Jos joku perhe muuttaa umpmetsästä Suureen Kaupunkiin / Hermannista sivistyksen pariin, naapurusto huomaa tämän jo kohta.
Kaikki asiat huudetaan toisille, oli siihen aihetta tai ei. Kaupungissa eivät itse juuriltaan kaupunkilaiset "koskaan" huuda, mitään. Jos on asiaa toisessa päässä taloa olevalle asukkaalle, tai vaikka omalle lapselle, hänen luokseen kävellään ja kerrotaan asia hillityllä äänellä, ei huudeta yli pihan.
Asukkaiden ikkunoiden alla olevia autotalleja ei pidetä autokorjaamoina.
Joillain on hirveä tarve keskustella kovaan ääneen rapussa. Ei voida mitenkään kulkea hiljaa, sen ajan (n. 2 min?) kun nousee kotiinsa. Se, että rapussa asuu ehkä 12-20 eri perhettä, joilla jokaisella oma elämänsä ja esim. unirytminsä (vuorotyö, lasten ja vanhusten päiväunet...) ei näitä hillitse. Ei voida odottaa päästä oman oven sisäpuolelle, vaan omat asiat kailatetaan rapussa, se kun niin kivasti kaikuu ylä- ja jopa kellarikerroksia myöten! Lapsille ei opeteta hiljaisia käyttäytymissääntöjä.
Piha sotketaan kymmenillä huonosti tuherretuilla piirroksilla. Ennen laadukas taloyhtiö alkaa muistuttaa ulkonäöltään slummia (ja voi vaikuttaa asuntojen myyntihintaan). Yleensä nuo perheet eivät olekaan itse asunnonomistajia, vaan ties mistä otettuja vuokralaisia. Samantasoiset asunnot, mutta osakkeenomistajat maksavat sen kaiken huoltamisen, pihan putsaamisen, kun yhtiön vuokralaiset vain mölyää ja perseilee.
Yksikin tällainen perhe rapussa ja koko taloyhtiössä voi pilata muiden rapun asukkaiden elämänlaadun ja viihtyvyyden.
Kantsuis aina katsoa, että miten "muut" siinä taloyhtiössä käyttäytyvät. Mikä on taloyhtiön henki ja tavat. Tällä on merkitystä etenkin osaketaloissa. Huutavatko "muut" ja sotkevatko, vai ainoastaan se yksi, oma perhe?
Kaikki asiat huudetaan toisille, oli siihen aihetta tai ei. Kaupungissa eivät itse juuriltaan kaupunkilaiset "koskaan" huuda, mitään. Jos on asiaa toisessa päässä taloa olevalle asukkaalle, tai vaikka omalle lapselle, hänen luokseen kävellään ja kerrotaan asia hillityllä äänellä, ei huudeta yli pihan.
Asukkaiden ikkunoiden alla olevia autotalleja ei pidetä autokorjaamoina.
Joillain on hirveä tarve keskustella kovaan ääneen rapussa. Ei voida mitenkään kulkea hiljaa, sen ajan (n. 2 min?) kun nousee kotiinsa. Se, että rapussa asuu ehkä 12-20 eri perhettä, joilla jokaisella oma elämänsä ja esim. unirytminsä (vuorotyö, lasten ja vanhusten päiväunet...) ei näitä hillitse. Ei voida odottaa päästä oman oven sisäpuolelle, vaan omat asiat kailatetaan rapussa, se kun niin kivasti kaikuu ylä- ja jopa kellarikerroksia myöten! Lapsille ei opeteta hiljaisia käyttäytymissääntöjä.
Piha sotketaan kymmenillä huonosti tuherretuilla piirroksilla. Ennen laadukas taloyhtiö alkaa muistuttaa ulkonäöltään slummia (ja voi vaikuttaa asuntojen myyntihintaan). Yleensä nuo perheet eivät olekaan itse asunnonomistajia, vaan ties mistä otettuja vuokralaisia. Samantasoiset asunnot, mutta osakkeenomistajat maksavat sen kaiken huoltamisen, pihan putsaamisen, kun yhtiön vuokralaiset vain mölyää ja perseilee.
Yksikin tällainen perhe rapussa ja koko taloyhtiössä voi pilata muiden rapun asukkaiden elämänlaadun ja viihtyvyyden.
Kantsuis aina katsoa, että miten "muut" siinä taloyhtiössä käyttäytyvät. Mikä on taloyhtiön henki ja tavat. Tällä on merkitystä etenkin osaketaloissa. Huutavatko "muut" ja sotkevatko, vai ainoastaan se yksi, oma perhe?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä oli kaksi aivan asiallista vastausta, miksi ne poistettiin sääntöjenvastaisina.
1. Otti kantaa puukengillä kävelyyn kerrostalossa.
2. Kerroin, kuinka rauhallisesti venttiilin kautta jutustelemalla, olen rauhoittanut esim. naapurissa yksinäisyyttä ulvovan koiran.