Kuolemanrajakokemus filosofian näkökulmasta

Lisäisin vielä että ei muurahainen voi koskaan tajuta mitä maailmassa tapahtuu eikä kala ymmärtää todellisuuden luonnetta. Hypoteesini on siis että ihminen on samalla lailla yhtä pihalla asioista. Ihminen on ajan suhteen yksidimensionaalinen.

Seuraavana yksisoluisen sielu siirtyy sitten monisoluiseen eliöön. Ja siitä vähitellen ihmiseksi asti.
Aika urakka..

Ihmisellä voi olla vastaava urakka edessäpäin ihmistä korkeampiin elämänmuotoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Seuraavana yksisoluisen sielu siirtyy sitten monisoluiseen eliöön. Ja siitä vähitellen ihmiseksi asti.
Aika urakka..

Ihmisellä voi olla vastaava urakka edessäpäin ihmistä korkeampiin elämänmuotoihin.

Lue lisää

"Seuraavana yksisoluisen sielu siirtyy sitten monisoluiseen eliöön. Ja siitä vähitellen ihmiseksi asti."

Itse epäilen että suurimmalla osalla eliöistä on jonkinlainen kollektiivinen lajisielu joka ohjaa sen lajin evoluutiota. Ihmisen ja kehittyneempien eliöiden tasolla tuo lajisielu voi tuottaa yksilöllisiä siitä lajisielusta osittain itsenäistyneitä persoonia.

Vastaavasti kansojen, aurinkojen, galaksien, planeettojen yms. kokonaisuuksien tasolla voi olla jokin älykäs entiteetti mikä ohjailee sen kokonaisuuden evoluutiota vähän samaan tyyliin kuin toisessa ketjussa mainittu universumi tuunaamassa luonnonlakeja.

Todennäköistä lienee myös että ns sielun eli yksilöllisen autonomisen minuuden kehittyminen ei ole mitenkään varmaa eikä automaattista vaan vaatii ponnistelua joka voi myös epäonnistua eli se sielu ei ehdi kehittyä tarpeeksi itsenäiseksi selvitäkseen fyysisen kehon kuolemasta vaikka periaatteessa sen "sieluttoman" ja "raakilesieluisen" yksilön kokemus ehkä kuitenkin tallentuu siihen joukkosieluun ja osaltaan vaikuttaa sen joukkosielun jatkokehitykseen.

"Ihmisellä voi olla vastaava urakka edessäpäin ihmistä korkeampiin elämänmuotoihin."

Niin ja se korkeampi elämänmuoto voi olla jopa planeetta,aurinko tai galaksi tai kokonaan fysikaalisesta systeemistä irrallinen kokemisen jatkuminen.

Tietoisuudella ei ole monikkoa eli periaatteessa jokainen yksilöllistynyt sielu on tavallaan dissosioitunut koko maailmankaikkeuden organismista jonka kehitystaso saattaa olla paljon alhaisempi kuin joidenkin sen osien kehitystaso eli vaikka joidenkin yksilöiden kehitystaso voi olla Leonardo daVincin,Einsteinin, Jeesuksen ja Buddhan veroinen niin koko maailmankaikkeuden kehitystaso voi olla vielä vasta ameeban vaistotoiminnan tasolla koska ne kehittyneemmät yksilöt yhdessä muodostavat vain mitättömän pienen osan kokonaisuudesta.

Jotenkin tähän tyyliin itse spekuloisin ja arvailisin tästä "sielu" aiheesta tällä hetkellä.

Tuohon kuolemanrajakokemukseen liittyen on huomattu että monilla jo vahvasti dementoituneilla vanhuksilla voi ilmetä yllättävä ajattelun selkiintyminen vähän ennen kuolemaa mikä minusta viittaa siihen että itse minuus eli sielu säilyttää kykynsä ja ominaisuutensa mutta ei enää pysty kunnolla resonoimaan kuluneen ja vaurioituneen fysikaalisen kehon kanssa hermoston ja dna:n "antennien" kautta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Terminal_lucidity

Kuolemanrajakokemuksia sielun olemassaolosta puhumattakaan ei haluta noteerata nykytieteen fysikalistisessa ja nihilistisessä uskomusjärjestelmässä joka pääasiallisesena agendana tuntuu olevan sielun eli yksilöllisen itsenäisen minuuden kehittymisen estäminen kaikin kuviteltavissa olevin keinoin.

Rudolf Steinerin antroposofisessa kielenkäyttöä lainaten valtiokoneistoa ja institutionaalista tiedettä voisi ehkä kutsua ahrimaanisiksi vaikutteiksi jotka ovat koukuttavia (tietotekniikka ja ylipäätänsä tekniikka ) mutta samalla estävät ihmisen kehityksen ja aiheuttavat taantumista konemaiseen olemassaoloon mikä on tietyssä mielessä kehon ja sielun välisen kommunikoinnin estämistä.

Belizario

Anonyymi kirjoitti:

"Seuraavana yksisoluisen sielu siirtyy sitten monisoluiseen eliöön. Ja siitä vähitellen ihmiseksi asti."

Itse epäilen että suurimmalla osalla eliöistä on jonkinlainen kollektiivinen lajisielu joka ohjaa sen lajin evoluutiota. Ihmisen ja kehittyneempien eliöiden tasolla tuo lajisielu voi tuottaa yksilöllisiä siitä lajisielusta osittain itsenäistyneitä persoonia.

Vastaavasti kansojen, aurinkojen, galaksien, planeettojen yms. kokonaisuuksien tasolla voi olla jokin älykäs entiteetti mikä ohjailee sen kokonaisuuden evoluutiota vähän samaan tyyliin kuin toisessa ketjussa mainittu universumi tuunaamassa luonnonlakeja.

Todennäköistä lienee myös että ns sielun eli yksilöllisen autonomisen minuuden kehittyminen ei ole mitenkään varmaa eikä automaattista vaan vaatii ponnistelua joka voi myös epäonnistua eli se sielu ei ehdi kehittyä tarpeeksi itsenäiseksi selvitäkseen fyysisen kehon kuolemasta vaikka periaatteessa sen "sieluttoman" ja "raakilesieluisen" yksilön kokemus ehkä kuitenkin tallentuu siihen joukkosieluun ja osaltaan vaikuttaa sen joukkosielun jatkokehitykseen.

"Ihmisellä voi olla vastaava urakka edessäpäin ihmistä korkeampiin elämänmuotoihin."

Niin ja se korkeampi elämänmuoto voi olla jopa planeetta,aurinko tai galaksi tai kokonaan fysikaalisesta systeemistä irrallinen kokemisen jatkuminen.

Tietoisuudella ei ole monikkoa eli periaatteessa jokainen yksilöllistynyt sielu on tavallaan dissosioitunut koko maailmankaikkeuden organismista jonka kehitystaso saattaa olla paljon alhaisempi kuin joidenkin sen osien kehitystaso eli vaikka joidenkin yksilöiden kehitystaso voi olla Leonardo daVincin,Einsteinin, Jeesuksen ja Buddhan veroinen niin koko maailmankaikkeuden kehitystaso voi olla vielä vasta ameeban vaistotoiminnan tasolla koska ne kehittyneemmät yksilöt yhdessä muodostavat vain mitättömän pienen osan kokonaisuudesta.

Jotenkin tähän tyyliin itse spekuloisin ja arvailisin tästä "sielu" aiheesta tällä hetkellä.

Tuohon kuolemanrajakokemukseen liittyen on huomattu että monilla jo vahvasti dementoituneilla vanhuksilla voi ilmetä yllättävä ajattelun selkiintyminen vähän ennen kuolemaa mikä minusta viittaa siihen että itse minuus eli sielu säilyttää kykynsä ja ominaisuutensa mutta ei enää pysty kunnolla resonoimaan kuluneen ja vaurioituneen fysikaalisen kehon kanssa hermoston ja dna:n "antennien" kautta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Terminal_lucidity

Kuolemanrajakokemuksia sielun olemassaolosta puhumattakaan ei haluta noteerata nykytieteen fysikalistisessa ja nihilistisessä uskomusjärjestelmässä joka pääasiallisesena agendana tuntuu olevan sielun eli yksilöllisen itsenäisen minuuden kehittymisen estäminen kaikin kuviteltavissa olevin keinoin.

Rudolf Steinerin antroposofisessa kielenkäyttöä lainaten valtiokoneistoa ja institutionaalista tiedettä voisi ehkä kutsua ahrimaanisiksi vaikutteiksi jotka ovat koukuttavia (tietotekniikka ja ylipäätänsä tekniikka ) mutta samalla estävät ihmisen kehityksen ja aiheuttavat taantumista konemaiseen olemassaoloon mikä on tietyssä mielessä kehon ja sielun välisen kommunikoinnin estämistä.

Belizario

Lue lisää

Näihin kysymyksiin liittyen ja täällä useasti esiintuotu kokoomapisteensiirto,joka on mielestäni tästä olevaisuudesta olevaa tietoista"ulospäinsuuntautumista". Mutta tämän lisäksi on toinen hyvinkin unohdettu asia sielukäsitteisiin liittyen, jo antiikin ajoilta tunnettu käsite metempsychosis. Tämä käsitetään yleensä sielun siirtymisenä reincarnaatiossa mutta se pitää sisällään eri käsitteitä sieluista mm. tulokassieluista.
Tunne jonkun käsittämättömän rajan yli vaikuttavasta olosta ja sen havaitsemisesta.Käsittämättömän rajan takaa tuleva joka on kuin käytävän tai tunnelin seinän takana oleva ja tuo seinämä pitää takanaan kaiken mitä on olemassa.
Jos on olemassa tietoisuutemme suuntaamia kokoomapisteitä, metempsychosis käsitteen mukaan on olemassa myös tietoisuuden suuntaamia murtopisteitä kyseisessä seinämässä.