Huuhaa- karma!

Kaikki maailmassa tapahtuu sattumalta! Saatat syntyä vammaisena tai sitten sinussa on latenttina ominaisuutena nerous.

Mitä sitten on hyvä ja paha? Se muuttuu ajan ja paikan myötä. Toisaalla hyvä teko on toisaalla paha. Sodassa tappaminen on hyvä teko, mutta siviilissä paha. Natsien armeijaan joutuminen on pahuutta, mutta liitoutuneiden joukkoon joutuminen hyvyyttä. Ottakaamme oppia korpista, joka syö toisen linnun poikaset, mutta ei pode siitä huonoa omaatuntoa.

Tämä keho, mikä sinulla on, rakentuu aiempien sukupolvien kehoista. Yksi geeni rakentaa isoäidin nenää ja toinen iso- iso - isän viinapäätä. Joka ei toimi oman luontonsa mukaan on houkka!

Vrajendra Kumar Prabhu

Alun perin sana karma tarkoittaa yksinkertaisesti toimintaa, ja se tulee sanskritin Kriyā -alkuisesta sanasta Kriyā - luoda. Tästä tulevat sanat luova, luominen. Tämä on sanan ensimmäinen merkitys. Mutta koska kaikella toiminnalla on seurauksia, termi karma tarkoittaa myös toiminnan reaktioita tai seurauksia.
Toimintakyky tai toiminta-karman energia tulee sielusta, joka on tietoisuuden kantaja, ja siksi alkuperäinen toiminta on luonteeltaan henkistä ja sen päämäärä on rakastava luova vaihto Korkeimman sielun, Jumalan, kanssa. Kun sielu, jolla on osittainen itsenäisyys, päättää tulla riippumattomaksi Jumalasta, se tulee aineelliseen maailmaan... Tässä vieraassa ympäristössä sielu peittyy vastaavaan pukuun - aineelliseen kehoon - ja nyt sielun energia alkaa kulua muuhun toimintaan - ulkoisen kehon tarpeiden palvelemiseen. Sielu ei voi toimia lainkaan, koska sen luonne on aktiivinen. Se on kuin jarruton auto; sen on jatkuvasti suunnattava energiansa jonnekin. Sielu ei voi lakata elämästä, sillä se on ikuinen, koska se on osa Jumalaa…
...
...karmaa on kolmenlaista:
1. Karma on hurskasta toimintaa, jota tehdään Vedojen suositusten perusteella. Se takaa paremman aineellisen ruumiin tulevassa elämässä ja luo kaiken aineellisen vaurauden.
2. Vikarma - Vedojen vastainen syntinen toiminta - johtaa sielun alempiin elämänmuotoihin ja alentaa näin ollen onnellisuuden tasoa.
3. akarma - alkuperäinen henkinen toiminta, joka palauttaa sielun ikuiseen henkiseen muotoonsa, vapauttaa sen uudestisyntymiskierrosta ja antaa sille mahdollisuuden palata ikuiseen asemaansa henkimaailmassa. Tähän toimintaan kuuluu erilaisia Jumalan palvelemisen muotoja.
...

Kaksi ensimmäistä karman tyyppiä aiheuttavat ulkoisesti erilaisia seurauksia, mutta kummassakin tapauksessa sielu pysyy tämän maailman vankina joko enemmän tai vähemmän mukavassa sellissä. Kolmas toimintatyyppi on akarma - Jumalan palveleminen, ja se vapauttaa sielun aineellisista kahleista.
Vaikka karman laki on hyvin hienovarainen, se voidaan havaita suoraan - se on elämän hienovaraisen rakenteen taustalla oleva syy-seuraus-suhde. Fyysisellä tasolla karman laki ilmenee Newtonin kolmantena lakina (toiminnan voima on yhtä suuri kuin vastatoiminnan voima), energian säilymislakina. Energia ei mene minnekään, vaan se vain ottaa toisenlaisen muodon. Moraalisella tasolla karman laki ilmenee sellaisissa sanonnoissa kuin "Mitä kylvät, sitä niität", "Mitä ansaitset epäoikeudenmukaisesti, ei kannata maksaa"...

Anonyymi kirjoitti:

Vrajendra Kumar Prabhu

Alun perin sana karma tarkoittaa yksinkertaisesti toimintaa, ja se tulee sanskritin Kriyā -alkuisesta sanasta Kriyā - luoda. Tästä tulevat sanat luova, luominen. Tämä on sanan ensimmäinen merkitys. Mutta koska kaikella toiminnalla on seurauksia, termi karma tarkoittaa myös toiminnan reaktioita tai seurauksia.
Toimintakyky tai toiminta-karman energia tulee sielusta, joka on tietoisuuden kantaja, ja siksi alkuperäinen toiminta on luonteeltaan henkistä ja sen päämäärä on rakastava luova vaihto Korkeimman sielun, Jumalan, kanssa. Kun sielu, jolla on osittainen itsenäisyys, päättää tulla riippumattomaksi Jumalasta, se tulee aineelliseen maailmaan... Tässä vieraassa ympäristössä sielu peittyy vastaavaan pukuun - aineelliseen kehoon - ja nyt sielun energia alkaa kulua muuhun toimintaan - ulkoisen kehon tarpeiden palvelemiseen. Sielu ei voi toimia lainkaan, koska sen luonne on aktiivinen. Se on kuin jarruton auto; sen on jatkuvasti suunnattava energiansa jonnekin. Sielu ei voi lakata elämästä, sillä se on ikuinen, koska se on osa Jumalaa…
...
...karmaa on kolmenlaista:
1. Karma on hurskasta toimintaa, jota tehdään Vedojen suositusten perusteella. Se takaa paremman aineellisen ruumiin tulevassa elämässä ja luo kaiken aineellisen vaurauden.
2. Vikarma - Vedojen vastainen syntinen toiminta - johtaa sielun alempiin elämänmuotoihin ja alentaa näin ollen onnellisuuden tasoa.
3. akarma - alkuperäinen henkinen toiminta, joka palauttaa sielun ikuiseen henkiseen muotoonsa, vapauttaa sen uudestisyntymiskierrosta ja antaa sille mahdollisuuden palata ikuiseen asemaansa henkimaailmassa. Tähän toimintaan kuuluu erilaisia Jumalan palvelemisen muotoja.
...

Kaksi ensimmäistä karman tyyppiä aiheuttavat ulkoisesti erilaisia seurauksia, mutta kummassakin tapauksessa sielu pysyy tämän maailman vankina joko enemmän tai vähemmän mukavassa sellissä. Kolmas toimintatyyppi on akarma - Jumalan palveleminen, ja se vapauttaa sielun aineellisista kahleista.
Vaikka karman laki on hyvin hienovarainen, se voidaan havaita suoraan - se on elämän hienovaraisen rakenteen taustalla oleva syy-seuraus-suhde. Fyysisellä tasolla karman laki ilmenee Newtonin kolmantena lakina (toiminnan voima on yhtä suuri kuin vastatoiminnan voima), energian säilymislakina. Energia ei mene minnekään, vaan se vain ottaa toisenlaisen muodon. Moraalisella tasolla karman laki ilmenee sellaisissa sanonnoissa kuin "Mitä kylvät, sitä niität", "Mitä ansaitset epäoikeudenmukaisesti, ei kannata maksaa"...

Lue lisää

Karma käy läpi eri kypsymisvaiheita. Itänyt karma on nykyinen kehomme kaikkine hyveineen ja puutteineen. Siementen muodossa oleva levittämätön karma varastoituu hienojakoiseen kehoomme ja odottaa aikaansa. Itänyt karma on käytännössä mahdoton muuttaa, ja sitä on yksinkertaisesti siedettävä tekemällä asianmukaisia johtopäätöksiä tulevaisuutta varten. Vedojen mukaan elinajanodotteemme, terveydentilamme, koulutustasomme, perheemme ja taloudellinen tilanteemme on määritelty jo syntyessämme. Nämä ovat asioita, jotka olemme jo ennalta määrittäneet toiminnallamme menneessä inkarnaatiossa, ja nämä asiat yksinkertaisesti ilmenevät nykyisessä elämässä omana aikanaan. Karman itämättömät siemenet voidaan kuitenkin poistaa, jos ihminen haluaa. Jos tavallisia siemeniä käsitellään lämpökäsittelyllä, ne eivät luonnollisesti idä. Nyt istuttamamme karman siemenet takaavat uuden ruumiin myös seuraavassa elämässä.
...

Työ tuo epäilemättä rahaa, mainetta ja tyydytystä, mutta se tuo myös karmaa, joka meidän on koettava, jos toiminta kohdistuu itseemme eikä Jumalaan. Jos ansaitsee rahaa epäoikeudenmukaisella tavalla ja samalla ansaitsee itselleen hirvittävän karman, onko tämä toiminnan onnistumista? Ihannetapauksessa toiminnan pitäisi tuoda sielulle iloa ja vapautumista. Useimmissa tapauksissa ihminen orjuuttaa itsensä toimimaan tietämättään.

Toiminta on joko Jumalan lakien mukaista tai niiden vastaista. Kaikki tuntevat törkeät rikkomukset - murha, varkaus, petos jne. Mutta on myös hienovaraisempia rikkomuksia, joita pidetään nykyään normaalina - alkoholin, tupakan, lihan jne. kauppaaminen. Se, mikä jää huomaamatta ihmisyhteiskunnan epätäydellisessä oikeusjärjestelmässä, ei jää huomaamatta hienovaraisemmilta ja korkeammilta voimilta, jotka ovat korkeamman voiman edustajia.

Se, miten toiminta vaikuttaa tietoisuuteemme ja tulevaisuuteemme, voidaan nähdä esimerkkinä leijaa lennättävästä lapsesta. Jos lapsi kääntää köysikierukan itseensä päin, leija putoaa alas. Jos hän kääntää sen poispäin itsestään, leija nousee taivaalle. Vastaavasti, kun vedämme toiminnan aikana kaiken itseemme, karma kiertyy ympärillemme kuin köysi kelaan ja tietoisuus laskeutuu kuin leija. Kun omistamme toimintamme henkiselle tarkoitukselle, eli kun teemme sitä Jumalalle omistautuneen palvelun hengessä (käännämme toiminnan kelan pois itsestämme), se kohottaa tietoisuuttamme, ja kun olemme ylevässä tietoisuudessa lähellä Jumalaa, voimme kokea ennennäkemätöntä onnea. Antamalla saamme.

...Koska hän on aineellisessa maailmassa, hän käyttää energiansa henkisen todellisuuden periaatteeseen: hän palvelee Jumalaa, ja siksi aineellisen maailman tärkein laki - vastuun tai karman laki - ei koske häntä, aivan kuten sen maan lait, jossa hän työskentelee, eivät koske diplomaattia.
Jäljelle jää vain valita, minkälaiseen toimintaan ryhtyy: siihen, joka sitoo meidät karmalla, eli tarpeeseen syntyä uudelleen saadaksemme makean tai katkeran hedelmän, vai siihen, joka tuo syvää sisäistä tyydytystä (koska Jumala sydämessä on tyytyväinen) ja vapauttaa meidät kaikkien niiden typerien tekojen seurauksista, jotka on tehty menneisyydessä tietämättömyydestä.
Niille, jotka ajattelevat, että Jumalan palveleminen on alentavaa, voimme sanoa, että asia on päinvastoin. Jumala on Korkein, ja on hyvin arvokasta olla Hänen palveluksessaan. Jumalan palveleminen on sielun korkein asema. Hallitus on hyvin etuoikeutettu, ja kaikilla siellä palvelevilla on automaattisesti kaikki etuoikeudet. Mitä sanottavaa on siitä, joka palvelee korkeinta hallitsijaa, Jumalaa? Ihmisillä on taipumus olla arvostetussa ja vakaassa asemassa, mutta mikään rakenne tässä maailmassa ei voi säilyttää tätä asemaa ikuisesti. Hallitukset eroavat, yritykset romahtavat, pankit romahtavat, mutta Jumala, henkinen maailma ja sielu ovat ikuisia. Valinta on siis ilmeinen. Meillä on joko vapaus palvella Jumalaa tai orjuus työskennellä (yhteinen juuri - orja) epätäydelliselle isännälle. Kummassakin tapauksessa olemme riippuvaisia...

Reinkarnaatio kuului alunperin kristinuskoon. Se poistettiin sieltä Nikean ja muiden kirkolliskokousten toimesta poliittisista syistä. Raamatusta poistettiin paljon tekstiä. Jäljellä jäi se, mikä on nyt jäljellä!

Eri uskonnot on tarkoitettu eri kehitysvaiheessa oleville ihmisille. Jos esimerkiksi lähetyssaarnaaja menee saarnaamaan niille, jotka syövät ihmislihaa, hän ei voi heti kertoa koko totuutta, koska he eivät ota sitä vastaan. Sitten seuraa taso ylöspäin jne. jne.
Myöskään kristinuskossa Jeesus ei myöskään kertonut koko tarinaa, koska häntä ei olisi ymmärretty oikein. Raamatussa (Joh. 16 - Raamattu 1992 (KR92) - RAAMATTU.FI)
on teksti, jossa sanotaan:
"Minulla on teille vielä paljon muuta sanottavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan".
Toisin sanoen tietoa tuotiin eri kansoille eri aikoina sen mukaan, mitä ihmiset kykenivät omaksumaan juuri sillä hetkellä.
Jos saarnaaja menee sinne, missä Jumalan käskyjä jo noudatetaan, hän antaa kehittyneempää tietoa ja niin edelleen.


Kristitty seuraa Jeesusta, mutta miksei hänellä ole lähimmäisenrakkautta, kuten Jeesuksella oli. Alkuperäisestä kristillisestä sanomasta ei ole jäljellä enää mitään.
Mistä tunnistat lahkolaisen? Siitä, että se sanoo: kaikki ovat väärässä, paitsi me. Ainoastan meidän seurakunta menee taivaasen, kaikki muut helvettiin. Lahkolaisuus: kuinka paljon vihaa! Jopa eri niin sanottujen kristittyjen seurakunnatkin vihaavat toisiaan.
Erilaiset "kristittyjen" lahkot taistelevat keskenään, vihaavat toisiaan. Krishnaan uskovat eivät sanoo näin. Kristinusko voi olla vain yksi pieni aloitus-askel etsintöjen tiellä.


Se, joka on taipuvainen antamaan yksityiskohtaisesti rationaalisia selityksiä kaikelle, tuskin ymmärtää totuutta henkisissä asioissa, sillä Jumalan lain mukaan intellekti ei nykyisessä tilassaan voi mitenkään saavuttaa hengen sfääriä.

No niin. Sekin mahis meni kun kirjautumista kysyttiin. Ei annettu linkkii avata.

Ei ole totta. Kastijärjestelmä on vääristynyt ja muunnettu alkuperäisestä
Varnashrama-dharmasta, joka on oikeudenmukainen.

"Tämä karmasta kirjoittanut henkilö kuvaili uskomukset, jotka synnyttivät Intian kasti- järjestelmän"

Ei ole sillä tavalla, vaan se on noin:

Vedalaisen yhteiskunnan rakenne juontui ihmiselämän tarkoituksesta. Jos ihminen on aineen ja hengen liitto, niin elämällä on kaksi tarkoitusta: toteuttaa aineelliset suunnitelmansa rikkomatta Jumalan lakeja ja palata henkimaailmaan. Nämä kaksi tavoitetta saavutettiin yhdellä ainoalla prosessilla - uhrauksella eli rituaalilla Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa, meidän on luovuttava Vanhan testamentin näkemyksestä, jonka mukaan uhri on karitsan teurastus. Nämä veriset uhrit olivat jo rituaalikulttuurin surullinen loppu vedaisten aikojen jälkeisen sivilisaation kaukaisilla reuna-alueilla. Uhri eli rituaali on oman toiminnan omistamista Jumalalle. Tässä prosessissa inhimillinen toiminta henkistyy samalla tavalla kuin tuleen laitettu metallitanko saa tulen ominaisuudet. Latinankielinen sana "rituaali" tulee sanskritin kielen juuresta "rita" (totuus). Rituaali on prosessi, jonka kautta totuus paljastuu.

Palatakseni siis takaisin sosiaalisen organismin ja ihmiskehon vertailuun. Vedat kertovat meille, että ammattiaseman mukaan kaikki ihmiset on jaettu neljään pääluokkaan:

Brahmanit - älymystö ja papisto.
Kshatrijat - sotilaat ja johtajat.
Vaishyat - liikemiehiä ja maanviljelijöitä.
Shudrat - työväenluokka ja palveluala.
Älymystöä voidaan verrata sosiaalisen organismin päähenkilöön. Ne antavat henkisen suunnan elämälle. Sotilas- ja hallintoluokkaa, joka organisoi ja SUOJELEE kansaa, voidaan verrata käsiin. Liikemies- ja maanviljelijäluokka, joka vastaa ihmisten taloudellisiin tarpeisiin, on kuin vatsa. Työväenluokkaa, joka tukee koko rakennetta, voidaan verrata jalkoihin. Henkisesti terveessä yhteiskunnassa kaikki luokat ovat täydellisessä harmoniassa vuorovaikutuksessa yhden ruumiin osina saavuttaakseen yhteiset aineelliset ja hengelliset tavoitteet.
...

Ihannetapauksessa yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan ihmisille kaikki, mitä he tarvitsevat normaaliin elämään ilman taloudellisia kriisejä ja sosiaalisia konflikteja. Oman henkisen luonteen ymmärtäminen hillitsee luonnollisesti liiallisia aineellisia vaatimuksia. Ilman tällaista ymmärrystä ihmisistä tulee itsekkäitä, he kärsivät tuhoisasta ahneudesta, ja sen seurauksena neljä luokkaa joutuvat yhteistyön sijasta ristiriitaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Tämä karmasta kirjoittanut henkilö kuvaili uskomukset, jotka synnyttivät Intian kasti- järjestelmän"

Ei ole sillä tavalla, vaan se on noin:

Vedalaisen yhteiskunnan rakenne juontui ihmiselämän tarkoituksesta. Jos ihminen on aineen ja hengen liitto, niin elämällä on kaksi tarkoitusta: toteuttaa aineelliset suunnitelmansa rikkomatta Jumalan lakeja ja palata henkimaailmaan. Nämä kaksi tavoitetta saavutettiin yhdellä ainoalla prosessilla - uhrauksella eli rituaalilla Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa, meidän on luovuttava Vanhan testamentin näkemyksestä, jonka mukaan uhri on karitsan teurastus. Nämä veriset uhrit olivat jo rituaalikulttuurin surullinen loppu vedaisten aikojen jälkeisen sivilisaation kaukaisilla reuna-alueilla. Uhri eli rituaali on oman toiminnan omistamista Jumalalle. Tässä prosessissa inhimillinen toiminta henkistyy samalla tavalla kuin tuleen laitettu metallitanko saa tulen ominaisuudet. Latinankielinen sana "rituaali" tulee sanskritin kielen juuresta "rita" (totuus). Rituaali on prosessi, jonka kautta totuus paljastuu.

Palatakseni siis takaisin sosiaalisen organismin ja ihmiskehon vertailuun. Vedat kertovat meille, että ammattiaseman mukaan kaikki ihmiset on jaettu neljään pääluokkaan:

Brahmanit - älymystö ja papisto.
Kshatrijat - sotilaat ja johtajat.
Vaishyat - liikemiehiä ja maanviljelijöitä.
Shudrat - työväenluokka ja palveluala.
Älymystöä voidaan verrata sosiaalisen organismin päähenkilöön. Ne antavat henkisen suunnan elämälle. Sotilas- ja hallintoluokkaa, joka organisoi ja SUOJELEE kansaa, voidaan verrata käsiin. Liikemies- ja maanviljelijäluokka, joka vastaa ihmisten taloudellisiin tarpeisiin, on kuin vatsa. Työväenluokkaa, joka tukee koko rakennetta, voidaan verrata jalkoihin. Henkisesti terveessä yhteiskunnassa kaikki luokat ovat täydellisessä harmoniassa vuorovaikutuksessa yhden ruumiin osina saavuttaakseen yhteiset aineelliset ja hengelliset tavoitteet.
...

Ihannetapauksessa yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan ihmisille kaikki, mitä he tarvitsevat normaaliin elämään ilman taloudellisia kriisejä ja sosiaalisia konflikteja. Oman henkisen luonteen ymmärtäminen hillitsee luonnollisesti liiallisia aineellisia vaatimuksia. Ilman tällaista ymmärrystä ihmisistä tulee itsekkäitä, he kärsivät tuhoisasta ahneudesta, ja sen seurauksena neljä luokkaa joutuvat yhteistyön sijasta ristiriitaan.

Lue lisää

Henkisen tiedon puute on syynä kaikkiin kahden suuren sosioekonomisen järjestelmän, kapitalismin ja kommunismin, ongelmiin. Koska kapitalismi edistää kulutustietoisuuden kasvua stimuloimalla rajattomia aineellisia haluja, ryhmien ja yksilöiden välillä vallitsee jatkuva kilpailu varallisuudesta, vallasta ja arvostuksesta. Tämä luo epäluottamuksen, kaunan, epätasa-arvon, kateuden ja pelon ilmapiirin, joka purkautuu ajoittain lakkoina, mielenosoituksina ja mellakoina. Tämä järjestelmä pakottaa ihmiset usein tekemään rahan vuoksi työtä, joka on vastoin heidän luontaisia taipumuksiaan, ja monet ihmiset menettävät työnsä kokonaan.
...

Vedaista yhteiskuntamallia kutsutaan hieman monimutkaisella mutta hyvin kattavalla termillä - VARNA-ASHRAMA-DHARMA. Varna tarkoittaa luokkaa tai luokkaa, johon ihmisiä ei luokiteltu syntymän perusteella vaan henkilön todellisten ominaisuuksien ja taipumusten perusteella. Ashrama on sosiaalinen elämäntapa, joka liittyy henkilön ikään. Ja Dharma on määrättyjä velvollisuuksia. Tämä viittaa siis yhteiskuntaan, jossa ihmiset suorittavat velvollisuutensa taipumustensa (varna) ja sosiaalisen elämäntapansa (ashram) mukaisesti.
Nämä ovat brahmanien ominaisuuksia: rauhallisuus, itsehillintä, askeettisuus, puhtaus, kärsivällisyys, rehellisyys, tieto, viisaus ja uskonnollisuus. Nämä ovat vedalaisen älymystön, opettajan, papin, lakimiehen, lääkärin, astrologin jne. kuva.

Kshatriyan ominaisuuksia ovat sankaruus, voima, päättäväisyys, kekseliäisyys, rohkeus, anteliaisuus ja kyky johtaa. Tällaisia hallitsijan pitäisi olla - kuninkaasta kyläpäällikköön.

Vaishyat ovat niitä, jotka ovat taipuvaisia maanviljelyyn, lehmien suojeluun, kaupankäyntiin ja pankkitoimintaan.

Shudrojen taipumuksia ovat fyysinen työ ja palveleminen ylempien luokkien palveluksessa.

Näiden sanojen jälkeen saattaa nousta esiin kysymys luokkien eriarvoisuudesta ja riistosta, mutta näitä ongelmia ei ollut olemassa vedalaisessa yhteiskunnassa. Miksi? Koska ylemmät luokat pitivät huolta alemmista luokista, eivät sortaneet niitä. On luonnollista, että pää huolehtii jaloista, koska ne ovat saman kehon jalkoja, johon pää tukeutuu. Jos jaloissa on ongelmia, myös päässä on ongelmia. Ihmisistä välittäminen ilmeni ennen kaikkea hengellisen koulutusjärjestelmän kautta, joka antoi todellisen näkemyksen elämästä ja opetti henkisiä arvoja. Sielusta huolehtiminen teki väliaikaisesta ruumiista elävän. Tarvittaessa ihmiset saivat myös aineellista apua.

Anonyymi kirjoitti:

Henkisen tiedon puute on syynä kaikkiin kahden suuren sosioekonomisen järjestelmän, kapitalismin ja kommunismin, ongelmiin. Koska kapitalismi edistää kulutustietoisuuden kasvua stimuloimalla rajattomia aineellisia haluja, ryhmien ja yksilöiden välillä vallitsee jatkuva kilpailu varallisuudesta, vallasta ja arvostuksesta. Tämä luo epäluottamuksen, kaunan, epätasa-arvon, kateuden ja pelon ilmapiirin, joka purkautuu ajoittain lakkoina, mielenosoituksina ja mellakoina. Tämä järjestelmä pakottaa ihmiset usein tekemään rahan vuoksi työtä, joka on vastoin heidän luontaisia taipumuksiaan, ja monet ihmiset menettävät työnsä kokonaan.
...

Vedaista yhteiskuntamallia kutsutaan hieman monimutkaisella mutta hyvin kattavalla termillä - VARNA-ASHRAMA-DHARMA. Varna tarkoittaa luokkaa tai luokkaa, johon ihmisiä ei luokiteltu syntymän perusteella vaan henkilön todellisten ominaisuuksien ja taipumusten perusteella. Ashrama on sosiaalinen elämäntapa, joka liittyy henkilön ikään. Ja Dharma on määrättyjä velvollisuuksia. Tämä viittaa siis yhteiskuntaan, jossa ihmiset suorittavat velvollisuutensa taipumustensa (varna) ja sosiaalisen elämäntapansa (ashram) mukaisesti.
Nämä ovat brahmanien ominaisuuksia: rauhallisuus, itsehillintä, askeettisuus, puhtaus, kärsivällisyys, rehellisyys, tieto, viisaus ja uskonnollisuus. Nämä ovat vedalaisen älymystön, opettajan, papin, lakimiehen, lääkärin, astrologin jne. kuva.

Kshatriyan ominaisuuksia ovat sankaruus, voima, päättäväisyys, kekseliäisyys, rohkeus, anteliaisuus ja kyky johtaa. Tällaisia hallitsijan pitäisi olla - kuninkaasta kyläpäällikköön.

Vaishyat ovat niitä, jotka ovat taipuvaisia maanviljelyyn, lehmien suojeluun, kaupankäyntiin ja pankkitoimintaan.

Shudrojen taipumuksia ovat fyysinen työ ja palveleminen ylempien luokkien palveluksessa.

Näiden sanojen jälkeen saattaa nousta esiin kysymys luokkien eriarvoisuudesta ja riistosta, mutta näitä ongelmia ei ollut olemassa vedalaisessa yhteiskunnassa. Miksi? Koska ylemmät luokat pitivät huolta alemmista luokista, eivät sortaneet niitä. On luonnollista, että pää huolehtii jaloista, koska ne ovat saman kehon jalkoja, johon pää tukeutuu. Jos jaloissa on ongelmia, myös päässä on ongelmia. Ihmisistä välittäminen ilmeni ennen kaikkea hengellisen koulutusjärjestelmän kautta, joka antoi todellisen näkemyksen elämästä ja opetti henkisiä arvoja. Sielusta huolehtiminen teki väliaikaisesta ruumiista elävän. Tarvittaessa ihmiset saivat myös aineellista apua.

Lue lisää

Jopa kaikkein valistumattomimmat vedalaisen yhteiskunnan jäsenet kehittyivät vähitellen henkisesti, yksinkertaisesti siksi, että heidät sovitettiin henkiseen järjestelmään. Vaikka joku ei itse tietäisi reittiä, mutta nousisi oikeaan bussiin ja maksaisi lipun, hän pääsisi haluamaansa määränpäähän.

Veda-yhteiskunta oli monarkia, jossa oli selkeä vertikaalinen hierarkia, mutta jossa ei ollut merkkejä riistosta. Latinankielinen sana "hierarkia" tarkoittaa "pyhää järjestystä". Tämä tarkoittaa sitä, että huolimatta heidän henkisestä tasa-arvoisuudestaan Jumalan edessä, heillä oli aina jonkinlainen aineellinen epätasa-arvo, koska kaikilla ihmisillä oli syntymästä lähtien erilainen guna-karma (psykofyysinen luonto). Yhteiskunnan epäviralliset johtajat olivat puhtaimpia ja ylhäisimpiä yksilöitä, brahmaneja, joille riiston henki oli vieras. Korkeasta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta brahmaanit ovat aina olleet nöyryyden, yksinkertaisuuden ja askeettisuuden esikuvia. Koska ihmiset näkivät heidän epäitsekkyytensä ja puhtautensa, brahmanit nauttivat ihmisten luonnollisesta auktoriteetista.

Kuninkaat käyttivät toimeenpanovaltaa, mutta jos he poikkesivat Jumalan laista, brahmanilainen neuvosto saattoi huomauttaa siitä. Kuninkaat eivät uskaltaneet olla ristiriidassa brahmanien kanssa, sillä he tunsivat heidän henkisen ja mystisen voimansa. Äärimmäisissä tapauksissa oli jopa ennakkotapauksia, joissa brahmanit tappoivat parantumattomia tyranneja kollektiivisella kirouksellaan. Kuninkaan edustajat keräsivät veroja vain vaishialaisilta - kauppiailta ja valmistajilta. Tämä oli ainoa yhteiskuntaluokka, joka harjoitti taloudellista toimintaa. Vero oli enintään 25 prosenttia, joten se oli helpompi maksaa kuin kiertää. Inflaatiota ja rahoituskriisejä ei ollut olemassa, koska raha ei ollut paperia vaan oikeaa rahaa - hopeaa ja kultaa.

Shudrat, joilla ei ollut brahmanien älykkyyttä, joilla ei ollut Kshatriyojen valtaa ja joilla ei ollut käytännön taitoa organisoida liiketoimintaansa kuten Vaishyoilla, työskentelivät yksinkertaisesti palkkatyössä.
Näennäisestä epätasa-arvosta huolimatta kysymys oikeuksista ei koskaan noussut esiin, koska pääpaino oli tehtävien suorittamisessa. Kun jokainen suorittaa velvollisuutensa tunnollisesti (onhan se palvelus Jumalalle, joka näkee kaiken!), se täyttää itse oikeuksien takauksen. Miten? Tosiasia on, että toisen oikeudet ovat toisen velvollisuuksia. Jos joku kokee, että hänen oikeuksiaan loukataan, se tarkoittaa, että joku muu on laiminlyönyt velvollisuutensa.

Veda-yhteiskunta ei ollut maallinen yhteiskunta, joka jättää Jumalan lait, eli korkeamman järjestyksen lait, kansalaisten omantunnon varaan (uskokaa tai älkää). Tämä on yhtä naurettavaa kuin uskoa painovoiman tai energian säilymisen fysikaalisiin lakeihin, sillä on olemassa näihin lakeihin perustuvia teknologioita, jotka vahvistavat itse lait. Samoin brahmaanit osoittivat hengellisen teknologian - rituaalien - avulla käytännössä korkeamman todellisuuden olemassaolon. Rituaalien yhdistävän langan kautta Jumalan siunaukset laskeutuivat maan päälle, ja ne ravitsivat kaikkia elämänalueita näkymättömällä mutta todellisella hengellisellä energialla. Jagadish Srivastava, Coloradon yliopiston professori ja arvostettu matemaatikko, sanoi tässä yhteydessä: "Henkinen todellisuus on olemuksemme näkymätön tausta. Fyysinen maailma on olemassa henkisessä todellisuudessa." Se, mitä tiedemiehet lähestyvät nyt vain teorian tasolla, toimi jo käytännössä. Brahmanit valvoivat korkeamman järjestyksen lakien täytäntöönpanoa, ja juuri tämän vuoksi vedalainen yhteiskunta ei joutunut kriiseihin.

Tulippas tietoa lisää.