Kuolemanrajakokemus filosofian näkökulmasta

Anonyymi

Käykö se mitenkään järkeen tai löytyykö mitään logiikkaa siitä, että kun kerran noiden kokemusten mukaan elämä jatkuu ruumiin kuoleman jälkeen siellä mikä tuntuu siltä oikealta kodilta, niin mikä siinä on se rajakokemus kun kerran olet todellisuudessa kuolematon? Eikö silloin tämä maallinen elämä pikemminkin ole se rajakokemus?

10

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Minulle tuli mieleen sellainen ajatus ,että ehkä ihminen ei näe oikeaa todellisuutta koskaan. Ei hereillä, ei unessa ,ei kuoleman jälkeen. Ehkä ainoat tosiseikat ovat että meillä on jonkinlainen ruumis ja elämme planeetalla. Mutta kaikki muut tosiseikat olisivat piilossa ihmiseltä.

      Ehkä tosiseikkoihin lisäisin vielä, että ihminen on yhteydessä toisiin ihmisiin ja että aurinko on olemassa. Ehkä myös jonkinlaisia erilaisia energioita on olemassa.

      • Anonyymi

        Lisäisin vielä että ei muurahainen voi koskaan tajuta mitä maailmassa tapahtuu eikä kala ymmärtää todellisuuden luonnetta. Hypoteesini on siis että ihminen on samalla lailla yhtä pihalla asioista. Ihminen on ajan suhteen yksidimensionaalinen.


    • Anonyymi

      Onkohan eläimilläkin kuolemanrajakokemuksia?

      Lyhyellä videolla yksisoluinen eliö kuolee, surullista!

      https://youtu.be/4bj6SqgT4SQ

      Tuo yksisoluinen ei voi enää kertoa meille, miltä tuntui kuolla.

      • Anonyymi

        Seuraavana yksisoluisen sielu siirtyy sitten monisoluiseen eliöön. Ja siitä vähitellen ihmiseksi asti.
        Aika urakka..

        Ihmisellä voi olla vastaava urakka edessäpäin ihmistä korkeampiin elämänmuotoihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Seuraavana yksisoluisen sielu siirtyy sitten monisoluiseen eliöön. Ja siitä vähitellen ihmiseksi asti.
        Aika urakka..

        Ihmisellä voi olla vastaava urakka edessäpäin ihmistä korkeampiin elämänmuotoihin.

        "Seuraavana yksisoluisen sielu siirtyy sitten monisoluiseen eliöön. Ja siitä vähitellen ihmiseksi asti."

        Itse epäilen että suurimmalla osalla eliöistä on jonkinlainen kollektiivinen lajisielu joka ohjaa sen lajin evoluutiota. Ihmisen ja kehittyneempien eliöiden tasolla tuo lajisielu voi tuottaa yksilöllisiä siitä lajisielusta osittain itsenäistyneitä persoonia.

        Vastaavasti kansojen, aurinkojen, galaksien, planeettojen yms. kokonaisuuksien tasolla voi olla jokin älykäs entiteetti mikä ohjailee sen kokonaisuuden evoluutiota vähän samaan tyyliin kuin toisessa ketjussa mainittu universumi tuunaamassa luonnonlakeja.

        Todennäköistä lienee myös että ns sielun eli yksilöllisen autonomisen minuuden kehittyminen ei ole mitenkään varmaa eikä automaattista vaan vaatii ponnistelua joka voi myös epäonnistua eli se sielu ei ehdi kehittyä tarpeeksi itsenäiseksi selvitäkseen fyysisen kehon kuolemasta vaikka periaatteessa sen "sieluttoman" ja "raakilesieluisen" yksilön kokemus ehkä kuitenkin tallentuu siihen joukkosieluun ja osaltaan vaikuttaa sen joukkosielun jatkokehitykseen.

        "Ihmisellä voi olla vastaava urakka edessäpäin ihmistä korkeampiin elämänmuotoihin."

        Niin ja se korkeampi elämänmuoto voi olla jopa planeetta,aurinko tai galaksi tai kokonaan fysikaalisesta systeemistä irrallinen kokemisen jatkuminen.

        Tietoisuudella ei ole monikkoa eli periaatteessa jokainen yksilöllistynyt sielu on tavallaan dissosioitunut koko maailmankaikkeuden organismista jonka kehitystaso saattaa olla paljon alhaisempi kuin joidenkin sen osien kehitystaso eli vaikka joidenkin yksilöiden kehitystaso voi olla Leonardo daVincin,Einsteinin, Jeesuksen ja Buddhan veroinen niin koko maailmankaikkeuden kehitystaso voi olla vielä vasta ameeban vaistotoiminnan tasolla koska ne kehittyneemmät yksilöt yhdessä muodostavat vain mitättömän pienen osan kokonaisuudesta.

        Jotenkin tähän tyyliin itse spekuloisin ja arvailisin tästä "sielu" aiheesta tällä hetkellä.

        Tuohon kuolemanrajakokemukseen liittyen on huomattu että monilla jo vahvasti dementoituneilla vanhuksilla voi ilmetä yllättävä ajattelun selkiintyminen vähän ennen kuolemaa mikä minusta viittaa siihen että itse minuus eli sielu säilyttää kykynsä ja ominaisuutensa mutta ei enää pysty kunnolla resonoimaan kuluneen ja vaurioituneen fysikaalisen kehon kanssa hermoston ja dna:n "antennien" kautta.

        https://en.wikipedia.org/wiki/Terminal_lucidity

        Kuolemanrajakokemuksia sielun olemassaolosta puhumattakaan ei haluta noteerata nykytieteen fysikalistisessa ja nihilistisessä uskomusjärjestelmässä joka pääasiallisesena agendana tuntuu olevan sielun eli yksilöllisen itsenäisen minuuden kehittymisen estäminen kaikin kuviteltavissa olevin keinoin.

        Rudolf Steinerin antroposofisessa kielenkäyttöä lainaten valtiokoneistoa ja institutionaalista tiedettä voisi ehkä kutsua ahrimaanisiksi vaikutteiksi jotka ovat koukuttavia (tietotekniikka ja ylipäätänsä tekniikka ) mutta samalla estävät ihmisen kehityksen ja aiheuttavat taantumista konemaiseen olemassaoloon mikä on tietyssä mielessä kehon ja sielun välisen kommunikoinnin estämistä.

        Belizario


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Seuraavana yksisoluisen sielu siirtyy sitten monisoluiseen eliöön. Ja siitä vähitellen ihmiseksi asti."

        Itse epäilen että suurimmalla osalla eliöistä on jonkinlainen kollektiivinen lajisielu joka ohjaa sen lajin evoluutiota. Ihmisen ja kehittyneempien eliöiden tasolla tuo lajisielu voi tuottaa yksilöllisiä siitä lajisielusta osittain itsenäistyneitä persoonia.

        Vastaavasti kansojen, aurinkojen, galaksien, planeettojen yms. kokonaisuuksien tasolla voi olla jokin älykäs entiteetti mikä ohjailee sen kokonaisuuden evoluutiota vähän samaan tyyliin kuin toisessa ketjussa mainittu universumi tuunaamassa luonnonlakeja.

        Todennäköistä lienee myös että ns sielun eli yksilöllisen autonomisen minuuden kehittyminen ei ole mitenkään varmaa eikä automaattista vaan vaatii ponnistelua joka voi myös epäonnistua eli se sielu ei ehdi kehittyä tarpeeksi itsenäiseksi selvitäkseen fyysisen kehon kuolemasta vaikka periaatteessa sen "sieluttoman" ja "raakilesieluisen" yksilön kokemus ehkä kuitenkin tallentuu siihen joukkosieluun ja osaltaan vaikuttaa sen joukkosielun jatkokehitykseen.

        "Ihmisellä voi olla vastaava urakka edessäpäin ihmistä korkeampiin elämänmuotoihin."

        Niin ja se korkeampi elämänmuoto voi olla jopa planeetta,aurinko tai galaksi tai kokonaan fysikaalisesta systeemistä irrallinen kokemisen jatkuminen.

        Tietoisuudella ei ole monikkoa eli periaatteessa jokainen yksilöllistynyt sielu on tavallaan dissosioitunut koko maailmankaikkeuden organismista jonka kehitystaso saattaa olla paljon alhaisempi kuin joidenkin sen osien kehitystaso eli vaikka joidenkin yksilöiden kehitystaso voi olla Leonardo daVincin,Einsteinin, Jeesuksen ja Buddhan veroinen niin koko maailmankaikkeuden kehitystaso voi olla vielä vasta ameeban vaistotoiminnan tasolla koska ne kehittyneemmät yksilöt yhdessä muodostavat vain mitättömän pienen osan kokonaisuudesta.

        Jotenkin tähän tyyliin itse spekuloisin ja arvailisin tästä "sielu" aiheesta tällä hetkellä.

        Tuohon kuolemanrajakokemukseen liittyen on huomattu että monilla jo vahvasti dementoituneilla vanhuksilla voi ilmetä yllättävä ajattelun selkiintyminen vähän ennen kuolemaa mikä minusta viittaa siihen että itse minuus eli sielu säilyttää kykynsä ja ominaisuutensa mutta ei enää pysty kunnolla resonoimaan kuluneen ja vaurioituneen fysikaalisen kehon kanssa hermoston ja dna:n "antennien" kautta.

        https://en.wikipedia.org/wiki/Terminal_lucidity

        Kuolemanrajakokemuksia sielun olemassaolosta puhumattakaan ei haluta noteerata nykytieteen fysikalistisessa ja nihilistisessä uskomusjärjestelmässä joka pääasiallisesena agendana tuntuu olevan sielun eli yksilöllisen itsenäisen minuuden kehittymisen estäminen kaikin kuviteltavissa olevin keinoin.

        Rudolf Steinerin antroposofisessa kielenkäyttöä lainaten valtiokoneistoa ja institutionaalista tiedettä voisi ehkä kutsua ahrimaanisiksi vaikutteiksi jotka ovat koukuttavia (tietotekniikka ja ylipäätänsä tekniikka ) mutta samalla estävät ihmisen kehityksen ja aiheuttavat taantumista konemaiseen olemassaoloon mikä on tietyssä mielessä kehon ja sielun välisen kommunikoinnin estämistä.

        Belizario

        Näihin kysymyksiin liittyen ja täällä useasti esiintuotu kokoomapisteensiirto,joka on mielestäni tästä olevaisuudesta olevaa tietoista"ulospäinsuuntautumista". Mutta tämän lisäksi on toinen hyvinkin unohdettu asia sielukäsitteisiin liittyen, jo antiikin ajoilta tunnettu käsite metempsychosis. Tämä käsitetään yleensä sielun siirtymisenä reincarnaatiossa mutta se pitää sisällään eri käsitteitä sieluista mm. tulokassieluista.
        Tunne jonkun käsittämättömän rajan yli vaikuttavasta olosta ja sen havaitsemisesta.Käsittämättömän rajan takaa tuleva joka on kuin käytävän tai tunnelin seinän takana oleva ja tuo seinämä pitää takanaan kaiken mitä on olemassa.
        Jos on olemassa tietoisuutemme suuntaamia kokoomapisteitä, metempsychosis käsitteen mukaan on olemassa myös tietoisuuden suuntaamia murtopisteitä kyseisessä seinämässä.


    • Anonyymi

      Unkarilaiset vaaran vuodet kouluttaa mainiosti kuten esim pitkäaikaistyöttömyyskin. Siinäpä maistiaisia rajakokemuksista.

    • Anonyymi

      Kuoleman rajalla ollaan kun on toinen jalka jo haudassa.
      Haudankaivajilla olisi varmaankin paljonkin kerrottavaa.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      KRK johtuu siitä, ettei aivojen tuottama tietoisuus sammu heti, vaikka sydän pysähtyykin ja tietoisuuden yhteys aistien kautta ulkomaailman on katkennut. Silloin kokemukset vielä jatkuu, mutta vain niiltä osin, mitä on tallentunut muistiin. Se on ihan samankaltainen kokemus kuin aisteinkin täydennetty tietoisuuskokemus.

      "Elämä kuoleman jälkeen" -ideassa KRK:lla on suuri rooli, koska elpyneet/elvytetyt ihmiset ovat ikään kuin palanneet takaisin jostain toisesta maailmasta, vaikka kuitenkin heidän kokemus on syntynyt hiljalleen hapenpuutteesta sammuvissa aivoissa. Aivosolut sinnittelevät mm. rajoittamalla aktiviisuutta, joka säästää happea ja siten antaa mahdollisuuden vielä elpymiseen, mikäli hapekas verenkierto elpyy. Niin kauan kuin ne sinnittelee, voi syntyä tietoisuuskokemuksia, joita sitten elpymisen jälkeen kerrotaan hurmahenkisestikin, että kokenut jotain jumalallista tms. Jos ihminen ei olisi koskaan kuullut jumalista tai uskonnoista, ne eivät esiintyisi millään tavalla KRK:ssa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Valkeakosken murhaaja

      Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia
      Maailman menoa
      184
      11072
    2. Valkeakosken sekopää murhaaja.

      Itselläni on 3 teini ikäistä tytärtä ja tämä tapaus on herättänyt minussa tosi paljon surua ja vihaa. On käsittämättömän
      Valkeakoski
      144
      2104
    3. Naiset pysyy sinkkuna ja ottavat mieluimmin koiran

      Nykynainen ei halua jakaa elämäänsä miehen kanssa, vaan elää yksin ja ottaa koiran tai koiria. Ja pikkuvähemmistö eli in
      Sinkut
      242
      1407
    4. Sille yhelle vaa

      Viime aikoina oon miettinyt sun juttuja aika paljon. Vaikka en oo saanu susta vielä kunnolla selvää kuvaa, jotenkin tunt
      Ikävä
      61
      1020
    5. Kiitos kun annoit värejä elämääni

      Edes pienen hetken. Sellasiakin mitä en muuten näe ;) ❤️
      Ikävä
      53
      910
    6. Hiljaista on

      Ei kuulu viestiä 😘 pallo on sinulla Mies, odotan!
      Ikävä
      60
      858
    7. Nainen, se kun olit joskus niin vakavana

      ja naama peruslukemilla, toisinaan silloinkin kun kuuntelit juttujani. Se ilme on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Mitäh
      Ikävä
      42
      757
    8. Onhan sulla

      Nainen nyt varmasti kaikki hyvin.
      Ikävä
      52
      709
    9. Olen ylpeä sinusta

      nainen. Vaikutat "vanhalta" tekijältä. Olet aarre tälle touhulle ja uskon että pääset vielä pitkälle jos haluat. Ehkä sa
      Tunteet
      25
      685
    10. Kysymys iltaan

      Kuinka kuuma kaivattusi on celsius-asteikolla?
      Ikävä
      42
      679
    Aihe