Halleluja, siel riemuita voimme.
Halleluja, jo epäilys haihtui.
Enää koskaan en horjuen kulje.
Olen saapunut Jumalan luo.
Kultakaupungissa ei enää epäillä, mutta maan päällä epäilys saa joskus otteensa vahvimmistakin uskovista. Näin kävi opetuslapsille, Johannes Kastajalle, jopa itselleen Jeesuksen äidille, neitsyt Marialle. Näin tapahtui monelle muullekin jo Jeesuksen aikana, ja tapahtuu edelleen.
Mutta Jeesuksen jälkeensä jättämä ja johtama kirkko ei koskaan joudu epäilyksen valtaan, ei edes silloin, kun useat epäilevät. Kun jättää uskonasiat kirkolle, on turvallisella pohjalla. Kun menen Jumalan luo, en mene sinne oman uskoni vahvuudella, vaan kirkon uskon.
Koko laulu Olen kuullut on kaupunki tuolla:
Olen kuullut, on kaupunki tuolla,
Yllä maan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain.
Siellä kerran, ah, olla mä saan.
Halleluja, mun lauluni raikuu.
Halleluja, mä kaupunkiin kuljen.
Vaikka jalkani uupuen vaipuu,
Joka askel mun kotiin päin vie
Olen kuullut, on maa ilman vaivaa,
Ilman kyyneltä, taistoa, huolta.
Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota.
Siellä kerran, ah, olla mä saan.
Halleluja, siel riemuita voimme,
Halleluja, jo epäilys haihtui.
Enää koskaan en horjuen kulje.
Olen saapunut Jumalan luo.
Olen kuullut, on valkoinen puku
Ja on hohtavat kultaiset kruunut
Sekä autuas taivainen suku.
Siellä kerran, ah, olla mä saan.
Halleluja, nyt henkeni kiittää,
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun.
Side katkee mi´ maahan mun liittää.
Tiedän, siellä jo pian olla saan.
Halleluja, jo epäilys haihtui.
Enää koskaan en horjuen kulje.
Olen saapunut Jumalan luo.
Kultakaupungissa ei enää epäillä, mutta maan päällä epäilys saa joskus otteensa vahvimmistakin uskovista. Näin kävi opetuslapsille, Johannes Kastajalle, jopa itselleen Jeesuksen äidille, neitsyt Marialle. Näin tapahtui monelle muullekin jo Jeesuksen aikana, ja tapahtuu edelleen.
Mutta Jeesuksen jälkeensä jättämä ja johtama kirkko ei koskaan joudu epäilyksen valtaan, ei edes silloin, kun useat epäilevät. Kun jättää uskonasiat kirkolle, on turvallisella pohjalla. Kun menen Jumalan luo, en mene sinne oman uskoni vahvuudella, vaan kirkon uskon.
Koko laulu Olen kuullut on kaupunki tuolla:
Olen kuullut, on kaupunki tuolla,
Yllä maan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain.
Siellä kerran, ah, olla mä saan.
Halleluja, mun lauluni raikuu.
Halleluja, mä kaupunkiin kuljen.
Vaikka jalkani uupuen vaipuu,
Joka askel mun kotiin päin vie
Olen kuullut, on maa ilman vaivaa,
Ilman kyyneltä, taistoa, huolta.
Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota.
Siellä kerran, ah, olla mä saan.
Halleluja, siel riemuita voimme,
Halleluja, jo epäilys haihtui.
Enää koskaan en horjuen kulje.
Olen saapunut Jumalan luo.
Olen kuullut, on valkoinen puku
Ja on hohtavat kultaiset kruunut
Sekä autuas taivainen suku.
Siellä kerran, ah, olla mä saan.
Halleluja, nyt henkeni kiittää,
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun.
Side katkee mi´ maahan mun liittää.
Tiedän, siellä jo pian olla saan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle tuli mieleeni espanjalainen filosofi ja kirjailija Miguel de Unamuno jonka kirjankin luin jo vuosia sitten. Se on kai ainoa suomennettu hänen teoksensa "Pyhän miehen uhri" jos en väärin muista. TT Vesa Nuorva on tehnyt hänestä väitöskirjankin. Kirja kertoo papista joka oli seurakunnassaan hyvin rakastettu. Pastorilla oli kuitenkin salaisuus jota hän ei ollut kertonut kuin vain yhdelle läheiselleen. Hän ei nimittäin voinut uskoa ylösnousemukseen. Pastorin kuollessa hänen seurakuntansa rukoili Apostolisen uskontunnustuksen sanoin hänen arkkunsa vieressä "uskon ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkisen elämän".
Ajattelen useinJumala armoa siltana, joka kattaa uskon ja epävarmuuden välisen kuilun. Se kantaa varmasti meidät aikanaan myös rajan yli.
Armon varassa eläminen on muuttunut netin vaikutuksesta rehvasteluksi ja kilpailuksi vahvauskoisuudesta. Ennen riitti heikkokin usko, jonka suunta oli oikea, Jeesus Kristus, mutta nyt luterilaisuuspalstalla "evankelioivat" vaativat, että uskon on oltava vahva fundamentalistinen usko. Vähempi ei kuulemma riitä.
Ennen puhuttiin paljon toivosta. Fundut eivät käytä tätä sanaa.
Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
vaikkei ois toivoa ollenkaan.
En päästä sua,
ennen kuin mua
käyt siunaamaan.