Suomi viettää Ruotsin hullun kuninkaan päivää 6.11. kautta Suomen. Koko Suomi liputtaa Ruotsin riistäjäkuninkaista pahinta eli Kustaa Adolfia joka vuosi 6.11. MIKSI?
Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Läsnä olivat myös mm. Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf sekä Reichswehrin päällikkö, kenraali K. v. Hammerstein-Equord.
Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla:
”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla”
Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.
Puheen loppu kuului:
”Vuosisadat kiitävät ohi ja katoavat, aika tasoittaa ja sovittaa. Hengen ja työn suurmiehet, jotka kerran ovat ohjanneet kansojen kohtaloita ja epäitsekkäästi uhrautuneet ylevien päämäärien puolesta, loistavat milloinkaan sammumattomien soihtujen tavoin pimeydessä, joka verhoaa ihmiskunnan pitkää tietä kohti henkistä kasvua ja täydellistymistä.
Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”
Puheen jälkeen Mannerheim laski Suomen Tasavallan presidentin ja hallituksen seppeleen.
(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)
Kuka vielä väittää, ettei Suomen alhainen väkiluku johtunut juuri Ruotsin loputtomista sodista pitkin eurooppaa! Siis voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä tuollaisesta, 300 000:n, aiemmin jopa sen allekin, väkiluvusta. Siellä on siis täytynyt olla käytännössä kaikki kynnelle kykenevät ja likimainkaan terveet miehet. Millaista riistoa. Vasta 1800 -luvun alkuvuosikymmenillä päästiin miljoonan asukkaan rajan yli. Ei ihme kun aina sanotaan Ruotsin sotineen viimeiseen suomalaiseen (vai itämaalaiseen=österland?) hakkapeliittaan ja sitten tehtiin kiireesti rauha.
Tuolta voit katsoa missä kaikkialla pitkin eurooppaa sodittiin:
Prikaatin perinnejoukot ovat runsaan 400 vuoden aikana käyneet noin 100 taistelua. Taisteluita, joihin Pohjan Prikaatin perinnejoukot ovat osallistuneet on listattuna taulukossa.
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
Viimeisen 200 vuoden aikana ei muuten ole kovin montaa taistelua käyty... paitsi 1941-1945
Näin siis vain Pohjan Prikaatin perinnejoukkojen taisteluiden osalta. Mitenkähän lienee muut joukot ja heidän taistelunsa?
Siis sotaan vietiin liki 10% KOKO väestöstä!
Olipa todellakin järkyttävää riistoimperialismia jo tuolloin. Kyllä oli Suomelle todellinen onnenpotku tuo Venäjän sota ja miehitys 1808-1809.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_väestö
Taatusti KAIKKI terveet, jos kohta sairaatkin, miespuoliset Itämaalaiset otettiin sotaan ja sinne ne taisivat jäädäkin euroopan hurmekentille. Ei ihme jos Suomen väkiluku nousi yli miljoonan VASTA 1810 -luvulla. Ruotsi imi Suomesta, tai paremminkin silloisesta Itämaasta, kaiken veren kuin mikäkin PUNKKI! Ja tyhmä Suomi juhlii Ruotsin riistäjäkuninkaista pahinta eli Kustaa Adolfia joka vuosi 6.11.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsalaisuuden_päivä
"Päivää vietetään kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivänä, joka on ollut merkittynä almanakkaan Kustaa Aadolfin nimipäiväksi jo 1600-luvulta lähtien. Hän kaatui Lützenin taistelussa vuonna 1632."
Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Läsnä olivat myös mm. Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf sekä Reichswehrin päällikkö, kenraali K. v. Hammerstein-Equord.
Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla:
”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla”
Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.
Puheen loppu kuului:
”Vuosisadat kiitävät ohi ja katoavat, aika tasoittaa ja sovittaa. Hengen ja työn suurmiehet, jotka kerran ovat ohjanneet kansojen kohtaloita ja epäitsekkäästi uhrautuneet ylevien päämäärien puolesta, loistavat milloinkaan sammumattomien soihtujen tavoin pimeydessä, joka verhoaa ihmiskunnan pitkää tietä kohti henkistä kasvua ja täydellistymistä.
Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”
Puheen jälkeen Mannerheim laski Suomen Tasavallan presidentin ja hallituksen seppeleen.
(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)
Kuka vielä väittää, ettei Suomen alhainen väkiluku johtunut juuri Ruotsin loputtomista sodista pitkin eurooppaa! Siis voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä tuollaisesta, 300 000:n, aiemmin jopa sen allekin, väkiluvusta. Siellä on siis täytynyt olla käytännössä kaikki kynnelle kykenevät ja likimainkaan terveet miehet. Millaista riistoa. Vasta 1800 -luvun alkuvuosikymmenillä päästiin miljoonan asukkaan rajan yli. Ei ihme kun aina sanotaan Ruotsin sotineen viimeiseen suomalaiseen (vai itämaalaiseen=österland?) hakkapeliittaan ja sitten tehtiin kiireesti rauha.
Tuolta voit katsoa missä kaikkialla pitkin eurooppaa sodittiin:
Prikaatin perinnejoukot ovat runsaan 400 vuoden aikana käyneet noin 100 taistelua. Taisteluita, joihin Pohjan Prikaatin perinnejoukot ovat osallistuneet on listattuna taulukossa.
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
Viimeisen 200 vuoden aikana ei muuten ole kovin montaa taistelua käyty... paitsi 1941-1945
Näin siis vain Pohjan Prikaatin perinnejoukkojen taisteluiden osalta. Mitenkähän lienee muut joukot ja heidän taistelunsa?
Siis sotaan vietiin liki 10% KOKO väestöstä!
Olipa todellakin järkyttävää riistoimperialismia jo tuolloin. Kyllä oli Suomelle todellinen onnenpotku tuo Venäjän sota ja miehitys 1808-1809.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_väestö
Taatusti KAIKKI terveet, jos kohta sairaatkin, miespuoliset Itämaalaiset otettiin sotaan ja sinne ne taisivat jäädäkin euroopan hurmekentille. Ei ihme jos Suomen väkiluku nousi yli miljoonan VASTA 1810 -luvulla. Ruotsi imi Suomesta, tai paremminkin silloisesta Itämaasta, kaiken veren kuin mikäkin PUNKKI! Ja tyhmä Suomi juhlii Ruotsin riistäjäkuninkaista pahinta eli Kustaa Adolfia joka vuosi 6.11.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsalaisuuden_päivä
"Päivää vietetään kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivänä, joka on ollut merkittynä almanakkaan Kustaa Aadolfin nimipäiväksi jo 1600-luvulta lähtien. Hän kaatui Lützenin taistelussa vuonna 1632."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuinka somasti onkaan osattu valita tuo suomen ruotsalaisten merkkipäivä :-)
Kun tarkemmin ajattelee niin juuri tuon Kustaa II Adolfin päivän valinta ruotsalaisen menneisyyden muistamiseksi on omituisella tavalla oikeaan osunut.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_II_Aadolf
Tässä on sitä ruotsalaisuudenpäivän veristä teemaa kerrakseen: Sotaa, sotaa ja sotaa!
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
http://www.finnland.de/public/default.aspx?contentid=120505&contentlan=1&culture=fi-FI
"Suomen uhrit 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan suurin piirtein yhtä suuriksi kuin jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin: 50 000 – 60 000 mieheen. Suomi piti aseissa miesmäärää, joka tänään merkitsisi asukaslukuun suhteutettuna arviolta 200 000 – 300 000 sotilaan kenttäarmeijaa. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen."
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
”KAIKEN TÄMÄN JÄLKEEN SUOMI JUHLII VUOSITTAIN 6.11. TUON HULLUN KUNINKAAN Kustaa II Aadolf:in PÄIVÄÄ!”
Kuka juhlii, kuka ei. Ruotsinmieliset juhlivat.
Jotkut suomalaiset ovat innostuneet viettämään ruotsalaisuuden päivää kuin aidot Sverigedemokraatit Ruotsissa. Mikäs siinä, mutta saa sitä ihmetelläkin mitä juhlimista tässä on:
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita.
Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty." (HS 11.9.92.)
Ruotsalaiset ovat sivistäneet muutenkin suomalaisia innovaatioilla,jotka ennen ruotsalaisten maihinnousua olivat tuntemattomia täällä. Esimerkkeinä mainittakoon:
- teiliratas
- polttorovio
- mestauskirves
- hirsipuu
- jalkapuu
- aasin länget
- noitavainot
Hullun kuninkaan päivän juhlinta 6.11 on suomalaisten tapattajan juhlimista ja siksikin omituista. Kukas tällä Staliniakaan juhlisi?
onhan syytä muistuttaa alistetulle kansalle kuukautta ennen itsenäisyyspäivää siitä kuka tätä maata oikeasti hallitsee?
Anna kun arvaan- aloittaja on bännätty wikipediasta....
$$ Anna kun arvaan- aloittaja on bännätty wikipediasta.... $$
Miksi olisi? Mitä tekemistä Wikipedialla on 6.11. hulluuden kanssa?
Suomalaiset maksoivat veroja itsemsä kipeiksi yllä pitivät ruotsin armeijaa. Suosikkinsa saivat lahjaksi maita ja mantuja.
Kalenteriin muuttaa liputetaan nyt Mielenvikaisuuden Päivä,. liput
Kaikkia dillejä sitä vielö nykyään juhlitaankin.
Se ei riittänyt, että talon ainut mies vietiin kuolemaan ruotsin sotiin ja perhe kuoli nälkään Suomessa. Ruotsin aloittamat sodat Venäjää vastaan saivat aikaan sen, että venäläiset kävivät aina kostamassa suomalaiselle väestölle, ruotsin sotaväen luikkiessa meren taakse pakoon. Siitä syntyi Suomen asukasluvulle suurimmat harvennukset.
Ilman ruotsin toimia Suomessa olisi nyt yli 10 miljoonaa asukasta.
Oma lukunsa on, miten suomalaiset joutuivat omilla maillaan käytännössä maaorjiksi, tai muuttamaan pois, kun ruotsin kuningas lahjoitti suosikeilleen maita Suomesta, joille sitten perustettiin kartanoita. Isoimmat kartanot olivat yli 30 000 hehtaaria. Yksi neliökilometri on sata hehtaaria, tämä antaa kuvan miten isoja nuo kartanot saattoivat olla ja aina seutukunnan parhailla paikoilla, joilla oli asunut suomalaisia aikojen alusta.
Suomalaiset ovat nöyristelevää orjakansaa suurimmaksi osaksi, ruotsalaiset ovat siitä sellaisen jalostaneet satojen vuosien aikana. Pakkoruotsi ja ruotsalaisuuden juhlapäivä sen todistaa.
Tämähän on huba juttu...
Miksi SUOMEN ruotsinkieliset juhlivat ruotsalaisuuden päivää? Mutta Ruotsissa ei tätä hallitsijaa juhlita.
Lienee aika palauttaa mieliin, mistä päivän vietossa on historiallisesti kysymys. Kyse on nimen omaan Suomen RUOTSALAISISTA.
Se on Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä. Päivä on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille:
1) Kustaa Aadolfin määräys: Karkureita koskeva säädös korostaa pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa".)
2) Pitkä 500 vuoden jakso suomalaisten veristä nujertamista Lallista Nälkäkapinaan. Ruotsalainen historioitsija Messenius puhuu "sietämättömästä ikeestä" kuvatessaan ruotsalaisten herruutta Suomessa. (HS 6.5.1988.)
Ruotsinkieliset yleensä, niin kuin tasavallan presidenttikin viime kyselytunnillaan, vetävät lähes aina historian mukaan Suomen kielipolitiikkaan ja pakkoruotsiin.
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfieldin analyysi suomalaisten kieli- ja erityisesti ruotsinkielen taidosta on loistava. Samoin kannanotto "yhteisestä" historiastamme:
Ruotsi-Suomi on myytti:
Kyseessä oli viimeistään Vaasa-kuninkaista alkaen emämaa - siirtomaa -suhde, ja emämaa riisti siirtomaatansa ilman mitään estoja, ja jätti maan kokonaan puolustamatta vihollista vastaan, esimerkiksi isovihan aikana.
Historioitsijan näkökulmasta yhteinen historia suurvalta-Ruotsin kanssa oli varsin mielenkiintoinen:
Ruotsalaiset historioitsijat sekä suomalaiset 2.:een maailman sotaan asti pitivät ruotsalaisia SIIRTOMAAisäntinä Suomessa. Sen sijaan nuoret SUOMALAISET historioitsijat pitävät suhdetta "tasavertaisena".
Meillä on kouluissa sodan jälkeen kerrottu laajasti ns. Ruotsi-Suomen ajasta. Missään muualla maailmassa ei tunneta tällaista valtiokummajaista kuin Ruotsi-Suomi.
Jotta jokainen voisi virittäytyä SVENSKA DAGENin viettoon ja itse päättää, kannattaako SUOMALAISEN juhlia tätä päivää, ja kuinka tasapuolista "valtioliitto" oli.
Jokaisen kannattaisi perhtyä historiaan ja varsinkin tuonaikaisten armeijoiden kokoonpanoihin.
Sodan tappiot kaatuneina oli Jatkosodan luokkaa ja väestömäärä oli noinkin pieni. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen kuten Berliinin suurlähetystön tiedotteessakin on kerrottu!
Mannerheim puheessaan:
"Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä."
http://www.finnland.de/public/default.aspx?contentid=120505&contentlan=1&culture=fi-FI
"Suomen uhrit 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan suurin piirtein yhtä suuriksi kuin Jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin: 50 000 – 60 000 mieheen. Suomi piti aseissa miesmäärää, joka tänään merkitsisi asukaslukuun suhteutettuna arviolta 200 000 – 300 000 sotilaan kenttäarmeijaa. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen"
© Suomen suurlähetystö, Berliini
www.luetzen-info.de
Suomslaiset elivät savupirteissä ja ukko kekkuloi puuteroidussa peruukissaan kullatuissa saleissa.