Onko todisteita sitä oletusta vastaan, että universumin olemassa olo on seurausta jostakin sellaisesta olevaisesta, jota kukaan ei tiedä tai tunne, ja jonka teoista tai olemuksesta on syntynyt universumi, ellei se sitten ole ollut aina olemassa?
Jos universumi on syntynyt, niin että sillä on alku, jota ennen sitä ei ollut olemassa, niin jotakin on siis ollut olemassa ennen sitä, ja sen tapahtumista tai teoista johtuen on universumi saanut alkunsa: tämä aika-avaruus, jossa me olemme ja elämme nyt.
Jos todisteita ei ole, niin miksi tämä ei olisi mahdollista? Miksi mahdollista olisi vain se, että se jokin universumia edeltävä ja universumin synnyttänyt "olevaisuus" olisi jotakin tiedotonta ja älytöntä, niin että se ei tee mitään, mutta on olemassa, ja siinä tapahtuu jotakin ilman mitään perimmäistä syytä, ja mitä oli ennen tätä universumia edeltävää olevaisuutta, ja vielä sitäkin ennen, vai onko tämä oletettu olevaisuus ikuinen ilman alkua?
Pöljät ateistit eivät tiedä paskaakaan, mutta esiintyvät jatkuvasti ikään kuin tietäisivät riittävästi kaikesta, mutta kun eivät tiedä edes logiikan alkeita uskoessaan universumin syntyneen olemattomasta, joka on kirjaimellisesti ei mitään ja täysin tyhjä: ei aikaa, ei avaruutta, eikä siten myöskään olevaisuutta ja tapahtumia, joista universumi olisi voinut syntyä. Näin kosmologit uskoivat vielä 2000-luvun alussa.
Voiko ihminen enää tyhmempi olla? Jokainen järkevä ihminen tajuaa, että olemattomasta ei voi syntyä mitään, koska sitä ei ole olemassa. Niinpä jotakin on täytynyt olla aina olemassa, ja jos universumi on syntynyt, niin että sitä ei ollut olemassa ennen sen alkua, niin se on syntynyt jostakin sitä edeltävästä olevaisuudesta ja sen tapahtumista.
Tämä on itsestään selvää vähänkin järkevälle ihmiselle, mutta sokea usko on saanut aiemmin ateistit sulkemaan silmänsä yksinkertaiselta totuudelta ja uskomaan järjettömiin mahdottomuuksiin kuten olemattomasta syntymiseen. :)
Jos universumi on syntynyt, niin että sillä on alku, jota ennen sitä ei ollut olemassa, niin jotakin on siis ollut olemassa ennen sitä, ja sen tapahtumista tai teoista johtuen on universumi saanut alkunsa: tämä aika-avaruus, jossa me olemme ja elämme nyt.
Jos todisteita ei ole, niin miksi tämä ei olisi mahdollista? Miksi mahdollista olisi vain se, että se jokin universumia edeltävä ja universumin synnyttänyt "olevaisuus" olisi jotakin tiedotonta ja älytöntä, niin että se ei tee mitään, mutta on olemassa, ja siinä tapahtuu jotakin ilman mitään perimmäistä syytä, ja mitä oli ennen tätä universumia edeltävää olevaisuutta, ja vielä sitäkin ennen, vai onko tämä oletettu olevaisuus ikuinen ilman alkua?
Pöljät ateistit eivät tiedä paskaakaan, mutta esiintyvät jatkuvasti ikään kuin tietäisivät riittävästi kaikesta, mutta kun eivät tiedä edes logiikan alkeita uskoessaan universumin syntyneen olemattomasta, joka on kirjaimellisesti ei mitään ja täysin tyhjä: ei aikaa, ei avaruutta, eikä siten myöskään olevaisuutta ja tapahtumia, joista universumi olisi voinut syntyä. Näin kosmologit uskoivat vielä 2000-luvun alussa.
Voiko ihminen enää tyhmempi olla? Jokainen järkevä ihminen tajuaa, että olemattomasta ei voi syntyä mitään, koska sitä ei ole olemassa. Niinpä jotakin on täytynyt olla aina olemassa, ja jos universumi on syntynyt, niin että sitä ei ollut olemassa ennen sen alkua, niin se on syntynyt jostakin sitä edeltävästä olevaisuudesta ja sen tapahtumista.
Tämä on itsestään selvää vähänkin järkevälle ihmiselle, mutta sokea usko on saanut aiemmin ateistit sulkemaan silmänsä yksinkertaiselta totuudelta ja uskomaan järjettömiin mahdottomuuksiin kuten olemattomasta syntymiseen. :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaikki kiertää maapalloa 🤣🤣🤣
Todisteet olevaisuuden perimmäisen syyn puolesta:
Mutku niinku mutu. Okei, eipä kiinnosta.
Ja hihhulin vastaus on joka tapauksessa aina Jeesus,
oli kysymys sitten mikä tahansa. Kiinnostaa vielä vähemmän.
On täysin mahdollista, jopa luultavaa, että havaittavissa oleva neliulotteinen aika-avaruus (universumi) on saatu aikaan sellaisen ’olion’ (luojan) toimesta, jota ei voida havaita. Nykytietämyksemme mukaan universumi on noin 10 miljardin vuoden ikäinen ja se on jo ’hyvän aikaa’ laajentunut kiihtyvästi niin nopeasti, että sen uloimmat alueet ovat meidän saavuttamattomissa, koska valon nopeus määrittää suurimman mahdollisen nopeuden, jolla edetä tässä universumissa. Edelleen ei tarvitse mennä kolmiulotteisesti kymmenien miljardien valovuosien etäisyyksien päähän, jotain meille täysin havaitsemattomissa olevaa voi olla ’muutaman metrinkin’ päässä, jos kykenisimme liikkumaan N-ulotteisesti, N > 4.
Toisaalta on täysin mahdollista, että tämä ’luoja’ ei ole yhdenkään Telluksella vaikuttavan uskonnon ’pyhien kirjoitusten / ilmoituksen’ taustalla. Nämä uskonnot (ml. juutalaisuus ja kristillisyys) ovat vain kehittyneet Telluksen elämän historian aikana, kun ihmislajin edustajat ovat ihmetelleet täällä havaittavaa elämää ja kaivanneet yhteyttä tähän elämän ’luojaan’. Vilkas mielikuvitus ja voimakas itsesuggestio saa ’ihmeitä’ aikaan. Edelleen (& varsinkin viimeisten kymmenien vuosien eliösolun hienorakenteen havaintojen ansiosta) tämä elämä on niin kompleksista, että sen syntyminen ’itsestään’ vaikuttaa äärimmäisen epätodennäköiseltä.
On toki mahdollista, että universumi on syntynyt ’matemaattisen itseorganisoitumisen’ tuloksena ilman minkään ’olion toimenpidettä’, mutta miksi tällöin havaittavat dimensionaaliset ulottuvuudet ovat jääneet vain kolmeen ? Ja luonnollisesti universumi voi olla peräisin vielä nykyään täysin tuntemattoman '****'ismin' tulos. Tieteessä pitää luonnollisesti vain havainnoida ja mitata tämän universumin ilmiöitä, mutta tieteen historiassa mikään ei viittaa siihen, että tieteen keinoin universumin mahdollinen alkusyy saataisiin koskaan selville. Kun on saatu selville aiemmin selittämättömän ilmiön ’mekanismi’, niin siinä yhteydessä on löydetty uusia aiemmin tuntemattomia ilmiöitä, joiden ’mekanismi’ on täysi arvoitus. Tiede täyttää 'aukkojen jumalan' aukkoja, mutta löytää samalla uusia 'koloja' lisää. Havainnoilla ja tieteellä on rajansa !
<< On täysin mahdollista, jopa luultavaa, että havaittavissa oleva neliulotteinen aika-avaruus (universumi) on saatu aikaan sellaisen ’olion’ (luojan) toimesta, jota ei voida havaita. >>
Miksi ihmeessä se olisi jotenkin "jopa luultavaa" ? Minkäänlaista todistetta asiasta ei ole, joten mihin tuo "luultavuus" perustuisi ?
Omaan uskomukseesi ?
Niinpä.
<< jotain meille täysin havaitsemattomissa olevaa voi olla ’muutaman metrinkin’ päässä >>
Joten vain ihmisen mielikuvitus on rajana, mitä kaikkea ihminen voi luulotella itselleen, mitä siellä voisi vaikka olla olemassa. Haltiallinen voima on yksi. Oma luojavammailusi toinen. Onko tuollaisiin ihmisen kuvittelemiin hömelöihin kuitenkaan mitään tolkkua uskoa ?
<< oisaalta on täysin mahdollista, että tämä ’luoja’ ei ole yhdenkään Telluksella vaikuttavan uskonnon ’pyhien kirjoitusten / ilmoituksen’ taustalla. Nämä uskonnot (ml. juutalaisuus ja kristillisyys) ovat vain kehittyneet Telluksen elämän historian aikana, kun ihmislajin edustajat ovat ihmetelleet täällä havaittavaa elämää ja kaivanneet yhteyttä tähän elämän ’luojaan’. Vilkas mielikuvitus ja voimakas itsesuggestio saa ’ihmeitä’ aikaan. >>
Ja jostain kumman syystä ripulivajakki olisi mukamas tämän mielikuvituksen ja itsesuggestion ulkopuolella luodessaan mielikuvitukseensa jälleen yhden todisteettoman hahmon lisää - siis juuri täsmälleen samanlaisen kuin kuka tahansa voi luoda haltiallisesta voimasta lähtien. Jotenkin se ripulivajakin ripuliluoja on niin kovin saman oloinen kuin ne muidenkin itsesuggestoivien mielikuvittelijoiden vastaavat. Miksei se voi olla ihan sitä samaa mielikuvitusta ja itsesuggestiota ? Mietipä sitä.
<< Edelleen (& varsinkin viimeisten kymmenien vuosien eliösolun hienorakenteen havaintojen ansiosta) tämä elämä on niin kompleksista, että sen syntyminen ’itsestään’ vaikuttaa äärimmäisen epätodennäköiseltä. >>
Heh, tällainen on uskonnollinen mielipide. Tieteessä ei tuollaista ole todettu.
<< On toki mahdollista, että universumi on syntynyt ’matemaattisen itseorganisoitumisen’ tuloksena ilman minkään ’olion toimenpidettä’, mutta miksi tällöin havaittavat dimensionaaliset ulottuvuudet ovat jääneet vain kolmeen ? >>
Toisaalta sama kysymys on luojaripuloinnissasikin: miksi siinä tapauksessa ulottuvuudet olisi jäänyt kolmeen (plus aika) ? Itselläsi lienee jokin sepitys, joka ei pohjadu tietenkään mihinkään muuhun kuin omaan mielikuvitukseesi.
<< Ja luonnollisesti universumi voi olla peräisin vielä nykyään täysin tuntemattoman '****'ismin' tulos. >>
Haltiallisen voiman ?
Tontun pierun ?
Vai simulaatio ?
Uskotko näistä kaikista todisteettomista vaihtoehdoista kuitenkin vain yhteen ? [Ja yrität perustella muut muka jotenkin vääriksi vaikka niitäkään ei voi vääräksi todistaa millään: kaikki ne on samalla viivalla, yhtä "mahdollisia" - mukaan lukien se oma ripuliluojasi.]
<< Tiede täyttää 'aukkojen jumalan' aukkoja, mutta löytää samalla uusia 'koloja' lisää. Havainnoilla ja tieteellä on rajansa ! >>
Joita hihhulit sitten täyttävät mielikuvituksellaan. Se ei kuitenkaan tee tuosta mielikuvitusoletuksesta totta.
[Hihhuleilla ei todellakaan ole ainakaan enempää mitään havaintoja (tai logiikkaa): heidän rajansa tulee aiemmin vastaan kuin tieteen.]
<< tieteen historiassa mikään ei viittaa siihen, että tieteen keinoin universumin mahdollinen alkusyy saataisiin koskaan selville. >>
Mutta tieteenhistoria osoittaa kuitenkin sen, että jokainen kerta kun hihhulit ovat kuvitelleet jonkin mielikuvitusolennon johonkin tiedon aukkoon, niin on osoittautunut, että hihhulien kuvitelmat ovat olleet mielikuvitusta. Juuri siksi tuollaisten haltiallisten voimien tai ripuliluojien kuvitteleminen on aika huonossa huudossa. Sellaisten kuvittelussa ei ole mitään logiikka tai rationaalisuutta.
<< Onko todisteita sitä oletusta vastaan, että universumin olemassa olo on seurausta jostakin sellaisesta olevaisesta, jota kukaan ei tiedä tai tunne >>
Edelleen ja aina vaan - ja joka kerta: täysin mielikuvitteellisia olentoja vastaan ei voi olla todisteita. Juuri siksi esim. haltiallisen voiman vaikutusta ensimmäisen saunan syntymiseen ei voida todistaa vääräksi oletukseksi. Tämä ei kuitenkaan vähäisimmässäkään määrin ole todiste sen puolesta, että tällainen haltiallinen voima (tai luoja tai mikä tahansa mielikuvitusolento) olisi olemassa. Se vaan todistaa sen, että ihmiset kuvittelevat olentoja.
<< Jos universumi on syntynyt, niin että sillä on alku, jota ennen sitä ei ollut olemassa, niin jotakin on siis ollut olemassa ennen sitä >>
Ehkä. Emme tunne prosessia tarkasti.
Mutta mutta, tämä ajatusketju on seuraavanlainen: jos joskus on tapahtunut jotain, sillä on ollut edeltävä tila, josta tuo tapahtuma on seuraus. [Toki tiedämme nykyisin, ettei tuollainen syy-seuraussuhde ole ihan niin yksioikoinen, mitä sitä ehkä palikka-ajattelulla voisi kuvitella - ilman esim. heisenbergiä.]
<< Jos todisteita ei ole, niin miksi tämä ei olisi mahdollista? Miksi mahdollista olisi vain se, että se jokin universumia edeltävä ja universumin synnyttänyt "olevaisuus" olisi jotakin tiedotonta ja älytöntä, niin että se ei tee mitään, mutta on olemassa, ja siinä tapahtuu jotakin ilman mitään perimmäistä syytä, ja mitä oli ennen tätä universumia edeltävää olevaisuutta, ja vielä sitäkin ennen >>
Niin no, yhtä mahdollistahan on sitten myös haltiallisen voiman olemassa olo ja teot. Uskotko kuitenkaan sellaiseen ? Niin, miksipä uskoisit sitten tuohon omaan kuvitelmaasi yhtään sen lujemmin ?
Tuossa "edeltävät tila on pakko olla olemassa" ketjussa on vaan se valuvika, että jos tämä mielikuvitusolento olisi tehnyt yhdenkin teon (esim. luonut universumin), tuolla tilalla olisi edeltävä tila, joka johtaa tuohon luomiseen (vaikka siis ajatus: "nytpä luopasen tuosta yhden maailmankaikkeuden"), mutta kun tämäkin aiempi tila on seurausta jostain sitä aiemmasta tilasta - joka taas on seurausta edellisestä. Tämä ketju johtaa jälleen samaan ikuiseen syy-seuraussuhteen ketjuun, joka vaatii loppuviimeksi sitä, että myös tuolla luojalla (sic !) on pakko olla oma luojansa.
<< siinä tapahtuu jotakin ilman mitään perimmäistä syytä >>
Olisikohan juuri tuo "perimmäisen syyn" vaatimus se, joka saa ihmiset kuvittelemaan kaikenlaisia mielikuvitusolentoja. Ihmisen ajatusmaailma tosiaan pyörii sen ympärillä, että jokaiselle asialle pitää keksiä jokin syy. Siitähän uskonnollinen ajattelu lähtee liikkeelle. "Risto putosi rotkoon. Sen on pakko johtua siitä, että Riston isä varasti Raimolta silloin joskus lehmän." Että: "joku oikeudenmukaisuuden vaikuttaja tasoitti pelin" (vaikka Risto putosi kun jalan alta lähti sateen liukastama kivi luisumaan). Sitähän se ihmisen ajattelu tuottaa. Sitten keksitään, mikä se omista ajatuksista ekstraktoituva vaikuttaja sitten onkaan - ja se saa sitten taas lisää mielikuvitteellisia ominaisuuksia.
<< Pöljät ateistit eivät tiedä paskaakaan >>
Mutta tämä ei kuitenkaan tee vielä pöljempien hihhuleiden kuvitelmista yhtään sen enempää totta vaikka ateistit eivät tietäisi yhtään mitään. Toki tyypillisesti ateistit vetoavat tieteeseen; meidän aikamme ainoaan tunnettuun luotettavan tiedon lähteeseen.
<< kun eivät tiedä edes logiikan alkeita uskoessaan universumin syntyneen olemattomasta >>
Tällaista uskomusta ei ole.
Se on kuitenkin osoitettu mahdolliseksi. Niin tosiaan, mitään luojavammailuja ei ole osoitettu mahdolliseksi. Ne on pelkkiä uskomuksia, ihmisen sepittämiä mielikuvitustarinoita. Sitten taas tieteellinen käsitys on todella osoitettu mahdolliseksi. Siinä on siis se vissi ero. Ripulivajakin on tietenkin vaikea hyväksyä asian tilaa, koska oma uskonto pynkelöitsee niin kovasti vastaan, mutta kun se ei vaan vaikuta matemaattiseen logiikkaan, joka asian osoittaa olevan toisin kuin ripulivajakki luulottelee itselleen.
<< Voiko ihminen enää tyhmempi olla? Jokainen järkevä ihminen tajuaa, että olemattomasta ei voi syntyä mitään, koska sitä ei ole olemassa. Niinpä jotakin on täytynyt olla aina olemassa, ja jos universumi on syntynyt, niin että sitä ei ollut olemassa ennen sen alkua, niin se on syntynyt jostakin sitä edeltävästä olevaisuudesta ja sen tapahtumista.
Tämä on itsestään selvää vähänkin järkevälle ihmiselle >>
Ei. Luulottelet nyt olevasi joku järkevä. Et kuitenkaan ole. Muista se koko ajan.
Järkevä ihminen luottaa matemaattiseen logiikkaan. Sait matemaattisen osoituksen nyt kieltämästäsi aiheesta. Kiellät siis matemaattisen logiikan tuossa vammailussasi. Etkä edes suostunut lukemaan todistetta. Jep, pistit silmälaput silmille kun olisi pitänyt katsoa ne todisteet, mitä nytkin peräänkuulutat. Hassua, eikö totta. Mutta niin kai sitä hihhulit aina tekee: sormet korviin ja silmät kiinni ja sitten huudetaan: "ei voi olla totta, koska uskon toisin".
Heh, ja jälleen siis näemme taas kerran kun hihhulivajakki lähtee karkuun keskustelusta. Kyykytettynä. Nöyryytettynä.
HAH !
Tietenkään kaiken syntymiseen ei voi olla muuta selitystä kuin ihmisen mielikuvituksessaan keksimä Jumala, joka loihti simpsalapim kaiken tyhjästä. Sehän on ihan loogista ja järkevää. Etenkin kun se Jumala yhä vaan on kadoksissa.
Johan oli korkkiruuvilogiikkaa:
"Onko todisteita sitä oletusta vastaan, että universumin olemassa olo on seurausta jostakin sellaisesta olevaisesta, jota kukaan ei tiedä tai tunne, ja jonka teoista tai olemuksesta on syntynyt universumi, ellei se sitten ole ollut aina olemassa?"
Todisteita täysin tuntemattomaa toimijaa kohtaa? Tämä on tyylipuhdas versio Russelin teekannusta.
Sitähän minäkin.
Miksi sitten jotkut kosmologit ja fyysikot uskovat universumin syntyneen jostakin sitä edeltävästä olevaisuudesta, jossa ei ole ollut aikaa eikä avaruutta, ja sitä kuvataan termeillä "ei mitään", "tyhjä" ja "säieteorian ulottuvuudet?
Näistä ei ole yhtä ainoaa havaintoa tai todistetta, joten miksi ihmeessä jotkut uskovat mielikuvituksellisia arvauksia tai pitävät niitä edes mahdollisena, kun Occamin partaveitsen pitäisi karsia ne pois samalla tavalla kuin jumaltarujen luomismyytit, jotka tiedetään saduiksi?