Vuosien varrella uskoni on hiipunut. Tämä johtuu siitä että omatuntoni ei pysty hyväksymään raamatun opetuksia sellaisinaan, vaan haluan asioihin muitakin näkökantoja kuin vain raamatun yksipuoliset näkemykset.
Todellinen maailma on aivan erilainen raamatun edustamaan ihannemaailmaan, eivätkä asiat ole yksiselitteisiä. Hyvä ei ole aina hyvä, ja paha ei ole aina paha.
Suosittelen myös kaikille uskovaisille tutustumaan maailmaan raamatun ulkopuolella. Voitte yllättyä siitä, miten se voikaan murtaa ennakko-oletuksenne!
Todellinen maailma on aivan erilainen raamatun edustamaan ihannemaailmaan, eivätkä asiat ole yksiselitteisiä. Hyvä ei ole aina hyvä, ja paha ei ole aina paha.
Suosittelen myös kaikille uskovaisille tutustumaan maailmaan raamatun ulkopuolella. Voitte yllättyä siitä, miten se voikaan murtaa ennakko-oletuksenne!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tutkittuani uskontoja, minusta tuli ateisti. Voiko elämältä enempää edes vaatia. On hienoa olla ateisti.
...tuli kristitty. Sen jälkeen elämäni on ollut onnellista ja se ainainen epäilys ja kapinointi on taakse jäänyttä elämää. Suomi on vapaa maa, mutta usko johonkin omaa itseäni Suurempaan Voimaan, toi minulle vapauden.
Kahleesi ovat siis auki ja voit elää hyvän elämän :-)
Itselleni jumalan kanssa kävi vähän niinkuin joulupukin kanssa. Valheet paljastuivat kun älyllinen kapasiteetti ylitti viisivuotiaan tason.
QUOTE: "Tutkittuani uskontoja, minusta tuli ateisti. Voiko elämältä enempää edes vaatia. On hienoa olla ateisti." QUOTE
Uskontotieteellisestä näkökulmasta olet tullut uskoon! Onnea!
Hei
Monelle käy niin jos ei valvo.
Suosittelen kuitenkin lukemaan Raamattua ja rukoilemaan ja miettimään mikä Sinulle on todella tärkeätä.
Voit toki tehdä paljon mukavaa, kunhan et maailman oppeihin lähde. Mitä niistä on hyötyä?
Mene vaikka työväenopistoon kursseille.
Minusta Sinulla saattaa kuitenkin olla puuttelliset tiedot Raamatusta koska harkitset vetäytymistä.
Saat uutta eloa myös klikkaamalla lippuni takana olevaa viitettä.
Älä suostu eroon Jumalasta. Tidät mikä tie se on.
Kun teen yhden myönnytyksen, seuraa pian toinen jne ja Hyvän Pianmenen ääni lakkaa pian kokonaan kuulumasta.
Siunausta, jarlau
QUOTE: "Vuosien varrella uskoni on hiipunut. Tämä johtuu siitä että omatuntoni ei pysty hyväksymään raamatun opetuksia sellaisinaan, vaan haluan asioihin muitakin näkökantoja kuin vain raamatun yksipuoliset näkemykset." QUOTE
Kyse on aina inhimillisestä tulkinnasta. Ei ole mitään Raamatun yksipuolista näkemystä, on vain yksipuolinen inhimillinen tulkinta - yksi monien joukosta. Raamattu ei opeta yhtään mitään ellei sitä tulkitsisi ihminen. Muita näkökantoja saat kun luovut yksipuolisesta raamatullisuudestasi ja avaat silmäsi näkemään mm. Raamatun kirjakokoelmana, johon sisältyy runoutta, proosaa, myyttejä, historiaa jne sekä opiskelet Raamattua tieteellisesti unohtamatta vaikutushistoriaa.
QUOTE: "Todellinen maailma on aivan erilainen raamatun edustamaan ihannemaailmaan, eivätkä asiat ole yksiselitteisiä. Hyvä ei ole aina hyvä, ja paha ei ole aina paha." QUOTE
Raamatussa ei ole mitään ihannemaailmaa. Mistä moisen väitteen keksit? Tai onhan siellä, esim. kahden rakastavaisen suhdettä kuvataan hersyvän eroottisesti Laulujen Laulussa, Saarnaajan pessimismi lyö laudalta itse Schopenhauerinkin jne. Taidat jäädä fundamentalistiksi koko iäksesi.
QUOTE: "Suosittelen myös kaikille uskovaisille tutustumaan maailmaan raamatun ulkopuolella. Voitte yllättyä siitä, miten se voikaan murtaa ennakko-oletuksenne! " QUOTE
Myös sinun tapaiselle ikuiselle uskovaiselle Raamattuun ja Raamatun maailmaan sekä maailmaan Raamatun ulkopuolella tutustuminen voisi tehdä hyvää.
Et sinä mikään luopio ole, uskovainen olet ja pysyt, jos sellaisena itseäsi pidät kruunana tai klaavana.
Joskus -80 luvulla olin telakalla töissä. Yxi hitsari kuuli, että olin uskovainen. Sanoi, ettei itse voinut uskoa mihinkään valkopartaiseen vanhaan ukkoon, joka istuskelee pilvenreunalla. Totesin, että en minäkään sellaiseen voisi uskoa.
Meinaan vain, että me itse rakentelemme "jumalakuvia" päässämme. Sitten kipuilemme niiden kanssa: "Eihän Jumala voi tuollainen olla". Ei voikkaan olla, eikä varmaankaan ole.
Muistatko vielä, että ei saa tehdä itselleen jumalankuvia.
Itse olen toistaiseksi tyytyväisin ajatukseen VUOROVAKUTUKSESTA. Mutta koska maailmassa on muitakin voimia, kuten oman psyyke ja paholainen, jotka voivat sotkea vuorovaikutusta (linjavika, joo), on hyvä, että ihmisillä on jonkinlainen mahdollisuus tarkistaa asiat. Raamattu sopii siihen hyvin... Jumalan puheena.
Mutta siihenkin sopii tuo "jumlankuvan" tekemisen ajatus. Se ei ole yksioikoinen kirja. Senkin kanssa pitää olla vuorovaikutuksessa. ;-)
>> Meinaan vain, että me itse rakentelemme "jumalakuvia" päässämme. >>
Kuvia on monenlaisia.
Sinulla taitaa olla mukavan tuntuinen kuva Jumalasta, josta ihminen ei liiemmälti tiedä, mutta jonka kanssa voi olla 'vuorovaikutuksessa', Raamattua tutkistelemalla, ei kuitenkaan liian sanatarkasti tulkitsemalla.
Minulla on kuva, että jumalia ei ole tai jos olisi niin silloin on kysymys jostain kokonaan muusta kuin minkään uskonnon tai 'pyhän kirjan' kuvaamasta jumalasta.
Kuvia molemmat, vaikka jumalankuvia ei saisikkaan itselleen tehdä..
näin on. Mukavaa, kun huomasit. Mutta se vuorovaikutus-juttu menee syvemmälle kuin vain osatekijäksi "jumalakuvassa".
Vuorovaikutus on toisaalta myös se tekijä, joka aina ennen pitkään ajaa minutkin kriiseihin.. niitä on ollut useita elämän aikana. Luther totesi puhuessaan laista ja evankeliumista, että laki on vasara, joka murskaa omavanhurskauden, niin että itse ei olisi pelastuksessaan mitään ja Jumala olisi kaikki. Tätä ajatusteemaa voi nähdäkseni soveltaa myöskin jumalakuviin. Tuo Jumala, joka on siis todellinen eikä minun itselleni luoma myyttinen satuhahmo, murskaa aina välillä jumalankuvan, että voisin kasvaa kohti Häntä. Omat mielikuvani todellakin luovat epäjumalan mieleeni, mutta vaikka itse en niitä huomaa, enkä kykene tunnistamaan, saati sitten poistamaan, Jumala huomaa ja murskaa.
Siitä Raamatusta sen verran, että jos minulla ei olisi Raamattua, olisin ennen pitkää tuuliajolla. Ei minun järkeni, ei luonteenlujuuteni, ei synnynnäiset piirteeni, ei mikään pitäisi ja ohjaisi minua kohti todellista Jumalaa. Olisi liian paljon ristiriitaisuuksia ja houkutuksia ajatella tietyllä tavalla. Raamattuun sidottu usko (luottamus) on kuin ankkuriköysi. Minä olen veneessä (välitön ympäristöni) joka ajelehtii (vallitseva mielipideilmasti, tiedekäsitykset, poliittinen oikeaoppisuus yms) ulapalla. Jos minun veneeni on sidottu ankkuriköyteen, voin ajelehtia milloin milläkin puolella sitä Raamattuluotoa, mutta pysyn silti missä pitääkin. Ilman tätä ankkuripistettä... :-(