Suomen asia on meidän. Talvisodan ruotsalaiset vapaaehtoiset

Ruotsin puuttuminen Suomen asioihin on AINA ja YKSINOMAAN ollut itsekästä saalistusta. Viimeisenä Ahvenanmaan valtaus- ja maihinnousu-yritys 1918 ja Talvisodassa varmistaa Hitlerin silmissä Ruotsin oikeus Suomen ja Karjalan palauttamiseen Suur-Ruotsille kun Barbarossa oli valmisteilla.
Täytyy muistaa että Ruotsi oli natsismim pääpaikka Pohjolassa ja jopa esikuva rotuopeissa Saksan natseillekin.

Dokumentin nimiluetaan" Suomen ALUE on meidän". Jos totta puhutaan.

Virheitä oli sekä ohjelmassa, että käännöksessä. Sama dokumentti on tullut katsottua useita kertoja 2010 lähtien ja aina nuo sattuu silmään ja korvaan.

Ohjelman lopussa on kymmenien tekijöiden listaus ja aina minua hämmästyttää, että onko ne olleet sokeita ja kuuroja!

Huvittavaa on se, ettei ohjelmassa kerrota koska nämä 4600 ruotsalaista ottivat rintamavastuun Sallan suunnalla.

Eräs haastateltu, (Tyyne Martikainen Nl:n partisaaniterroristien tuhoretkistä kirjoja kirjoittanut), antaa ymmärtää kuinka ruotsalaisvapaaehtoisia alkoi näkyä Sallan suunnalla jo tammikuun alussa äkseeraamassa.

Toki kaikenlaista saatiin, mutta miten se menikään?

Ruotsi viivytti kaikella mahdollisilla tavoin ruotsalaisten vapaaehtoisten pääsyä Suomen rintamille. Suomen silloinen ulkoministeri Tanner sanoi, että sotaa on käyty jo yli 2 kuukautta eikä ensimäistäkään avuksi ilmoittautunutta miestä ole rintamalla.

Tuota samaa viivytystaktiikkaa harrastettiin aseavun muodossa. Ruotsi yritti viivästyttää kaikkia asekuljetuksia parhaansa mukaan. Tämä tykistökranaatteja koskeva esimerkki on hyvä ymmärtää juuri tätä taustaa vasten.

"Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta!"

Talvisodan historia 1-4, osa 4, s. 302-304

s. 302 taulukossa lukee huomautuskohdassa 8 näin: "Maaliskuussa saatiin 157 700"

Ja sitten sivulla 304 lukeekin näin: "Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta, mutta niistäkin sytyttimt saapuivat vasta 12.3, koska ne oli kuormattu eri vaunuihin kuin kranaatit ja niiden lähettäminen oli myöhästynyt."

Ruotsistahan ne kranaatit tulivat ja naapuri teki luultavasti tahallaan tuon sytytintempun. Saksaa ja NL:a ei haluttu ärsyttää liiallisella asemyynnillä Suomeen. Viivästämällä sytyttimet sattiin haluttu tulos eli ammukset ei vaikuttaneet sodan kulkuun! Rauha kun tehtiin heti seuraavana päivänä eli 13.3.1940.

Mitäs se Ruotsin kuningas puhuikaan siitä "Ruotsin kunniasta"...

Talvisodasta muistamme kuinka Ruotsin kunnia vaati sitä pysymään erillään sodasta.

Kuningas Kustaa V:n itse koolle kutsumassa valtioneuvoston istunnossa 19.2.1940 hän antoi seuraavan lausuman pöytäkirjaan:

http://www.histdoc.net/historia/1940-02-19.html

"Ruotsin elintärkeät edut, sen kunnia ja sen rauha, ovat niitä tavoitteita, jotka minulla ovat aina silmien edessä. Toivon Jumalan avulla, että me voimme valitsemallamme tiellä välttää sodan kaikki onnettomuudet."

Hyvä kirja aiheesta kuinka pysyä irti sodasta:

Suominen Tapani (toim.) Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa - Ruotsin idänpolitiikka ja Suomi vuodesta 1812 vuoteen 2002, Tammi, 2002, 289 s., 1. painos

Täälläkin on aiheesta jotain:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1879

Ruotsalaisten turkeista tulikin mieleeni tällainen juttu Marski läheltä ja kaukaa -kirjasta sivulta 86:

"Erään esittelyn aikana Talvisodan alussa puhelin soi päämajassa. Kun toisessa päässä oli puhuttu aikansa, marski vastasi: - Ajattele nyt, meidän miehemme menivät sotaan, eräät kulkevat siviilikengissä, toisilla on siviilihattu tai -takki ja niin poispäin. Lyhyen keskustelun jälkeen marski huudahti puhelimeen: -Onko niillä edes housut jalassaan. Sen sanottuaan hän löi puhelimen kiinni. Läsnäolijoiden puoleen kääntyen hän hieman suuttuneena murahti: - Siellä oli Linder, joka valitti, etteivät ruotsalaiset vapaaehtoiset ole vielä valmiina, kun heiltä puuttuvat turkit."

Toim. Marski läheltä ja kaukaa
Kirjayhtymä, 1964, 197 s., 1. painos

Oliko sitten turkeista vai mistä kiinni, mutta vasta helmikuun lopulla siis siirryttiin Sallan rintamalle...