Kirja on hyvä käyttöliittymä ihmisen ja tekstin kohtaamisessa

”Toiset jopa kirjan arvoisia.”

Siksi se oli hieman sekainen, kun mainitsit kirjasi olevan biofiktiota, nimittäin venkula-veljesi käänteet kirjassa , aiheuttivat hajottavan tunteen sisällölle.
Muuten luin ihan mielenkiinnolla loppuun!

V

Anonyymi kirjoitti:

”Toiset jopa kirjan arvoisia.”

Toisille on mahtavaa olla edelläkävijä indie-genressä, joka edustaa kaikkea tuhertamista, jolla ei ole kaupallisen menestymisen mahdollisuuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Toisille on mahtavaa olla edelläkävijä indie-genressä, joka edustaa kaikkea tuhertamista, jolla ei ole kaupallisen menestymisen mahdollisuuksia.

Mykistävää. Kyetä lumoutumaan yhä uudestaan ja uudestaan omista "indie" -kirjoistaan. Aloituksessa kysyttiin mistä kirjoista olet saanut elämyksiä tänä syksynä.

Anonyymi kirjoitti:

Mykistävää. Kyetä lumoutumaan yhä uudestaan ja uudestaan omista "indie" -kirjoistaan. Aloituksessa kysyttiin mistä kirjoista olet saanut elämyksiä tänä syksynä.

Minäkin ihastuin, suorastaan mykistyin omien kirjojeni tuomasta hurmiosta.
Varsinkin "Hempeät Huulet Väli-lihamerellä" sai aikaan euroforisia tunteenpurkauksia sisimmässäni.
Ja "Elämä Viidensadan Jousen poukamassa" vasta antoi minulle sellaisen lukuelämyksen, että vieläkin itkettää.

En olisi voinut ikinä edes aavistaa, kuinka helvetin hyvä minä olen!

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin ihastuin, suorastaan mykistyin omien kirjojeni tuomasta hurmiosta.
Varsinkin "Hempeät Huulet Väli-lihamerellä" sai aikaan euroforisia tunteenpurkauksia sisimmässäni.
Ja "Elämä Viidensadan Jousen poukamassa" vasta antoi minulle sellaisen lukuelämyksen, että vieläkin itkettää.

En olisi voinut ikinä edes aavistaa, kuinka helvetin hyvä minä olen!

Lue lisää

Lisää tällaista nauru tekee hyvää!

Kotus julkaisee aina kuukauden sanan, eli uutta ilmiötä tai asiaa merkitsevän uudissanan, ja viime kuun sana on biofiktio eli elämäkertaromaani, osittain keksitty tarina todellisesta henkilöstä.

Biofiktioiden lukijakunta saattaa olla melkoisen kriittistä, sillä monella on tietty, piintynytkin käsitys tunnetuista historian henkilöistä, jo oppikirjojen, monien tutkimusten ja elämäkertojenkin kautta. Lähihistorian henkilöistä on saatavilla paljon dokumentoitua tietoa, voi olla henkilökohtaisiakin kontakteja. En ole ollut koskaan erityisemmin innokas elämäkertojen lukija, en varsinkaan poliittisten henkilöiden, ehkä nämä biografiat tempaavat paremmin mukaansa.

Pidin kovasti Minna Rytisalon kirjasta Rouva C, joka kertoo Minna Canthista keskittyen enemmän hänen naisellisuuteensa, tyttären rooliin, äitiyteen, nuoreen avioliittoon, rakkauteen ja leskeksi jäämiseen. Myös ajankuva Jyväskylän seminaarissa on eloisaa luettavaa.
Johanna Venhon kirjan Sylvi kekkosesta aikanaan luin, ja sekin jäi myönteisenä kokemuksena mieleen, ilman muuta Tovekin kiinnostaa. Kirjailija antaa jonkin uuden näkökulman henkilöön, vähemmän tunnetun, mutta kyllähän sen biofiktiossakin pitäisi olla totuuden kanssa sopusoinnussa - vai pitäisikö? Raija Oraselta on ilmestynyt biofiktioita, ja nyt muistuu mieleen Fanny, joka kertoo Sinebrykoffin sukuun naidusta näyttelijästä. En siihen oikein saanut makua, tosin henkilökin oli minulle tuntematon. Saa nähdä, miten nappaa uusi Anita Välkistä kertova kirja. Jonoa on uutuuksiin, toivottavasti niitä ei kaluta puhki kritiikeissä, ennen kuin saan käsiini.

Juuri nyt luen Hannu Mäkelän tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa nimeltä Pilven reuna. Siinä yksinäinen jo ikääntynyt ja kyynistynytkin toimittaja Ilmari tapaa kahvilassa Elinan, johon heti rakastuu palavasti ja jonka kanssa alkaa viestitellä somessa yötä päivää, toki he tapaavatkin. Rakastumisessa on samanlaista ehdottomuutta ja heittäytymistä kuin nuorilla, mies herää kuin uudelleen eloon. Mäkelä on hyvin tuottelias, ei lempikirjailijoihini kuuluva, mutta uutuushyllyn antina tarttui käteeni ja on ihan laatuisa luettava.

Paloman elämä Kolumbiassa nuorena vaimona, äitinä ja leskenä sekä koulun perustajana tarjoaa ainesta vaikka laajempaankin kirjaan, ja uusi elämänvaihe Ruotsissa voisi antaa osaltaan vertailupohjaa. Luomisintoa edelleen!

Ramoona kirjoitti:

Kotus julkaisee aina kuukauden sanan, eli uutta ilmiötä tai asiaa merkitsevän uudissanan, ja viime kuun sana on biofiktio eli elämäkertaromaani, osittain keksitty tarina todellisesta henkilöstä.

Biofiktioiden lukijakunta saattaa olla melkoisen kriittistä, sillä monella on tietty, piintynytkin käsitys tunnetuista historian henkilöistä, jo oppikirjojen, monien tutkimusten ja elämäkertojenkin kautta. Lähihistorian henkilöistä on saatavilla paljon dokumentoitua tietoa, voi olla henkilökohtaisiakin kontakteja. En ole ollut koskaan erityisemmin innokas elämäkertojen lukija, en varsinkaan poliittisten henkilöiden, ehkä nämä biografiat tempaavat paremmin mukaansa.

Pidin kovasti Minna Rytisalon kirjasta Rouva C, joka kertoo Minna Canthista keskittyen enemmän hänen naisellisuuteensa, tyttären rooliin, äitiyteen, nuoreen avioliittoon, rakkauteen ja leskeksi jäämiseen. Myös ajankuva Jyväskylän seminaarissa on eloisaa luettavaa.
Johanna Venhon kirjan Sylvi kekkosesta aikanaan luin, ja sekin jäi myönteisenä kokemuksena mieleen, ilman muuta Tovekin kiinnostaa. Kirjailija antaa jonkin uuden näkökulman henkilöön, vähemmän tunnetun, mutta kyllähän sen biofiktiossakin pitäisi olla totuuden kanssa sopusoinnussa - vai pitäisikö? Raija Oraselta on ilmestynyt biofiktioita, ja nyt muistuu mieleen Fanny, joka kertoo Sinebrykoffin sukuun naidusta näyttelijästä. En siihen oikein saanut makua, tosin henkilökin oli minulle tuntematon. Saa nähdä, miten nappaa uusi Anita Välkistä kertova kirja. Jonoa on uutuuksiin, toivottavasti niitä ei kaluta puhki kritiikeissä, ennen kuin saan käsiini.

Juuri nyt luen Hannu Mäkelän tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa nimeltä Pilven reuna. Siinä yksinäinen jo ikääntynyt ja kyynistynytkin toimittaja Ilmari tapaa kahvilassa Elinan, johon heti rakastuu palavasti ja jonka kanssa alkaa viestitellä somessa yötä päivää, toki he tapaavatkin. Rakastumisessa on samanlaista ehdottomuutta ja heittäytymistä kuin nuorilla, mies herää kuin uudelleen eloon. Mäkelä on hyvin tuottelias, ei lempikirjailijoihini kuuluva, mutta uutuushyllyn antina tarttui käteeni ja on ihan laatuisa luettava.

Paloman elämä Kolumbiassa nuorena vaimona, äitinä ja leskenä sekä koulun perustajana tarjoaa ainesta vaikka laajempaankin kirjaan, ja uusi elämänvaihe Ruotsissa voisi antaa osaltaan vertailupohjaa. Luomisintoa edelleen!

Lue lisää

Kiitos @Ramoona kannustuksesta ja tottahan se on että noihin Kolumbian vuosiini mahtuu sata tarinaa, joista jokaisesta voisi kirjoittaa kirjan, mutta jokainen vuosi joka kuluu siitä ajasta tekee sen aina vain epätodennäköisemmäksi. Jonkinlaista novellikokoelmaa voisin harkita.
Nyt kuitenkin olen aloittanut käännöstyöni toisen kirjani englanninkieliseksi versioksi; kirja on omistettu päähenkilön tyttärelle ja koska hänen suomenkielen taitonsa ei riitä pitkän kirjoitetun tekstin lukemiseen, niin haluan kirjoittaa sen saman hänelle englanniksi.

Listalla on, jota odottelen. Pietilä on taitava kirjoittaja, varmasti mielenkiintoista luettavaa; hevosen suusta.

Harvoin osallistun näihin kirjaketjuihin, kuten sanonut olen, olen kömpelö kirjoittamaan auki mietteitäni. Pidin "synninpäästönä" tuota Demeterin mainintaa Jukka Hurmeen "Niemen" jäämisestä kirjahyllyyn. Itselläni se jäi kesken ja palautin kirjastoon. Ei vaan ollut mielentilani sillä hetkellä otollinen.
"Tuollapäin on highway", Heikki Herlinin isästään kirjoittama toi niin inhimillisen ja toisenlaisen kuvan Niklaksesta. Ainahan sielua hipaisee myös kuvatut paikatkin, jotka ovat itselle tuttuja ja merkityksellisiä.
Anna-Leena Härkösen teksteistä olen pitänyt aina. Ovat raikkaita rehellisyydessään ja suoruudessaan.
Biofiktiivisistä en pidä. Haluan pitää omat mielikuvani henkilöistä, joista olen ajansaatossa faktatietoa lukenut. Jätän lukematta, koska minusta tuntuisi melkein "härskiltä" luoda kuvaa, joka ei ole totta.

Meillä on tyttärieni kanssa oma pieni kirjapiiri. Toisella on nyt menossa dekkarikausi ja toisella true crime, joten minä kuuntelen äänikirjana "Ihmisen lyhyt historia", Yuval Noah Harari.
Äänikirjoja kuuntelemalla nuo sienten siivoamisetkin ovat sutjakkaasti sujuneet. Enää vajaa 4 litraa tälle sateiselle päivälle ;)

brinkkala

Anonyymi kirjoitti:

Harvoin osallistun näihin kirjaketjuihin, kuten sanonut olen, olen kömpelö kirjoittamaan auki mietteitäni. Pidin "synninpäästönä" tuota Demeterin mainintaa Jukka Hurmeen "Niemen" jäämisestä kirjahyllyyn. Itselläni se jäi kesken ja palautin kirjastoon. Ei vaan ollut mielentilani sillä hetkellä otollinen.
"Tuollapäin on highway", Heikki Herlinin isästään kirjoittama toi niin inhimillisen ja toisenlaisen kuvan Niklaksesta. Ainahan sielua hipaisee myös kuvatut paikatkin, jotka ovat itselle tuttuja ja merkityksellisiä.
Anna-Leena Härkösen teksteistä olen pitänyt aina. Ovat raikkaita rehellisyydessään ja suoruudessaan.
Biofiktiivisistä en pidä. Haluan pitää omat mielikuvani henkilöistä, joista olen ajansaatossa faktatietoa lukenut. Jätän lukematta, koska minusta tuntuisi melkein "härskiltä" luoda kuvaa, joka ei ole totta.

Meillä on tyttärieni kanssa oma pieni kirjapiiri. Toisella on nyt menossa dekkarikausi ja toisella true crime, joten minä kuuntelen äänikirjana "Ihmisen lyhyt historia", Yuval Noah Harari.
Äänikirjoja kuuntelemalla nuo sienten siivoamisetkin ovat sutjakkaasti sujuneet. Enää vajaa 4 litraa tälle sateiselle päivälle ;)

brinkkala

Lue lisää

"Jätän lukematta, koska minusta tuntuisi melkein "härskiltä" luoda kuvaa, joka ei ole totta."
Minä olenratkaissut tuon "härskiyden" ongelman siten että kerron kirjan alussa, mikä osa on totta ja mikä tarua, elikkä spekulointia, miten asiat olisivat voineet tapahtua, ellei ole varmaa tietoa. En menisi myöskään tieten tahtoen vääristelemään totuutta.

Kuitenkin ihmisen elämästä ja hänen ratkaisuistaan voi tehdä omia tulkintoja, niin kauan kuin se pidetää rehellisellä pohjalla.

Anonyymi kirjoitti:

Harvoin osallistun näihin kirjaketjuihin, kuten sanonut olen, olen kömpelö kirjoittamaan auki mietteitäni. Pidin "synninpäästönä" tuota Demeterin mainintaa Jukka Hurmeen "Niemen" jäämisestä kirjahyllyyn. Itselläni se jäi kesken ja palautin kirjastoon. Ei vaan ollut mielentilani sillä hetkellä otollinen.
"Tuollapäin on highway", Heikki Herlinin isästään kirjoittama toi niin inhimillisen ja toisenlaisen kuvan Niklaksesta. Ainahan sielua hipaisee myös kuvatut paikatkin, jotka ovat itselle tuttuja ja merkityksellisiä.
Anna-Leena Härkösen teksteistä olen pitänyt aina. Ovat raikkaita rehellisyydessään ja suoruudessaan.
Biofiktiivisistä en pidä. Haluan pitää omat mielikuvani henkilöistä, joista olen ajansaatossa faktatietoa lukenut. Jätän lukematta, koska minusta tuntuisi melkein "härskiltä" luoda kuvaa, joka ei ole totta.

Meillä on tyttärieni kanssa oma pieni kirjapiiri. Toisella on nyt menossa dekkarikausi ja toisella true crime, joten minä kuuntelen äänikirjana "Ihmisen lyhyt historia", Yuval Noah Harari.
Äänikirjoja kuuntelemalla nuo sienten siivoamisetkin ovat sutjakkaasti sujuneet. Enää vajaa 4 litraa tälle sateiselle päivälle ;)

brinkkala

Lue lisää

Nyt olet jo toinen, brinkkala, joka suosittelee tuota "Tuolla päin on highway"-kirjaa. M on siitä myös puhunut, ehkä joku muukin. Ei muuta kuin varaamaan..)) Taas...

Näin se menee minullakin. Joskus vain ei löydä oikeata viritystä tietyn kirjan lukemiseen.

Tuota Hararin kirjaa Sinisiru täällä aikanaan esitteli. Minulla on sekin (hyllyssä!). Toki ymmärsin, että se on merkittävä kuvaus, ennen muuta siitä, mitä on tulossa, millaiseksi maailma on muuttumassa, mutta kokonaisuutena kirja oli minulle "liian vaikea" hahmotettavaksi, vaikka siitä välittyi toivo: että ihminen keksii ja pärjää myös tulevaisuuden maailmassa. Ehkä täytyy vielä paneutua siihen, joskus..))

Pääsisinpä sieneen minäkin. Lahjaksi sain suppilovahveroita ja sain niistä kastikkeen...
Äläpäs aina mollaa omaa kirjoitustaitoasi. Ilmeikkäästi kirjoitat, omalla äänelläsi..))

Paloma01 kirjoitti:

"Jätän lukematta, koska minusta tuntuisi melkein "härskiltä" luoda kuvaa, joka ei ole totta."
Minä olenratkaissut tuon "härskiyden" ongelman siten että kerron kirjan alussa, mikä osa on totta ja mikä tarua, elikkä spekulointia, miten asiat olisivat voineet tapahtua, ellei ole varmaa tietoa. En menisi myöskään tieten tahtoen vääristelemään totuutta.

Kuitenkin ihmisen elämästä ja hänen ratkaisuistaan voi tehdä omia tulkintoja, niin kauan kuin se pidetää rehellisellä pohjalla.

Lue lisää

"Minä olenratkaissut tuon "härskiyden" ongelman siten että kerron kirjan alussa, mikä osa on totta ja mikä tarua, elikkä spekulointia, miten asiat olisivat voineet tapahtua, ellei ole varmaa tietoa. En menisi myöskään tieten tahtoen vääristelemään totuutta."

Aivan,Paloma, tuon on kirjoittajan näkemys. Lukijana onkin minusta hyvä tietää mitkä osuudet "on saattanut tapahtua". Olen varustettu sellaisilla mielikuvituksen lahjoilla, että faktojen pohjalta mielikuvani henkilöstä "on vaarassa särkyä". Tarkoitan, että kirjoittajalla saattaa olla aivan erilainen näkemys tapahtumien kuluista kuin minulla.
Nämä ovat näitä "makuasioita". Jokaisella omansa.

brinkkala

Anonyymi kirjoitti:

Nyt olet jo toinen, brinkkala, joka suosittelee tuota "Tuolla päin on highway"-kirjaa. M on siitä myös puhunut, ehkä joku muukin. Ei muuta kuin varaamaan..)) Taas...

Näin se menee minullakin. Joskus vain ei löydä oikeata viritystä tietyn kirjan lukemiseen.

Tuota Hararin kirjaa Sinisiru täällä aikanaan esitteli. Minulla on sekin (hyllyssä!). Toki ymmärsin, että se on merkittävä kuvaus, ennen muuta siitä, mitä on tulossa, millaiseksi maailma on muuttumassa, mutta kokonaisuutena kirja oli minulle "liian vaikea" hahmotettavaksi, vaikka siitä välittyi toivo: että ihminen keksii ja pärjää myös tulevaisuuden maailmassa. Ehkä täytyy vielä paneutua siihen, joskus..))

Pääsisinpä sieneen minäkin. Lahjaksi sain suppilovahveroita ja sain niistä kastikkeen...
Äläpäs aina mollaa omaa kirjoitustaitoasi. Ilmeikkäästi kirjoitat, omalla äänelläsi..))

Lue lisää

Juha Hurme mm. oli Turun kirjamessuilla. Kävimme viikonloppuna "meijän mökin" sieniapajilla tyttäreni kanssa ja messut jäi sen takia. Juha Hurme on mielenkiintoinen persoona ja olisin häntä mielelläni kuullut. Toki monia muitakin. Toisaalta tuo korona vielä.

Syksy se on taas vuoden päästä ja uudet sienet. On mitä odotella :)

brinkkala

Anonyymi kirjoitti:

Juha Hurme mm. oli Turun kirjamessuilla. Kävimme viikonloppuna "meijän mökin" sieniapajilla tyttäreni kanssa ja messut jäi sen takia. Juha Hurme on mielenkiintoinen persoona ja olisin häntä mielelläni kuullut. Toki monia muitakin. Toisaalta tuo korona vielä.

Syksy se on taas vuoden päästä ja uudet sienet. On mitä odotella :)

brinkkala

Lue lisää

Ramoona kirjoittikin noista Turun Kirjamessuista, brinkkala. Varmasti paljon nähtävää/koettavaa. MInäkin tykkään Juha Hurmeesta, laaja-alainen ja konstailematon persoona. Vieraili tuolla toisen kunnan kirjapiirissä ja piti niin elävän ja mukaansatempaavan esityksen, että sai meidät introvertitkin ulos kuorestamme..))

Reunahuomautuksena, että historioitsija Simo Heininen on kirjoittanut Agricolasta "Elämä ja teokset" kirjan ja muutakin.

Voin nyt uutisoida, M, ja tietysti muutkin, että olen lukenut tuota Tervon kirjaa kokonaista 40 sivua ja olen aivan haltioissani. Ei Tervo mikään virnuilija ole, vaikka olen häntä vähän sellaisena pitänyt ja kuten moni muukin, vähän kikkailevana sanankäyttäjänä.
Ainakin tämä alku on yhtä mielikuvituksen juhlaa, jossa kuitenkin on pohjalla perusteellinen historiantietämys. Tuollaisen ajankuvan voi siis välittää, vaikka ei ole tuota aikaa elänyt.
Eihän Waltarikaan ollut edes käynyt Egyptissä kun Sinuhen kirjoitti.
Julmia tapoja, roisia kuvauksia, inhuutta, tämän päivän mittareilla mitaten, mutta kiehtovaa silti... Sulateltavaa tuossa kirjassa varmasti riittää. Olisipa joku muukin sen jo lukenut niin olisi varmasti jaettavaa..))

Anonyymi kirjoitti:

Voin nyt uutisoida, M, ja tietysti muutkin, että olen lukenut tuota Tervon kirjaa kokonaista 40 sivua ja olen aivan haltioissani. Ei Tervo mikään virnuilija ole, vaikka olen häntä vähän sellaisena pitänyt ja kuten moni muukin, vähän kikkailevana sanankäyttäjänä.
Ainakin tämä alku on yhtä mielikuvituksen juhlaa, jossa kuitenkin on pohjalla perusteellinen historiantietämys. Tuollaisen ajankuvan voi siis välittää, vaikka ei ole tuota aikaa elänyt.
Eihän Waltarikaan ollut edes käynyt Egyptissä kun Sinuhen kirjoitti.
Julmia tapoja, roisia kuvauksia, inhuutta, tämän päivän mittareilla mitaten, mutta kiehtovaa silti... Sulateltavaa tuossa kirjassa varmasti riittää. Olisipa joku muukin sen jo lukenut niin olisi varmasti jaettavaa..))

Lue lisää

Siis tuo äskeinen juttu oli mun...

demeter1 kirjoitti:

Siis tuo äskeinen juttu oli mun...

Hei D, ehdinkin jo malttamattomana odotella kommenttejasi :) Pääskyistä on paljon arvosteluja, tähän asti lukemani ovat pelkästään kiittäviä. "Kielellinen ja kerronnallinen kikkailu on jäänyt pois ja kaikki on tasapainossa - historia herää henkiin". Mukavaa lukuelämystä edelleenkin! Paljonko sivuja kirjassa on? Tervon kirjat on aika paksuja yleensä
ja monikin on myöntänyt, ettei ole niitä loppuun lukenut, ehkä sen "kielellisen kikkailun" takia, joka voi jättää tarinan taakseen?
M

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, ehdinkin jo malttamattomana odotella kommenttejasi :) Pääskyistä on paljon arvosteluja, tähän asti lukemani ovat pelkästään kiittäviä. "Kielellinen ja kerronnallinen kikkailu on jäänyt pois ja kaikki on tasapainossa - historia herää henkiin". Mukavaa lukuelämystä edelleenkin! Paljonko sivuja kirjassa on? Tervon kirjat on aika paksuja yleensä
ja monikin on myöntänyt, ettei ole niitä loppuun lukenut, ehkä sen "kielellisen kikkailun" takia, joka voi jättää tarinan taakseen?
M

Lue lisää

Just tuo, M, että historia herää eloon kirjaa lukiessa ja Tervo onnistuu viemään lukijan toiseen aikaan siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi, että sanat ja ilmaisut eivät ole "nykysuomea", jota tietysti vasta luotiin silloin.
Ja Tervon kielellinen lahjakkuus on huikea, jos tai kun, on jättänyt tuon kikkailun pois. Ehkä aihe on hänellekin niin iso, että joutuu olemaan nöyrää poikaa sen edessä, pienentämään egonsa..))
Kirja on tietysti "paksu", 455 sivua ja aika pientä tekstiä.
Tähän astisen lukemisen pohjalta voi kyllä sanoa, että "Pääskyt" ei ole kirja, se on elämys ja aikamatka, jollaista ei itse olisi osannut kuvitellakaan tekevänsä.

Katsotaan nyt, säilyykö magiikka, taikuus, loppuun saakka. Jos säilyy niin taitaa olla merkittävin teos aikohin. Ainakin minun lukemistani.
Kerro sitten jos pääset lukemaan. Ja tietysti myös muiden lukukokemuksesta olisi kiva
kuulla.

demeter1 kirjoitti:

Just tuo, M, että historia herää eloon kirjaa lukiessa ja Tervo onnistuu viemään lukijan toiseen aikaan siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi, että sanat ja ilmaisut eivät ole "nykysuomea", jota tietysti vasta luotiin silloin.
Ja Tervon kielellinen lahjakkuus on huikea, jos tai kun, on jättänyt tuon kikkailun pois. Ehkä aihe on hänellekin niin iso, että joutuu olemaan nöyrää poikaa sen edessä, pienentämään egonsa..))
Kirja on tietysti "paksu", 455 sivua ja aika pientä tekstiä.
Tähän astisen lukemisen pohjalta voi kyllä sanoa, että "Pääskyt" ei ole kirja, se on elämys ja aikamatka, jollaista ei itse olisi osannut kuvitellakaan tekevänsä.

Katsotaan nyt, säilyykö magiikka, taikuus, loppuun saakka. Jos säilyy niin taitaa olla merkittävin teos aikohin. Ainakin minun lukemistani.
Kerro sitten jos pääset lukemaan. Ja tietysti myös muiden lukukokemuksesta olisi kiva
kuulla.

Lue lisää

Hei D :))) Vahinko, että joutunen odottamaan kuukausia Pääskyjä. Nyt olen poikkeuksellisessa tilanteessa. Minähän varaan uutuuksia heti kun saan niistä tietää ja ne ovat varattavissa, vaikkeivät ne olisi ilmestyneetkään vielä. Niitä on 25-30 jatkuvasti varauksessa ja saan niitä 1-4 kuukaudessa. Neljä on sopiva määrä, koska uutuudet on palautettava kuukauden päästä. Viimeksi sain 10 !!! Taivas! Löin kädellä otsaan. Pitää pikkuisen kiirettä :))))) Viikko meni Pietilän 550 sivuiseen kirjaan ja "Putinin sotaan länttä vastaan". Kahdeksan kirjaa pitäisi lukea kolmessa viikossa. Kirjoja, joita olen odottanut kauan. En usko ehtiväni. Joudun palauttamaan osan lukemattomana ja jonottamaan niitä uudestaan. "On se niin väärin" :)))
M

Anonyymi kirjoitti:

Hei D :))) Vahinko, että joutunen odottamaan kuukausia Pääskyjä. Nyt olen poikkeuksellisessa tilanteessa. Minähän varaan uutuuksia heti kun saan niistä tietää ja ne ovat varattavissa, vaikkeivät ne olisi ilmestyneetkään vielä. Niitä on 25-30 jatkuvasti varauksessa ja saan niitä 1-4 kuukaudessa. Neljä on sopiva määrä, koska uutuudet on palautettava kuukauden päästä. Viimeksi sain 10 !!! Taivas! Löin kädellä otsaan. Pitää pikkuisen kiirettä :))))) Viikko meni Pietilän 550 sivuiseen kirjaan ja "Putinin sotaan länttä vastaan". Kahdeksan kirjaa pitäisi lukea kolmessa viikossa. Kirjoja, joita olen odottanut kauan. En usko ehtiväni. Joudun palauttamaan osan lukemattomana ja jonottamaan niitä uudestaan. "On se niin väärin" :)))
M

Lue lisää

Sinun "lukuenergiasi" on uskomaton, M. Taidan olla jopa pikkuisen kade kun ajattelen millaisia elämyksiä menetän kaiken aikaa...))
Jospa elämyksellinen arki korvaa ne. Elämyksillä tarkoitan tietysti sellaisia asioita mitä "pieni elämä" ja tavallinen arki voi meille kuitenkin tarjota.

Silti toivon, että saapunut syksy antaisi tilaa myös lukuharrastukselle. Huomennakin pääsen naapurikunnan kirjapiiriin tapaamaan Joel Haahtelaa..)) Jos nyt pääsen portaita laskemaan ja nousemaan...

demeter1 kirjoitti:

Sinun "lukuenergiasi" on uskomaton, M. Taidan olla jopa pikkuisen kade kun ajattelen millaisia elämyksiä menetän kaiken aikaa...))
Jospa elämyksellinen arki korvaa ne. Elämyksillä tarkoitan tietysti sellaisia asioita mitä "pieni elämä" ja tavallinen arki voi meille kuitenkin tarjota.

Silti toivon, että saapunut syksy antaisi tilaa myös lukuharrastukselle. Huomennakin pääsen naapurikunnan kirjapiiriin tapaamaan Joel Haahtelaa..)) Jos nyt pääsen portaita laskemaan ja nousemaan...

Lue lisää

Hyvät huomenet! Minunkin lukemiseni rytmittyy arkielämään. En ole niin "lukuenerginen", että "pakkolukisin" 10 uutuutta kuukaudessa. Hidastuneilla aivoillanikin täytyy olla muuta ajattelemista välillä, että uuden kirjan maailmaan pääsen sisälle. Kirjan vaihtaminen ei käy ihan lennossa, edellinen on "työstettävä" loppuun mielessään. Mielenkiintoista kirjailijatapaamista Demeter! Toivottavasti saan/saamme kuulla siitä! Haahtelan romaanit ovat "symppiksen mystisiä"...?

Anonyymi kirjoitti:

Hyvät huomenet! Minunkin lukemiseni rytmittyy arkielämään. En ole niin "lukuenerginen", että "pakkolukisin" 10 uutuutta kuukaudessa. Hidastuneilla aivoillanikin täytyy olla muuta ajattelemista välillä, että uuden kirjan maailmaan pääsen sisälle. Kirjan vaihtaminen ei käy ihan lennossa, edellinen on "työstettävä" loppuun mielessään. Mielenkiintoista kirjailijatapaamista Demeter! Toivottavasti saan/saamme kuulla siitä! Haahtelan romaanit ovat "symppiksen mystisiä"...?

Lue lisää

Hyvä kuulla, Ano 9.46. Kirjan sulatteleminen vie minultakin aikaa ja se voi olla joskus jopa merkittävin osuus koko lukutapahtumasta...

demeter1 kirjoitti:

Sinun "lukuenergiasi" on uskomaton, M. Taidan olla jopa pikkuisen kade kun ajattelen millaisia elämyksiä menetän kaiken aikaa...))
Jospa elämyksellinen arki korvaa ne. Elämyksillä tarkoitan tietysti sellaisia asioita mitä "pieni elämä" ja tavallinen arki voi meille kuitenkin tarjota.

Silti toivon, että saapunut syksy antaisi tilaa myös lukuharrastukselle. Huomennakin pääsen naapurikunnan kirjapiiriin tapaamaan Joel Haahtelaa..)) Jos nyt pääsen portaita laskemaan ja nousemaan...

Lue lisää

9:46 kommentoi M

On hieman ristiriitaista, että jos toimittaja kirjoittaa ihmisistä epätotuuksia lehdessä, hän voi tulla haastetuksi oikeuteen. Kuolleista saa kirjoittaa kuvitelmia, jotka voivat jäädä elämään totuuksina.

Anonyymi kirjoitti:

On hieman ristiriitaista, että jos toimittaja kirjoittaa ihmisistä epätotuuksia lehdessä, hän voi tulla haastetuksi oikeuteen. Kuolleista saa kirjoittaa kuvitelmia, jotka voivat jäädä elämään totuuksina.

Lue lisää

Ne ovatkin fiktioita, sellausina otettavia. Kirjoitetaanhan elämäkertoissakin kovia paljastuksia jopa vielä elävistä ihmisistä. Esim. taiteilijoiden juoppoutta, väkivaltaista perhe- elämää ja mielisairauksia on hyvin usein paljastettu kirjoissa, jotka ovat todellisuuspohjaisia. Ne ovat aina osia totuudesta. Historia on vääristellyt ainakin vallanpitäjien elämää. Onko se oma mielikuva yhtään todenmukaisempi kuin kirjailijan muelikuvituksen tuote?

Anonyymi kirjoitti:

Ne ovatkin fiktioita, sellausina otettavia. Kirjoitetaanhan elämäkertoissakin kovia paljastuksia jopa vielä elävistä ihmisistä. Esim. taiteilijoiden juoppoutta, väkivaltaista perhe- elämää ja mielisairauksia on hyvin usein paljastettu kirjoissa, jotka ovat todellisuuspohjaisia. Ne ovat aina osia totuudesta. Historia on vääristellyt ainakin vallanpitäjien elämää. Onko se oma mielikuva yhtään todenmukaisempi kuin kirjailijan muelikuvituksen tuote?

Lue lisää

Kysymys onkin lukijan järjestä. Rationaalista ajattelua arvostavana ihmisenä luen mieluummin faktoihin perustuvan elämäkerran kuin biofiktio-kirjoja.

Anonyymi kirjoitti:

Ne ovatkin fiktioita, sellausina otettavia. Kirjoitetaanhan elämäkertoissakin kovia paljastuksia jopa vielä elävistä ihmisistä. Esim. taiteilijoiden juoppoutta, väkivaltaista perhe- elämää ja mielisairauksia on hyvin usein paljastettu kirjoissa, jotka ovat todellisuuspohjaisia. Ne ovat aina osia totuudesta. Historia on vääristellyt ainakin vallanpitäjien elämää. Onko se oma mielikuva yhtään todenmukaisempi kuin kirjailijan muelikuvituksen tuote?

Lue lisää

Ei ole tapana kuvitella toisten elämää enkä lue toistenkaan kuvitelmia kenenkään ihmisen elämästä.

Anonyymi kirjoitti:

On hieman ristiriitaista, että jos toimittaja kirjoittaa ihmisistä epätotuuksia lehdessä, hän voi tulla haastetuksi oikeuteen. Kuolleista saa kirjoittaa kuvitelmia, jotka voivat jäädä elämään totuuksina.

Lue lisää

Totta, Ano 11.16. Ja tekeekö lukija aina tuon eron mielessään. Kun joskus tuntuu, että juoru ja luulottelukin ovat "totta", jos niin uskoo....

Anonyymi kirjoitti:

Ne ovatkin fiktioita, sellausina otettavia. Kirjoitetaanhan elämäkertoissakin kovia paljastuksia jopa vielä elävistä ihmisistä. Esim. taiteilijoiden juoppoutta, väkivaltaista perhe- elämää ja mielisairauksia on hyvin usein paljastettu kirjoissa, jotka ovat todellisuuspohjaisia. Ne ovat aina osia totuudesta. Historia on vääristellyt ainakin vallanpitäjien elämää. Onko se oma mielikuva yhtään todenmukaisempi kuin kirjailijan muelikuvituksen tuote?

Lue lisää

Minulla on sellainen muistikuva, Ano 11.38, että nämä nk tilityskirjailijat ovat saaneet luvan "paljastuksiinsa" niiden kohteilta. Ainakin Märtä Tikkanen kertoi, että miehensä Henrik suorastaan vaati häntä julkaisemaan Vuosisadan rakkaustarinan, mikä ei nyt tietenkään ollut kovin mairittelevaa Henrikille.

Mutta näin on kuin sanot: osatotuuksilla mennään. Onko kuitenkin sillä, joka kirjoittaa ja itsestään kertoo, suurin todistusvoima ?
Vaikka lukijahan myös muodostaa lukemastaan oman totuutensa..))

Biofiktio-kirjoja eli vale-elämäkertoja pitäisi koskea kuluttajasuojalaki. Kannessa voisi olla tarra "Osittain valhetta, tuotteen tuottaja ei vastaa valheista".

Ehkä pitää muutama lukea, niin osaan sitten sanoa kantani.

Pitäähän sen fiktionkin istua aikakauteen ja todellisuuteen, ettei ihan mahdottomia kerro. Kyllä normaali lukija tajuaa, että fiktio on fiktiota. Ei ketään ole tutkittu niin tarkkaan, että kaikki tiedettäisiin. Kautta maailman sivu näitä on tehty, kirjoja ja elokuvia . Tuo sana autofiktio on vaan uusi ja alettu puhua uudesta romaanityypistä. Johan nuo asiat on täällä selvitetty.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäähän sen fiktionkin istua aikakauteen ja todellisuuteen, ettei ihan mahdottomia kerro. Kyllä normaali lukija tajuaa, että fiktio on fiktiota. Ei ketään ole tutkittu niin tarkkaan, että kaikki tiedettäisiin. Kautta maailman sivu näitä on tehty, kirjoja ja elokuvia . Tuo sana autofiktio on vaan uusi ja alettu puhua uudesta romaanityypistä. Johan nuo asiat on täällä selvitetty.

Lue lisää

Autofiktio onkin kirjoittajan oma asia mitä itsestään selittelee, mutta biofiktio, toisen ihmisen elämän selittely, "olevinaan tosi", on kyseenalaisempaa. Lukijalle jää muistijälkiä epätosista asioistakin. Jos en olis täältä lukenut, ettei Agricolalla voinut olla kaatumatautia jäisin kirjan luettuani siihen luuloon, että oli, koska biofiktio sallii keksiä valetotuuksia. Valhetta. Esimerkkinä vain Agricolan keksitty sairaus.

Anonyymi kirjoitti:

Autofiktio onkin kirjoittajan oma asia mitä itsestään selittelee, mutta biofiktio, toisen ihmisen elämän selittely, "olevinaan tosi", on kyseenalaisempaa. Lukijalle jää muistijälkiä epätosista asioistakin. Jos en olis täältä lukenut, ettei Agricolalla voinut olla kaatumatautia jäisin kirjan luettuani siihen luuloon, että oli, koska biofiktio sallii keksiä valetotuuksia. Valhetta. Esimerkkinä vain Agricolan keksitty sairaus.

Lue lisää

Biofiktio on sepittelyä. Totta ja tarua todellisesta ihmisestä. Lukija ei tiedä, mikä on totta ja mikä ei.

Anonyymi kirjoitti:

Biofiktio on sepittelyä. Totta ja tarua todellisesta ihmisestä. Lukija ei tiedä, mikä on totta ja mikä ei.

Nykyinen valeuutismaailma käy yhä hämmentävämmäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Biofiktio on sepittelyä. Totta ja tarua todellisesta ihmisestä. Lukija ei tiedä, mikä on totta ja mikä ei.

Tiedätkö kenenkään jutuista, mikä on totta?

Anonyymi kirjoitti:

Nykyinen valeuutismaailma käy yhä hämmentävämmäksi.

Kun tässä valeuutismaailmassa saa olla tarkkana, mihin uskoo olisihan se kiva, ettei rentoutuessaankin tarvitsisi sitä miettiä. Ei silloin rentoudu.

Anonyymi kirjoitti:

Kun tässä valeuutismaailmassa saa olla tarkkana, mihin uskoo olisihan se kiva, ettei rentoutuessaankin tarvitsisi sitä miettiä. Ei silloin rentoudu.

Uutinen on uutinen ja romaani on romaani. Heihalooo!!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Uutinen on uutinen ja romaani on romaani. Heihalooo!!!!!

Mitä jos selvittäisit itsellesi mitä on biofiktio ja miettisit sitten historillisesta henkilöstä kirjoitetun biofiktio problemallisuutta?

Anonyymi kirjoitti:

Biofiktio on sepittelyä. Totta ja tarua todellisesta ihmisestä. Lukija ei tiedä, mikä on totta ja mikä ei.

Minustakin tuo biofiktio jättää turhan paljon lukijan tehtäväksi, tuon faktan ja fiktion erottamisen. Onko niitä syytä sotkea, ja miksi ? Tahtooko biofiktion kirjoittaja tulla itse jotenkin esille, pistää paremmaksi jopa ?
Täällä on otettu esille nuo valeuutisetkin yleistyvänä ajan ilmiönä. entä jos biofiktio olisi vähän samaa sarjaa, muunneltua todellisuutta ?
En taida edelleenkään oikein syttyä sille ?..))

demeter1 kirjoitti:

Minustakin tuo biofiktio jättää turhan paljon lukijan tehtäväksi, tuon faktan ja fiktion erottamisen. Onko niitä syytä sotkea, ja miksi ? Tahtooko biofiktion kirjoittaja tulla itse jotenkin esille, pistää paremmaksi jopa ?
Täällä on otettu esille nuo valeuutisetkin yleistyvänä ajan ilmiönä. entä jos biofiktio olisi vähän samaa sarjaa, muunneltua todellisuutta ?
En taida edelleenkään oikein syttyä sille ?..))

Lue lisää

Tervon Agricola-kirja on biofiktio. Eikö olekin? Hesarissa sitä ruotinut henkilö löysi siitä muutakin keksittyä kuin Agricolan sairauden, mutta Tervo on joka tapauksessa tehnyt valtavan määrän tutkimusta kirjaansa varten, millä en puolustele epätotuuksia, mutta en niitä kannatakaan, varsinkin kun ne liittyvät päähenkilöön. Sitä ihmettelen, miksi se sairaus piti keksiä?! Kerro, jos kirjassa ilmenee joku peruste sille!
M

Anonyymi kirjoitti:

Tervon Agricola-kirja on biofiktio. Eikö olekin? Hesarissa sitä ruotinut henkilö löysi siitä muutakin keksittyä kuin Agricolan sairauden, mutta Tervo on joka tapauksessa tehnyt valtavan määrän tutkimusta kirjaansa varten, millä en puolustele epätotuuksia, mutta en niitä kannatakaan, varsinkin kun ne liittyvät päähenkilöön. Sitä ihmettelen, miksi se sairaus piti keksiä?! Kerro, jos kirjassa ilmenee joku peruste sille!
M

Lue lisää

Heh, M. Puhuin itseni pussiin..))
Vierastan biofiktiota, mutta nautin sen lukemisesta, ainakin "Pääskyissä"...

Tuota vierautta koin lähinnä Minna Rytisalon Rouva C:ssä ja uskon sen johtuvan siitä, että kyseessä on henkilö, Minna Cath, josta meillä kuitenkin on aika paljon faktatietoa ja jokin uusi ja "vieras" lisä tuohon henkilökuvaan tuntui minusta jotenkin "halvalta". Mutta kuten sanottu, kaikki eivät välttämättä koe samoin ja kirjahan oli "hyvä"...

Tervon kirjan koen kuvaavan sellaista aikaa, josta ainakaan minulla ei ole juuri lainkaan faktatietoa ja siksi tulee eläytyneeksi ensi sijassa sen luomaan ilmapiiriin, eikä silloin pysty tekemään tuota vertailua faktan ja fiktion välillä.
Ymmärrän kyllä, että historiaa paremmin tuntevat kiinnittävät huomiota tuollaisiin yksityiskohtiin, kuten Acricolan "sepitettyyn" sairauteen.
Itse ajattelen että tuo sepite täydentäisi Mikaelin henkilökuvaa, että tietty poikkeavuus olisi saanut hänet etsimään uutta, enempää...
Katsotaan nyt löytyy sepitteelle parempaa selvitystä...
Lukemisiin..))

demeter1 kirjoitti:

Heh, M. Puhuin itseni pussiin..))
Vierastan biofiktiota, mutta nautin sen lukemisesta, ainakin "Pääskyissä"...

Tuota vierautta koin lähinnä Minna Rytisalon Rouva C:ssä ja uskon sen johtuvan siitä, että kyseessä on henkilö, Minna Cath, josta meillä kuitenkin on aika paljon faktatietoa ja jokin uusi ja "vieras" lisä tuohon henkilökuvaan tuntui minusta jotenkin "halvalta". Mutta kuten sanottu, kaikki eivät välttämättä koe samoin ja kirjahan oli "hyvä"...

Tervon kirjan koen kuvaavan sellaista aikaa, josta ainakaan minulla ei ole juuri lainkaan faktatietoa ja siksi tulee eläytyneeksi ensi sijassa sen luomaan ilmapiiriin, eikä silloin pysty tekemään tuota vertailua faktan ja fiktion välillä.
Ymmärrän kyllä, että historiaa paremmin tuntevat kiinnittävät huomiota tuollaisiin yksityiskohtiin, kuten Acricolan "sepitettyyn" sairauteen.
Itse ajattelen että tuo sepite täydentäisi Mikaelin henkilökuvaa, että tietty poikkeavuus olisi saanut hänet etsimään uutta, enempää...
Katsotaan nyt löytyy sepitteelle parempaa selvitystä...
Lukemisiin..))

Lue lisää

Agricola oli 1500-luvun merkittävin suomalainen. Kyllä hänestä kannattaa lukea, lisäksi saa annoksen ajankuvausta ja historiatietoa, joka voi johdattaa uusiin kiinnostaviin kirjoihin ja aihealueisiin.
M

demeter1 kirjoitti:

Heh, M. Puhuin itseni pussiin..))
Vierastan biofiktiota, mutta nautin sen lukemisesta, ainakin "Pääskyissä"...

Tuota vierautta koin lähinnä Minna Rytisalon Rouva C:ssä ja uskon sen johtuvan siitä, että kyseessä on henkilö, Minna Cath, josta meillä kuitenkin on aika paljon faktatietoa ja jokin uusi ja "vieras" lisä tuohon henkilökuvaan tuntui minusta jotenkin "halvalta". Mutta kuten sanottu, kaikki eivät välttämättä koe samoin ja kirjahan oli "hyvä"...

Tervon kirjan koen kuvaavan sellaista aikaa, josta ainakaan minulla ei ole juuri lainkaan faktatietoa ja siksi tulee eläytyneeksi ensi sijassa sen luomaan ilmapiiriin, eikä silloin pysty tekemään tuota vertailua faktan ja fiktion välillä.
Ymmärrän kyllä, että historiaa paremmin tuntevat kiinnittävät huomiota tuollaisiin yksityiskohtiin, kuten Acricolan "sepitettyyn" sairauteen.
Itse ajattelen että tuo sepite täydentäisi Mikaelin henkilökuvaa, että tietty poikkeavuus olisi saanut hänet etsimään uutta, enempää...
Katsotaan nyt löytyy sepitteelle parempaa selvitystä...
Lukemisiin..))

Lue lisää

Hei D :))) Oletko ehtinyt lukea Tervoa lisää? Mitkä ovat vaikutelmat tässä vaiheessa? Luen itse aiheeltaan raskasta ja vaikeasti seurattavaa erinomaista kirjaa "Pelon ja uhman vuodet 1918-1922. Sinäkin luit romaanin niiltä vuosilta? (10:n uutuuden luku-urakkani jatkuu, mutta pysykäämme kirjaketjussa, eikös joo? Jos minusta ei kuulu vähään aikaan, niin läppärini on sipannut, uusi pitäisi hankkia ihan lähiaikoina) Eli Deme, mitä kuuluu?

demeter1 kirjoitti:

Heh, M. Puhuin itseni pussiin..))
Vierastan biofiktiota, mutta nautin sen lukemisesta, ainakin "Pääskyissä"...

Tuota vierautta koin lähinnä Minna Rytisalon Rouva C:ssä ja uskon sen johtuvan siitä, että kyseessä on henkilö, Minna Cath, josta meillä kuitenkin on aika paljon faktatietoa ja jokin uusi ja "vieras" lisä tuohon henkilökuvaan tuntui minusta jotenkin "halvalta". Mutta kuten sanottu, kaikki eivät välttämättä koe samoin ja kirjahan oli "hyvä"...

Tervon kirjan koen kuvaavan sellaista aikaa, josta ainakaan minulla ei ole juuri lainkaan faktatietoa ja siksi tulee eläytyneeksi ensi sijassa sen luomaan ilmapiiriin, eikä silloin pysty tekemään tuota vertailua faktan ja fiktion välillä.
Ymmärrän kyllä, että historiaa paremmin tuntevat kiinnittävät huomiota tuollaisiin yksityiskohtiin, kuten Acricolan "sepitettyyn" sairauteen.
Itse ajattelen että tuo sepite täydentäisi Mikaelin henkilökuvaa, että tietty poikkeavuus olisi saanut hänet etsimään uutta, enempää...
Katsotaan nyt löytyy sepitteelle parempaa selvitystä...
Lukemisiin..))

Lue lisää

17.10 kirjoitti sinulle Demeter M, tahtoo unohtua, mutta kyllähän sinä minut tunnistat?

demeter1 kirjoitti:

Heh, M. Puhuin itseni pussiin..))
Vierastan biofiktiota, mutta nautin sen lukemisesta, ainakin "Pääskyissä"...

Tuota vierautta koin lähinnä Minna Rytisalon Rouva C:ssä ja uskon sen johtuvan siitä, että kyseessä on henkilö, Minna Cath, josta meillä kuitenkin on aika paljon faktatietoa ja jokin uusi ja "vieras" lisä tuohon henkilökuvaan tuntui minusta jotenkin "halvalta". Mutta kuten sanottu, kaikki eivät välttämättä koe samoin ja kirjahan oli "hyvä"...

Tervon kirjan koen kuvaavan sellaista aikaa, josta ainakaan minulla ei ole juuri lainkaan faktatietoa ja siksi tulee eläytyneeksi ensi sijassa sen luomaan ilmapiiriin, eikä silloin pysty tekemään tuota vertailua faktan ja fiktion välillä.
Ymmärrän kyllä, että historiaa paremmin tuntevat kiinnittävät huomiota tuollaisiin yksityiskohtiin, kuten Acricolan "sepitettyyn" sairauteen.
Itse ajattelen että tuo sepite täydentäisi Mikaelin henkilökuvaa, että tietty poikkeavuus olisi saanut hänet etsimään uutta, enempää...
Katsotaan nyt löytyy sepitteelle parempaa selvitystä...
Lukemisiin..))

Lue lisää

Hei D! Oli "pakko" tulla korjaamaan lauseeni "pysytään täällä kirjaketjussa". Tarkoitin, että toivon, että tapaan sinut täällä, koska en itse käy juurikaan muissa ja toivon hartaasti, että kirjakeskustelu eläisi, vaikka osallistujia olisikin vähän.
M

Anonyymi kirjoitti:

17.10 kirjoitti sinulle Demeter M, tahtoo unohtua, mutta kyllähän sinä minut tunnistat?

Huomentapäivää, M ja muutkin kirjojen lukijat !..))

Totta ihmeessä kirjaketjut ovat tervetulleita ja mieluisia. Ainahan sitä pakkaa joku kirja olla menossa tai ainakin tulossa..)) Minulla taitaa olla kolme voimassa olevaa varausta Helmetissä. Ja napurikunnassa on iso, upea kirjasto. Ja kirjastokortti on kahteen muuhunkin kirjastoon, että neljällä kortilla mennään.)).

Niin siitä Tervosta ja Tervon "Pääskysistä". Puoleen väliin olen nyt lukenut, siirtynyt Agricolan lapsuudesta miehuusvuosiin ja yliopistomaailmaan. Kirjan intensiteetti pitää ja häikäisee edelleen ajankuvana, mutta kyllä lukijan (minun) rajat tulevat taas vastaan.

Kun Luther, Tohtori Martti, pääsee kuvaamaan "ihmistä" inhuudella ei ole enää rajaa, tekstinäytettä en voi antaa, koska "botti" tekisi siitä selvää. Toki sieltä kaikkien intiimien ruumiintoimintojen kuvausten keskeltä löytyy vahva punainen lanka, Agricolan henkilöhistoria, mutta jään kyllä kysymään - ainakin tässä vaiheessa - pitääkö hänen henkilökuvaansa sotkea tuo kaikki kuona, mikä häntä kirjassa ympäröi ? Jos sivistys on onnistunut sitä vähentämään , se on totisesti meidät pelastanut, ainakin nostanut hieman korkeampiin sfääreihin. Uskonpuhdistusta tarvittiin.

Katsotaan nyt, pääsenkö enää kirjan alun synnyttämään eurofiaan, maagiseen imuun.

Ellen pääse, niin taidan siirtyä Joel Haahtelaan ja hänen pienoisromaaniensa pariin.

Vaikka sanotaan, ettei kirjailijan tulisi selitettä, "avata"kirjaansa lukijoille, hänen kohdallaan se tuntui ainakin minulle tarpeelliselta. Haahtela katsoi kuvaanvansa ensi sijassa "mielentiloja", henkilöidensä sisäistä tapahtumista, ei ulkoista niinkään ja sehän sopii minulle. Sitähän minäkin..))
Kaksitoista kirjaa tämä "nuorimies" on kirjoittanut psykiatrin työnsä, perhe-elämänsä ja hengellisen etsintänsä ohella. Yhden tiedän lukeneeni, mutta en muista edes nimeä.

Olisi muuten kiva lukea myös siitä, millaisia vaikutelmia lukijoille on jäänyt vaikka näistä kirjailijatapaamisista. Kyllähän kirjailijat kulkevat lukijoitaan tapaamassa. Haahtelankin ympärille kerääntyi heti esityksen jälkeen iso joukko meitä keski- tai mummoikäisiä lukijoita kertomaan lukukokemuksistaan.
Itse olin jonon päässä ja jouduin luovuttamaan paikkani. Olisin kiittänyt elämyksestä, kirjaillasta ja siitä, että hän osasi yhdellä lauseella kuitata sen, mikä minua jäi hiertämään Yuval Noah Hararin kirjassa "Sapiens Ihmisen lyhyt historia". Siitä puuttui ihmisen henkinen ulottuvuus. Ja sen mukana paljon, mielestäni. Hyvä hän.))

demeter1 kirjoitti:

Huomentapäivää, M ja muutkin kirjojen lukijat !..))

Totta ihmeessä kirjaketjut ovat tervetulleita ja mieluisia. Ainahan sitä pakkaa joku kirja olla menossa tai ainakin tulossa..)) Minulla taitaa olla kolme voimassa olevaa varausta Helmetissä. Ja napurikunnassa on iso, upea kirjasto. Ja kirjastokortti on kahteen muuhunkin kirjastoon, että neljällä kortilla mennään.)).

Niin siitä Tervosta ja Tervon "Pääskysistä". Puoleen väliin olen nyt lukenut, siirtynyt Agricolan lapsuudesta miehuusvuosiin ja yliopistomaailmaan. Kirjan intensiteetti pitää ja häikäisee edelleen ajankuvana, mutta kyllä lukijan (minun) rajat tulevat taas vastaan.

Kun Luther, Tohtori Martti, pääsee kuvaamaan "ihmistä" inhuudella ei ole enää rajaa, tekstinäytettä en voi antaa, koska "botti" tekisi siitä selvää. Toki sieltä kaikkien intiimien ruumiintoimintojen kuvausten keskeltä löytyy vahva punainen lanka, Agricolan henkilöhistoria, mutta jään kyllä kysymään - ainakin tässä vaiheessa - pitääkö hänen henkilökuvaansa sotkea tuo kaikki kuona, mikä häntä kirjassa ympäröi ? Jos sivistys on onnistunut sitä vähentämään , se on totisesti meidät pelastanut, ainakin nostanut hieman korkeampiin sfääreihin. Uskonpuhdistusta tarvittiin.

Katsotaan nyt, pääsenkö enää kirjan alun synnyttämään eurofiaan, maagiseen imuun.

Ellen pääse, niin taidan siirtyä Joel Haahtelaan ja hänen pienoisromaaniensa pariin.

Vaikka sanotaan, ettei kirjailijan tulisi selitettä, "avata"kirjaansa lukijoille, hänen kohdallaan se tuntui ainakin minulle tarpeelliselta. Haahtela katsoi kuvaanvansa ensi sijassa "mielentiloja", henkilöidensä sisäistä tapahtumista, ei ulkoista niinkään ja sehän sopii minulle. Sitähän minäkin..))
Kaksitoista kirjaa tämä "nuorimies" on kirjoittanut psykiatrin työnsä, perhe-elämänsä ja hengellisen etsintänsä ohella. Yhden tiedän lukeneeni, mutta en muista edes nimeä.

Olisi muuten kiva lukea myös siitä, millaisia vaikutelmia lukijoille on jäänyt vaikka näistä kirjailijatapaamisista. Kyllähän kirjailijat kulkevat lukijoitaan tapaamassa. Haahtelankin ympärille kerääntyi heti esityksen jälkeen iso joukko meitä keski- tai mummoikäisiä lukijoita kertomaan lukukokemuksistaan.
Itse olin jonon päässä ja jouduin luovuttamaan paikkani. Olisin kiittänyt elämyksestä, kirjaillasta ja siitä, että hän osasi yhdellä lauseella kuitata sen, mikä minua jäi hiertämään Yuval Noah Hararin kirjassa "Sapiens Ihmisen lyhyt historia". Siitä puuttui ihmisen henkinen ulottuvuus. Ja sen mukana paljon, mielestäni. Hyvä hän.))

Lue lisää

Hei D :))) Alatko siis uupua kesken Agricolan ? Vaikea ottaa siihen mitään kantaa enkä otakaan, koska en ole sitä sivuakaan lukenut. Arvostelijat sanoivat, että kerrankin on
Tervon kirjassa kaikki tasapainossa - ei ainakaan liikaa kiemuraisia lauseita ja sanoilla
kikkailua. Oletan, että kirjan keskenjättäminen ei houkuta sinua, vaikka vähän uuvuttavaa jollakin lailla olisikin ? Ymmärsin, että se on myös ajankuvaus.
Ehkä siksi siinä on niin paljon "kaikkea kuonaa", jos elämä oli sellaistakin silloin ?
Jään odottelemaan arviotasi mukaansatempaavasta elämyksestäsi eli koko kirjasta.

Sain loppuun VTT Mika Siirosen "Suomen tasavallan synty 1918-1922".
Siironen on poliittisen historian tutkija ja oikein hyvä kirjoittaja, joka ei tyydy vain toteamaan asioita vaan valottaa niitä eri kanteilta. Se auttoi minua lukijana ymmärtämään paremmin ko. aikaa, mutta paljon jäi mieltä askarruttamaan ja harmittelen, etten kiinnostunut Suomen historiasta jo varhain.

Ehkä se johtuu siitä, että noin kolmena viime vuosikymmenenä nuoremmat
historioitsijat ovat kirjoittaneet kiinnostavammin asioista ja on alettu kirjoittaa "vaietuista" asioista",
kun on tullut etäisyyttä aikaan ja päästiin YYA-sopimuksesta....

Yritin aloittaa Jens Lapiduksen romaania "Paratiisikaupunki".
Lapiduksen teksti hänen "roistoromaaneissaan" oli loistavan tiivistetyn napakkaa
ja kuitenkin samalla kertaa runsaasti mielikuvia luovaa. Nautin lukea niitä kirjoja,
vaikkeivät ne ihan omaa "lajiani" olleetkaan, mutta en haluakaan oikeastaan rajata mitään "lajia" ulos.
Kehuttu uutuus "Paratiisikaupunki", tulevaisuusfiktio ei kuitenkaan saanut minua innostumaan. Se on minulle liiaksi utopiaa/fiktiota. Voi olla että, yritän jatkaa sitä joku
toinen päivä.

Olen kai niin kaavoihin kangistunut tai makuni vain on sellainen, että romaanilla,
jota luen, pitää olla realistinen kiinnekohta aikaansa.
Lapiduksen kirja on aika paljon edellä aikaansa, toivon !
Itse asiassa toivon, että se maailma ei toteudu koskaan, vaikka Tanskassa ollaan jo alulla.

Ihmisen henkinen ulottuvuus ! Sinäpä sen sanoit ! Tai Joel Haahtela :)
Kokemus siitä täytyy olla kirjassa ja elävässä elämässä.
Mukavia lukutuokioita edelleenkin !
PS. Silmiäni lepuuttaakseni yritin parsia tänään kolme paria villasukkia.
Kamalan näköistä jälkeä.
M

Anonyymi kirjoitti:

Hei D :))) Alatko siis uupua kesken Agricolan ? Vaikea ottaa siihen mitään kantaa enkä otakaan, koska en ole sitä sivuakaan lukenut. Arvostelijat sanoivat, että kerrankin on
Tervon kirjassa kaikki tasapainossa - ei ainakaan liikaa kiemuraisia lauseita ja sanoilla
kikkailua. Oletan, että kirjan keskenjättäminen ei houkuta sinua, vaikka vähän uuvuttavaa jollakin lailla olisikin ? Ymmärsin, että se on myös ajankuvaus.
Ehkä siksi siinä on niin paljon "kaikkea kuonaa", jos elämä oli sellaistakin silloin ?
Jään odottelemaan arviotasi mukaansatempaavasta elämyksestäsi eli koko kirjasta.

Sain loppuun VTT Mika Siirosen "Suomen tasavallan synty 1918-1922".
Siironen on poliittisen historian tutkija ja oikein hyvä kirjoittaja, joka ei tyydy vain toteamaan asioita vaan valottaa niitä eri kanteilta. Se auttoi minua lukijana ymmärtämään paremmin ko. aikaa, mutta paljon jäi mieltä askarruttamaan ja harmittelen, etten kiinnostunut Suomen historiasta jo varhain.

Ehkä se johtuu siitä, että noin kolmena viime vuosikymmenenä nuoremmat
historioitsijat ovat kirjoittaneet kiinnostavammin asioista ja on alettu kirjoittaa "vaietuista" asioista",
kun on tullut etäisyyttä aikaan ja päästiin YYA-sopimuksesta....

Yritin aloittaa Jens Lapiduksen romaania "Paratiisikaupunki".
Lapiduksen teksti hänen "roistoromaaneissaan" oli loistavan tiivistetyn napakkaa
ja kuitenkin samalla kertaa runsaasti mielikuvia luovaa. Nautin lukea niitä kirjoja,
vaikkeivät ne ihan omaa "lajiani" olleetkaan, mutta en haluakaan oikeastaan rajata mitään "lajia" ulos.
Kehuttu uutuus "Paratiisikaupunki", tulevaisuusfiktio ei kuitenkaan saanut minua innostumaan. Se on minulle liiaksi utopiaa/fiktiota. Voi olla että, yritän jatkaa sitä joku
toinen päivä.

Olen kai niin kaavoihin kangistunut tai makuni vain on sellainen, että romaanilla,
jota luen, pitää olla realistinen kiinnekohta aikaansa.
Lapiduksen kirja on aika paljon edellä aikaansa, toivon !
Itse asiassa toivon, että se maailma ei toteudu koskaan, vaikka Tanskassa ollaan jo alulla.

Ihmisen henkinen ulottuvuus ! Sinäpä sen sanoit ! Tai Joel Haahtela :)
Kokemus siitä täytyy olla kirjassa ja elävässä elämässä.
Mukavia lukutuokioita edelleenkin !
PS. Silmiäni lepuuttaakseni yritin parsia tänään kolme paria villasukkia.
Kamalan näköistä jälkeä.
M

Lue lisää

Hei M. Vai Meikäläinen ?..)) Hassua että jo 5-vuotias lapsenlapseni käyttää itsestään tuota sanaa..)) Kai siinä vähän itseironiaa on mukana, aika velikulta kun on.

Tervon lukemisen esteeksi tuli nyt ihan pelkkä "elämänväsymys", jonka syytä ollaan nyt tuttujenkin kanssa yritetty jäljittää. Liittyykö se koronaan vai onko koronan kautta vain tullut selväksi se, että aika käy vähiin, "ihmiskunta tekee itsemurhaa", Juicen sanoin.
Liian monta isoa uhkaa päällä ja meillä vain hapertuneet puolustusmekenismit niiden torjumiseen ?

Tiedä häntä. Timo Airaksista mennään nyt kuitenkin kuulemaan. Viimeksi hän taisi puhua toksisesta positiivisuudesta.. Nyt on aiheena Himon ilo ..))
Jospa siitä jotakin irtoaisi...

Kyllä tuo Köngäksen Sandra sai minutkin kiinnostumaan noista vuosista, mistä Siirosen kirja kertoo.
Lapiduksesta on puhuttu paljon, tulevaisuusutopiat eivät oikeastaan kiinnosta, eikä fiktio...Eivätkä dystopiat kun Aldous Huxleyn "Uljas uusi maailma" on täällä jo -
tämänpäivän synkkyydestä käsin tarkastellen.

Lukuintoa ja lukemisen iloja sinulle ja tietysti muillekin kirjaanmeneville...

demeter1 kirjoitti:

Hei M. Vai Meikäläinen ?..)) Hassua että jo 5-vuotias lapsenlapseni käyttää itsestään tuota sanaa..)) Kai siinä vähän itseironiaa on mukana, aika velikulta kun on.

Tervon lukemisen esteeksi tuli nyt ihan pelkkä "elämänväsymys", jonka syytä ollaan nyt tuttujenkin kanssa yritetty jäljittää. Liittyykö se koronaan vai onko koronan kautta vain tullut selväksi se, että aika käy vähiin, "ihmiskunta tekee itsemurhaa", Juicen sanoin.
Liian monta isoa uhkaa päällä ja meillä vain hapertuneet puolustusmekenismit niiden torjumiseen ?

Tiedä häntä. Timo Airaksista mennään nyt kuitenkin kuulemaan. Viimeksi hän taisi puhua toksisesta positiivisuudesta.. Nyt on aiheena Himon ilo ..))
Jospa siitä jotakin irtoaisi...

Kyllä tuo Köngäksen Sandra sai minutkin kiinnostumaan noista vuosista, mistä Siirosen kirja kertoo.
Lapiduksesta on puhuttu paljon, tulevaisuusutopiat eivät oikeastaan kiinnosta, eikä fiktio...Eivätkä dystopiat kun Aldous Huxleyn "Uljas uusi maailma" on täällä jo -
tämänpäivän synkkyydestä käsin tarkastellen.

Lukuintoa ja lukemisen iloja sinulle ja tietysti muillekin kirjaanmeneville...

Lue lisää

Hei D, sinullahan on mielenkiintoista, jatkuvia treffejä kirjailijoitten kanssa :)))
Olisi mukavaa kuulla Airaksisen jutustelua. Olen useamman hänen kirjansa lukenut, uusimmankin tänä vuonna ja mikä kamalinta, en muista siitä paljon mitään :)))
Se naurattaa ja ei naurata. . . huolestuttaa oikeasti.
Se taisi olla joku onnellisuus & vanhenemisteema.

Erikoisesti tykkäsin Airaksisen pari vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta ihmisen identiteetin häviämisestä vanhana, varsinkin, kun joutuu "hoitopolkuun". Sen kirjan sisällön muistan hyvin. Sen täytyi olla merkityksellistä minulle.

Hyvä D, kirjoitit "elämänväsymyksestä". Sitä esiintyy aika ajoin meikäläiselläkin.
Vai onko se kuitenkin vain lukuväsymystä ? Ainakin joskus sitä, mutta joskus se on
myös jotain suurempaa "väsymystä", johon sisältyy laajasti pohdiskelua elämästä.
Sen pohdiskelun otsikko on usein "vanheneminen", ollut, mennyt ja tuleva.
Tässä iässä kun ei ole enää kuin lähitulevaisuus.
Se on raaka totuus ja se ahdistaa ainakin minua.

Pohdiskelu ei ole aina niin tietoista, ajatukset harhailevat,
ja kaikkea ei haluaisi ajatellakaan,
mutta annan niitten vaiheitten tulla ja olla. Pidän niitä "voimienkeruuvaiheina" :)

Oli mitä oli pidän silloin lukupaussinkin, koska ei ole mieltä lukea
kun ei saa ajatuksiaan kirjaan. Saa palata takaisin, kun ei muista mitä on lukenut.
Paussin jälkeen tulee "automaattisesti" taas hetki, että tekee mieli lukeakin.

Hengähdä Demeter, pidä toki paussi ! Toivottavasti Airaksinen virvottaa ja kirvottaa ajatuksiasi ja antaisi jopa energiaa ! Filosofeilta voi saada hyviä oivalluksia.

demeter1 kirjoitti:

Hei M. Vai Meikäläinen ?..)) Hassua että jo 5-vuotias lapsenlapseni käyttää itsestään tuota sanaa..)) Kai siinä vähän itseironiaa on mukana, aika velikulta kun on.

Tervon lukemisen esteeksi tuli nyt ihan pelkkä "elämänväsymys", jonka syytä ollaan nyt tuttujenkin kanssa yritetty jäljittää. Liittyykö se koronaan vai onko koronan kautta vain tullut selväksi se, että aika käy vähiin, "ihmiskunta tekee itsemurhaa", Juicen sanoin.
Liian monta isoa uhkaa päällä ja meillä vain hapertuneet puolustusmekenismit niiden torjumiseen ?

Tiedä häntä. Timo Airaksista mennään nyt kuitenkin kuulemaan. Viimeksi hän taisi puhua toksisesta positiivisuudesta.. Nyt on aiheena Himon ilo ..))
Jospa siitä jotakin irtoaisi...

Kyllä tuo Köngäksen Sandra sai minutkin kiinnostumaan noista vuosista, mistä Siirosen kirja kertoo.
Lapiduksesta on puhuttu paljon, tulevaisuusutopiat eivät oikeastaan kiinnosta, eikä fiktio...Eivätkä dystopiat kun Aldous Huxleyn "Uljas uusi maailma" on täällä jo -
tämänpäivän synkkyydestä käsin tarkastellen.

Lukuintoa ja lukemisen iloja sinulle ja tietysti muillekin kirjaanmeneville...

Lue lisää

Hei D, taas jäi minulta pois nm. M niinkuin meikäläinen vai mihin se katosi, olin sen laittavinani.

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, sinullahan on mielenkiintoista, jatkuvia treffejä kirjailijoitten kanssa :)))
Olisi mukavaa kuulla Airaksisen jutustelua. Olen useamman hänen kirjansa lukenut, uusimmankin tänä vuonna ja mikä kamalinta, en muista siitä paljon mitään :)))
Se naurattaa ja ei naurata. . . huolestuttaa oikeasti.
Se taisi olla joku onnellisuus & vanhenemisteema.

Erikoisesti tykkäsin Airaksisen pari vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta ihmisen identiteetin häviämisestä vanhana, varsinkin, kun joutuu "hoitopolkuun". Sen kirjan sisällön muistan hyvin. Sen täytyi olla merkityksellistä minulle.

Hyvä D, kirjoitit "elämänväsymyksestä". Sitä esiintyy aika ajoin meikäläiselläkin.
Vai onko se kuitenkin vain lukuväsymystä ? Ainakin joskus sitä, mutta joskus se on
myös jotain suurempaa "väsymystä", johon sisältyy laajasti pohdiskelua elämästä.
Sen pohdiskelun otsikko on usein "vanheneminen", ollut, mennyt ja tuleva.
Tässä iässä kun ei ole enää kuin lähitulevaisuus.
Se on raaka totuus ja se ahdistaa ainakin minua.

Pohdiskelu ei ole aina niin tietoista, ajatukset harhailevat,
ja kaikkea ei haluaisi ajatellakaan,
mutta annan niitten vaiheitten tulla ja olla. Pidän niitä "voimienkeruuvaiheina" :)

Oli mitä oli pidän silloin lukupaussinkin, koska ei ole mieltä lukea
kun ei saa ajatuksiaan kirjaan. Saa palata takaisin, kun ei muista mitä on lukenut.
Paussin jälkeen tulee "automaattisesti" taas hetki, että tekee mieli lukeakin.

Hengähdä Demeter, pidä toki paussi ! Toivottavasti Airaksinen virvottaa ja kirvottaa ajatuksiasi ja antaisi jopa energiaa ! Filosofeilta voi saada hyviä oivalluksia.

Lue lisää

On se niin väärin, että tämä "oikea elämä" pakkaa viedä tilaa tuolta lukuharrastukselta.))
Ehkä se on tarpeenkin, ettei käy kuin Aleksis Kivelle, jolle "uni oli todellisuutta ja todellisuus unta" (Charlotta Lönnkvistin mukaan).
Hyvin kuvaat, M, omaasi ja myös minun - ja ehkä joidenkin muidenkin - mielenliikkeitä ja verkkaista työskentelyä tasapainon saavuttamisessa ja ylläpitämisessä kaikkien isojen muutosten ja -uhkien maailmassa. Maailmantuskaa joutuu näköjään potemaan vieläkin, aika ajoin.
Takavuosilta tulee mieleen Joachim Bodamerin kirja "Ihminen vailla minuutta", jossa hän katsoo, että ihmisen minuus on koko ajan uhattuna erilaisten stimulanttien paineessa, ihmisen tajunnantilasta käydään ankaraa kilpailua ja markkinat tietysti tahtovat siitä sievoisen siivun omaan laariinsa.
Bodamer suositti tuohon kamppailuun ja infoähkyyn sivilisaatioaskeesia, ja kyllä kai se on ainakin ideana löydettykin: hiljaisuuden retritit ovat kai edelleenkin "suurta huutoa"..)) ja hiljaisuutta haetaan muillakin keinoilla.

"Pääskyset" ovat taas päässeet uljaaseen lentoon eikä Tervon Luther-kuva enää töki samalla tavalla. Lutherista löytyy uusia kotoisia piirteitä, ja kuten sanot, ajankuvastahan tässä on kyse. Agricola on ainakin tähän saakka säilynyt hyvinkin puhtoisena, ehkä tuo sepitetty (?) sairaus on mukana vain muistuttamassa hänen "maallisuudestaan", ja ponnistelujensa suuruudesta.

Ai niin. Se Airaksinen ? Himon ilo. Pohdintaa seksuaalisuudesta ja sen ilmenemisestä eri aikoina, eri kulttuureissa.
Airaksinen on leppoisa ja vuorovaikutukseen panostava luennoitsija.
Päinvastoin kuin yleensä näissä kirjailloissa, luennolle oli tullut huomattava määrä
miehiä ! ..))
Eräs heistä kysyikin toiveikkaasti "Onko kirjassa kuvia"..)) Ei ollut, mutta Airaksinen viittasi netin tarjontaan. Lukija sai hakea kuvituksen kirjaan sieltä.))

Airaksinen jutusteli myös vapaasti omasta nuoruudestaan Vaasassa, omista matkoistaan maailmalla, tuttavistaankin. aiheeseen liittyen tietysti. Ei myöskään häkeltynyt, vaikka ei muistanut Aino Kallaksen nimeä ja kadotti välillä esityksen punaisen langan, vitsaili vain Uuno Turhapurosta, jonka muisti palautui pätkittäin...)) Niinhän meillä kaikilla ?

Esityksen puitteet olivat nyt vähän kehnonlaiset, mikrofoni puuttui ja kun yleisöllä oli maskit naamalla, kuuluvuus kärsi. Lisäksi tapahtumalava oli kirjaston sisäänkäynnin lähellä ja jos /kun sinne pelmahti äänekäs lapsilauma, osallisuus vaati lisäskarppausta.

Kyllä se puolitoista tuntia näyttäisi olevan se aika, minkä yleisö jaksaa olla mukana ja on selvää, että nämä illat ovat virikkeellisiä, ajatuksia aiheesta voi tulla paljon niiden jälkeenkin tai sitten ollaan niitä, jotka lähtiessä toteavat: "teki mieleni sanoa, mutta jätin sanomatta..))
Kamalan pitkä juttu tuli taas, mutta lukupakkoahan ei ole..))

Ja totta tuo, mitä Ramoona kirjoitti: kirjailijatapaamiset ovat monesti vain sellaisia ohikiitäviä hetkiä, eikä niiden pohjalta välttämättä mitään henkilökuvaa kirjailijasta pysty luomaan. Ja onko se tarpeenkaan ? Kirjat puhuvat puolestaan.

Hyviä kirjalöytöjä kuitenkin kaikille ja viihtymistä kirjojen parissa.

demeter1 kirjoitti:

On se niin väärin, että tämä "oikea elämä" pakkaa viedä tilaa tuolta lukuharrastukselta.))
Ehkä se on tarpeenkin, ettei käy kuin Aleksis Kivelle, jolle "uni oli todellisuutta ja todellisuus unta" (Charlotta Lönnkvistin mukaan).
Hyvin kuvaat, M, omaasi ja myös minun - ja ehkä joidenkin muidenkin - mielenliikkeitä ja verkkaista työskentelyä tasapainon saavuttamisessa ja ylläpitämisessä kaikkien isojen muutosten ja -uhkien maailmassa. Maailmantuskaa joutuu näköjään potemaan vieläkin, aika ajoin.
Takavuosilta tulee mieleen Joachim Bodamerin kirja "Ihminen vailla minuutta", jossa hän katsoo, että ihmisen minuus on koko ajan uhattuna erilaisten stimulanttien paineessa, ihmisen tajunnantilasta käydään ankaraa kilpailua ja markkinat tietysti tahtovat siitä sievoisen siivun omaan laariinsa.
Bodamer suositti tuohon kamppailuun ja infoähkyyn sivilisaatioaskeesia, ja kyllä kai se on ainakin ideana löydettykin: hiljaisuuden retritit ovat kai edelleenkin "suurta huutoa"..)) ja hiljaisuutta haetaan muillakin keinoilla.

"Pääskyset" ovat taas päässeet uljaaseen lentoon eikä Tervon Luther-kuva enää töki samalla tavalla. Lutherista löytyy uusia kotoisia piirteitä, ja kuten sanot, ajankuvastahan tässä on kyse. Agricola on ainakin tähän saakka säilynyt hyvinkin puhtoisena, ehkä tuo sepitetty (?) sairaus on mukana vain muistuttamassa hänen "maallisuudestaan", ja ponnistelujensa suuruudesta.

Ai niin. Se Airaksinen ? Himon ilo. Pohdintaa seksuaalisuudesta ja sen ilmenemisestä eri aikoina, eri kulttuureissa.
Airaksinen on leppoisa ja vuorovaikutukseen panostava luennoitsija.
Päinvastoin kuin yleensä näissä kirjailloissa, luennolle oli tullut huomattava määrä
miehiä ! ..))
Eräs heistä kysyikin toiveikkaasti "Onko kirjassa kuvia"..)) Ei ollut, mutta Airaksinen viittasi netin tarjontaan. Lukija sai hakea kuvituksen kirjaan sieltä.))

Airaksinen jutusteli myös vapaasti omasta nuoruudestaan Vaasassa, omista matkoistaan maailmalla, tuttavistaankin. aiheeseen liittyen tietysti. Ei myöskään häkeltynyt, vaikka ei muistanut Aino Kallaksen nimeä ja kadotti välillä esityksen punaisen langan, vitsaili vain Uuno Turhapurosta, jonka muisti palautui pätkittäin...)) Niinhän meillä kaikilla ?

Esityksen puitteet olivat nyt vähän kehnonlaiset, mikrofoni puuttui ja kun yleisöllä oli maskit naamalla, kuuluvuus kärsi. Lisäksi tapahtumalava oli kirjaston sisäänkäynnin lähellä ja jos /kun sinne pelmahti äänekäs lapsilauma, osallisuus vaati lisäskarppausta.

Kyllä se puolitoista tuntia näyttäisi olevan se aika, minkä yleisö jaksaa olla mukana ja on selvää, että nämä illat ovat virikkeellisiä, ajatuksia aiheesta voi tulla paljon niiden jälkeenkin tai sitten ollaan niitä, jotka lähtiessä toteavat: "teki mieleni sanoa, mutta jätin sanomatta..))
Kamalan pitkä juttu tuli taas, mutta lukupakkoahan ei ole..))

Ja totta tuo, mitä Ramoona kirjoitti: kirjailijatapaamiset ovat monesti vain sellaisia ohikiitäviä hetkiä, eikä niiden pohjalta välttämättä mitään henkilökuvaa kirjailijasta pysty luomaan. Ja onko se tarpeenkaan ? Kirjat puhuvat puolestaan.

Hyviä kirjalöytöjä kuitenkin kaikille ja viihtymistä kirjojen parissa.

Lue lisää

Hei D :))) Miten menee ?
Minä olen hölmöillyt :))) Jään joskus tutkimaan netistä mitä hulluimpia asioita.
14.10 kirjoittamasi Aleksis Kiven ajatus "uni on todellisuutta ja todellisuus on unta" johdatti minut (sinänsä jonninjoutaviin :) ajatuksiin miettimään miksi kirjailijoilla,
etenkin runoilijoilla esiintyy "uni" vertauksena teksteissä lähes joka kirjassa.

Mietin niinkin hullunkaukaista asiaa milloin ensimmäinen Shakespearen kirja ilmestyi
Suomessa, oliko Kivi saanut "vaikutteita":
"Sama kude meissä kuin unelmissa ja unta vain on lyhyt elämämme"
(Shakespearen näytelmästä Myrsky)
En löytänyt tietoa milloin Shakespearea Suomessa alettiin julkaista.
(kaikenlaista tuleekin mieleen tutkia :)))

Shakespearen tekstejä ei ole tiedon mukaan ilmestynyt hänen aikanaan kirjoina, nehän olivat näytelmiä ja niitä harjoiteltiin teattereissa eikä ole tullut tarkemmin ajatelleeksi,
ettei kirja ollut silloin "yleinen käyttöliittymä" eikä moni tietenkään osannut lukeakaan.

Noin 250 vuotta Shakespearen jälkeen Kivi loihe lausumaan samantapaisen ajatuksen,
mutta niin monen muunkin kirjassa esiintyy "uni".

Tutkiskelin huvikseni kouluaikojen jälkeen päästäni haihtuneita asioita:
Shakespeare eli 1564-1616 ja Agricola eli 1510-1557.
"Herrat" elivät siis samaan aikaan. Shakespeare oli 7-vuotias, kun Agricola kuoli ?

Kun Kivi eli 1800-luvulla ei tietenkään Shakespearea oltu Suomessa julkaistu,
nauroin hölmöille pohdiskeluilleni.
Vaikka olen ollut kiinnostunut lukemaan historiaakin tietoni on vähäiset ja
vain joku "nippelitieto" jää enää helposti päähän:
Löysin sellaisenkin tiedon, että yksi Shakespearen erittäin harvinainen kirja olisi
löydetty sattumalta ranskalaisesta kirjastosta hänen eläessään viimeisiä vuosiaan.

Olen voinut ottaa rennommin ja harrastella sitä sun tätä,
koska uudet 12 kirjaani saavat olla minulla viisi viikkoa.
Voin lueskella rauhassa. Mikä ihanuus !
Sain ensimmäisen päätökseen eli Katarina Baerin ja Kalle Koposen kirjan
"Kiinan suuri harppaus - päämääränä maailman valvotuin kansa"
Olipa hyvä kirja nyky-Kiinasta. Olen muitakin lukenut, mutta en tällaista,
missä kerrotaan, miten valtion tavoite on ottaa jokainen kiinalainen valvontaansa.

Entuudestaan olen asiasta lukenut jotain, mutta että valvonta on niin perusteellista kuin
se on, en tiennyt ja "kehitys" on kesken, vaikka valvonta ylittää jo entisen DDR:n.

Nykykeinoilla on mahdollisuus tehokkaampaan ajantasaiseen valvontaan.
Esimerkiksi Shanghain kaduilla on kamera noin joka yhdeksäs metri,
se tunnistaa kasvot ja tarkoitus on kehittää keinot liittää muutamassa sekunnissa
kaikki ihmistä koskevat henkilökohtaiset tiedot ruudulle.
Eikö ole epämiellyttävää ? Ihmisoikeusrikkomus sanoisin !

Kirja on juuri sopivan kokoinen, parisataa sivua, harva rivinväli, selkeä teksti,
ei kiiltävää paperia ja muutama kuvakin.
En nuoremmassa elämässäni kiinnittänyt näihin asioihin suurempaa huomiota,
kun näköni oli hyvä :)))

Joka sait Agricolan loppuun ja mikä on loppuvaikutelma ?
Oletko kenties jo aloittanut uutta kirjaa ?
Lyhensin puoleen juttuni (kun se aina lähtee rönsyilemään) ja lähetän sen
lämpimin terveisin
Hengessä mukanasi ;)))
M

Anonyymi kirjoitti:

Hei D :))) Miten menee ?
Minä olen hölmöillyt :))) Jään joskus tutkimaan netistä mitä hulluimpia asioita.
14.10 kirjoittamasi Aleksis Kiven ajatus "uni on todellisuutta ja todellisuus on unta" johdatti minut (sinänsä jonninjoutaviin :) ajatuksiin miettimään miksi kirjailijoilla,
etenkin runoilijoilla esiintyy "uni" vertauksena teksteissä lähes joka kirjassa.

Mietin niinkin hullunkaukaista asiaa milloin ensimmäinen Shakespearen kirja ilmestyi
Suomessa, oliko Kivi saanut "vaikutteita":
"Sama kude meissä kuin unelmissa ja unta vain on lyhyt elämämme"
(Shakespearen näytelmästä Myrsky)
En löytänyt tietoa milloin Shakespearea Suomessa alettiin julkaista.
(kaikenlaista tuleekin mieleen tutkia :)))

Shakespearen tekstejä ei ole tiedon mukaan ilmestynyt hänen aikanaan kirjoina, nehän olivat näytelmiä ja niitä harjoiteltiin teattereissa eikä ole tullut tarkemmin ajatelleeksi,
ettei kirja ollut silloin "yleinen käyttöliittymä" eikä moni tietenkään osannut lukeakaan.

Noin 250 vuotta Shakespearen jälkeen Kivi loihe lausumaan samantapaisen ajatuksen,
mutta niin monen muunkin kirjassa esiintyy "uni".

Tutkiskelin huvikseni kouluaikojen jälkeen päästäni haihtuneita asioita:
Shakespeare eli 1564-1616 ja Agricola eli 1510-1557.
"Herrat" elivät siis samaan aikaan. Shakespeare oli 7-vuotias, kun Agricola kuoli ?

Kun Kivi eli 1800-luvulla ei tietenkään Shakespearea oltu Suomessa julkaistu,
nauroin hölmöille pohdiskeluilleni.
Vaikka olen ollut kiinnostunut lukemaan historiaakin tietoni on vähäiset ja
vain joku "nippelitieto" jää enää helposti päähän:
Löysin sellaisenkin tiedon, että yksi Shakespearen erittäin harvinainen kirja olisi
löydetty sattumalta ranskalaisesta kirjastosta hänen eläessään viimeisiä vuosiaan.

Olen voinut ottaa rennommin ja harrastella sitä sun tätä,
koska uudet 12 kirjaani saavat olla minulla viisi viikkoa.
Voin lueskella rauhassa. Mikä ihanuus !
Sain ensimmäisen päätökseen eli Katarina Baerin ja Kalle Koposen kirjan
"Kiinan suuri harppaus - päämääränä maailman valvotuin kansa"
Olipa hyvä kirja nyky-Kiinasta. Olen muitakin lukenut, mutta en tällaista,
missä kerrotaan, miten valtion tavoite on ottaa jokainen kiinalainen valvontaansa.

Entuudestaan olen asiasta lukenut jotain, mutta että valvonta on niin perusteellista kuin
se on, en tiennyt ja "kehitys" on kesken, vaikka valvonta ylittää jo entisen DDR:n.

Nykykeinoilla on mahdollisuus tehokkaampaan ajantasaiseen valvontaan.
Esimerkiksi Shanghain kaduilla on kamera noin joka yhdeksäs metri,
se tunnistaa kasvot ja tarkoitus on kehittää keinot liittää muutamassa sekunnissa
kaikki ihmistä koskevat henkilökohtaiset tiedot ruudulle.
Eikö ole epämiellyttävää ? Ihmisoikeusrikkomus sanoisin !

Kirja on juuri sopivan kokoinen, parisataa sivua, harva rivinväli, selkeä teksti,
ei kiiltävää paperia ja muutama kuvakin.
En nuoremmassa elämässäni kiinnittänyt näihin asioihin suurempaa huomiota,
kun näköni oli hyvä :)))

Joka sait Agricolan loppuun ja mikä on loppuvaikutelma ?
Oletko kenties jo aloittanut uutta kirjaa ?
Lyhensin puoleen juttuni (kun se aina lähtee rönsyilemään) ja lähetän sen
lämpimin terveisin
Hengessä mukanasi ;)))
M

Lue lisää

Moi M. Olenkin tässä jo tuumaillut, mihin olet kadonnut, tsekannut täältäkin aika ajoin.
Mutta kiva, että olet tallella..))
Sinulla sitten on tutkijan luonto. Viittaan tuohon Shakespire/Kivi vertailuun.
Kyllä noista ihmiselämistä synkroniaa, tiettyä samanaikaisuutta, voi löytyä. Veijo Meri kirjoitti Aleksis Kivestä. Aleksis Kiven kuolinpäivä oli sama kuin Veijo Meren syntymäpäivä. Tietysti vuosia oli välissä, mutta olivatko nuo päivät luomassa tiettyä henkistä yhteyttä noiden kahden välille ? Näin villisti kulkevat omatkin ajatukseni välillä..))
Muistaakseni Veijo Meri itse otti tuon asian esille, antoi kai sille jonkinlaista painoa...

Hieno oli tuo Shakespire-sitaatti. Kirjoitin sen ihan muistiin..Paljon siteerattu, mutta unohdettu..))
Ja todella uni, unenomaisuus, on monien kirjailijoitten tuotannossa vahvasti läsnä.
Sain juuri luetuksi Haruki Murakamin "Värittömän miehen vaellusvuodet". Siinäkin liikuttiin aika ajoin unen ja valveen rajapinnalla, vaikka kirjoitustyyli oli hyvinkin säntillistä ja asiassa pysyvää. Jonkin arvostelun mukaan kirja kertoi vapauden tavoittelusta. Minä näin se kuvauksena traumasta, hylkäämisestä ja miten päähenkilö sen koki ja miten siitä selvisi.
Palautin jo Pääskyt, eli luin sen viikossa. Sehän jo viittaa siihen, että kirja oli minulle merkittävä..)) Intensiteetti säilyi loppuun saakka ja tuo kirjan tietty raadollisuus tuli kyllä lopulta asetetuksi oikeisiin raameihin. Alkeellinen, julma ja säälimätön voi ihminen olla, ja kai pitäisi muistaa, että aika oli toinen ja ollaan me sentään kehitytty noista ajoista..))

Kerroin jo aikaisemmin tuosta omasta tietämättömyydestäni historian kulusta. Niinpä "tutkin" samanaikaisesti historiatietoja Agricolasta - siis ihan Wikistä - ja kyllä se oli omiaan täydentämään lukukokemusta. Samalla tietysti arvostus kirjailijaa kohtaan kasvoi.

Yritin jahdata tuota maitsemaasi Airaksisen kirjaa. Löysin vain "Onnellisuuden opas"-nimisen ja mielenkiintoiselta tuntui. Yhden Lapiduksenkin sain "Luksuselämää", mutta kauhistelin heti kirjan sivumäärää ja pientä tekstiä. Mitenkähän mummon käy, kun silmiini vielä kirjastoautolla sattui Paloman mainitsema Anna Takasen kirja "Sinä ole suruni" - kertomus sotalapsesta ja sotalapsen lapsesta.
Tämä ruotsinsuomalaisuus on kiinnostanut ja olen lukenut ruotsinsuomalaisten kirjoittamia kirjoja Antti Jalavasta Susanna Alakoskeen, omaa ja sukuni historiaa työstäen ja peilaten. Antti Tuuri kirjoitti myös hiljattain aiheesta: "Aavan meren tuolla puolen".

Pitäisköhän jo lopettaa tämä katsaus tällä erää, ennenkuin tulee nootteja..))

Mutta kiva oli "jutella", palaillaan..))
demeter1

Joskus viime vuosituhannella, kun internetin keskustelupalstat olivat
uusia, syntyi termi Godvin'n laki, joka näkyy olevan voimissaan vieläkin.
Kun kekustelu venyy ja venyy niin aina päädytään riitaan ja esiin tulee Hitler.

Tässä ketjussa Hitlerin kirjan mainitsija ei suinkaan esiinny riitelijänä vaan
itselleni palautui mieleen ko. laki.

*Taisteluni* on meillä kirjojen poistopinossa löytämättä uutta omistajaa.
Ei oikein ole luonnetta pistää kirjoja roskikseen olipa kenen kynästä tahansa.
Purjedukseen liittyvä melkoinen pino meni innokkaalle veneilijälle.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus viime vuosituhannella, kun internetin keskustelupalstat olivat
uusia, syntyi termi Godvin'n laki, joka näkyy olevan voimissaan vieläkin.
Kun kekustelu venyy ja venyy niin aina päädytään riitaan ja esiin tulee Hitler.

Tässä ketjussa Hitlerin kirjan mainitsija ei suinkaan esiinny riitelijänä vaan
itselleni palautui mieleen ko. laki.

*Taisteluni* on meillä kirjojen poistopinossa löytämättä uutta omistajaa.
Ei oikein ole luonnetta pistää kirjoja roskikseen olipa kenen kynästä tahansa.
Purjedukseen liittyvä melkoinen pino meni innokkaalle veneilijälle.

Lue lisää

isoäiti_ ed. kirjoittaja

Älä koskaan väheksy kirjaa, vaikka sen tekijä olisikin hullu.
(Lordi Melbourne)

Anonyymi kirjoitti:

Älä koskaan väheksy kirjaa, vaikka sen tekijä olisikin hullu.
(Lordi Melbourne)

Tuon luettuani nauroin lisää jatkaessani lausetta...." ja hullunkin kannattaa lukea kirja !" Tarkoittaen itseäni.....
M

Ei Pentikäinen onnistunut Sanoma Oy:tä kepulaistamaan. Enemmän kuin mikään puolue kepulaiset on kylläkin yrittäneet mediaa painostaa. Ihmettelinkin aikoinaan Pentikäinen valittiin sinne. Pietilä ei saanut puolella sanalla kommentoida potkujaan, muuten olisi menettänyt erorahansa, vaikea tilanne, kun on toimeentulosta kysymys.

Anonyymi kirjoitti:

Ei Pentikäinen onnistunut Sanoma Oy:tä kepulaistamaan. Enemmän kuin mikään puolue kepulaiset on kylläkin yrittäneet mediaa painostaa. Ihmettelinkin aikoinaan Pentikäinen valittiin sinne. Pietilä ei saanut puolella sanalla kommentoida potkujaan, muuten olisi menettänyt erorahansa, vaikea tilanne, kun on toimeentulosta kysymys.

Lue lisää

Korjaan: Karenssiajan palkasta oli kysymys.

Taiteiden yön kirjailijatapaamiset ovat jääneet minunkin mieleeni, Ramoona, erityisesti niistä Pentti Saarikoski ja tietysti lempikirjailijani Eeva Kilpi.
Kirjamessuilla tuntuisi olevan vähän liikaa tapahtumista minulle. Runsaudestakin voi tulla rasite, siis minulle..))

Nämä japanilaiset kirjailijat ovat aina olleet minunkin mieleeni. Ishiguron uutta en ole lukenut, mutta nyt meillä on kirjapiirissä Haruki Murakamin "Värittömän miehen vaellusvuodet". Esittelystä päätellen vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kun vain ehtisi kaiken lukea..))

Sipilän aloittamaa digiloikkaa painetaan ja painostetaan menemään kovaa vauhtia.
Ovatkohan kaikki digituotteet rinnastettu toisiinsa ?
Digilehdet ovat myös huomattavan edullisia. "Hullu" maksaa enemmän kuin pyydetään,
kirjailijoitten pitäisi puristaa kustantajilta sopimus, että he saisivat saavat enemmän
ääni- ja e-kirjojen myynnistä. Ääni- ja e-kirjat on tosi halpa tuote. X-tra-lenkki hinnaltaan.
Niitä tarjotaan rajattomasti esim. 16,99 €/kk.

Comment allez-vous ? Kuinka voitte ?
Sain juuri loppuun Anneli Taimion ja Taru Tarvaisen lupsakan kirjan
"Camembert & croissant - ranskan ääntäminen A:sta Z:taan"
"kotdyron" oli mukana . . .Yves-Saint Laurent, Louis Vuitton sekä Bordeaux,
Beaujolais, Renault, Roquefort, entrecôte etc.
Ce n'est pas si facile que ca (ei se niin helppoa ole !)

Onkohan Alakoski edes käynyt Suomessa ? Ei mielestäni ainakaan viime aikoina, ellei sitten kirjamessuilla ollut. Häntä on kyllä haastateltu telkkarissakin joskus ja tuo elokuva Sikaloista, nimellä "Sovinto, teki kyllä häntä ja ruotsinsuomalaisuutta tunnetuksi täälläkin.

Ehkä ajankohtaisempi, päivitetympi versio aiheesta olisi Antti Tuurin "Aavan meren tuolla puolen" (2018), vaikka mikäpä minä olisin tuota aihetta arvioimaan, "Aavan meren tältä ṕuolen" ..))

demeter1 kirjoitti:

Onkohan Alakoski edes käynyt Suomessa ? Ei mielestäni ainakaan viime aikoina, ellei sitten kirjamessuilla ollut. Häntä on kyllä haastateltu telkkarissakin joskus ja tuo elokuva Sikaloista, nimellä "Sovinto, teki kyllä häntä ja ruotsinsuomalaisuutta tunnetuksi täälläkin.

Ehkä ajankohtaisempi, päivitetympi versio aiheesta olisi Antti Tuurin "Aavan meren tuolla puolen" (2018), vaikka mikäpä minä olisin tuota aihetta arvioimaan, "Aavan meren tältä ṕuolen" ..))

Lue lisää

Alakoskella on juuri nyt kesken tuo neliosainen sarja, Londonflickan on uusin ja se tuli painosta elokuussa -21, ei ole vielä käännetty suomeksi. Pumpulienkelin olen lukenut suomeksi e-kirjana, koska ruotsinkielinen pokkari oli niin pientä tekstiä että en alkanut edes rasittamaan silmiäni sillä.
Alakoski on syntyisin Vaasasta ja vaikka eilinen treffi oli kokonaan ruotsiksi, niin hän puhuu kyllä hyvää suomea, ehkä hieman epävarmasti mutta ääntäminen on kohdallaan.
Alakoski kuuluu näihin kielellisiin lahjakkuuksiin, joiden tekstiä on ilo lukea.

Paloma.se01 kirjoitti:

Alakoskella on juuri nyt kesken tuo neliosainen sarja, Londonflickan on uusin ja se tuli painosta elokuussa -21, ei ole vielä käännetty suomeksi. Pumpulienkelin olen lukenut suomeksi e-kirjana, koska ruotsinkielinen pokkari oli niin pientä tekstiä että en alkanut edes rasittamaan silmiäni sillä.
Alakoski on syntyisin Vaasasta ja vaikka eilinen treffi oli kokonaan ruotsiksi, niin hän puhuu kyllä hyvää suomea, ehkä hieman epävarmasti mutta ääntäminen on kohdallaan.
Alakoski kuuluu näihin kielellisiin lahjakkuuksiin, joiden tekstiä on ilo lukea.

Lue lisää

Antti Tuurin kirja tarvii laittaa muistiin.
Voin ehdottaa sitä lukupiirissä luettavaksi, ellei sitä olla jo käsitelty ennnen minun mukaan tuloani.
Olen nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen päättänyt tutustua ruotsinsuomalaiseen kirjallisuuteen. Ja ruotsinsuomalaisuuteen yleensäkin, vaikka en itse suoranaisesti tunne kuuluvani perinteiseen ruotsinsuomalaieen kulttuuripiiriin.

demeter1 kirjoitti:

Onkohan Alakoski edes käynyt Suomessa ? Ei mielestäni ainakaan viime aikoina, ellei sitten kirjamessuilla ollut. Häntä on kyllä haastateltu telkkarissakin joskus ja tuo elokuva Sikaloista, nimellä "Sovinto, teki kyllä häntä ja ruotsinsuomalaisuutta tunnetuksi täälläkin.

Ehkä ajankohtaisempi, päivitetympi versio aiheesta olisi Antti Tuurin "Aavan meren tuolla puolen" (2018), vaikka mikäpä minä olisin tuota aihetta arvioimaan, "Aavan meren tältä ṕuolen" ..))

Lue lisää

Alakoski on kom Schymanin sihteeriksi tullut ruosu joka ei ajanut tippaakaan suomalaisten asiaa mutta tuli kuuluisaksi sanomalla
että hän nautti niin Ruotsista kun oli ruosullakin parkettilattia
Toisilla saattoi olla Volvo tai Absolut

Paloma.se01 kirjoitti:

Alakoskella on juuri nyt kesken tuo neliosainen sarja, Londonflickan on uusin ja se tuli painosta elokuussa -21, ei ole vielä käännetty suomeksi. Pumpulienkelin olen lukenut suomeksi e-kirjana, koska ruotsinkielinen pokkari oli niin pientä tekstiä että en alkanut edes rasittamaan silmiäni sillä.
Alakoski on syntyisin Vaasasta ja vaikka eilinen treffi oli kokonaan ruotsiksi, niin hän puhuu kyllä hyvää suomea, ehkä hieman epävarmasti mutta ääntäminen on kohdallaan.
Alakoski kuuluu näihin kielellisiin lahjakkuuksiin, joiden tekstiä on ilo lukea.

Lue lisää

Täytynee laittaa "naama muistiin", taas..))

Paloma.se01 kirjoitti:

Antti Tuurin kirja tarvii laittaa muistiin.
Voin ehdottaa sitä lukupiirissä luettavaksi, ellei sitä olla jo käsitelty ennnen minun mukaan tuloani.
Olen nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen päättänyt tutustua ruotsinsuomalaiseen kirjallisuuteen. Ja ruotsinsuomalaisuuteen yleensäkin, vaikka en itse suoranaisesti tunne kuuluvani perinteiseen ruotsinsuomalaieen kulttuuripiiriin.

Lue lisää

Uskon tuon, Paloma, että sinun on ehkä vaikeata samaistua noihin vanhaisiin ruotsinsuomalaisten kuvauksiin, Antti Jalava, Margareta Keskitalo, Asko Sahlberg...
Omat sukulaiseni eivät myöskään ole lukeneet heidän kirjojaan.

Itse pidin niitä kyllä hyvin todentuntuisina kuvaamaan sitä aikaa aikaa ja sitä todellisuutta, missä silloin elettiin, olinhan siellä minäkin -60-luvulla..))

Anonyymi kirjoitti:

Alakoski on kom Schymanin sihteeriksi tullut ruosu joka ei ajanut tippaakaan suomalaisten asiaa mutta tuli kuuluisaksi sanomalla
että hän nautti niin Ruotsista kun oli ruosullakin parkettilattia
Toisilla saattoi olla Volvo tai Absolut

Lue lisää

Tuota en ole Alakoskesta kuullutkaan, Ano 12.39..)) Kukaan ei taida olla profeetta omalla maallaan, eikä siellä vieraallakaan, ainakaan omiensa parissa...

Paloma.se01 kirjoitti:

Antti Tuurin kirja tarvii laittaa muistiin.
Voin ehdottaa sitä lukupiirissä luettavaksi, ellei sitä olla jo käsitelty ennnen minun mukaan tuloani.
Olen nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen päättänyt tutustua ruotsinsuomalaiseen kirjallisuuteen. Ja ruotsinsuomalaisuuteen yleensäkin, vaikka en itse suoranaisesti tunne kuuluvani perinteiseen ruotsinsuomalaieen kulttuuripiiriin.

Lue lisää

Antti Tuurin kirja on siitä hyvä lukea, että se ei ole kovin paksu..)) Ja insinöörimies kun on, hän kirjoittaa sujuvaa ja helppolukuista tekstiä. Kerro sitten vaikutelmia, jos kirjapiiriin valitsette.

demeter1 kirjoitti:

Tuota en ole Alakoskesta kuullutkaan, Ano 12.39..)) Kukaan ei taida olla profeetta omalla maallaan, eikä siellä vieraallakaan, ainakaan omiensa parissa...

Alakoski on kyllä tunnettu ja arvostettu ruotsinsuomalaisten keskuudessa. Ja myös kantaruotsalaisten.
Mutta poliittisesti mahdollisesti hieman vasemmalle suuntautuneena ei tiettyjen populistipiirien mieleen.

Paloma.se01 kirjoitti:

Alakoski on kyllä tunnettu ja arvostettu ruotsinsuomalaisten keskuudessa. Ja myös kantaruotsalaisten.
Mutta poliittisesti mahdollisesti hieman vasemmalle suuntautuneena ei tiettyjen populistipiirien mieleen.

Lue lisää

"Populistipiirien" ? Äläs nyt puhu varomattomia !..)) Ehkä ne "populistit" näkevät asiat suoraan, ilman sivistyksen painolastia ?..))

demeter1 kirjoitti:

"Populistipiirien" ? Äläs nyt puhu varomattomia !..)) Ehkä ne "populistit" näkevät asiat suoraan, ilman sivistyksen painolastia ?..))

Tuli vain mieleen edellisestä kommentista jossa sanottiin että on kommunisti eikä ole ajanut suomalaisten asiaa.
Ei vaikuta olevan, ainakaan nyt poliittisesti kovin aktiivinen, ei tullut esille edes hänen poliittinen kantansa treffeillä. Työn ja etenkin työläisnaisen aseman ja panoksen merkitys yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä tuntuvat olevan lähellä hänen sydäntään ja eiköhän hän elä tavallista porvarillista elämää kirjailijamiehensä kanssa melkein Tellukan naapurina.
Minun mielestäni hän, ajamatta suomalaisten asiaa aktiivisesti, on nostanut esille kaikkein parhaimmat puolet ruotsinsuomalaisen siirtoväen tarinasta: työn, sisun, selviytymisen, luovuuden ja lahjakkuuden. Unohtamatta sitä miten vähillä eväillä, miten huonolla pakalla tänne ollaan tultu.

Anonyymi kirjoitti:

Alakoski on kom Schymanin sihteeriksi tullut ruosu joka ei ajanut tippaakaan suomalaisten asiaa mutta tuli kuuluisaksi sanomalla
että hän nautti niin Ruotsista kun oli ruosullakin parkettilattia
Toisilla saattoi olla Volvo tai Absolut

Lue lisää

Oletko Halla-ahonäänestäjä44 nimimerkillä aiemmin esiintynyt propagandisti ?

Paloma.se01 kirjoitti:

Tuli vain mieleen edellisestä kommentista jossa sanottiin että on kommunisti eikä ole ajanut suomalaisten asiaa.
Ei vaikuta olevan, ainakaan nyt poliittisesti kovin aktiivinen, ei tullut esille edes hänen poliittinen kantansa treffeillä. Työn ja etenkin työläisnaisen aseman ja panoksen merkitys yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä tuntuvat olevan lähellä hänen sydäntään ja eiköhän hän elä tavallista porvarillista elämää kirjailijamiehensä kanssa melkein Tellukan naapurina.
Minun mielestäni hän, ajamatta suomalaisten asiaa aktiivisesti, on nostanut esille kaikkein parhaimmat puolet ruotsinsuomalaisen siirtoväen tarinasta: työn, sisun, selviytymisen, luovuuden ja lahjakkuuden. Unohtamatta sitä miten vähillä eväillä, miten huonolla pakalla tänne ollaan tultu.

Lue lisää

Ehkä me edelleen asetamme kohtuuttomia odotuksia näille julkisuuden henkilöille, Paloma, muillekin kuin politikoille. Mutta ainakin ajatuksia ovat herättäneet ja sehän on paljon sekin...

Paloma.se01 kirjoitti:

Tuli vain mieleen edellisestä kommentista jossa sanottiin että on kommunisti eikä ole ajanut suomalaisten asiaa.
Ei vaikuta olevan, ainakaan nyt poliittisesti kovin aktiivinen, ei tullut esille edes hänen poliittinen kantansa treffeillä. Työn ja etenkin työläisnaisen aseman ja panoksen merkitys yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä tuntuvat olevan lähellä hänen sydäntään ja eiköhän hän elä tavallista porvarillista elämää kirjailijamiehensä kanssa melkein Tellukan naapurina.
Minun mielestäni hän, ajamatta suomalaisten asiaa aktiivisesti, on nostanut esille kaikkein parhaimmat puolet ruotsinsuomalaisen siirtoväen tarinasta: työn, sisun, selviytymisen, luovuuden ja lahjakkuuden. Unohtamatta sitä miten vähillä eväillä, miten huonolla pakalla tänne ollaan tultu.

Lue lisää

Tiedä hänen porvarillisesta elämästään.
Mielestäni yhtä vaatimattomasti kuin minäkin tuossa vanhassa kerrostalossa, josta on näköalat vanhainkodille, hautausmaalle, parakkeihin joissa asuu aina väliaikaisesti pakolaisia ja viereiseen kerrostaloon.
Melkein sanoisin hänen melkein asuvan vaatimattomammin kuin minä, koska jakaa miehensä ja aikuisen tyttärensä kanssa vain kahta neliötä suurempaa (64 neliön) asuntoa kuin minä yksin.
Onko heillä sitten "porvarillisesti" kuinka hienoa kesämökkiä, veneitä ... Sitähän en tiedä.
Autoja heillä näkyy olevan kaksi; 12 vuotta vanha Volvo ja 5 vuotta vanha volkkari, joka on ostettu käytettynä kolme vuotta sitten.

Poliittista aktiivisuuttaan en osaa mennä sanomaan, mutta ei ainakaan koskaan ole näkynyt ehdolla kunnanvaltuustoon.

demeter1 kirjoitti:

Ehkä me edelleen asetamme kohtuuttomia odotuksia näille julkisuuden henkilöille, Paloma, muillekin kuin politikoille. Mutta ainakin ajatuksia ovat herättäneet ja sehän on paljon sekin...

Lue lisää

Alakoski oli siis Ruotsin ei suurimman mutta kuuluisimman poliitikon avustaja kom Schymanin
eikä mikään kirjakerhon avustaja kirjailija

Schymania ei tunneta Suomessa tietenkään sillä tavalla

Alakoski ei tehnyt mitään ruosujen eteen vaan kumarsi valtaa ja näin kävi työväenluokasta lähteneille ruosuille kaikille Ruotsissa, heidän kulttuurinsa poljettiin maan rakoon kun työväenluokkalainen ei sitä pysty puolustamaan, parketti volvo ja akvaviitti riittää

Ruotsissa on siis enenmmän suomalaisia kuin Suomessa ruotsalaisia ja ero asetelmassa on mahtava suomalaisten haitaksi jotka ovat juuri tällaisia alakoskeja

Anonyymi kirjoitti:

Alakoski oli siis Ruotsin ei suurimman mutta kuuluisimman poliitikon avustaja kom Schymanin
eikä mikään kirjakerhon avustaja kirjailija

Schymania ei tunneta Suomessa tietenkään sillä tavalla

Alakoski ei tehnyt mitään ruosujen eteen vaan kumarsi valtaa ja näin kävi työväenluokasta lähteneille ruosuille kaikille Ruotsissa, heidän kulttuurinsa poljettiin maan rakoon kun työväenluokkalainen ei sitä pysty puolustamaan, parketti volvo ja akvaviitti riittää

Ruotsissa on siis enenmmän suomalaisia kuin Suomessa ruotsalaisia ja ero asetelmassa on mahtava suomalaisten haitaksi jotka ovat juuri tällaisia alakoskeja

Lue lisää

Mutta eikö olekin hienoa ja kunnioitettavaa, että ainakin Suomessa maahanmuuttajat ovat pystyneet säilyttämään oman kulttuurinsa integroitumatta kantaväestöön kielellisesti ja kulttuurisesti?

Tellukka kirjoitti:

Mutta eikö olekin hienoa ja kunnioitettavaa, että ainakin Suomessa maahanmuuttajat ovat pystyneet säilyttämään oman kulttuurinsa integroitumatta kantaväestöön kielellisesti ja kulttuurisesti?

Lue lisää

:)
niinpä

Suurin osa meistä ruosuista on juurikin maahanmuuttajia, eikä syntyperäisiä ruotsinsuomalaisia.
Minkälainen lienee kulttuuri Pohjois-Ruotsissa. Ainakin Pajalassa puhuivat vielä ihan ymmärrettävää suomea, muistan siellä käynnistäni.

Jippii!! Minäkin sain parketin pari vuotta sitten. Melkein 50 vuotta jouduin sitä odottelemaan. Sittenpä en mitään kulttuuririentoja ole kaipaillutkaan sen jälkeen. Volvoa ei vielä ole annettu, mutta odotellaan. Absolut-vodkaakaan ei ole tarjottu ja myöhäistä se nyt jo olisikin, kun ei vielä tähän mennessä.

Tellukka kirjoitti:

Suurin osa meistä ruosuista on juurikin maahanmuuttajia, eikä syntyperäisiä ruotsinsuomalaisia.
Minkälainen lienee kulttuuri Pohjois-Ruotsissa. Ainakin Pajalassa puhuivat vielä ihan ymmärrettävää suomea, muistan siellä käynnistäni.

Jippii!! Minäkin sain parketin pari vuotta sitten. Melkein 50 vuotta jouduin sitä odottelemaan. Sittenpä en mitään kulttuuririentoja ole kaipaillutkaan sen jälkeen. Volvoa ei vielä ole annettu, mutta odotellaan. Absolut-vodkaakaan ei ole tarjottu ja myöhäistä se nyt jo olisikin, kun ei vielä tähän mennessä.

Lue lisää

Ymmärrän
Ruosujen asiat eivät kuuluu eivätkä ole kuuluneet suomalaisille
se on aivan selvä mutta kun sattui tulemaan oikein malliesimerkki kirjailijana
esille
nainen jolla olisi ollut mahdollisuus parlamenttipolitiikon avustajana ajaa
jotakin

niin tuki sossukommareita jotka jakoivat jyräsivät suomalaiskulttuurin Ruotsissa
ja vielä rakensivat hajotuskieleksi kammottavan murresotkun meänkielen

mutta siis ruosujen asiat eivät kuulu suomalaisille

Tykkäsi jotka kertovan Asko Sahlbergin kirjoista, jotka kertovat omalla rohevalla tyylillään suomalaissiirtolaisista Ruotsissa.
Yritin vuosia sitten lukea Alakoskea, mutta se tyyli ja kerronta ei uponnut.
En muista teoksen nimeä, mutta se kuvaus suomalaisista , ei vastannut alkuunkaan sitä mikä on itselläni. Olkoon kirjailijan vapautta, mutta kuitenkin,
Onko syy, että on hurri Vaasasta!

Anonyymi kirjoitti:

Tykkäsi jotka kertovan Asko Sahlbergin kirjoista, jotka kertovat omalla rohevalla tyylillään suomalaissiirtolaisista Ruotsissa.
Yritin vuosia sitten lukea Alakoskea, mutta se tyyli ja kerronta ei uponnut.
En muista teoksen nimeä, mutta se kuvaus suomalaisista , ei vastannut alkuunkaan sitä mikä on itselläni. Olkoon kirjailijan vapautta, mutta kuitenkin,
Onko syy, että on hurri Vaasasta!

Lue lisää

Ei käsittääkseni ruotsinkielielisestä perheestä lähtöisin.

Paloma.se01 kirjoitti:

Ei käsittääkseni ruotsinkielielisestä perheestä lähtöisin.

Alakosken proosa on rytmikästä ja kielellisesti rikasta, minuun upposi. Huumorinsa voi olla vaikeasti hahmotettavaa, mutta mukana on paljon itseironiaa ja stereotypioiden vahvistamista/purkamista.
Tulin Ruotsiin jo vanhana, olin 39-vuotias ja kokemukseni ruotsinsuomalaisista ja kontaktini muihin suomalaistaustaisiin oli lähinnä työpaikalta. Esikoulun ja peruskoulun piiristä. Tehdastyöläisiin ja heidän jälkeläisiinsa olen tutustunut vain muutamaan, mieheni on yksi heistä, jotka tulivat Ruotsiin työtä etsimään 70-luvun alussa ja hän on ollut nuorempana aktiivi Suomi-seurassa ja suomalaisissa lentopalloporukoissa. En pysty samaistumaan sitten yhtään Leenaan Sikaloissa (Alakosken palkittu ja elokuvaksi tehty debyyttiromaani, perheessäni ei ole ollut alkoholismia, ei väkivaltaa eikä sosiaalisia ongelmia.
Ruotsin suomalaiset (en pysty lämpenemään "ruosu"-nimitykselle) eivät ole tänä päivänä samanlainen, lähes homogeeninen työväen luokan maahanmuuttajavähemmistö, vaan viime vuosikymmenien aikana kuva on monipuolistunut kun nuorta, koulutettua sukupolvea on muuttanut tännekin, vaikka vähäisessä määrässä.

Paloma.se01 kirjoitti:

Alakosken proosa on rytmikästä ja kielellisesti rikasta, minuun upposi. Huumorinsa voi olla vaikeasti hahmotettavaa, mutta mukana on paljon itseironiaa ja stereotypioiden vahvistamista/purkamista.
Tulin Ruotsiin jo vanhana, olin 39-vuotias ja kokemukseni ruotsinsuomalaisista ja kontaktini muihin suomalaistaustaisiin oli lähinnä työpaikalta. Esikoulun ja peruskoulun piiristä. Tehdastyöläisiin ja heidän jälkeläisiinsa olen tutustunut vain muutamaan, mieheni on yksi heistä, jotka tulivat Ruotsiin työtä etsimään 70-luvun alussa ja hän on ollut nuorempana aktiivi Suomi-seurassa ja suomalaisissa lentopalloporukoissa. En pysty samaistumaan sitten yhtään Leenaan Sikaloissa (Alakosken palkittu ja elokuvaksi tehty debyyttiromaani, perheessäni ei ole ollut alkoholismia, ei väkivaltaa eikä sosiaalisia ongelmia.
Ruotsin suomalaiset (en pysty lämpenemään "ruosu"-nimitykselle) eivät ole tänä päivänä samanlainen, lähes homogeeninen työväen luokan maahanmuuttajavähemmistö, vaan viime vuosikymmenien aikana kuva on monipuolistunut kun nuorta, koulutettua sukupolvea on muuttanut tännekin, vaikka vähäisessä määrässä.

Lue lisää

Joo Ploma mutta osapäiväruotsalaisena pilkkaat slussenin sissejä joista osa oli ry sien sotarikosten henkisesti vammauttamia rintama/siviilijuoppoja, jotka ajautuivat silloin-rasis tiseen Ruotsiin, jossa Uppsalan rodunpuhdistuslaitoksesta käsin - sosdemien perustamassa - maata puhdistettiin kortskalleista suomalaisista. Ruotsisosdemit eivät tunteneet sodan aikana sääliä alarotuja kuten suomalaisia lohtaan ja Väinö Tannerkin ministerinä puuttui tähän, suomalainen osuuskauppamies, joka toi kaupan Saksasta ja puhui sujuvasti saksaa

Anonyymi kirjoitti:

Joo Ploma mutta osapäiväruotsalaisena pilkkaat slussenin sissejä joista osa oli ry sien sotarikosten henkisesti vammauttamia rintama/siviilijuoppoja, jotka ajautuivat silloin-rasis tiseen Ruotsiin, jossa Uppsalan rodunpuhdistuslaitoksesta käsin - sosdemien perustamassa - maata puhdistettiin kortskalleista suomalaisista. Ruotsisosdemit eivät tunteneet sodan aikana sääliä alarotuja kuten suomalaisia lohtaan ja Väinö Tannerkin ministerinä puuttui tähän, suomalainen osuuskauppamies, joka toi kaupan Saksasta ja puhui sujuvasti saksaa

Lue lisää

Minä ketään pilkkaa, se oli aikansa ilmiö, samoin nämä rodunpuhdistamaislaitokset ja rotuteoriat. Ne kuuluvat historiallisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ja niitä emme voi ikuisesti käsitellä.

"En författare bör ha ett litterärt uppdrag.
Böcker bör ha ett ärende.
En författare ska inte vara politiker, men en författare ska blottlägga samband som kan få politiska konsekvenser.
En författare måste tycka om ord." (Susanna Alakoski)

2013 Alakoski kieltäytyi ottamasta vastaan ruotsalaista lenininpalkintoa (Jan Myrdahl priset), 100 000 kr, koska hän ei halunnut että hänen nimeänsä liitetään mihinkään totalitaariseen ideologiaan tai hallitukseen.

Paljon on vettä virrannut Tukholman siltojen ali niistä päivistä kun suomalaisia on pidetty alemman rodun edustajina ja kalloja on mitattu, eiköhän anneta niiden vanhojen katkeruutta aiheuttavien ennakkoluulojen levätä haudassaan; korkeintaan muistuttaa meitä siitä, miten me taas puolestamme harjoitamme rotysyrjintää ( rasismia) maahansaapuneita pakolaisia, turvapaikanhakijoita, siirtolaisia kohtaan, ei kaikkein vähiten näillä anonyymeillä keskustelupalstoilla.

Minä asuin muutaman vuoden täällä kerrostaloasunnossa, jossa alakerrassa asui suomalainen Seppo (tiesin hänen nimensä siksi että alaovelta kuului aina öisin karjuntaa "Seppo, avaa ovi!" kun hänen alkoholistikaverinas pyrkivät sisään.. Hän leikkasi puukolla muijaltaan tukkaa rappukäytävässä. Toisella puolella käytävää asui skinheadpariskunta, mutta heistä ei ollut harmia, mutta heillä kävi ruotsinsuomalainen skini nimeltään Benny joku huuteli loukkauksia minullekin, koska oletti minun olleen maahanmuuttaja. Niin kuin olinkin :)
Minä uskon integraatioon siirtoväen asuttamiskysymyksissä. On luonnollista ja normaalia että maahanmuuttajat etsiytyvät toistensa seuraan lähiöihin joissa on jo ennestään turvaa numeroissa: olisi kuitenkin tärkeää säilyttää jonkinlainen demografinen tasavertaisuus kantaväestön ja maahanmuuttajien kesken. Kouluissa tulee ilman muuta puhua maan kieltä ja jos samankielisiä oppilaita tulee liikaa ryhmiin niinvoisin harkita vaikka bussikuljetuksia toisiin kouluihin, Integraatio on tärkeämpää kuin läheisyysprinsiippi.

Tänään on ruotsalaisuuden päivä Suomessa, olen lukenut jostain. Suomella on pitkä historia osana Ruotsin kuningaskuntaa ja suomenruotsalainen kulttuuri on vahva ja edustava.

Meilläkin on vastaava päivä, Ruotsinsuomalaisten päivä, 24 helmikuuta,

Paloma01 kirjoitti:

Paljon on vettä virrannut Tukholman siltojen ali niistä päivistä kun suomalaisia on pidetty alemman rodun edustajina ja kalloja on mitattu, eiköhän anneta niiden vanhojen katkeruutta aiheuttavien ennakkoluulojen levätä haudassaan; korkeintaan muistuttaa meitä siitä, miten me taas puolestamme harjoitamme rotysyrjintää ( rasismia) maahansaapuneita pakolaisia, turvapaikanhakijoita, siirtolaisia kohtaan, ei kaikkein vähiten näillä anonyymeillä keskustelupalstoilla.

Minä asuin muutaman vuoden täällä kerrostaloasunnossa, jossa alakerrassa asui suomalainen Seppo (tiesin hänen nimensä siksi että alaovelta kuului aina öisin karjuntaa "Seppo, avaa ovi!" kun hänen alkoholistikaverinas pyrkivät sisään.. Hän leikkasi puukolla muijaltaan tukkaa rappukäytävässä. Toisella puolella käytävää asui skinheadpariskunta, mutta heistä ei ollut harmia, mutta heillä kävi ruotsinsuomalainen skini nimeltään Benny joku huuteli loukkauksia minullekin, koska oletti minun olleen maahanmuuttaja. Niin kuin olinkin :)
Minä uskon integraatioon siirtoväen asuttamiskysymyksissä. On luonnollista ja normaalia että maahanmuuttajat etsiytyvät toistensa seuraan lähiöihin joissa on jo ennestään turvaa numeroissa: olisi kuitenkin tärkeää säilyttää jonkinlainen demografinen tasavertaisuus kantaväestön ja maahanmuuttajien kesken. Kouluissa tulee ilman muuta puhua maan kieltä ja jos samankielisiä oppilaita tulee liikaa ryhmiin niinvoisin harkita vaikka bussikuljetuksia toisiin kouluihin, Integraatio on tärkeämpää kuin läheisyysprinsiippi.

Tänään on ruotsalaisuuden päivä Suomessa, olen lukenut jostain. Suomella on pitkä historia osana Ruotsin kuningaskuntaa ja suomenruotsalainen kulttuuri on vahva ja edustava.

Meilläkin on vastaava päivä, Ruotsinsuomalaisten päivä, 24 helmikuuta,

Lue lisää

Rkp ei ole integroitunut Suomeen

Anonyymi kirjoitti:

Rkp ei ole integroitunut Suomeen

Hehehee - - - persukomukan propagandaa.

Aivan oikein ja lisään vielä että Kustaa Vaasa oli alumperin taalainmaalsinen hiihtäjä joka kilpaili Hakulisen kanssa Kööpenhaminan olympialaisissa ja sai ajan 3.21.0 jolla voitti sadasodalla, kun vastassa oli Juha Mieto

Ja jos kirjaimet Otaniemi asettaa toisellakurin Espoossa, saa kaikki kyltit muotoon
Mieto nai
ja kaupunki joutuu niitä koko ajan korjaamaan, mahdoton tehtävä

Anonyymi kirjoitti:

Rkp ei ole integroitunut Suomeen

Tarkoitatko että Suomessa ruotsinkielinen vähemmistö asuu omissa ghetoissaan ja eivät puhu suomea?
Suomi on historiallisesti kaksikielinen ja monikulttuurinen maa.
Se on faktaa ja siitä saa kiukutella niin paljon kuin haluaa, mutta ainoastaan aika näyttää tuleeko suomenruotsalainen vähemmistö kokonaan sulautumaan vuosisatojen aikana suomalaiseen väestöön.
Kansallisten vähemmistöjen asioita ajavia puolueita onlähes joka maassa. Saksassakin taisi joku tanskalaisvähemmistöpuolue saada tuulta purjeihinsa viime vaaleissa, vaikka ei heitä taida kovin montaa olla.
Näen asian suhteellisen vähäpätöisenä suurempien ongelmien rinnalla.

Paloma01 kirjoitti:

Tarkoitatko että Suomessa ruotsinkielinen vähemmistö asuu omissa ghetoissaan ja eivät puhu suomea?
Suomi on historiallisesti kaksikielinen ja monikulttuurinen maa.
Se on faktaa ja siitä saa kiukutella niin paljon kuin haluaa, mutta ainoastaan aika näyttää tuleeko suomenruotsalainen vähemmistö kokonaan sulautumaan vuosisatojen aikana suomalaiseen väestöön.
Kansallisten vähemmistöjen asioita ajavia puolueita onlähes joka maassa. Saksassakin taisi joku tanskalaisvähemmistöpuolue saada tuulta purjeihinsa viime vaaleissa, vaikka ei heitä taida kovin montaa olla.
Näen asian suhteellisen vähäpätöisenä suurempien ongelmien rinnalla.

Lue lisää

Kerro meille vielä mustalaisista kuten suomalaisesta juoppopekasta Ruotsissa