Kutsu julkistustilaisuuteen: Uusi Piispainkirjeiden sarja käynnistyy piispojen Raamattu-puheenvuorolla
Raamattu ja kirkko -puheenvuoron julkistustilaisuus
Aika: keskiviikko 27.10.2021 klo 15–17
Paikka: Kirkon talo, Eteläranta 8, Helsinki
Raamattu on aina ajankohtainen teos, joka on jättänyt pysyvän jäljen kulttuurimme. Sitä luetaan pyhässä ja arjessa, ja sen ymmärtämiseen tarvitaan myös tiedettä. Pyhän kirjan tulkintaan liittyy suuri vastuu.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen edellisestä Raamattu-aiheisesta kannanotosta on pian lähes 50 vuotta. Piispainkirjeiden julkistustilaisuudessa piispat avaavat nyt vuoropuhelun Raamatun merkityksestä yhteiskunnassamme.
Tilaisuudessa pohditaan, miten kristityn tulisi lukea Raamattua. Miten Raamattu on syntynyt, miten sitä tulkitaan, mitä ajatella tieteellisestä raamatuntutkimuksesta, ja miksi on tärkeää lukea Raamattua?
Lokakuun 27. päivänä julkaistava Raamattu ja kirkko -puheenvuoro aloittaa samalla uuden Piispainkirjeiden sarjan. Kyseessä on uudentyyppinen tapa herättää keskustelua kirkon ja uskon ytimessä olevista aiheista. Piispainkirjeen tavoitteista kertoo arkkipiispa Tapio Luoma.
Tilaisuuden alustava ohjelma
Piispainkirjeet kutsuna vuoropuheluun: arkkipiispa Tapio Luoma
Miksi Raamattuun kannattaa tarttua: piispa Matti Repo
Keskustelua Raamatusta: piispat ja maallikkolukijat
Tilaisuuden juontaa viestintäjohtaja Eeva-Kaisa Heikura. Musiikkiesityksestä vastaa Espoonlahden seurakunnan kanttori, baritoni Elja Puukko.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat hiippakunnittain:
Turun ja Suomen arkkipiispa Tapio Luoma, Lapuan piispa Simo Peura, Tampereen piispa Matti Repo, Mikkelin piispa Seppo Häkkinen, Kuopion piispa Jari Jolkkonen, Helsingin piispa Teemu Laajasalo, Oulun piispa Jukka Keskitalo, Espoon piispa Kaisamari Hintikka, Porvoon piispa/biskopen i Borgå Bo-Göran Åstrand, Turun piispa Mari Leppänen
Tilaisuutta voi seurata paikan päällä tai striimin välityksellä. Striimauslinkki julkaistaan lähempänä tilaisuutta.
Lähde: evl.fi, uutishuone
Raamattu ja kirkko -puheenvuoron julkistustilaisuus
Aika: keskiviikko 27.10.2021 klo 15–17
Paikka: Kirkon talo, Eteläranta 8, Helsinki
Raamattu on aina ajankohtainen teos, joka on jättänyt pysyvän jäljen kulttuurimme. Sitä luetaan pyhässä ja arjessa, ja sen ymmärtämiseen tarvitaan myös tiedettä. Pyhän kirjan tulkintaan liittyy suuri vastuu.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen edellisestä Raamattu-aiheisesta kannanotosta on pian lähes 50 vuotta. Piispainkirjeiden julkistustilaisuudessa piispat avaavat nyt vuoropuhelun Raamatun merkityksestä yhteiskunnassamme.
Tilaisuudessa pohditaan, miten kristityn tulisi lukea Raamattua. Miten Raamattu on syntynyt, miten sitä tulkitaan, mitä ajatella tieteellisestä raamatuntutkimuksesta, ja miksi on tärkeää lukea Raamattua?
Lokakuun 27. päivänä julkaistava Raamattu ja kirkko -puheenvuoro aloittaa samalla uuden Piispainkirjeiden sarjan. Kyseessä on uudentyyppinen tapa herättää keskustelua kirkon ja uskon ytimessä olevista aiheista. Piispainkirjeen tavoitteista kertoo arkkipiispa Tapio Luoma.
Tilaisuuden alustava ohjelma
Piispainkirjeet kutsuna vuoropuheluun: arkkipiispa Tapio Luoma
Miksi Raamattuun kannattaa tarttua: piispa Matti Repo
Keskustelua Raamatusta: piispat ja maallikkolukijat
Tilaisuuden juontaa viestintäjohtaja Eeva-Kaisa Heikura. Musiikkiesityksestä vastaa Espoonlahden seurakunnan kanttori, baritoni Elja Puukko.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat hiippakunnittain:
Turun ja Suomen arkkipiispa Tapio Luoma, Lapuan piispa Simo Peura, Tampereen piispa Matti Repo, Mikkelin piispa Seppo Häkkinen, Kuopion piispa Jari Jolkkonen, Helsingin piispa Teemu Laajasalo, Oulun piispa Jukka Keskitalo, Espoon piispa Kaisamari Hintikka, Porvoon piispa/biskopen i Borgå Bo-Göran Åstrand, Turun piispa Mari Leppänen
Tilaisuutta voi seurata paikan päällä tai striimin välityksellä. Striimauslinkki julkaistaan lähempänä tilaisuutta.
Lähde: evl.fi, uutishuone
Vastaukset 25
Vanhimmat
Toivottavasti kertovat suoraan ja kiemurtelematta miksi Raamattuun ei pidä uskoa.
Mikä saa sinut olettamaan, että asia on näin yksinkertainen? Raamattu on erittäin viisas kirja, mutta siitä pitää tietysti osata erottaa hyvä tieto ja paha tieto, jonka vuoksi ihminen juuri Raamatun mukaan karkoitettiin paratiisista, siis sen vuoksi, kun ei osaa erottaa näitä. Ja tuo kirja kertoo erittäin hyvän esimerkin juuri tuosta. Lopulta viimeisenä kirjassa käytetään jo itse tosi Jumalaa uhrina.
Mutta sitähän minä en tiedä, että mihin viisauteen asti piispojen äly riittää Raamatun tarinan suhteen - ainakin teologisesti ajatellen heidän älyään ja viisauttaan on vahvasti rajoitettu tähän asti, vaikka oppinormisto on todella mainiosti laadittu Raamatun tarinaan. Liekö muutos tulossa.
Piispat, jotka eivät ole kristittyjä, kertovat, miten Raamattua pitää lukea. Siis stand up tilaisuus.
Sinä niin kuin ryhdyit syntymättömän varsan selkää katkomaan?! Miksi pitää olla asenteita, eikä odottaa mitä tulee? Sillä että ryhtyy jo etukäteen muodostamaan asenteita, niin ne suuntaavat havaintokykyä vain yhteen suuntaan, sen sijaan, että olisi avoimin mielin siihen mitä on tulossa.
Minä ainakin odotan suurella mielenkiinnolla, että ovatko he tarjoamassa jotakin uutta näkemystä tähän Jahve Jumalan Paavalin syntioppiin ja lihalla synnin lain palvelemiseen ja tosi Jumalan uhrikulttiin, kun he nyt sitten eivät ole edes kristittyjä.
Syntymätön varsa? Vanhoja pieruja piispat on, jutut kuultu tuhat kertaa, joten tiedetään, mitä on tulossa.
Pidä kuitenkin mieli avoimena, jos nyt tulisi Jumalan vaihto, ettet missaa tuota hetkeä, jos koko maailma saakin takaisin uhraamansa tosi Jumalan. Historiallisesti mieletön hetki.
Piispat eivät voi tarjota mitään.
piispa ja pappi tappeli kumpi voitti ?
Ensimmäisenä odotan kyllä mielenkiinnollla tietoa, että onko jatkossakin kristinuskon jumalana Jahve vaiko Jeesuksen puhuma taivasten valtakunnan Isä. Tämä on kaikista ratkaisevin kohta.
Parasta mitä kirkossa on pitkään aikaan tapahtunut on Mari Leppäsen valinta Turun piispaksi. Emme elä enää antiikin aikaisessa yhteiskunnassa. Kirkonkin on muututtava tai kuoltava.
Kirkko on kuollut, kun se elää jumalatonta elämää.
Mari Leppänen on yksi viimeaikojen suurimpia eksyttäjiä ja harhaajohtajia luterilaisessa kirkossa. Edellä on yksi kommentti, jossa on siteerattu sanomalehteä, mikä osoittaa Leppäsen olevan jumalaton naispappi:
22.10. ilmestyneessä Turun Sanomissa piispa Mari Leppänen tuskailee sen kanssa, että marraskuisessa kirkolliskokouksessa ei saada päätettyä samasukupuolisten vihkimisestä avioliittoon, koska päätös vaatii määräenemmistön. Leppänen on valmis tekemään kompromissin (poliittisen kaupan) vastustajien kanssa, mutta ilmoittaa poliittisten neuvottelujen kynnyskysymyksekseen naispapappien aseman säilyttämisen ja homojen vihkimisen, mistä hän ei tingi mistään hinnasta. Hän on valmis antamaan papeille omantunnon vapauden, mutta ei naspappeuden vastustajille. Tässä on poimintoja Leppäsen kolumnista:
“Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, kokoontuu taas marraskuussa Turussa. Kokouksessa käsitellään kirkon tulevaisuutta ja hallintoa eri näkökulmista. Luultavasti eniten puhuttaa aloite, jossa piispainkokousta on pyydetty valmistelemaan esitys samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta…
Lisääntynyt tieto ihmisestä ja ihmisen seksuaalisuudesta ovat vaikuttaneet kirkkoon, sen raamatuntulkintaan ja opetukseen. Seurakuntien jokapäiväinen arki, perheneuvonnan todellisuus ja rippikouluopetus tekevät näkyväksi sen, että muuttumattomaksi ajateltu opetus on jo muuttunut…
Samaan aikaan kun eri puolilla Suomea samaa sukupuolta olevia aviopareja vihitään, käy kirkolliskokous omaa hidasta keskusteluaan. Keskeneräinen tilanne kuormittaa vähemmistöihin kuuluvia. Ja se kuormittaa kirkon jäseniä ja työntekijöitä erilaisista näkökulmista riippumatta.
Seurakuntalaiset eri puolilla maata odottavat yhdenvertaista kohtelua ja selkeitä käytäntöjä. He odottavat sitä, että kirkon päättäjät ottavat heidän elämänsä ja lisääntyneen tiedon todesta. Ihmiset odottavat, että kirkko elää niin kuin opettaa.
Kaikille pareille tulisi selkeästi tarjota mahdollisuus avioitua kirkossa. Samaa sukupuolta olevan parin vihkimiseen ei ole kuitenkaan viisasta velvoittaa pappia.
Toisinaan väläytetään toive, että sallitaan samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen ja samalla peruutettaisiin toisaalla ja annettaisiin seurakunnissa tilaa naisten pappeuteen kielteisesti suhtautuville. Ratkaisussa on tyydyttävä kompromisseihin, mutta vähemmistöjen tai naisten oikeuksien toteutuminen eivät ole kauppatavaraa.”
Piispa Mari Leppäsen kirjoitus on ristiriidassa mm. näitten jakeiden kanssa:
1. kirje Timoteukselle 2:12
Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.
1. Korinttolaiskirje 14:33-34
sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo.
1. Korinttolaiskirje 6:9
Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,
<<Kirkko on kuollut, kun se elää jumalatonta elämää.<<
Augsburgin tunnustus, luterilaisuuden tärkein tunnustus:
<<Kristus oli tosi ihminen ja TOSI JUMALA, sillä hänen jumalallinen ja inhimillinen persoonansa olivat erottamattomasti yhtyneet. Hänet ristiinnaulittiin, jotta hän olisi UHRI....<<
Kuka on tähän asti ollut teidän Jumalanne, jos oppinne perustuu tosi Jumalan uhraamiseen?
Tosi hyvä kirjoitus Marilta. Kiitos!
Marin kirjoitus oli jumalaton.
Et tunnistanut Jumalaa, ja se mielestäsi on silloin jumalaton? Mutta ymmärrän, kun kuulut näihin ulkokultaisiin jahvelaisiin 4000 vuotta vanhoine Mooseksen lakeineen, jota tarinaa pidetään jo itsessäänkin vain keksityksi, ja jotka Jeesuksenkin mukaan olivat vain kyykäärmeitten sikiöitä, joita enemmän kiinnosti päällipuoli kuin sisäpuoli. Nyt kiinnostus päälipuolessakin on teillä enää keskittynyt vain jalkoväleihin. Jeesuksen mukaan se Jumalan valtakunta on kuitenkin sisäisesti meissä, joten tällä ulkokuorella ei hänen opetuksen ja taivasten valtakunnan Isä Jumalan (joka on teidän uhrinne) mukaan ole merkitystä.
Vain sinun mielestäsi.
Piispat ajavat kirkon kuolemaa. Rappiolaitos on purkukunnossa, mutta siellä on vielä rahaa, jonka piispat maksattavat palkkoina itselleen.
<<Raamattu ja kirkko -puheenvuoro käynnistää uuden Piispainkirjeet–sarjan
Julkaistu 27.10.2021
Kirkon talolla Helsingissä 27.10.2021 pidettävässä tilaisuudessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat virittävät julkista keskustelua Raamatusta. Tilaisuudessa yleisölle esiteltävä Raamattu ja kirkko -puheenvuoro käynnistää uuden Piispainkirjeet-sarjan. Sarjassa julkaistaan piispojen yhteisiä puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista. Puheenvuorot julkaistaan osoitteessa evl.fi/piispainkirjeet, ja lisäksi ne ovat myös tilattavissa painettuina kirjasina.
“Malli piispainkirjeisiin on saatu Ruotsin kirkolta”, arkkipiispa Tapio Luoma kertoo. “Niiden tavoitteena on avata keskustelua yhtäältä kristinuskon perusasioista ja toisaalta kysymyksistä, jotka puhuttavat juuri nyt. Haluamme rohkaista vuoropuheluun aiheista, joihin kirkollamme tulisi olla sanottavaa.”
Raamattu on uskon ja opin ylin auktoriteetti – myös kriittinen arviointi tarpeen
Raamattu ja kirkko -puheenvuorossa piispat painottavat, että vaikka Raamattu on kirkon uskon ja opin ylin auktoriteetti, sen tulkintoja on tarpeen jatkuvasti pohtia ja arvioida myös kriittisesti: ”Jokainen Raamattua selittävä sukupolvi on sidoksissa omiin painotuksiinsa ja jossain määrin sokea niille. Yksilöt ja yhteisöt saattavat käyttää Raamattua sekä elämää palvelevalla että myös toisia vahingoittavalla tavalla tunnistamatta aina näiden eroa.”
Piispat alleviivaavat, että kirkko ja kristityt tarvitsevat pätevää raamatuntutkimusta ja vastuullista raamatuntulkintaa: ”Raamatun tekstejä ei ole tarkoitettu kulloisenkin myöhemmän ajan tieteellisten ja kulttuuristen vaatimusten mukaisiksi. Ne osoitettiin ihmisille, joilla oli oma aikansa tiedot, arvot ja maailmankuva. Kuitenkin Raamattu on olennaisin osin myös nykyajan ihmisen ymmärrettävissä.”
Raamatun ymmärtämiseen tarvitaan tiedettä ja tutkimusta
Puheenvuorossa piispat arvioivat Vanhan ja Uuden testamentin suhdetta todeten, että näiden maailmankuvaa tai arvoja ei ongelmitta voi siirtää nykyaikaan. Myös alkukielisen tekstin ja käännösten suhdetta pohditaan. Piispat toteavat Raamattu ja kirkko -puheenvuorossa, että monia asioita Raamatussa olisi vaikeaa tai mahdotonta ymmärtää ilman tietoa alkukielestä, historiallisista olosuhteista tai kerrontatavoista. Puheenvuorossa puntaroidaan tieteellisen maailmankuvan ja Raamatun sanoman suhdetta: ”Maailmankaikkeuden synnyn selittämisessä tai muiden luonnontieteen alaan kuuluvien asioiden valaisemiseksi Raamattu ei tarjoa tieteelle vaihtoehtoa – eikä tiede Raamatulle. Kumpikin lähestyy samoja asioita omista lähtökohdistaan. ”
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen toivoo jatkoa piispojen käynnistämään keskusteluun: ”Etiikan ja Raamatun välistä suhdetta tulisi kirkossa pohtia ja selventää, myös historiallisesta näkökulmasta. Miten Raamatun etiikka tulisi ymmärtää osana oman syntyaikansa eettistä keskustelua ja miten Raamatun etiikka on omaksuttu ja muotoiltu eri yhteiskunnissa? Tämä voisi auttaa ymmärtämään monia nykynäkökulmasta hankalia kohtia uudella tavalla.”
Raamatun tulkintaan liittyy vastuu ja yhteisöllisyys
Piispat nostavat esiin Raamatun moninaiset tulkinnat, jotka nousevat myös lukijan elinpiiristä, elämäntilanteesta: ”Raamattua luetaan kaikkialla maailmassa ja Kristuksen ääntä kuunnellaan erilaisin korvin. Globaalin etelän taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa tilanteissa evankeliumien kertomukset Jeesuksen teoista ja opetuksista voivat ilmetä eri valossa kuin vaikkapa Suomessa. Paimen tai viljelijä saattaa tunnistaa Jeesuksen maanläheisissä vertauksissa tutumman äänen kuin suurkaupungin toimistotyöntekijä.”
Piispat toteavat, että luterilaisessa kirkossa tärkeän Raamatun yhteisen tulkinnan avaimina on pidetty Kristuksen sanoja ja tekoja, ekumeenisia uskontunnustuksia sekä lain ja evankeliumin erottamisen periaatetta. Puheenvuorossaan piispat korostavat tulkitsijan vastuuta ja toteavat, että vaikka Raamattua voi tulkita monella tapaa, ei sieltä kannata hakea vastauksia kysymyksiin, mihin 2000 vuotta sitten laadittua tekstiä ei edes ole tarkoitettu vastaamaan: ”Raamatun tulkitsijan on hyvä tiedostaa ajallinen ja kulttuurinen etäisyys Raamatun syntyaikoihin. ”
Kirkossa Raamattua tulkitaan nykyajassa ja nykyajan ihmisten elämäntilanteissa. Luterilaisille on aina ollut tärkeää se, että jokainen voi halutessaan lukea itse Raamattua ja seurustella tekstin äärellä Jumalan kanssa. Yksityisen pohdinnan rinnalle tuodaan yhteisöllisen lukemisen mahdollistaminen ja siihen kannustaminen – myös tämä on kirkon ydintä. <<
Lähde: Kirkko tiedotearkisto
<<Piispojen puheenvuoro Luoman mielestä vain paaluttaa yleistä ymmärrystä, että henki on kirjainta tärkeämpi.<<
Ja koko Jumalan ja Raamatun henki on tietysti luomiskertomuksessa, josta kaikki alkaa valon räpsähtäessä maailmaan. Ja koska meillä ei ole aikaa tieteellisesti, niin tämä luomishetki on läsnä joka ainoa hetki meidän todellisuudessamme.
<3:22 Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"<
Ihminen on sidottuna aikaan ja materiaan, kun ihminen tietää hyvän ja pahan, mutta ei erota hyvää tietoa pahasta tiedosta, joten ikuinen elämä oli suojattu, ettei ihminen tultuaan jumalien kaltaiseksi vahingoita mitään tai ketään.
Jeesus opettaa paluuta paratiisiin ja sanoo, että voittaja saa syödä elämän puusta. Miten Jeesus opettaa paluuta paratiisiin, joka mahdollisuus siis on nyt tässä ja joka hetki taivasten valtakunnassa, joka taivasten valtakunta hänen mukaan on meissä ja meidän ympärillämme?
Tämä on Jeesuksen opetusta. Paavalin opetusta on sitten oppi Kristuksesta, joka on Jeesuksen hahmo ristille kirottuna ja kidutettuna Paavalin syntiopin opetuksen mukaan tosi Jumalana ja pelastajana. Raamatun mukaan tuo pelastus koskee vain sitä, että saa palvella nyt lihalla synnin lakia Paavalin tärkeimmän opetuskirjeen, kirjeen Roomalaisille 7. luvun mukaan.
On täysin eri asia puhummeko Raamatusta Jeesuksesta opetuksineen vai puhummeko Paavalin opista Jeesuksesta Kristuksena. Jälkimmäinen oppi perustuu väitteeseen, että Jumalan paratiisissa olisi ollut saatana houkuttelemassa viatonta ihmistä syntiin, josta syystä Jumalan oli itse tultava ihmiseksi korjaamaan virheensä ja kuolla ihmisten puolesta.
Tällaista ei ole luomiskertomuksessa, jossa ikuinen elämä suojataan juuri siitä syystä, ettei ihminen erota hyvää tietoa pahasta tiedosta. Ei ole sama asia puhummeko Jeesuksen seuraamisesta tiellä takaisin paratiisiin vai palvommeko Jeesusta ristille surmattuna tosi Jumalana pelastuaksemme Paavalin opin mukaan palvelemaan lihalla synnin lakia.
Tässä on kaksi eri tietoa - hyvä tieto ja paha tieto.
Aikooko kirkko nyt jatkaa synnin opettamista Paavalin Kristus-idealla, että tosi Jumala on surmattu ihmisen puolesta, että tämä saa palvella Raamatun mukaan synnin lakia lihalla, vai painottuuko opetus Jeesuksen opetuksiin paluusta paratiisiin? Jeesuksen sanoin kahdella hevosella ei pysty samanaikaisesti ratsastamaan eikä kahta herraa palvelemaan yhtä aikaa.
Minä henkilökohtaisesti en tule hyväksymään venkoilua näiden kahden opin ristisiitoksessa totuutta peitellen - jos nyt minun mielipiteeni ylipäätään ketään edes kiinnostaa. Tämä jatkuva hämääminen Raamatun totuudesta ja Jeesuksen ristiinnaulitsemisen hyödystä vain hämmentää ja sotkee ja saa aikaiseksi sitä kirkon hajoamista, jota se on nyt jo tehnyt.
Ja kaikki tämä piispojen "hengellinen" vempulointi ja monimutkaiset ajatuksen juoksut sen takia että homoseksi saataisiin jotenkin väännettyä ja käännettyä synnittömäksi. Tämä tarkoittaa että himoitseminen tulee määrääväksi ja rakkaus jää taka-alalle.