Jehovan todistajien seurakuntien sisäisestä pedofiliaongelmasta on viime aikoina esitetty
erilaisia television dokumenttiohjelmia. Brittiläinen BBC-televisioyhtiö esitti vuonna 2002
Panorama-dokumenttisarjassaan ohjelman ”Suffer the little childeren”, joka toi ongelman
laajemmin julkisuuteen. Tuosta BBC:n ohjelmasta nähtiin Suomessa 12.12.2002
Yleisradion TV2:n ”Silminnäkijä”-sarjan raportti ”Kärsi pieni lapsi”, joka oli lyhennelmä
alkuperäisestä höystettynä Jehovan todistajien Suomen haaratoimiston tiedotusjohtajan
antamalla ongelmaa vähättelevällä haastattelulla. Ruotsalainen TV-kanava SVT esitti
8.4.2003 tutkivan journalismin ohjelmasarjassaan ”Uppdrag granskning” (tehtävänä tutkia)
ohjelman ”Jehovas Vittnen skyddar pedofiler” (Jehovan todistajat suojelevat pedofiilejä),
jossa ruotsalainen toimittaja Janne Josefsson haastatteli ruotsalaisia ja yhdysvaltalaisia
Jehovan todistajia, epäiltyjä pedofiilejä, pedofiilien uhreja ja Jehovan todistajien
seurakuntien johtajia, jotka olivat oletettavasti olleet salaamassa joitakin Ruotsin ainakin
noin 40 tunnetusta tapauksesta poliisitutkinnan ulottumattomiin.
Jehovan todistajien lahkoliikkeen johtajat ja useimmat Jehovan todistajat haluavat uskotella
itselleen, että näiden ja muiden vastaavien ohjelmien tekijöiden ainoana motiivina on
saatanallinen viha Jehovan todistajien uskontoa kohtaan ja että ohjelmien tarkoituksena on
vain eksyttää ihmisiä pois Jehovan todistajien ”totuudesta”, joka ainoana uskonnollisena
oppina voi pelastaa ihmiskunnan sitä pian odottavalta apokalyptiselta tuholta, jossa Jehova
Jumala ja teloittajaenkeli Jeesus tappavat kaikki ihmiset maan päältä – kaikki paitsi
aktiiviset Jehovan todistajat.
Jehovan todistajien pedofiiliongelma on kuitenkin todellinen ilmiö, ei vastustajien
keksimää pahantahtoista mustamaalausta.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on hyvin salassa pidetty ongelma myös muualla kuin
suljetuissa lahkoyhteisöissä. Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisityöntekijä Riitta
Raijaksen mukaan: ”Hyväksikäyttöepäilyjen selvittelyä ja asianosaisten hoitoa vaikeuttavat
usein salailu, vähättely ja vastustus, johon tavalla tai toisella tuntuvat kietoutuneen kaikki
ne, joita asia koskettaa. Tieto, jota saadaan, on fragmentaarista ja ristiriitaista.
Tapahtumien selvittely etenee vaivalloisesti. Seksuaalinen hyväksikäyttö ikään kuin
pakenee katsetta.”
Jehovan todistajien lahkoyhteisö on pedofiliaongelman suhteen poikkeuksellinen tuon
liikkeen omaksumien salailua suosivien toimintatapojen vuoksi. Tärkeimpiä seikkoja jotka
edesauttavat pedofiliaongelman rehottamista Jehovan todistajien seurakuntien sisällä ovat:
1) Jehovan todistajat vaativat väärintekojen tuomitsemiseksi seurakunnan
sisäisessä tuomioistuimessa vähintään kaksi silminnäkijätodistajaa.
Jehovan todistajat pyrkivät käsittelemään kaikki ongelmansa yhteisön omassa
tuomioistuimessa, jonka salaisissa istunnoissa tuomareina, syyttäjinä ja
puolustajina toimii yhdessä 3-5 seurakunnan johtavan miehen eli vanhimman
muodostama ns. oikeuskomitea. Mikäli käsiteltävänä olevalle syytteelle ei ole
vähintään kahta silminnäkijätodistajaa, ei tuomiota voida antaa. Tässä
omaksumassaan periaatteessa Jehovan todistajat vetoavat Raamattuun, mm. 5.
Mooseksen kirjan 19. luvun jakeeseen 15: ”Yhden ainoan todistajan ei tule
nousta ketään miestä vastaan, olipa kyseessä mikä tahansa erhe tai mikä synti
hyvänsä, jonka hän tekee. Kahden todistajan suulla tai kolmen todistajan suulla
tulee asian olla varma.” (Uuden maailman käännös 1995).
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa on erittäin harvoin muita
silminnäkijätodistajia kuin tekijä ja uhri. Käytännössä lapsen hyväksikäyttäjä
voidaan tuomita Jehovan todistajien oikeuskomiteassa vain, mikäli hän itse
tunnustaa tekonsa.
2) Jehovan todistajat suojelevat mainettaan eivätkä pyri viemään tapauksia
poliisille ja julkisiin tuomioistuimiin.
Jehovan todistajien liikkeen kasvu perustuu jatkuvaan käännytystyöhön, jossa
ihmiset pyritään valheellisilla lupauksilla saada sidotuksi lahkoyhteisöön.
Käännytystyön helpottamiseksi Jehovan todistajat pyrkivät kaikin keinoin
varjelemaan yhteisönsä puhtoista julkikuvaa. Toisaalta Jehovan todistajien
maailmankuvan mukaan heidän oma lahkoyhteisönsä on puhdas Jumalan järjestö,
kun taas kaikki maallisen yhteiskunnan osat kuten poliisi, oikeuslaitos ja
terveydenhoito ovat osa kieroutunutta ja pian tuhoutuvaa ”Saatanan maailmaa”.
Niinpä Raamatusta luettu ajatus sopii mainiosti Jehovan todistajille: ”Puhun
saadakseni teidät häpeämään. Onko totta, ettei keskuudessanne ole ketään
viisasta, joka kykenee ratkaisemaan veljiensä välisiä asioita, vaan veli käy
oikeutta veljeä vastaan, vieläpä ei-uskovien edessä?” (1. Korinttilaisille 6:5-6,
UM-95).
Jehovan todistajat eivät pyri viemään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön
tapauksia poliisille, vaan pyrkivät ratkaisemaan tapaukset sisäisesti oman
oikeuskäytäntönsä mukaan. Käytännössä pedofiliaan syyllistynyt Jehovan
todistaja joko jää seurakunnan yhteyteen tai erotetaan seurakunnasta, mutta rikos
ei tule poliisitutkintaan.
3) Jehovan todistajien lahkokulttuuri, vääristynyt seksuaalimoraali ja
patriarkaalinen johto
Pedofiliaongelman salassa pysymistä edesauttaa Jehovan todistajien keskuudessa
myös lahkokulttuuri, jossa kaikki oletetussa ”hengellisessä paratiisissa”
tapahtuvat todelliset ongelmat pyritään salaamaan ja vaientamaan pois avoimesta
keskustelusta. Jehovan todistajien ajattelutavan mukaan heidän yhteisönsä pysyy
automaattisesti puhtaana, koska se on ”pyhän hengen” johtama ja koska se on
”Jumalan järjestö”. Liikkeen toimintatapoja kritisoivat henkilöt ovat Jumalaa
vastaan asettautuneita kapinallisia.
Jehovan todistajien keskuudessa vallitsee vääristynyt seksuaalimoraali, jossa
kaikki seksuaalisuus on rajattu avioliittoon vihittyjen puolisoiden väliseksi
yksinoikeudeksi. Avioliiton ulkopuolinen seksi ja jopa itsetyydytys ovat
luokiteltu synniksi, mikä on Jehovan todistajien keskuudessa johtanut
tukahdutettuun ja salattuun seksuaalisuuteen. Koska kaikki Jehovan todistajat
eivät löydä aviopuolisoa, on seurakunnissa paljon patoutunutta seksuaalisuutta,
joka saattaa löytää purkautumistiensä lasten seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Jehovan todistajien patriarkaalinen johto edesauttaa lasten seksuaalisten
hyväksikäytön tapausten salailua. Jehovan todistajien seurakuntien miespuolisten
johtajien muodostama vanhimmisto on paikallinen hyvä veli -kerho, joka
hallitsee seurakuntaa patriarkaalisella vallalla. Oikeuskomitea, joka käsittelee
kaikki syytteet, kokoontuu salassa, eikä valitustienä ole muuta kuin toinen
vastaava miesten johtama valituskomitea. Aikuista, mahdollisesti arvostettua ja
valta-asemassa olevaa, miestä vastaan asettunut nuori tyttö on tällaisessa
tilanteessa auttamattomasti alakynnessä. Perheen äitikin joutuu olemaan
”alamainen miehelleen” ja saattaa olla haluton tai kykenemätön asettumaan
aviomiestään vastaan peläten joutuvansa leimatuksi tasa-arvoon tai naisvaltaan
pyrkiväksi Jumalan järjestystä vastustavaksi huonoksi vaimoksi, etenkin jos
vaimolla ei ole syytteidensä tai epäilyjensä tueksi esittää toista
silminnäkijätodistajaa.
”Lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäviä miehiä on usein kuvailtu käytökseltään
dominoiviksi perheessään, tunne-elämältään kypsymättömiksi sekä
kykenemättömäksi normaaliin seksuaalisuhteeseen aikuisen naisen kanssa”
(Rönström, ”Sexuella övergrep mot barn”, Rädda Barnen, Ruotsi).
Jehovan todistajien sulkeutunut lahkokulttuuri estää ongelmien avointa käsittelyä.
Kun huomioidaan vielä Jehovan todistajien vääristynyt seksuaalimoraali ja
heidän omaksumansa miesvaltaiset menettelytavat niin seurakunnassa kuin
perheessä, ovat ainekset pedofiliaongelman pysymiseen ja kasvamiseen koottu
heidän yhteisöönsä.
Näiden muutamien seikkojen esittäminen on lyhyt tiivistys dynamiikasta, jonka on Jehovan
todistajien keskuudessa todettu johtaneen pedofiliatapausten systemaattiseen ja
organisoituun salailuun kaikkialla Jehovan todistajien maailmanlaajuisesti noin
sadantuhannen seurakunnan ja noin kuuden miljoonan aktiivisen jäsenen muodostamassa
lahkoyhteisössä.
Lapsiasiamiehen, varatuomari Helena Molanderin, mukaan: ”Vain pieni osa lapsen
hyväksikäyttäjistä on lapsille täysin tuntemattomia. Nykyisten tutkimustietojen mukaan vain
noin 10–20 % hyväksikäyttäjistä kuuluu tähän (tuntemattomien) ryhmään.”. Pedofiili ei siis
todennäköisesti olekaan leikkipuiston liepeillä liikuskeleva epämääräinen tuntematon
tyyppi, vaan 80–90 % tapauksissa lapsen lähipiiriin ja viikoittaiseen arkeen kuuluva tuttu
henkilö. Kirjassaan ”Lasten suojeleminen pedofilialta” Helena Molander kiteyttää:
”Useimmat hyväksikäytetyt lapset ovat tilanteessa, jossa hyväksikäyttäjän läheinen suhde
lapseen ja hänen perheensä vaikeuttaa asian paljastumista. Mitä läheisempi ja tutumpi
henkilö hyväksikäyttäjä on, sitä vaikeampaa lapsen on kertoa asiasta. Kaikkein vaikeinta
kertominen on, jos kyseessä on lapsen oman perheen jäsen. Jos hyväksikäyttäjä on
käyttänyt väkivaltaa tai uhannut sen käyttämisellä saadakseen lapsen vaikenemaan
hyväksikäytöstä, uhannut vahingoittaa jotakuta lapselle tärkeää henkilöä tai koko perhettä,
voi kertominen olla ylivoimaisen vaikeaa.”
Yhdysvaltalainen William H. Bowen on elänyt 43 vuotta Jehovan todistajana toimien
myös yli kahdenkymmenen vuoden ajan erilaisissa seurakuntien johtotehtävissä. Vuonna
2000 hänen tietoonsa tuli tapaus, jossa Jehovan todistajien seurakunnan vanhin oli
käyttänyt erästä lasta seksuaalisesti hyväkseen useita kertoja, mutta Jehovan todistajien
hierarkian eri tasot halusivat painaa asian villaisella. William Bowen yritti saada asian
maallisiin tuomioistuimiin, mutta Vartiotorni-seuran johto New Yorkissa ainoastaan poisti
tekijältä vanhimman tehtävät ja kielsi Bowenia viemästä asiaa poliisille. Bowen ymmärsi,
että asettumalla Jehovan todistajien järjestöä vastaan, hän joutuisi jättämään taakseen 43-
vuotisen uransa Jehovan todistajana, mutta hän meni silti julkisuuteen puolustaakseen
lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja perusti internetiin Jehovan todistajien
pedofiiliongelmasta tiedottavan sivuston Silentlambs (hiljaiset lampaat).
Euroopassa on lahkotutkimusta ja –tiedottamista koordinoiva järjestö FECRIS (Fédération
Européenne des Centres de Recherche et d’Information sur le Sectarisme), jonka toimisto
Pariisissa toimii kansallisten lahkokriittisten järjestöjen keskusjärjestönä. Uskontojen
uhrien tuki UUT ry osallistuu kirjeenvaihtajajäsenenä järjestön toimintaan. FECRIS järjesti
12.–13.5.2002 Barcelonassa Espanjassa konferenssin ”Sectes et Enfants – Prévention”
(Lahkot ja lapset – ennaltaehkäisy), joka käsitteli laajasti lahkojen aiheuttamia ongelmia
lastensuojelun näkökulmasta. Lahkoissa esiintyvä lasten hyväksikäyttö on vakava ongelma,
joka ei rajoitu ainoastaan Jehovan todistajiin.
Jehovan todistajien lahkoyhteisön pedofiilejä suojelevat menettelytavat tekevät siitä
William H. Bowenin termein ”pedofiilien paratiisiin” eli pedofiileille erityisen suotuisan
yhteisön. Ainoastaan julkisuus ja avoin tiedottaminen Jehovan todistajien vahingollisista ja
lainvastaisista menettelytavoista voivat edesauttaa tuon lahkoliikkeen menettelytapojen
muuttumista.
Muutosta odotellessa tulee jokaisen Jehovan todistajan toimia lasten oikeuksien puolesta ja
Jehovan todistajien lahkoliikkeen kieroutuneita periaatteita vastaan ja aina ilmoittaa kaikki
pedofiliaa koskevat epäilyt poliisille ja lastensuojeluviranomaisille, jotka voivat alkaa
tutkia ovatko syytteet aiheellisia. Yksikin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön salailu- ja
peittelytapaus on liikaa! Älkää osallistuko heidän tekoihinsa vaikenemalla!
erilaisia television dokumenttiohjelmia. Brittiläinen BBC-televisioyhtiö esitti vuonna 2002
Panorama-dokumenttisarjassaan ohjelman ”Suffer the little childeren”, joka toi ongelman
laajemmin julkisuuteen. Tuosta BBC:n ohjelmasta nähtiin Suomessa 12.12.2002
Yleisradion TV2:n ”Silminnäkijä”-sarjan raportti ”Kärsi pieni lapsi”, joka oli lyhennelmä
alkuperäisestä höystettynä Jehovan todistajien Suomen haaratoimiston tiedotusjohtajan
antamalla ongelmaa vähättelevällä haastattelulla. Ruotsalainen TV-kanava SVT esitti
8.4.2003 tutkivan journalismin ohjelmasarjassaan ”Uppdrag granskning” (tehtävänä tutkia)
ohjelman ”Jehovas Vittnen skyddar pedofiler” (Jehovan todistajat suojelevat pedofiilejä),
jossa ruotsalainen toimittaja Janne Josefsson haastatteli ruotsalaisia ja yhdysvaltalaisia
Jehovan todistajia, epäiltyjä pedofiilejä, pedofiilien uhreja ja Jehovan todistajien
seurakuntien johtajia, jotka olivat oletettavasti olleet salaamassa joitakin Ruotsin ainakin
noin 40 tunnetusta tapauksesta poliisitutkinnan ulottumattomiin.
Jehovan todistajien lahkoliikkeen johtajat ja useimmat Jehovan todistajat haluavat uskotella
itselleen, että näiden ja muiden vastaavien ohjelmien tekijöiden ainoana motiivina on
saatanallinen viha Jehovan todistajien uskontoa kohtaan ja että ohjelmien tarkoituksena on
vain eksyttää ihmisiä pois Jehovan todistajien ”totuudesta”, joka ainoana uskonnollisena
oppina voi pelastaa ihmiskunnan sitä pian odottavalta apokalyptiselta tuholta, jossa Jehova
Jumala ja teloittajaenkeli Jeesus tappavat kaikki ihmiset maan päältä – kaikki paitsi
aktiiviset Jehovan todistajat.
Jehovan todistajien pedofiiliongelma on kuitenkin todellinen ilmiö, ei vastustajien
keksimää pahantahtoista mustamaalausta.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on hyvin salassa pidetty ongelma myös muualla kuin
suljetuissa lahkoyhteisöissä. Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisityöntekijä Riitta
Raijaksen mukaan: ”Hyväksikäyttöepäilyjen selvittelyä ja asianosaisten hoitoa vaikeuttavat
usein salailu, vähättely ja vastustus, johon tavalla tai toisella tuntuvat kietoutuneen kaikki
ne, joita asia koskettaa. Tieto, jota saadaan, on fragmentaarista ja ristiriitaista.
Tapahtumien selvittely etenee vaivalloisesti. Seksuaalinen hyväksikäyttö ikään kuin
pakenee katsetta.”
Jehovan todistajien lahkoyhteisö on pedofiliaongelman suhteen poikkeuksellinen tuon
liikkeen omaksumien salailua suosivien toimintatapojen vuoksi. Tärkeimpiä seikkoja jotka
edesauttavat pedofiliaongelman rehottamista Jehovan todistajien seurakuntien sisällä ovat:
1) Jehovan todistajat vaativat väärintekojen tuomitsemiseksi seurakunnan
sisäisessä tuomioistuimessa vähintään kaksi silminnäkijätodistajaa.
Jehovan todistajat pyrkivät käsittelemään kaikki ongelmansa yhteisön omassa
tuomioistuimessa, jonka salaisissa istunnoissa tuomareina, syyttäjinä ja
puolustajina toimii yhdessä 3-5 seurakunnan johtavan miehen eli vanhimman
muodostama ns. oikeuskomitea. Mikäli käsiteltävänä olevalle syytteelle ei ole
vähintään kahta silminnäkijätodistajaa, ei tuomiota voida antaa. Tässä
omaksumassaan periaatteessa Jehovan todistajat vetoavat Raamattuun, mm. 5.
Mooseksen kirjan 19. luvun jakeeseen 15: ”Yhden ainoan todistajan ei tule
nousta ketään miestä vastaan, olipa kyseessä mikä tahansa erhe tai mikä synti
hyvänsä, jonka hän tekee. Kahden todistajan suulla tai kolmen todistajan suulla
tulee asian olla varma.” (Uuden maailman käännös 1995).
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa on erittäin harvoin muita
silminnäkijätodistajia kuin tekijä ja uhri. Käytännössä lapsen hyväksikäyttäjä
voidaan tuomita Jehovan todistajien oikeuskomiteassa vain, mikäli hän itse
tunnustaa tekonsa.
2) Jehovan todistajat suojelevat mainettaan eivätkä pyri viemään tapauksia
poliisille ja julkisiin tuomioistuimiin.
Jehovan todistajien liikkeen kasvu perustuu jatkuvaan käännytystyöhön, jossa
ihmiset pyritään valheellisilla lupauksilla saada sidotuksi lahkoyhteisöön.
Käännytystyön helpottamiseksi Jehovan todistajat pyrkivät kaikin keinoin
varjelemaan yhteisönsä puhtoista julkikuvaa. Toisaalta Jehovan todistajien
maailmankuvan mukaan heidän oma lahkoyhteisönsä on puhdas Jumalan järjestö,
kun taas kaikki maallisen yhteiskunnan osat kuten poliisi, oikeuslaitos ja
terveydenhoito ovat osa kieroutunutta ja pian tuhoutuvaa ”Saatanan maailmaa”.
Niinpä Raamatusta luettu ajatus sopii mainiosti Jehovan todistajille: ”Puhun
saadakseni teidät häpeämään. Onko totta, ettei keskuudessanne ole ketään
viisasta, joka kykenee ratkaisemaan veljiensä välisiä asioita, vaan veli käy
oikeutta veljeä vastaan, vieläpä ei-uskovien edessä?” (1. Korinttilaisille 6:5-6,
UM-95).
Jehovan todistajat eivät pyri viemään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön
tapauksia poliisille, vaan pyrkivät ratkaisemaan tapaukset sisäisesti oman
oikeuskäytäntönsä mukaan. Käytännössä pedofiliaan syyllistynyt Jehovan
todistaja joko jää seurakunnan yhteyteen tai erotetaan seurakunnasta, mutta rikos
ei tule poliisitutkintaan.
3) Jehovan todistajien lahkokulttuuri, vääristynyt seksuaalimoraali ja
patriarkaalinen johto
Pedofiliaongelman salassa pysymistä edesauttaa Jehovan todistajien keskuudessa
myös lahkokulttuuri, jossa kaikki oletetussa ”hengellisessä paratiisissa”
tapahtuvat todelliset ongelmat pyritään salaamaan ja vaientamaan pois avoimesta
keskustelusta. Jehovan todistajien ajattelutavan mukaan heidän yhteisönsä pysyy
automaattisesti puhtaana, koska se on ”pyhän hengen” johtama ja koska se on
”Jumalan järjestö”. Liikkeen toimintatapoja kritisoivat henkilöt ovat Jumalaa
vastaan asettautuneita kapinallisia.
Jehovan todistajien keskuudessa vallitsee vääristynyt seksuaalimoraali, jossa
kaikki seksuaalisuus on rajattu avioliittoon vihittyjen puolisoiden väliseksi
yksinoikeudeksi. Avioliiton ulkopuolinen seksi ja jopa itsetyydytys ovat
luokiteltu synniksi, mikä on Jehovan todistajien keskuudessa johtanut
tukahdutettuun ja salattuun seksuaalisuuteen. Koska kaikki Jehovan todistajat
eivät löydä aviopuolisoa, on seurakunnissa paljon patoutunutta seksuaalisuutta,
joka saattaa löytää purkautumistiensä lasten seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Jehovan todistajien patriarkaalinen johto edesauttaa lasten seksuaalisten
hyväksikäytön tapausten salailua. Jehovan todistajien seurakuntien miespuolisten
johtajien muodostama vanhimmisto on paikallinen hyvä veli -kerho, joka
hallitsee seurakuntaa patriarkaalisella vallalla. Oikeuskomitea, joka käsittelee
kaikki syytteet, kokoontuu salassa, eikä valitustienä ole muuta kuin toinen
vastaava miesten johtama valituskomitea. Aikuista, mahdollisesti arvostettua ja
valta-asemassa olevaa, miestä vastaan asettunut nuori tyttö on tällaisessa
tilanteessa auttamattomasti alakynnessä. Perheen äitikin joutuu olemaan
”alamainen miehelleen” ja saattaa olla haluton tai kykenemätön asettumaan
aviomiestään vastaan peläten joutuvansa leimatuksi tasa-arvoon tai naisvaltaan
pyrkiväksi Jumalan järjestystä vastustavaksi huonoksi vaimoksi, etenkin jos
vaimolla ei ole syytteidensä tai epäilyjensä tueksi esittää toista
silminnäkijätodistajaa.
”Lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäviä miehiä on usein kuvailtu käytökseltään
dominoiviksi perheessään, tunne-elämältään kypsymättömiksi sekä
kykenemättömäksi normaaliin seksuaalisuhteeseen aikuisen naisen kanssa”
(Rönström, ”Sexuella övergrep mot barn”, Rädda Barnen, Ruotsi).
Jehovan todistajien sulkeutunut lahkokulttuuri estää ongelmien avointa käsittelyä.
Kun huomioidaan vielä Jehovan todistajien vääristynyt seksuaalimoraali ja
heidän omaksumansa miesvaltaiset menettelytavat niin seurakunnassa kuin
perheessä, ovat ainekset pedofiliaongelman pysymiseen ja kasvamiseen koottu
heidän yhteisöönsä.
Näiden muutamien seikkojen esittäminen on lyhyt tiivistys dynamiikasta, jonka on Jehovan
todistajien keskuudessa todettu johtaneen pedofiliatapausten systemaattiseen ja
organisoituun salailuun kaikkialla Jehovan todistajien maailmanlaajuisesti noin
sadantuhannen seurakunnan ja noin kuuden miljoonan aktiivisen jäsenen muodostamassa
lahkoyhteisössä.
Lapsiasiamiehen, varatuomari Helena Molanderin, mukaan: ”Vain pieni osa lapsen
hyväksikäyttäjistä on lapsille täysin tuntemattomia. Nykyisten tutkimustietojen mukaan vain
noin 10–20 % hyväksikäyttäjistä kuuluu tähän (tuntemattomien) ryhmään.”. Pedofiili ei siis
todennäköisesti olekaan leikkipuiston liepeillä liikuskeleva epämääräinen tuntematon
tyyppi, vaan 80–90 % tapauksissa lapsen lähipiiriin ja viikoittaiseen arkeen kuuluva tuttu
henkilö. Kirjassaan ”Lasten suojeleminen pedofilialta” Helena Molander kiteyttää:
”Useimmat hyväksikäytetyt lapset ovat tilanteessa, jossa hyväksikäyttäjän läheinen suhde
lapseen ja hänen perheensä vaikeuttaa asian paljastumista. Mitä läheisempi ja tutumpi
henkilö hyväksikäyttäjä on, sitä vaikeampaa lapsen on kertoa asiasta. Kaikkein vaikeinta
kertominen on, jos kyseessä on lapsen oman perheen jäsen. Jos hyväksikäyttäjä on
käyttänyt väkivaltaa tai uhannut sen käyttämisellä saadakseen lapsen vaikenemaan
hyväksikäytöstä, uhannut vahingoittaa jotakuta lapselle tärkeää henkilöä tai koko perhettä,
voi kertominen olla ylivoimaisen vaikeaa.”
Yhdysvaltalainen William H. Bowen on elänyt 43 vuotta Jehovan todistajana toimien
myös yli kahdenkymmenen vuoden ajan erilaisissa seurakuntien johtotehtävissä. Vuonna
2000 hänen tietoonsa tuli tapaus, jossa Jehovan todistajien seurakunnan vanhin oli
käyttänyt erästä lasta seksuaalisesti hyväkseen useita kertoja, mutta Jehovan todistajien
hierarkian eri tasot halusivat painaa asian villaisella. William Bowen yritti saada asian
maallisiin tuomioistuimiin, mutta Vartiotorni-seuran johto New Yorkissa ainoastaan poisti
tekijältä vanhimman tehtävät ja kielsi Bowenia viemästä asiaa poliisille. Bowen ymmärsi,
että asettumalla Jehovan todistajien järjestöä vastaan, hän joutuisi jättämään taakseen 43-
vuotisen uransa Jehovan todistajana, mutta hän meni silti julkisuuteen puolustaakseen
lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja perusti internetiin Jehovan todistajien
pedofiiliongelmasta tiedottavan sivuston Silentlambs (hiljaiset lampaat).
Euroopassa on lahkotutkimusta ja –tiedottamista koordinoiva järjestö FECRIS (Fédération
Européenne des Centres de Recherche et d’Information sur le Sectarisme), jonka toimisto
Pariisissa toimii kansallisten lahkokriittisten järjestöjen keskusjärjestönä. Uskontojen
uhrien tuki UUT ry osallistuu kirjeenvaihtajajäsenenä järjestön toimintaan. FECRIS järjesti
12.–13.5.2002 Barcelonassa Espanjassa konferenssin ”Sectes et Enfants – Prévention”
(Lahkot ja lapset – ennaltaehkäisy), joka käsitteli laajasti lahkojen aiheuttamia ongelmia
lastensuojelun näkökulmasta. Lahkoissa esiintyvä lasten hyväksikäyttö on vakava ongelma,
joka ei rajoitu ainoastaan Jehovan todistajiin.
Jehovan todistajien lahkoyhteisön pedofiilejä suojelevat menettelytavat tekevät siitä
William H. Bowenin termein ”pedofiilien paratiisiin” eli pedofiileille erityisen suotuisan
yhteisön. Ainoastaan julkisuus ja avoin tiedottaminen Jehovan todistajien vahingollisista ja
lainvastaisista menettelytavoista voivat edesauttaa tuon lahkoliikkeen menettelytapojen
muuttumista.
Muutosta odotellessa tulee jokaisen Jehovan todistajan toimia lasten oikeuksien puolesta ja
Jehovan todistajien lahkoliikkeen kieroutuneita periaatteita vastaan ja aina ilmoittaa kaikki
pedofiliaa koskevat epäilyt poliisille ja lastensuojeluviranomaisille, jotka voivat alkaa
tutkia ovatko syytteet aiheellisia. Yksikin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön salailu- ja
peittelytapaus on liikaa! Älkää osallistuko heidän tekoihinsa vaikenemalla!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Asiallinen ja kiihkoton kirjoitus, joka tosin tuntuu unohtavan, että pedofiliaan syyllistyvät myös naiset.
Totta. Myös naiset voivat olla pedofiileja. Ja pojat uhreja, myös miespuolisten pedofiilien uhreja. Tämä kymenlaaksolainen pedofiilihan raiskasi nimenomaan poikia.
En usko, että jehovantodistajissa on välttämättä sen enempää pedofiileja kuin väestössä keskimäärin (ellei lahkoelämä jotenkin siihen innosta??), mutta ongelma on se, että pedofiliaa piilotellaan. Tämä mahdollistaa pedofiilien toiminnan jatkumisen ja uhrien määrän kasvun.
>>Ja pojat uhreja, myös miespuolisten pedofiilien uhreja. Tämä kymenlaaksolainen pedofiilihan raiskasi nimenomaan poikia.>En usko, että jehovantodistajissa on välttämättä sen enempää pedofiileja kuin väestössä keskimäärin (ellei lahkoelämä jotenkin siihen innosta??)
Selitäppäs toi sitten..
Eri maissa tehtyjen tutkimusten perusteella lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutumisen ilmoitettu esiintyvyys vaihtelee suuresti. Useimmissa tutkimuksissa tyttöjen hyväksikäyttö on todettu 1.5–3 kertaa yleisemmäksi kuin poikien.
Suomalaisen kyselytutkimuksen mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksia on 6–8 %:lla tytöistä ja 1–3 %:lla pojista.
Biologisen isän harjoittamaa hyväksikäyttöä ilmoitti kokeneensa 0.2 % tytöistä,
biologisen isän tai isäpuolen harjoittamaa hyväksikäyttöä 0.5 % tytöistä ja
isäpuolen harjoittamaa hyväksikäyttöä tai ahdistelua 4 % isäpuolen luona asuvista tytöistä.
http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kaypahoito?suositus=H34040
Jaa, voipi olla että muistan väärin tai sitten, mutta tutkimus taisi olla Ameriikasta tai Briteistä. Ilmeisesti poikien hyväksikäyttötapaukset tulevat harvemmin ilmi kuin tyttöjen, sillä pojat samaistuvat helpommin hyväksikäyttävään mieheen.
Hei älä unohda sitä mitä tossa ylempää joku kirjotti, että myös naiset syyllistyy pedofiiliaan. Siitä en tiedä, että kumpaa sukupuolta oleviin lapsiin ne sekaantuu, mutta oletan että poikia. Voin olla väärässäki..
UUT:n harjoittamalta henkiselt väkivallalta???
Ehkäpä osaat kertoa tarkemmin miten tuo henkisen väkivallan harjoittaminen ilmenee?
Ei kai kukaan kiellä etteikö noin olisi, hyväksikäyttöä varmaan vähän siellä sun täällä ylipäätään tässä sairaassa maailmassa.
Mutta, ainakaan täälläpäin srk.ssa,ei taatusti ole ainuttakaan tapausta.
-siis näkyisihän se jotenkin.
Ja, Olen aika hyvä ihmistuntija.
Esim joka ikinen, joista arvelin että jättävät toduuden - kaikille on käynyt niin. Tai jos on mitä menellään, niin yleensä tiedän kohta.
Uskoisin, ettei tuo voi kovin laajaa olla, vaikka tietysti väärin ON yksikin tapaus.
vääristyneestä seksuaalimoraalista -nykyäänhän ei ole mitään moraalia, tai on ns "uusi moraali" (=moraalittomuus) olen sitä mieltä, että raamatun mukaan haureus nyt kertakikkiaan on synti.
Ei esim kauaa ole siitä, kun avoliitossa eläviä sanottiin susipareiksi. Onko tämä nykymeininki hienoa, kun alaikäiset penikat hakevat e-pillereitä, katumuspillereitä, tekevät abortin tai lapsen ollessaan itsekin lapsia, ja vaihtavat poika/tyttökavereitaa kuin sukkia. Ja ryyppäävät ja...
No, jatkaapa joku äkämystynyt taho lisää
"Mutta, ainakaan täälläpäin srk.ssa,ei taatusti ole ainuttakaan tapausta. -siis näkyisihän se jotenkin."
------>> Miksipä tietäisitkään. Kyse on nimenomaan siitä, että tapauksia piilotellaan.
En usko, että olet sen kummempi ihmistuntija kuin kukaan muukaan, vaikka väitätkin niin.
>>Mutta, ainakaan täälläpäin srk.ssa,ei taatusti ole ainuttakaan tapausta.
-siis näkyisihän se jotenkin.>Ja, Olen aika hyvä ihmistuntija.>Uskoisin, ettei tuo voi kovin laajaa olla, vaikka tietysti väärin ON yksikin tapaus.>vääristyneestä seksuaalimoraalista -nykyäänhän ei ole mitään moraalia, tai on ns "uusi moraali" (=moraalittomuus
Kyllä täällä srk:ssa lapset syliin änkeävät, ja todella rakastavat (vilpittömät sellaiset) välit näyttää olevan vanhempien ja lasten välillä.
Ei tuo niin hirvittävän yleistä ole, kuin annetaan ymmärtää. Yksikin tapaus ON liikaa, eikä sitä saisi painaa villaisella, kuten taisin sanoakin, mutta suhteellisuudentajua.
Sitä on varmaan kaikissa uskonnoissa ja joka puolella, niin kummalliselta kuin se tuntuukin, miten niin voi tehdä.
Ps. Tuolla oli aika alussa kirjoitus tuosta, oli joku "luettu" avannut uuden keskustelun aiheesta. Käyhän katsomassa.
Kiitos, kiva jos tunnet minut paremmin kuin minä itte =) Jatkoja vaan sinullekin.
Totta joka sana, vaikka väkevää julistusta olikin. Olen nähnyt nuo pedofiilipaljastukset, ne ovat olleet "saatanallisessa" netissä nähtävillä.
Sen olisit voinut vielä mainita, että jehovantodistajien pääpaikassa New Yorkin Brooklynissä on yli 20 000 nimeä sisältävä lista pedofiileista. Mm. Barbara Anderson, joka on myös SilentLambsin perustajajäseniä, kertoi aikanaan siitä. Jehovantodistajien tiedottaja Brown on myöntänyt listan olemassaolon, mutta vähätteli sitä.
PS. Ainoa virhe: SilentLambs on Hiljaiset karitsat, ei lampaat.
*Virhe, johon kirkossa usein langetaan, on anteeksiantamisen ja unohtamisen tie.*
Seksuaalinen hyväksikäyttö ja häirintä on yksi *vaietuimpia aiheita koko yhteiskunnassamme, niin varmasti myös kirkossa.* Emme halua nähdä, että tämä ilmiö voi koskettaa myös meitä.
>>>Hyväksikäyttäjä usein kieltää ja vähättelee nuoren seksuaalista riistoa tapahtuneen. Rikoksen tehneen työntekijän sairasloma tai muutaman kuukauden poissaolo työstä ei vielä muuta mitään. Myöskään kirkon muihin tehtäviin siirto ei toimenpiteenä riitä. Virhe, johon kirkossa erityisesti langetaan, on anteeksiantamisen ja unohtamisen tie.
ja papithan ei koskaan ole käyneet lasten kimmppuun?
no tosiaankin on ja jahta pahemmin jteihin verrattuna
Voi ollakki totta, mut satuin vaa löytää ton tekstin niin oli ihan pakko heittää se tänne : ) Ja kattoo samalla miten jehovat reagoi tohon.
Ite olen totaalikieltäytyjä koko uskonnosta..
yksi maailman typerimmistä kommenteista... yksikin tapaus on liikaa.. ja kyllä sitä tapahtuu kaikkialla.. pointti on et sitä myös tapahtuu todistajissa vaikka se yleensä kielletään
on, että JT:n taholta asia kielletään/vaietaan kokonaan, vaikka todisteet ovat tyrmäävät.
"Suuren Saatanan" Katolisen kirkonkin on täytynyt tunnustaa asia ja maksaa huikeat korvaukset, mutta JT:t ovat, kuin mitään ei olisi heidän keskuudessaan tapahtunut.