Kunnon Talvinen runo.

Ja aurinkomyrskyt alkavat suuren suuret, pätkii nettiä sähköt katkeaa on vahingot suuret.
Meteoriiti satelee maahan, tulipallot sataa ja atlantilla tupla myrskyn lataa.
Toinen eurooppaan espanian kautta ryntää.
Toinen niistä USA:n rannikkoa kyntää.
Kolmas aasiaan, kiinaa piinaamaan, siellä karma kutsuukin jo sulohuudoin kostajaa tuonelan.

Marin vaiti, kokkareet tuppisuina.
Vihreät rääkyvät ilmastotekoja ja vasemisto keksii lisää velkoja.
Koko maa järisee kerralla, on tullut aika totuuden.
Emme ole yksin, emme hallitse maata yksin, on korkein tullut maan tuomitsemaan joukkoinensa.
Taivas täynnä valoja, täynnä taivaan väkeä.
Vihdoinkin oikeus on saapunut korruption saastuttamaan maailmaan.
Vielä on hetki aikaa tehdä parannus, jättää vääryys, sanoutua pahasta irti.

Tulivuoret kautta maailman syttyvät kuin soihdut, kuin majakka yössä se näyttää suuntaa Herralle joka saapuu kunniassaan joukkojensa kanssa.

Maa itkee, se oli totta, me luulimme että tarua, siksi ei ollut tuomaria ja iloiten riensimme verta vuodattamaan.
On palkkapäivä, hurja ja hirmuinen on se päivä.
Se on lähellä, oven takana jo odottaa hetkeään, kaikki ovat asemissaan.....

Vihdoinkin, vihdoinkin.
Olemme saaneet jo tarpeeksemme maailmasta, on aika vaihtaa hallitukset, toivottaa kuningas iankaikkinen tervetulleeksi, oikeus ja totuu mukanaan hän saapuu ja hallitsee.

Amen.