Miksei Suomen stalinistit juhli enää pikku Pavlikia?
Ennen ymmärrettiin ilmiannon arvo!
Neuvostoliiton lapset palvoivat kahden sukupolven ajan pikku pioneeri Pavlikin marttyyrimuistoa. He lukivat ja lauloivat hänestä, tekivät luokkaretkiä muistomerkeille ja kirjoittivat aineita aiheesta "Tahtoisin olla Pavlikin kaltainen".
Neljätoistavuotias Pavel Mozorov, hellittelynimeltään Pavlik, auttoi 1930-luvun alussa Stalinia maatalouden kollektivisoinnissa ilmiantamalla sitä vastustavia maanomistajia, kulakkeja, niiden joukossa oman isänsä. Kulakit surmasivat hänet kostoksi.
Englantilainen Venäjän tutkija Catriona Kelly tarttui 2000 Pavlikin myyttiin. Hän matkusti kauas Uralille Pavlikin kotikylään Gerasimovkaan, kolusi paikalliset arkistot, haastatteli elossa olevat todistajat, keräsi myyttiin liittyvät kulttuurituotteet ja purki myytin historialliset kerrostumat.
Sen perusta laskettiin näytösoikeudenkäynnissä, jonka valtion salainen poliisi järjesti vuonna 1932 ja jonka tuloksena Pavlikin isoisä, isoäiti, serkku ja setä tuomittiin kuolemaan pojan murhasta.
Stalinin ajalle tyypillisessä poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä todistajat antoivat ennalta sovitut todistuksensa ja syytetyt tekivät aatteellisesti oikeaoppisen tunnustuksen.
Kirjailija Maksim Gorki osallistui innokkaasti myytin rakentamiseen. Gorki oli jo jonkin aikaa käynyt Stalinin kanssa kirjeenvaihtoa kasvatuksesta. Kun hän luki Pavlikin epäitsekkäästi paljastaneen oman isänsä kulakkitoiminnasta, hän näki Pavlikin tarinan kasvatukselliset mahdollisuudet. Tulevaisuuden avaimet olivat ihanteisiin uskovissa lapsissa.
Gorki kehotti kirjailijoita tuottamaan Pavlikista tunteisiin vetoavia kertomuksia ja vaati muistomerkin pikaista pystyttämistä sankarille.
Kuvissa oikeasti tummatukkainen ja tataarin näköinen Pavlik sai vaaleat hiukset ja suuret silmät.
Isän ilmiantaminen oli samalla kertaa myytin huippu ja heikko kohta. Itse Stalinin kerrotaan Pavlikista lukiessaan mutisseen: "Vai ilmiantoi se pikku nilkki oman isänsä!"
Vallankumouskauden lapsi-ihanne muuttuikin Stalinin patriarkallisen hallinnon kaudella vanhemmille ja opettajille kuuliaiseksi.
Myytin merkitys kääntyi päälaelleen Neuvostoliiton romahtamisen myötä.
Ennen ymmärrettiin ilmiannon arvo!
Neuvostoliiton lapset palvoivat kahden sukupolven ajan pikku pioneeri Pavlikin marttyyrimuistoa. He lukivat ja lauloivat hänestä, tekivät luokkaretkiä muistomerkeille ja kirjoittivat aineita aiheesta "Tahtoisin olla Pavlikin kaltainen".
Neljätoistavuotias Pavel Mozorov, hellittelynimeltään Pavlik, auttoi 1930-luvun alussa Stalinia maatalouden kollektivisoinnissa ilmiantamalla sitä vastustavia maanomistajia, kulakkeja, niiden joukossa oman isänsä. Kulakit surmasivat hänet kostoksi.
Englantilainen Venäjän tutkija Catriona Kelly tarttui 2000 Pavlikin myyttiin. Hän matkusti kauas Uralille Pavlikin kotikylään Gerasimovkaan, kolusi paikalliset arkistot, haastatteli elossa olevat todistajat, keräsi myyttiin liittyvät kulttuurituotteet ja purki myytin historialliset kerrostumat.
Sen perusta laskettiin näytösoikeudenkäynnissä, jonka valtion salainen poliisi järjesti vuonna 1932 ja jonka tuloksena Pavlikin isoisä, isoäiti, serkku ja setä tuomittiin kuolemaan pojan murhasta.
Stalinin ajalle tyypillisessä poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä todistajat antoivat ennalta sovitut todistuksensa ja syytetyt tekivät aatteellisesti oikeaoppisen tunnustuksen.
Kirjailija Maksim Gorki osallistui innokkaasti myytin rakentamiseen. Gorki oli jo jonkin aikaa käynyt Stalinin kanssa kirjeenvaihtoa kasvatuksesta. Kun hän luki Pavlikin epäitsekkäästi paljastaneen oman isänsä kulakkitoiminnasta, hän näki Pavlikin tarinan kasvatukselliset mahdollisuudet. Tulevaisuuden avaimet olivat ihanteisiin uskovissa lapsissa.
Gorki kehotti kirjailijoita tuottamaan Pavlikista tunteisiin vetoavia kertomuksia ja vaati muistomerkin pikaista pystyttämistä sankarille.
Kuvissa oikeasti tummatukkainen ja tataarin näköinen Pavlik sai vaaleat hiukset ja suuret silmät.
Isän ilmiantaminen oli samalla kertaa myytin huippu ja heikko kohta. Itse Stalinin kerrotaan Pavlikista lukiessaan mutisseen: "Vai ilmiantoi se pikku nilkki oman isänsä!"
Vallankumouskauden lapsi-ihanne muuttuikin Stalinin patriarkallisen hallinnon kaudella vanhemmille ja opettajille kuuliaiseksi.
Myytin merkitys kääntyi päälaelleen Neuvostoliiton romahtamisen myötä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisiko mahdollista, että jopa suomalaiset stallarit osaavat hävetä joitakin ihannevaltakuntansa piirteitä?
On se mielenkiintoista miten kommunismissakin tuo paskakansa tarvitsi pyhimyksensä ja vääräuskoiset. Putinhan on uusi jumala tuossa idän kaatopaikassa.
Pavlikin muisto elää ikuisesti jokaisen kommunistin sydämmessä.
Miten niin ei juhli? Kyllä meillä ainakin häntä juhlitaan.
Eikös se riitä kun te Putinin trollit juhlitte ? Miksi haette muita joukkoonne ?
Se juhlinta on nyt delegoitu Putinin trolleille, ne kun ihan pyysivät sitä omaksi monopolikseen.
Pavlik oli sankari.
Onhan se roistoille sankari, jokainen kunnon kriminaalikommari arvostaa ilmiantajan erittäin korkealle ;)
Sankari se on antisankarikin, ja todellisuudessahan tämä Pavlik oli paskahousu.
Pavlik loikkasi ennen Talvisotaa Suomeen ja ryhtyi Mannerheimin rakastajaksi.
Tästä kertoo dokumentti Uralin perhonen.