan voi kokea tunteena sisimmässä...tällöin tulee aina...aina joku joka sanoo eksytyksistä...riippuvaisuudesta, tunneriippuvaisuudesta...he sanovat että tunne ei ole väärin mutta seuraavassa lauseessa jo kumoavat väitteensä mitä aiemmin esittivät.
LS