1)
Lapin sodan päättymisestä tulee tänään kuluneeksi 60vuotta. Ihan uteliaisuudesta kysäisen, että tunnetko sinä minkäänlaista kunnioitusta sotien veteraaneja kohtaan?
2)
Lisäksi kiinnostaisi tietää, että voiko feministi kunnioittaa mitään perinteitä. Vai ovatko ne vain osoitus menneistä ja olevista sortavista toimista naista kohtaan. Esimerkiksi meillä on ollut tapana, että keväällä mökkitalkoissa miehet hoitavat muutamien puiden kaadot, niiden pilkkomiset ja vajaan kantamiset. Naiset ovat tällä aikaa väsänneet miehistölle ruokaa. Tai kun jouluna miesten noutaessa joulukuusta metsästä pyöräyttävät naiset joulupuurot pöytään. Onko nämä vain merkkejä opituista rooleista vai ihan mielekkäitä perinteitä?
Lapin sodan päättymisestä tulee tänään kuluneeksi 60vuotta. Ihan uteliaisuudesta kysäisen, että tunnetko sinä minkäänlaista kunnioitusta sotien veteraaneja kohtaan?
2)
Lisäksi kiinnostaisi tietää, että voiko feministi kunnioittaa mitään perinteitä. Vai ovatko ne vain osoitus menneistä ja olevista sortavista toimista naista kohtaan. Esimerkiksi meillä on ollut tapana, että keväällä mökkitalkoissa miehet hoitavat muutamien puiden kaadot, niiden pilkkomiset ja vajaan kantamiset. Naiset ovat tällä aikaa väsänneet miehistölle ruokaa. Tai kun jouluna miesten noutaessa joulukuusta metsästä pyöräyttävät naiset joulupuurot pöytään. Onko nämä vain merkkejä opituista rooleista vai ihan mielekkäitä perinteitä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos tuo on käsityksesi tasa-arvosta, niin sanon, että onneksi et ole minun mieheni! :D
¤Säästäkää panoksia, ette osu kumminkaan!¤ :D
Kysyinkin, että VOIKO feministi arvostaa mitään perinteitä. Sinä ilmeisesti et voi. Etkä vastannut tuohon ensimmäiseen.
Voin korjata sisälukutaitoasi sen verran, että kyseessä oli jouluinen aamupuuro ja kuusenhaku.
Sitten kun opit lukemaan ja ymmärtämään lukemasi niin tervetuloa keskustelemaan.
Jos pakko valita jompi kumpi, menisin kuusenhakuun. Mutta järkevät ihmiset tietysti laittavat puuron illalla uuniin, aamulla menevät kuusen hakuun yhdessä ja sitten yhdessä popsivat herkullisen hyvinmuhineen puuron.
Perinteiden kunnioittamisesta en maininnut sanallakaan. En vastannut myöskään ensimmäiseen kysymykseen, siinä olet oikeassa.
Helposti tuo joulupuuron tekeminen on naisilla tarkoittanut kaikkea jouluvalmisteluja, siivousta, kaupassakäyntejä ja ruokien pitkällistä (viikkoja) valmistamista.
Mutta JOS todellakin tarkoitit joulun aamupuuroa, niin mietin vaan, että minä päivänä kuusi yleensä haetaan, ja onko juuri sinä aamuna joulupuuron aika. En ole törmännyt tähän tapaan, enkä kylläkään edes joulupuuroon. :)
Aatoillan klo 18.00 jouluateriaan olen tottunut ja siitä tulevaan, pari päivää kestävään, naposteluun. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että joulupuuro syödään joulupäivän aamuna, jolloin taas ei enää noudeta kuusta metsästä.
Turhautuneisuudesta muuten pääsee eroon siten, että hankkii mielekästä tekemistä.
sinun laaja maaiman tuntemuksesi mitä ilmeisemmin pitää sisällään myös oikeaoppisen joulun vieton. Valitettavasti me teemme ilmeisesti kaiken väärin, koska haemme kuusen jouluaattona metsästä ja syömme joulupuuron aattona aamulla kun kuusi on haettu.
Niin.. Myöskin narsismiin saattaa löytyä lääkkeitä.. Mikä se nyt oli - peili. Kokeile.
Luetkohan sinä lainkaan, mitä kirjoitan, kun niin usein oletat minun tarkoittavan jotakin, jota en lainkaan ole tarkoittanut. Eikä huumorintajusta ole teillä päin puhuttu koskaan mitään.
Selvyyden vuoksi, en kommentoinut oikeaa tai väärää joulunviettotapaa sanallakaan.
Mainittu opus on juuri työn alla. Rovaniemeläistutkija kohtaa sotaveteraanin. Lapin sotaa kaikista näkökulmista. Ulvon kuin vesiputous. Miten voi kukaan tolkuissaan oleva ihminen kehittää jotain niin mielipuolista kuin sota :(((
Eiköhän tuo sota ole kehittynyt ihan satojen tuhansien vuosien saatossa. En itse asiassa tunne edes sodan historiaa siinä määrin, että pystyisin varmaksi sanomaan mistä moinen systeemi maailmassa johtuu. Mutta veikkaisin, että muinaisista reviirien ja metsästysmaiden puolustamisesta tms? Mene ja tiedä, ken tietää paremmin.
Ilmeisesti (korjaa jos olen väärässä) henkilökohtaisesti et tunne suurtakaan arvostusta sotiemme veteraaneja kohtaan.
Lapin sodasta sen verran, että Suomi olisi halunnut häätää sopimuksilla saksalaiset pois maastamme, mutta venäläisten kanssa tehtyyn rauhan sopimukseen liittyi ehto että saksalaiset ovat voimakeinoin poistettava maastamme. Tätä vaati myös koko liittouma. Tällä tavoinhan saatiin sidottua saksalaisten voimavaroja pois muilta rintamilta vaikkakin sota oli jo liittoutuneiden hyväksi taittunut. Ohi sota ei kuitenkaan ollut edes euroopassa.
Hyvänen aika, metsään meni! Se, etten voi ymmärtää sotaa, että kauhistelen sotaa, suren tuhottua elämää, terveyttä, kauneutta, materiaa ei SUINKAAN tarkoita, etten arvostaisi sotaveteraaneja. Milloin yksittäinen sotilas on maaninen kiilto silmissä päättänyt aloittaa sodan? Luulisi kai jo sen, että luen kirjaa "Saatiin tämä vapaus pitää" osoittavan jotain arvomaailmastani!
Nuo sinun perinteesi vaikuttavat kyllä varsin (anteeksin nyt vain) tylsiltä, ainakin näin naisnäkökulmasta katsottuna. Toki tiedän, että monessa perheessä tuo työnjako menee noin, mutta onneksi meidän suvussa noin tarkkaa työnjakoa ei ole. Meillä yleensä minä haen joulukuusen, ennen pappa teki tämän kaikkien lasten (siis tyttöjen ja poikien kanssa) kanssa yhdessä, mutta nyt kun pappa on autuaammilla metsämailla, on tämä perinteisen kuusenhakumatkan vastuurooli siirtynyt minulle. Samoin on esim. puutalkoiden osalta: paljon mielummin olen mukana tekemässä puita, kuin että väsäisin kesäkuumalla keittiössä ruokaa isolle porukalle. Ja meillä se toimii ihan hyvin. Joskus ruokaa tekee joku naisista joskus joku miehistä, vaihtelevasti tilanteen mukaan.
Eli siis meillä on toki monia perinteitä, mutta olemme kyllä aina valmiit tarpeen mukaan niitä uudistamaankin. Mielestäni millekkään tekemiselle ei ole olemassa huonompaa syytä kuin se, että näin se on aina tehty, joten tehdään jatkossakin. Toisin sanoen, myös perineet uudistuvat ajanmittaan. En siis ymmärrä, miksi täytyy olla noin jämähtänyt noihin sukupuolirooleihin. Miksi ette voi jatkaa näitä perinteitä suorittaen ne kuitenkin niin, että jokainen voisi tehdä sitä mitä haluaisi, eikä sitä, mitä hänen odotetaan sukupuolensa perusteella haluavan.
Maaseudulla tehtiin ainakin heinätyöt ja perunannostot isommalla porukalla, naapurit/sukulaiset "vuoroin vieraissa". Emännällä oli tietysti iso työ laittaa väelle ruoan ja kahvit.
Tytöillä oli aina kova riita siitä, kuka saa jäädä kotiin äitin avuksi , kukaan ei olisi halunnut "miesten töihin" pellolle. Varsinkin syyssateiselle perunamaalle lähtö oli kuin tuomio. Poikalapsilla ei ollut mahdollisuutta jäädä tuvalle, se oli senaikaista "roolimallia"
Tarkoitus ei ollut nyt ruotia yksittäisiä perinteitä vaan ihan yleisesti, että missä määrin kukakin perinteitä arvostaa.
Meillä nuo puutalkoot menevät edelleen ns. perinteisen roolin mukaan koska suvussa olevat naiset ovat suhteellisen siroa väkeä. Ihan siis käytännön syistäkään ei ole perinteitä lähdetty ainakaan vielä rikkomaan. 100kiloiset äijät nyt vain tekevät homman joutusammin ja suhteessa vähemmällä vaivalla kuin meitin 50-60kg vaimot/naisystävät/äidit. Ja jotenkin tuntuisi omituiselta, että miehet jättäisivät sitten risut "pikkunaikkosille" kerättäväksi. Eli tehdään se mitä on aloitettu loppuun asti.
Kokkauksesta sen verran, että itseasiassa minä viihdyn huomattavasti paremmin kokkailemassa kuin puita kaatamassa ja pilppomassa. Tosin on koko liuta muitakin asioita joita enemmin kokkailen.
Kyllä meillä on perinteitä romukoppaankin heitetty. Osa pakosta ja osa vain koska ei niitä jaksa. Mutta moniin tilanteisiin vielä liittyy asioita, jotka tehdään "koska näin on ennenkin tehty" ja kaikkia tämä asia tuntuu miellyttävän. Ei asioita pidä muuttaa kuitenkaan vain muuttamisen vuoksi.
Olen pahoillani, että et voi ymmärtää meidän elämää. Tosin onko sillä väliä?
1) Tunnen suurta kunnioitusta sotaveteraaneja kohtaan.
2)Jotkut perinteet ovat sellaisia, joita kunnioitan.
En mielelläni vietä mitään raamatullisia juhlia. Niihin kuuluu joulu ja pääsiäinen. Minua joulussa riepoo eniten sen kaupallisuus ja tekopyhyys.
No, ei tästä tän enempää.
Mielenkiintoinen kysymys, mistä olet saanut sellaisen mielikuvan, etteivät feministit kunnioittaisi veteraaneja? Veteraanien uhrauksien arvostaminen, ei ole ristiriidasssa feminismin kanssa. Juttelin pari päivaa sitten erään veteraanin kanssa, hänen tehtävänään oli sodassa ollut ns. metsämiesten etsintä ja tuomiolle vienti. Mies oli ollut 17 vuotias sodan loppuessa. Kamalia muistoja ihmisen kannettavana. Kenttäoikeuden tuomioista ei valitusoikeutta ollut.
Perinteet ovat kivoja, jos ne sopivat elämän kulkuun juohevasti. Perinteiden vaaliminen ei kuitenkaan -välttämättä- tarkoita perinteisten roolien noudattamista. Minä saan vajasta haettua vuosia palvelleen muovikuusen, aivan hyvin. Puuron keitto onnistuu myös mieheltäni. Meidän jouluperinteisiimme kuuluu mieheni tekemä joulukalkkuna, tarkoin varjeltune täytteineen ja kastikkeineen. Ei olisi puhettakaan siitä, että minä saisin tuhrata kalkkunan parissa. Eräänlainen perinne sekin.
Risusavottaan osallistuminen, ei ole minun, lomanvietto toiveiden kärkipäässä. Luultavasti mieluumin puuhastelisin grillin parissa, jos vaihtoehdot olisivat vain nämä kaksi.
Tunnen erittäin suurta kunnioitusta sotiemme veteraaneja kohtaan. Isäni ja kaikki vanhemmat sukulaismiehet ovat sotaveteraaneja. Tehtävänsä täyttäneet, ja nuoruutensa vuodet vaaroissa, epävarmuudessa ja kurjissa olosuhteissa päivästä toiseen eläneet. Erikseen on mainittava kunnioitus ja myötätunto sotainvalideja kohtaan. Fyysisten vammojen lisäksi hyvin monet saivat henkisiä vammoja, joiden kanssa perheet ja muut läheiset joutuivat elämään ehkä vuosikymmeniäkin. Sodassa kaatuneiden muistoa en unohda niin kauan kuin tämän itsenäisen maan tannerta tallustan.
---
Tämä feministi ei juhli vappua, ostaa lanttulaatikon valmiina jouluksi, ei juhli juhannusta, ei osta perunasalaattia uudenvuodenaatoksi, ei halua pitää kesälomaa heinäkuussa, ei pidä kansallispukua, ei keitä pannukahvia, on kesällä mieluummin kaupungissa kuin maalla, ei osaa soutaa, ei ottanut rippijuhlassa kukkakimppua vastaan, meni naimisiin vain kahden todistajan läsnäollessa ilman mitään juhlia (ilman hääkuviakin...).
Perinteiden "kunnioittaminen" ulottuu siihen ja vian siihen, että kunnioitan jokaisen oikeutta noudattaa omia perinteitänsä. Mieluummin luen historiaa kuin noudatan perinteitä.
Joten tuota on pakko kysyä. Mitä ihmettä, et pidä kansallispukua! :D
Niin. Näkee jo kaukaa, että siellä menee Hertha, feministi, joka ei kunnioita perinteitä.