Venäjän toiminta Ukrainan rajoilla on hyvä opetus myös Suomelle.
Suomen pitäisi ymmärtää, mikä on oleellista ja mikä ei ole oleellista.
Olen useaan blogikirjoitukseen kirjannut, että Nato-maiden ja Venäjän välissä olevat Natoon kuulumattomat tai Venäjään sotilaallisesti tukeutumattomat maat ovat Euroopan turvallisuusriskejä. Näitä maita ovat Ukraina, Suomi ja Ruotsi tuossa riskijärjestyksessä. Lisäksi Georgia ja Moldova. Noita turvallisuusriskejä näemme nyt parhaillaan Mustanmeren pohjoisrannalla. Turvallisuusriskit ovat venäläistä tekoa, eivät ukrainalaista.
Kyse on Suomen itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeusta, joista Suomi edelleen mielellään jakaa osan Venäjälle. Vapaa päätäntä Suomen Nato-jäsenyydestä on asia, minkä Suomi tekee Venäjän ehdoilla, ei Suomen omilla ehdoilla. Nykyisellä ulkopoliittisella linjauksella Suomi ei päätä itse Nato-jäsenyydestään, vaan tosiasiallinen lopullinen päättäjä on aina Venäjä.
Ensimmäisessä luvussa kerrottu Venäjän kanta naapurimaidensa Nato-jäsenyyteen merkitsee sitä, ettei Suomesta voi tulla koskaan Naton jäsenmaata minkään sortin Nato-optiolla, jos Suomi odottaa Venäjän muuttuvaa kantaa.
Suomi ei osaa eikä uskalla päättää puoltaan. Suomi ei osaa lopullisesti päättää puoltaan, minne se lopulta oikein haluaa kuulua. Joko kuulutaan sinne tai tänne, mutta epämääräinen aidalla keikkuminen saisi viimein jo loppua, koska se ei ole Suomen turvallisuusetujen mukaista.
Tuosta keikunnasta aidalla seuraa äärikoomisia lausuntoja ja poliittisia määrityksiä. Esimerkkinä termi aktiivinen vakauspolitiikka. Käsittelin kyseisen politiikan nollasaavutuksia kirjoituksessa otsikolla Onko Suomen aktiivinen vakauspolitiikka vakauttanut Itämeren aluetta yhtään? (US-blogi 8.11.2016).
Kun tilanne myös Itämerellä on nyt Suomen aktiivisesta vakauspolitiikasta huolimatta edelleen jännittynyt ja jopa huononemaan päin, jotain uusia epämääräisiä termejä ja määritteitä on pitänyt keksimällä keksiä, kunhan ei vain syntyisi perusteita liittyä Natoon. Nyt tuo termi on aktiivinen vakauspolitiikka kylmän sodan perinteitä noudattaen.
Suomen pitäisi ymmärtää, mikä on oleellista ja mikä ei ole oleellista.
Olen useaan blogikirjoitukseen kirjannut, että Nato-maiden ja Venäjän välissä olevat Natoon kuulumattomat tai Venäjään sotilaallisesti tukeutumattomat maat ovat Euroopan turvallisuusriskejä. Näitä maita ovat Ukraina, Suomi ja Ruotsi tuossa riskijärjestyksessä. Lisäksi Georgia ja Moldova. Noita turvallisuusriskejä näemme nyt parhaillaan Mustanmeren pohjoisrannalla. Turvallisuusriskit ovat venäläistä tekoa, eivät ukrainalaista.
Kyse on Suomen itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeusta, joista Suomi edelleen mielellään jakaa osan Venäjälle. Vapaa päätäntä Suomen Nato-jäsenyydestä on asia, minkä Suomi tekee Venäjän ehdoilla, ei Suomen omilla ehdoilla. Nykyisellä ulkopoliittisella linjauksella Suomi ei päätä itse Nato-jäsenyydestään, vaan tosiasiallinen lopullinen päättäjä on aina Venäjä.
Ensimmäisessä luvussa kerrottu Venäjän kanta naapurimaidensa Nato-jäsenyyteen merkitsee sitä, ettei Suomesta voi tulla koskaan Naton jäsenmaata minkään sortin Nato-optiolla, jos Suomi odottaa Venäjän muuttuvaa kantaa.
Suomi ei osaa eikä uskalla päättää puoltaan. Suomi ei osaa lopullisesti päättää puoltaan, minne se lopulta oikein haluaa kuulua. Joko kuulutaan sinne tai tänne, mutta epämääräinen aidalla keikkuminen saisi viimein jo loppua, koska se ei ole Suomen turvallisuusetujen mukaista.
Tuosta keikunnasta aidalla seuraa äärikoomisia lausuntoja ja poliittisia määrityksiä. Esimerkkinä termi aktiivinen vakauspolitiikka. Käsittelin kyseisen politiikan nollasaavutuksia kirjoituksessa otsikolla Onko Suomen aktiivinen vakauspolitiikka vakauttanut Itämeren aluetta yhtään? (US-blogi 8.11.2016).
Kun tilanne myös Itämerellä on nyt Suomen aktiivisesta vakauspolitiikasta huolimatta edelleen jännittynyt ja jopa huononemaan päin, jotain uusia epämääräisiä termejä ja määritteitä on pitänyt keksimällä keksiä, kunhan ei vain syntyisi perusteita liittyä Natoon. Nyt tuo termi on aktiivinen vakauspolitiikka kylmän sodan perinteitä noudattaen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Venäjä on todennut maaliskuussa, ettei sillä ole enää mitään suhteita EU:hun. Ihan suorin sanoin Venäjä ei vielä ole todennut EU:ta kuitenkaan viholliseksi. Olisiko nyt jo se tilanne, josta presidentti Niinistö mainitsi muutama vuosi sitten presidentinvaalikampanjan yhteydessä?
”Ja sitten on sellainen elementti, jota olen kuvannut viholliskuvaksi: jos yhtäkkiä Venäjä alkaa nähdä koko lännen, EU:n ja Suomen siinä mukana, ikään kuin samanlaisena vihollisena, jona se näkee Naton nyt, niin silloin tietysti meidän kohdallamme tilanne on aika lailla toisen näköinen.” Niinistö totesi Ylen presidentinvaalitentissä maanantaina 15.1.2018 toimittaja Seija Vaaherkummun haastattelussa.
Vaaherkumpu kysyi seuraavaksi, mistä sen tietää, milloin Venäjä näkee EU:n Natoa vastaavana vihollisena.
”Kyllä sen kuulee… Ihan suoraan sieltä, kommentteina ja menettelyinä.”, Niinistö vastasi.
Vahinko, ettei vaalitenttiä ei enää löydy Yle Areenan sivuilta (Yle Areena 15.1.2018).
У России нет отношений с Евросоюзом –Лавров” (Regnum 23.3.2015)
Vapaasti suomennettuna:
”Lavrov: Venäjällä ei ole suhteita Euroopan unioniin”.
Lavrov ilmoitti asian 23.3.2021 pidetyssä lehdistötilaisuudessa, joka pidettiin Venäjän ja Kiinan ulkoministerien tapaamisen yhteydessä:
Facebook 23.3.2021
Lavrovin mukaan Moskovan ja Euroopan unionin välisten suhteiden koko infrastruktuuri on tuhottu Brysselin yksipuolisilla toimilla.
Huomioikaa tässä kirjoituksessa kaikki päivämäärät, miten asiat ovat kehittyneet aikajanalla ja miten eri tapahtumat lomittuvat. Ei voida erotella EU:ta erilleen Natosta, kun puhutaan Venäjästä.
Onko siis jo nyt tilanne Venäjän kommenttien ja menettelyjen osalta sellainen, jolloin Niinistönkin mielestä EU on Natoa vastaavassa tilanteessa, kun Venäjä on ilmoittanut ulkoministeri Sergei Lavrovin suulla ankarin sanakääntein, ettei Venäjällä ole enää mitään suhteita EU:hun?
Niinistö tuskin arvasi 15.1.2018, että Venäjän ja EU:n välit voivat katketa niin kuin ovat nyt katkenneet. Siksi hän piti lausumaansa turvallisena ja varman päälle pelaamisena.
Toisin nyt kuitenkin näyttää käyneen.
Nyt tuoreet tapahtumat Venäjän ja Ukrainan välillä ovat esimerkki, kun maalla ei ole sotilasliittojäsenyyttä ja jäsenyyden mukaista liittokunnan sotilaallista infrastruktuuria ja puolustussuunnitelmaa. Se, että maa kehittää asevoimiansa Nato-standardien mukaisesti, on eri asia kuin sotilaallinen infrastruktuuri.
Venäjä pyrkii siis kaiken keinoin siihen, että niin Ukrainassa kuin Suomessa ei olisi Naton toiminnan vaatimaa infrastruktuuria, joka estäisi Venäjää ottamasta maata sotilaalliseen haltuun. Kyse on nopeudesta.
Venäjän uhkailu Ukrainaa kohtaan kertoo, miten asiat voivat mennä, kun maalla ei ole sotilaallista voimaa vastata.
Natoon kuulumattomilla Ukrainalla eikä Suomella ole sotilaallista voimaa vastata Venäjälle eivätkä maat muodosta riittävää sotilaallista vastusta Venäjälle estämään Venäjän vaikutusyrityksiä maiden itsenäiselle päätännälle. Suomella on kohtuullinen sotilaallinen kyky, muttei Venäjää vastaan alkuunkaan eikä läheskään riittävä.
Ukrainan tapahtumat osoittavat nyt myös, millainen voima EU näissä asioissa on Venäjälle. EU on täysi nolla kyvykkyydessä vaikuttaa Venäjään. Yksikään EU-maa ei voi perustaa sotilaallista turvaansa EU:hun missään muodossa – ei edes avunsaannin muodossa. Vain Yhdysvalloilla on riittävä kyvykkyys vastata Venäjälle.
Tuo on syytä Suomessakin muistaa, kun satsaamme kymmen miljardia euroa uusiin hävittäjiin vain viisimiljoonaiselle kansalle. Jotain muuta kuin pelkkää rautaa tuolla valtavalla summalla on saatava.
Ukraina on tehnyt valintansa ja se on kohti länttä. Venäjä voisi ottaa sotatoimin Itä-Ukrainan hallintaansa, muttei koko Ukrainaa eikä etenkään Ukrainan kansaa enää. Se tilaisuus on jo ajankohtana mennyt. Yhdysvallat päättää lännen puolelta, kuinka Ukrainalle lopulta käy.
Ovatko Ukraina ja Moldova Natossa ennen Suomea? Nato on jo yleiseurooppalainen turvallisuusjärjestelmä, johon Suomi ei vielä kuulu.
Ukrainan kriisin aiheutti NATOmaat Ukrainassa teettämällään värivallankaappauksella jota myös yrittivät viime vuonna ValkoVenäjällä epäonnistuen. Suomi on huomannut että NATO on kriisien aiheuttaja Euroopassa ja muualla maailmassa ja NATO nyt kiristää myös Itämeren tilannetta eikä siksi Suomi halua NATOon liittyä kun Venäjä ei liity Euroopan kriiseihin mitenkään vasta kuin jälkijunassa kun NATOmaat on ne ensin aloittaneet.
No, saatiinhan järkevään keskusteluun, järjetön kommentti tiltuilta, jossa kaikki meni pieleen.
Mutta tuo Niinistön lausunto oli mielenkiintoinen, ja siitä olisi hyvä presidenttiä muistuttaa. Mielestäni presidentti ei ole pitänyt lupaustaan, eikä ole kommentoinut lausuntoaan, vaikka Venäjä on liukunut juuri siihen tilaan, johon Niinistökään tuskin uskoi.
Natotiltulleko on totuus karvasta nieltävää? Onneksi suomalaiset ovat järkevää
kansaa , joten Suomesta on Naton turha tulla kehittämään jotain uutta kriisipesäkettä
Venäjää vastaan . Naton surkea valtuuskunta kävi jopa paikan päällä rukoilemassa ,
että eikö saataisi myös Suomi höynäytettyä mukaan typeryyteen. Ei käy , on yksiselitteinen vastaus. Se , mikä onnistuu Ukrainassa , ei onnjstu meillä.
#У России нет отношений с Евросоюзом –Лавров” (Regnum 23.3.2015)
Vapaasti suomennettuna:
”Lavrov: Venäjällä ei ole suhteita Euroopan unioniin”.
Lavrov ilmoitti asian 23.3.2021 pidetyssä lehdistötilaisuudessa, joka pidettiin Venäjän ja Kiinan ulkoministerien tapaamisen yhteydessä: #
Jaa. Mitnkähän tuon Nato Tiltun uutisen kansa nyt oikei tosiaan on.
EU:n Saksa ja Venäjä ovat tiivistäneet suhteitaanviime aioina ja Saksa on rikkonut USA:n ja EU:n kaauppapakote rintaman.
Naton hajoamisestahan tuo kertoo ja EU:n ja Venäjän suhteiden paranemisesta.
EU:n ja Venäjän suhteet ovat "jäätävät". Eikä ne siitä parane, ennenkuin Venäjä alkaa noudattaa kansainvälistä lainsäädäntöä, ja kunnioittamaan solmimiaan sopimuksia.
Olisi odottanut että Eu Ja nato olisi päässyt jo yli Ukrainan ja etenkin Krimin operaatioidensa töppäilyt ja rauhoittunut
Mitä vielä, - Valko-Venäjän kimppuun.
Jokohan uskottaisiin ettei Venäjää hoideta samaan malliin kuin nato tähän saakka on tottunut vastahakoiset hoitamaan. Ei sitä pysty näemmä järkyttämään naapureitaan sekasortoon yrittämällä, eikä myöskään suoratominta ole tuottanut tulosta.
Suomenkin kautta tapahtunut ärsyttäminen on hienosti väistetty.
Näyttää siltä että natosta huolimatta yhteisymmärrys lisääntyy.
Kun asioista kirjoitetaan niin kuin ne on, on ymmärrettävää ettei natomielinen siihen vastaa.
Mieluummin hän tekee uusia avauksia joka pudottaa totuudenmukaisen aiheen pois etusivulta unohtumaan.
Mutta minkälaisia p---ahousuja on nämä natovastustajat.
Sen mielettömän nimittelyn ja katteettoman uhon sijaan voisitte kirjoittaa joskus asiasta.
Aika mitätöntä on täällä jotain yrittää kun totuuteen ei vastata taikka pyritään kaikilla kyvyillä lisäämään epäluuloa ja vihaakin, juuri niin kuin Venäjän tiedottaja sanoi meidän mediammekin tekevän
Taidan kolmen vuoden takaa toistaa tervehdykseni, HYVÄSTI.
Älä natottaja nolaa nyt itseäsi.
...pitääkin täydentää kotivara. Varastot täyteen.
En usko hallituksemme ja eduskuntamme selviävän tuon käsittelystä alta kuukaudessa:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911083