Häiritsee uskonnon fiksoituminen käsiteeseen 'ikuinen elämä' kuoleman jälkeiseen aikaan. Tätä minun nähdäkseni Luojajumala ei määrittele sitoessaan ihmisen aikaan ja materiaan, kun ihminen tuli tiedon kautta jumalien kaltaiseksi.
Onko uskonnossa määritelty edes mitä tarkoittaa Luojajumalan sanat, että minkälainen on jumalien kaltainen ihminen?
Jos tätäkään ei määritellä, niin miten voidaan faktana ajatella, että mitä sitten tarkoittaa Luojajumala suojatessan 'ikuisen elämän', kun ihminen tuli jumalien kaltaiseksi?
Tässä nämä sanat Raamatusta:
<<3:22 Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"<<
Entäpä, jos tämä suomen kielen pääte onkin väärä suomentajan tulkinta, ja Luojajumala onkin sanonut, ettei jumalien kaltainen ihminen, joka tuli tietämään hyvän ja pahan eläisi iankaikkisessa?
Kuinka paljon määrittää lopullista kirjoitusasua kääntäjän oma asenne siihen, että mitä hän olettaa siinä lukevan? Entäpä jos hän ei ole ymmärtänyt kohtaa oikein?
Onko uskonnossa määritelty edes mitä tarkoittaa Luojajumalan sanat, että minkälainen on jumalien kaltainen ihminen?
Jos tätäkään ei määritellä, niin miten voidaan faktana ajatella, että mitä sitten tarkoittaa Luojajumala suojatessan 'ikuisen elämän', kun ihminen tuli jumalien kaltaiseksi?
Tässä nämä sanat Raamatusta:
<<3:22 Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"<<
Entäpä, jos tämä suomen kielen pääte onkin väärä suomentajan tulkinta, ja Luojajumala onkin sanonut, ettei jumalien kaltainen ihminen, joka tuli tietämään hyvän ja pahan eläisi iankaikkisessa?
Kuinka paljon määrittää lopullista kirjoitusasua kääntäjän oma asenne siihen, että mitä hän olettaa siinä lukevan? Entäpä jos hän ei ole ymmärtänyt kohtaa oikein?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teologikeskustelusta liittyen ikuiseen elämään tuonpuoleisena:
<<Luopuisinko kristinuskosta, mikäli toivo kuolemanjälkeisestä elämästä
voitaisiin osoittaa vääräksi ja perusteettomaksi? Kyllä luopuisin. Se olisi
kristinuskon julkinen vääräksi osoittaminen: lupaus kuoleman, sairauden ja
muiden ongelmien voittamisesta Jumalan valtakunnan tulon myötä osoittautuisi
suureksi harhaluuloksi. Ja jättäisin oitis papin tehtävän.
Ajattelenko noin vain lapsenomaisen ”taivaspalkinnon” vuoksi? En usko.
Vaikkakin on kiistatonta, että vasta iankaikkisuudessa järkyttävät
epäoikeudenmukaisuudet ja rikokset ihmiskuntaa kohtaan voidaan selvittää
moraalisesti ja vaikkakin on oikein toivoa ulospääsyä elämän ahdingoista,
perimmäinen syy kuolemanjälkeisen elämän välttämättömyyteen löytyy yllä
kuvatusta väitteestä. Kristinuskon perusnarratiivi osoittautuisi joko tietoiseksi
huijaukseksi tai säälittäväksi väärinymmärrykseksi.<<
Miksi se olisi 'säälittävä väärinymmärrys', jos olisi väärinymmärrys? Ihan valtavan asenteellista ajattelua, jossa omaa ajatusta pidetään ikään kuin perusfaktana ja totuutena, että mitä tarkoittaa tuo 'ikuinen elämä'! Entä jos tuo koko oma ajatus onkin täysin väärä ja pelkkä asenne?
Entäpä jos Albert Einstein onkin oikeassa sanoessaan näin:
"Jos tosiasiat ja teoria eivät sovi yhteen, muuta tosiasioita." [16]
Korkmanni tietää stubländerin kaa.