Onkohan Natosta keksitty jo marssilauluja? Venäjästä en tiedä juuri lainkaan. Niitä kannattaa suunnitella tulevia marsseja varten, niin pysyy mieli viihdytettynä. On kuitenkin otettava huomioon, että vihollinen voi tulla esiin "maan alta" myös kotimaassa, kuten on jo käynytkin.
Marssilauluja Natosta ja Venäjästä
Anonyymi
484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Marssilauluista sen verran, että ne ovat psykopaattien ja hullujen rajamailla.
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/68040/panssaroitu_maskuliinisuus_2000.pdf;jsessionid=1C32EC4FE662A517B56D10D2B2CB1439?sequence=3
"Sanoitus liikkuu siis kahden ääripään välillä: psykopaatin tunnustuksesta groteskiin huumoriin. Todennäköisyys on, että suurin osa miehistä ottaa tämänkaltaisen slangin humoristisena, mutta huumorilla on synkkä ulottuvuutensa. Vaikka kie leen suhtautuisi välinpitämättömästi, se vaikuttaa käyttäjäänsä.
Mies omaksuu jossain määrin kielen tarjoamia asenteita. Esimerkkilaulun kaltainen slangi tuottaa väkivaltaista, rasistista ja naista halveksivaa maskuliinisuutta. Sanoitusta ei voi ohittaa toteamalla, että se on vain slangin mustaa huumoria, sillä laulun esittämät raa’at tapahtumat ovat todellisuutta sodissa.
Sodankäynnissä esiintyneet naisiin, lapsiin ja miessiviileihin kohdistuneet julmuudet eivät ole poikkeustapauksia, vaan ne ovat elimellinen osa armeijan taistelukoulutusta, tosin epävirallista. Miessoturien historiasta kirjoittanut Barry McCarthy toteaa, että vaikka soturit arvostavat kunniaa ja aseettomien
korrektia kohtelua, siviilien ja vankien kiduttaminen, murhaaminen ja raiskaaminen ovat aina kuuluneet sodankäyntiin. Taistelujen rasitukset purkautuvat väkivaltana siviilejä kohtaan ja toisaalta siviileihin suhtaudutaan sotasaaliina. (McCarthy 1994, 106.) Tämä kenties tekee ymmärrettävämmäksi Bosnian sodassa tapahtuneet joukkoraiskaukset.
Naisiin kohdistuneet julmuudet Bosnian sodassa eivät ole ainutlaatuisia sotahistoriassa. Esim. USAn sotilaat syyllistyivät Berliinissä vuonna 1945 todistetusti 500 raiskaukseen kuukaudessa (Segal 1987, 187).
Kun Suomessa tulee vuosittain poliisin tietoon yli 400 raiskausta vuodessa ja todellisten tapausten arvellaan olevan 6 000–10. 000 raiskausta vuodessa, niin voi vain arvella, kuinka laajamittaista raiskaussotaa ww2 voittaneiden maiden sotilaat kävivät valloitetussa ja nöyryytetyssä Saksassa.
Puhuttaessa Suomen armeijasta tulee huomioida, minkälaisia asenteita ja arvoja asepalveluksessa opittu virallinen ja epävirallinen kielenkäyttö sekä diskurssit pyrkivät juurruttamaan nuoriin miehiin ja miten ne ilmenevät siviilielämässä armeijan jälkeen...
Vaikka uskomus mieheen evoluutiossa kehittyneestä geneettisestä saalistamis- ja tappamisvietistä elää sitkeästi, ihmiset eivät yleensä halua vahingoittaa ketään rauhan tai edes sodan aikana.
Sodasta ja armeijasta miellyttävinä sotilaiden mieleen jäävät muistot toveruudesta, taisteluista selviytymisistä ja vapaa-ajan ”toilailuista” eikä suinkaan taistelujen jännittävyys, vaara tai tappamisen riemu. Taisteluista miehet muistavat yleensä pelon ja kauhun.
Opaskirjoissa kuolemisen pelko ja surmaamisen vastenmielisyys on kierretty poistamalla kuoleminen. Kranaattien sirpaleet eivät haavoita tai surmaa ketään, vaan ne aiheuttavat tappioita. Samoin napalmin käyttötarkoitusta ei oppaassa edes uskalleta verbalisoida, vaan sitä käytetään kesäaikana runsaasti. Napalmiahan käytetään polttamaan eläviä ihmisiä hengiltä ja tuhkaamaan materiaalisia kohteita.
Vihollissotilaat tai heidän ohjaamansa ajoneuvot ovat ”maaleja”, jotka ”tuhotaan”. Tekstissä ihminen ja kone rinnastuvat toisiinsa. Sotilas on osa sotakonetta "eikä hänellä taistelutilanteessa ole ihmisen arvoa". On siis samaa tuhoaako panssaroidun ajoneuvon vai kymmenen vihollissotilasta. "Kukaan ei kuole".
Sotilasteksteihin ja siten myös sotilaalliseen diskurssiin sisältyy ajatus, että ampuminen siviilissä ja sodassa on samankaltaisuudesta huolimatta täysin päinvastainen akti. Siviilissä ihmisen ampuminen on aina rikos, joka tutkitaan vaikka ampuja olisi ollut valtion väkivaltamonopolin legitiimi edustaja, kuten poliisi. Sodankäynnissä ampuminen muuttuu rikoksesta ja räiskimisestä sotilaan laadullisen arvioinnin perusteeksi.
Sodankäynnin teoreetikko Johan Keegan on Segalin mukaan todennut, että jos etulinjan sotilaat voivat välttää vihollisen tappamisen, he yleensä niin tekevät. Vihollisen mahdollinen inhimillisyys torjutaan mm. viholliskuvilla. Vihollisen representaatioon liitetään pahuuden, kierouden ja epäinhimillisyyden ulottuvuuksia.
kuolemisen pelkoa ja surmaamisen vastenmielisyyttä torjutaan kiertoilmausten ja ns. rationalisoinnin lisäksi kyseenalaistamalla vihollisihmisen inhimillisyys. Hänet dehumanisoidaan. Tässä hyödynnetään viholliskuvia, joita Suomen PV osaltaan luo ja pitää yllä jo rauhan aikana oikeuttaakseen sekä oman olemassaolonsa että puolustusmäärärahansa...."
Olen nähnyt nk. ryssiä suomalaisten keskuudessa,
mutten vielä kertaakaan venäläisten keskuudessa!
Ei helevetti... mitä hittoa? Samasta kirjasta:
Kasvoton mutta taitava vihollinen ei hyökkää mistään tietystä ilmansuunnasta tai edusta jotain kansaa tai valtiota. Kuitenkin Varusmiehen käsikirjan teksti osaa kertoa, että
"vihollinen joutuu meillä sellaisiin maasto- ja sääoloihin, joihin se ei ole tottunut, ja joita se ei tunne, joten omien mahdollisuuksiemme tunteminen ja hyväksikäyttö tasaavat voimasuhteita..."
Onko kyseessä siis islamilaiset ja afrikkalaiset??
Selitys:
"Vihollista ei tietenkään voida määritellä, koska se olisi ulkopoliittisesti epäkorrektia. Käsikirjassa todetaan silti, että vihollinen joutuu ”meillä sellaisiin maasto- ja sääoloihin, joihin se ei ole tottunut”. Oletettavaa on kuitenkin, että mahdollinen vihollinen on Suomen rajanaapuri tai muu lähimaa, kuten Norja, Ruotsi, tai Venäjä, tai ehkä korkeintaan Viro, Saksa tai Ahvenanmaan itsenäisyysjoukot.
Jos rajanaapuri hyökkää Suomeen, se tuskin kohtaa täysin uudenlaista säätä tai maastoa. Ruotsissakin on talvi, ja Venäjälläkin kasvaa puita...
Kansan yhtenäisyyttä uusinnetaan ja lujitetaan pitämällä yllä historiallisen perivihollisen kuvaa ja vetoamalla yhteiseen kunniakkaaseen sotahistoriaan....
PV:n edustajat ovat esittäneet julkisuudessa uusia näkemyksiä puolustusopista, koska heidän mukaansa Suomeen kohdistuu uudenlaisia uhkatekijöitä. Uudet uhkat torjutaan tietenkin uusilla aseilla. Puolustusvoimien komentaja Hägglund näkee taisteluhelikopterit välttämättöminä, jotta uudet uhkat voidaan torjua jo rajalla ja rannikolla (Hägglund 1997).
Sotilasliitto Nato havaitsi ’uudet uhkat’ jo 1990-luvun alkupuolella, jolloin luotiin ’nopean toiminnan joukot’ (Visuri 1997, 79). Hägglundin käyttöönottamat termit eivät ilmeisesti perustukaan Suomea uhkaavien uusien tekijöiden uusiin nimityksiin, vaan perustuvat ennemmin kansainvälisessä sotilaskielessä tapahtuneisiin muutoksiin. PV:n komentajan on käytettävä ajanmukaista terminologiaa, jotta hän ei vaikuttaisi jälkeenjääneeltä.
Ongelmallisinta on, että kielessä tapahtuneet muutokset ymmärretään tapahtuneiksi fyysisten olioiden maailmassa. Hullunkurisinta asiassa puolestaan on, että ’uusilla uhkilla’ tarkoitetaan yleensä talouden ja viestinnän tekniikan kehittymistä, elintasoeroja ja alueellisia konflikteja ( Visuri 1997, 348–349, 465).
Useimmat näistä uusista uhkista ovat heikosti torjuttavissa PV:n uusilla aseilla kuten Hornet-hävittäjillä tai uusilla ohjusjärjestelmillä."
” Jos rajanaapuri hyökkää Suomeen, se tuskin kohtaa täysin uudenlaista säätä tai maastoa. Ruotsissakin on talvi, ja Venäjälläkin kasvaa puita...”
Miksi tuollaista täytyy edes pohtia? Vihollinen on se, joka ase kädessä ylittää suurella joukolla rajan pahat mielessään!
Tottakai puolustajalle on etua siitä, että tuntee hyvin OMAN maastonsa!
Puhut mahdottomia jo maastonkin suhteen. Kerro yksikin asia, mitä Venäjä ei Suomen maastosta tietäisi!
Vain vihollinen ylittää rajan ase kädessä? Tuo on vanhoillinen näkökanta. Nykyään mennään valtion sisään, aseistaudutaan siellä, ja aletaan hajottaa yhteiskuntaa sisältäpäin. Ei ollu pakolaisilla aseita, kun tulivat Ruotsiin... nyt lentää pommit ja luodit.