Like father like son

Vanha amerikkalainen sanonta pitää paikkansa poikkeuksetta vanhustenhoidossakin.

Mikähän siinä on että vanhukset, joiden pitäisi olla vanhainkodessa tai erityislaitoksissa, ovat sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla? Johtuuko se siitä että kunnat laskevat että "se hoito tuottaa parhaiten kirstuun" vai jostuuko se siitä että "pesilliset on niin natkuja" etteivät halua kustantaa niitä oikeita hoitokoteja. Mutta sen verran periliset on kuitenkin omahyväisiä että kotona ei anneta asua, itse ei katsota perään tai hoideta ja kotihoidon palveluikaan ei tilata kun "eihän kenekään persus sitä kestä".

Yhtä kaikki. Nämä kyökyt ovat sitten vuodeosastoilla oikeasti sairaiden seassa. Sielä ne huutaa yöt isää ja äitiä, puuroo ja vessahätää samalla häiriten kaikkien muiden unta. Ne ovat poikkeuksetta myös väkivaltaisia. Lyövät, potkivat, sylkevät ja ensimmäinen asia mihin ne aina tarraa kiinni ovat hukset. Niistä revitään. Huorittelu kuuluu lähtökohtaisesti niiden kielenkäyttöön siinä missä kiroilukin hoitohenkilökuntaa kohtaan

Tämän lisäksi ne karkailevat yöllä ja huutavat apua milloin missäkin. Ulos ei yökkö saa mennä ja kun vartjoita ei ole osastoilla 24/7 niin poliisi sitten palauttaa kun ehtivät.

Nämä ilkeät kyökyt tuhoavat osastoilla muuten lempeän ja mukavan ilmapiirin. Tai jos eivät nämä kyökyt, niin sitten niiden perilliset. Jos on agressiivinen kyökky niin poikkeuksetta perilliset ovat vielä agressiivisempia. Vaativat että heidän vanhemmillaan olisi erityiskohtelu, jatkuvasti joku istuisi sängyn reunalla. Ja pitäisi isän/äidin mieltä virkeänä virikkeillä. Ja jos kaikki ei menekkään niinkuin perillset haluavat, niin sitten huudetaan, haukutaa ja tehdään kanteluita/valituksia.

Nämä perilliset luulevat että huutamalla ja haukkumalla ja/tai kantelemalla saa asiansa läpi. Voin kertoa että ei saa. Ja voin kertoa perillisille että nekin kuolevat. Yleensä vanhempiensa jälkeen. Mutta että niillä on sama itsellään edessä.

Nyt onkin kaikilla perillisillä mietinnän paikka siihen että ovatko omat vanhemmat oikeassa paikassa julkisen sairaanhoidon vuodeosastoilla. Vai pitäisikö niiden muuttaa erityispaikkoihin jos ne eivät ole toipilaita. Ja mikä merkitys tässä asiassa on kyökyjen omaisuudella.