Armeijan kokonaiskulutus kesäkuu 1941 - toukokuu 1945 ( tonneina):
Korkeaoktaaninen lentopolttoaine - 2 998 400 (uudemmat lentokoneet)
Alhainen oktaaniluku (B-70, KB-70)-1 483 000
Bensiini (auto) - 5 750 100
Dieselpolttoaine - 911 100
Kerosiini ja ligroiini - 1 103 900
Lentoöljy - 325 700
Auto- ja traktoriöljy - 370 700
Muut öljytuotteet - 415 800
-----------------------------------
Yhteensä 13 358 700 tonnia.
Lentopolttoaineen oma tuotanto (tonnia) :
1940 - 889 000
1941 - 1 269 000
1942 - 912 000
1943 - 1 007 000
1944 - 1 334 000
1945 - 1 017 000
http://www.teatrskazka.com/Raznoe/StatS ... 04.html#t6
Korkeaoktaaninen lentopolttoaine - 2 998 400 (uudemmat lentokoneet)
Alhainen oktaaniluku (B-70, KB-70)-1 483 000
Bensiini (auto) - 5 750 100
Dieselpolttoaine - 911 100
Kerosiini ja ligroiini - 1 103 900
Lentoöljy - 325 700
Auto- ja traktoriöljy - 370 700
Muut öljytuotteet - 415 800
-----------------------------------
Yhteensä 13 358 700 tonnia.
Lentopolttoaineen oma tuotanto (tonnia) :
1940 - 889 000
1941 - 1 269 000
1942 - 912 000
1943 - 1 007 000
1944 - 1 334 000
1945 - 1 017 000
http://www.teatrskazka.com/Raznoe/StatS ... 04.html#t6
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomalaiset lentojoukot kuluttivat 1941-1944 kaikkiaan 28300 tonnia lentopolttoainetta. Lapin sodassa 520,5 tonnia.
Eräiden tietojen mukaan jatkosodassa lennettiin 51 000 lentoa mutta ei ole tietoa sisältääkö se vain ns sotalennot vai sisältääkö se myös siirto- ja koulutuslennotkin. Suurin osa lennoista tehtiin yksimoottorisilla koneilla jotka lennoilla kuluttivat luultavasti 200-300 litraa polttoainetta. Ehkäpä 51 000 oli vain sotalentojen määrä.
Neuvostoliiton polttoainekulutus oli noin 200 kertaa suurempi kuin Suomen. Sen sijaan Natsi-Saksan lentopolttoaineen tuotanto oli n. 160 000 tonnia kuukaudessa ennen kesäkuun 1944 romahdusta eli tuotanto suurempi kuin NL:n lentopolttoainekulutus 1942-1944 (tammi-toukokuu).
Luftwaffen lensi sotalentoja pelkästään itärintamalla v. 1943 n. 450 000. Seuraavana vuonna 352 000 ja lännessä noin 154 000. Natsi-Saksalla oli suuri määrä pitkiä siirtolentoja valtavan suuren miehityshallintoalueen vuoksi.
Jos kaksimoottoristen ja yksimoottoristen lentokoneiden keskikulutus lennolla on ollut 400 litraa niin 5.6 miljoonan tonnin polttoaineen kulutus viittaisi lentosuorituksia olleen 14 miljoonaa. Jos kulutus keskimäärin 300 litraa lennolla on lentoja suoritettu 18.6 miljoonaa.
Itse sotalentojen määrä on ollut noin 4 miljoonaa. 1941-45.
Neuvostoliiton taistelulentosuoritukset Suuressa Isänmaallisessa sodassa vuonna 1962 julkaistun opuksen mukaan:
1941 - 459 221
1942 - 852 691
1943 - 885 416
1944 - 993 050
1945 (tammi-toukokuu) - 617 758
Yhteensä 3 808 136 lentoa
Saman opuksen mukaan VVS RKKA - armeijan ilmavoimien sotalennot:
1941 - 259 686 päivä 9 879 yö
1942 - 365 060 päivä 206 070 yö
1943 - 474 343 päivä 203 514 yö
1944 - 630 468 päivä 186 579 yö
1945 - 448 855 päivä 120 307 yö
Tämän päälle tulevat vielä laivaston ja ADD:n sekä muut sotatoimilennot.
-----Stieglitz-----
Spitfiren polttoainekulutus 350 km/h lentonopeudella noin 4500 metrin korkeudessa oli noin 100 litraa tunnissa. Ju-87 Stukalla samalla lentonopeudella 5 000 metrin korkeudella 275 litraa tunnissa.
Hävittäjäkoneen 1 tunnin 20 minuutin lento sekä mahdollinen ilmataistelu nosti ilman muuta hävittäjän polttoainekulutuksen yli 200 litraan. Tuskinpa 300 litran tankilla varustettu bf-109 G hävittäjä kulutti lennolla juuri enempää kuin 250 litraa.
Pommikoneiden kulutus nousi helpostikin useamman tunnin lennolla pommikuorman kanssa yli 1 000 litran.
300 litran keskikulutus voi olla aika lähellä totuutta kun Suomen ilmavoima noin 3 000 tonnin pommikuorman kuljettamiseen n. 5 000 pommituslentoa. Pommikoneilla kyllä suotitettiin enemmän kuin 5 000 lentoa jatkosodassa.
Suomalaisten sotasaalis Pe-2 koneet nopeutensa vuoksi toimivat tiedustelutehtävissä. NL tuhosi kolmesta näistä Pe-2 koneesta kaksi ilmaiskussa Lappeenrannan kentälle illalla 2.7.44. Ja vaikka suomalaislentäjät väittivät kyseisenä iltana ampuneensa ilmataistelussa alas 4 Pe-2 konetta (Lehtovaara yksin 3) niin Geustin mukaan hyökkääjät eivät menettäneet yhtään pommikonetta eikä myöskään yhtään hävittäjää. Sen sijaan 10 Il-2 konetta sai osumia ja putosivat, joista 2 pakkolaskun tehnyttä vietiin korjattavaksi, 1 ampui alas ilmatorjunta ja 1 ampui alas saksalaishävittäjälentäjä Immolan kentän lähellä.
Suomessa Lundqvist määräsi jo 1943, että polttoainetta pitää ilmavoimissa alkaa säästellä pahan päivän varalle. Esim. Saksan operaatioita Oranienbaumissa ei enää tuettu. Näin ilmavoimat eivät kärsineet polttoainepulasta 1944 kesällä. Lisäksi oli tehty varakenttiä Kannaksen selustaan ja laitettu näille viestiyhteydet. Ilmavoimat olivat paremmin varustautuneet kesään 1944 kuin maavoimat. Syy oli juuri Oranienbaum, josta oli lyhyt matka Kannaksen Suomenlahden rannikolle. Näin ei "suurhyökkäys", joka pinta-alaltaan Kannaksella ollut kuin 30 x 80 km aiheuttanut logistisia tai viestiongelmia ilmavoimille. Nämä kykenivät jopa ottamaan osasto Kuhlmeyn kentillleen ja tarjoamaan ison lento-osaston vaatiman infrastruktuurin.
"Ilmavoimat olivat paremmin varustautuneet kesään 1944 kuin maavoimat."
Ilmavoimien johto totesi suurhyökkäyksen laannuttua raportissaan että ilmasota oli muuttunut Suomen kannalta epäedulliseen suuntaan ja "muistuttavan jo tilannetta talvisodan lopulla". Raportissa mainittiin neuvostoilmavoimilla olevan selvä laadullinen ylivoima.
Saksalaiset puolestaan pitivät neuvostoilmavoimien merkitystä ja roolua kesästä 1944 lähtien suorastaan ratkaisevana kun vielä 1943 se luokiteltiin vain "häiritsevänä ja kiusallisena".
Ilmeisesti kesä 1944 kaikesta huolimatta tuli Suomen ilmavoimillekin ikävänä yllätyksenä juuri hyökkääjän ilma-aseen (koneet ja lentäjät) laadullisen nousun vuoksi.