Suomi viettää Ruotsin hullun kuninkaan päivää 6.11. kautta Suomen. Koko Suomi liputtaa Ruotsin riistäjäkuninkaista pahinta eli Kustaa Adolfia joka vuosi 6.11. MIKSI?
Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Läsnä olivat myös mm. Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf sekä Reichswehrin päällikkö, kenraali K. v. Hammerstein-Equord.
Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla:
”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla”
Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.
Puheen loppu kuului:
”Vuosisadat kiitävät ohi ja katoavat, aika tasoittaa ja sovittaa. Hengen ja työn suurmiehet, jotka kerran ovat ohjanneet kansojen kohtaloita ja epäitsekkäästi uhrautuneet ylevien päämäärien puolesta, loistavat milloinkaan sammumattomien soihtujen tavoin pimeydessä, joka verhoaa ihmiskunnan pitkää tietä kohti henkistä kasvua ja täydellistymistä.
Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”
Puheen jälkeen Mannerheim laski Suomen Tasavallan presidentin ja hallituksen seppeleen.
(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)
Kuka vielä väittää, ettei Suomen alhainen väkiluku johtunut juuri Ruotsin loputtomista sodista pitkin eurooppaa! Siis voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä tuollaisesta, 300 000:n, aiemmin jopa sen allekin, väkiluvusta. Siellä on siis täytynyt olla käytännössä kaikki kynnelle kykenevät ja likimainkaan terveet miehet. Millaista riistoa. Vasta 1800 -luvun alkuvuosikymmenillä päästiin miljoonan asukkaan rajan yli. Ei ihme kun aina sanotaan Ruotsin sotineen viimeiseen suomalaiseen (vai itämaalaiseen=österland?) hakkapeliittaan ja sitten tehtiin kiireesti rauha.
Tuolta voit katsoa missä kaikkialla pitkin eurooppaa sodittiin:
Prikaatin perinnejoukot ovat runsaan 400 vuoden aikana käyneet noin 100 taistelua. Taisteluita, joihin Pohjan Prikaatin perinnejoukot ovat osallistuneet on listattuna taulukossa.
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
Viimeisen 200 vuoden aikana ei muuten ole kovin montaa taistelua käyty... paitsi 1941-1945
Näin siis vain Pohjan Prikaatin perinnejoukkojen taisteluiden osalta. Mitenkähän lienee muut joukot ja heidän taistelunsa?
Siis sotaan vietiin liki 10% KOKO väestöstä!
Olipa todellakin järkyttävää riistoimperialismia jo tuolloin. Kyllä oli Suomelle todellinen onnenpotku tuo Venäjän sota ja miehitys 1808-1809.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_väestö
Taatusti KAIKKI terveet, jos kohta sairaatkin, miespuoliset Itämaalaiset otettiin sotaan ja sinne ne taisivat jäädäkin euroopan hurmekentille. Ei ihme jos Suomen väkiluku nousi yli miljoonan VASTA 1810 -luvulla. Ruotsi imi Suomesta, tai paremminkin silloisesta Itämaasta, kaiken veren kuin mikäkin PUNKKI! Ja tyhmä Suomi juhlii Ruotsin riistäjäkuninkaista pahinta eli Kustaa Adolfia joka vuosi 6.11.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsalaisuuden_päivä
"Päivää vietetään kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivänä, joka on ollut merkittynä almanakkaan Kustaa Aadolfin nimipäiväksi jo 1600-luvulta lähtien. Hän kaatui Lützenin taistelussa vuonna 1632."
Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Läsnä olivat myös mm. Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf sekä Reichswehrin päällikkö, kenraali K. v. Hammerstein-Equord.
Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla:
”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla”
Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.
Puheen loppu kuului:
”Vuosisadat kiitävät ohi ja katoavat, aika tasoittaa ja sovittaa. Hengen ja työn suurmiehet, jotka kerran ovat ohjanneet kansojen kohtaloita ja epäitsekkäästi uhrautuneet ylevien päämäärien puolesta, loistavat milloinkaan sammumattomien soihtujen tavoin pimeydessä, joka verhoaa ihmiskunnan pitkää tietä kohti henkistä kasvua ja täydellistymistä.
Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”
Puheen jälkeen Mannerheim laski Suomen Tasavallan presidentin ja hallituksen seppeleen.
(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)
Kuka vielä väittää, ettei Suomen alhainen väkiluku johtunut juuri Ruotsin loputtomista sodista pitkin eurooppaa! Siis voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä tuollaisesta, 300 000:n, aiemmin jopa sen allekin, väkiluvusta. Siellä on siis täytynyt olla käytännössä kaikki kynnelle kykenevät ja likimainkaan terveet miehet. Millaista riistoa. Vasta 1800 -luvun alkuvuosikymmenillä päästiin miljoonan asukkaan rajan yli. Ei ihme kun aina sanotaan Ruotsin sotineen viimeiseen suomalaiseen (vai itämaalaiseen=österland?) hakkapeliittaan ja sitten tehtiin kiireesti rauha.
Tuolta voit katsoa missä kaikkialla pitkin eurooppaa sodittiin:
Prikaatin perinnejoukot ovat runsaan 400 vuoden aikana käyneet noin 100 taistelua. Taisteluita, joihin Pohjan Prikaatin perinnejoukot ovat osallistuneet on listattuna taulukossa.
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
Viimeisen 200 vuoden aikana ei muuten ole kovin montaa taistelua käyty... paitsi 1941-1945
Näin siis vain Pohjan Prikaatin perinnejoukkojen taisteluiden osalta. Mitenkähän lienee muut joukot ja heidän taistelunsa?
Siis sotaan vietiin liki 10% KOKO väestöstä!
Olipa todellakin järkyttävää riistoimperialismia jo tuolloin. Kyllä oli Suomelle todellinen onnenpotku tuo Venäjän sota ja miehitys 1808-1809.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_väestö
Taatusti KAIKKI terveet, jos kohta sairaatkin, miespuoliset Itämaalaiset otettiin sotaan ja sinne ne taisivat jäädäkin euroopan hurmekentille. Ei ihme jos Suomen väkiluku nousi yli miljoonan VASTA 1810 -luvulla. Ruotsi imi Suomesta, tai paremminkin silloisesta Itämaasta, kaiken veren kuin mikäkin PUNKKI! Ja tyhmä Suomi juhlii Ruotsin riistäjäkuninkaista pahinta eli Kustaa Adolfia joka vuosi 6.11.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsalaisuuden_päivä
"Päivää vietetään kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivänä, joka on ollut merkittynä almanakkaan Kustaa Aadolfin nimipäiväksi jo 1600-luvulta lähtien. Hän kaatui Lützenin taistelussa vuonna 1632."
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuinka somasti onkaan osattu valita tuo suomen ruotsalaisten merkkipäivä :-)
Kun tarkemmin ajattelee niin juuri tuon Kustaa II Adolfin päivän valinta ruotsalaisen menneisyyden muistamiseksi on omituisella tavalla oikeaan osunut.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_II_Aadolf
Tässä on sitä ruotsalaisuudenpäivän veristä teemaa kerrakseen: Sotaa, sotaa ja sotaa!
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
http://www.finnland.de/public/default.aspx?contentid=120505&contentlan=1&culture=fi-FI
"Suomen uhrit 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan suurin piirtein yhtä suuriksi kuin jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin: 50 000 – 60 000 mieheen. Suomi piti aseissa miesmäärää, joka tänään merkitsisi asukaslukuun suhteutettuna arviolta 200 000 – 300 000 sotilaan kenttäarmeijaa. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen."
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
”KAIKEN TÄMÄN JÄLKEEN SUOMI JUHLII VUOSITTAIN 6.11. TUON HULLUN KUNINKAAN Kustaa II Aadolf:in PÄIVÄÄ!”
Kuka juhlii, kuka ei. Ruotsinmieliset juhlivat.
Jotkut suomalaiset ovat innostuneet viettämään ruotsalaisuuden päivää kuin aidot Sverigedemokraatit Ruotsissa. Mikäs siinä, mutta saa sitä ihmetelläkin mitä juhlimista tässä on:
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita.
Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty." (HS 11.9.92.)
Ruotsalaiset ovat sivistäneet muutenkin suomalaisia innovaatioilla,jotka ennen ruotsalaisten maihinnousua olivat tuntemattomia täällä. Esimerkkeinä mainittakoon:
- teiliratas
- polttorovio
- mestauskirves
- hirsipuu
- jalkapuu
- aasin länget
- noitavainot
Hullun kuninkaan päivän juhlinta 6.11 on suomalaisten tapattajan juhlimista ja siksikin omituista. Kukas tällä Staliniakaan juhlisi?
” Kukas tällä Staliniakaan juhlisi?”
Stalinisti tietenkin! Palstalla löytyy heitäkin!
Entäs te hitlerin juhlijat ?
Sellaisia löytyy vain stallarin kuvitelmissa!
Juhlivatko suomenruotsalaiset ketään suomalaista merkkihenkilöä, ruotsalaisiako vain ? Kekkosta olisi enemmän syytä juhlia kuin suomalaiset sotiinsa vienyttä Ruotsin kuningasta.
En juhli ruotsalaisia ja yhtä vähän kaljupäätä!
Snellman oli syntynyt Tukholmassa.
Suomi maksaa ikuisesti sotalainojaan Ruotsiin, sillä Suomen valtio rahoittaa Hanasaaren propagandalaitoksen toiminnan taivaan tappiin vastineeksi Ruotsin myöntämien sotalainojen rippeiden akordista.
Voimavaroiltaan Suomi ei ollut siirtomaa vaan riistomaa. Siitä riistettiin hitaasti uusiutuva luonnonvara - miehet. Suomalaisia sotilaita menehtyi suurvalta-aikana toistasataatuhatta Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla. Näin pääsi käymään siitä huolimatta, että Kustaa II Adolf ja Kaarle XII eivät säästelleet riikinruotsalaisia tai ajatelleet nimenomaan suomalaisten rykmenttien joutavan Molokin kitaan.
Suurvaltasodissa liikkuivat valtaisat varallisuusarvot väärään suuntaan. Suomeen - siis ruotsinkieliselle herrasväellekään - niitä ei kasautunut. Kovin vähän on meillä nähtävyyksinä 1600-l700-luvuilla rakennettuja kanavia, satama-altaita, oikeustaloja, opinahjoja, palatseja, porvariskortteleita tai edes kivisiä kartanoita.
Savutupien nokinaamat tuottivat Suomessa tervan, jota laivastot välttämättä tarvitsivat maailman merillä. He eivät saaneet edes mahaansa täyteen strategisella tuotteellaan. Terva pysyi bulkkina ja vaati monen vuodenajan raadantaa. Poltto ei ollut "raukoilla rajoilla, poloisilla pohjan mailla" piristävää PK-yritteliäisyyttä vaan likipitäen pakkotyötä. Luontoistalous olisi pyörinyt omillaan, mutta verottaja kiristi rahaa. Sen hankkimiseen oli vain yksi keino. Epäreilun kaupan terva ei poikinut huikeaa lisäarvoa Suomen pikkukaupungeillekaan. Voitot kasasi Tukholmaan tervakomppania, kasvottoman merkantilismin väline.
Englannin ja Hollannin siirtomaavaltojen orjalaivat valeltiin Suomen tervalla ja piellä - kuvaannollisesti suomalaisten verellä ja hiellä. Eihän kukaan vakavissaan syytä meitä kolonialismista, jolla valkoisempi mies riisti Afrikkaa? Sen on pakko olla netissä kyhätty olkiukko.
Typerän vitsin mukaan "Riikinruotsalaiset sotasankarit" on maailman lyhin kirja. Tosipohjaisemmin voidaan todeta, että humanitaarisen avun suurmiehiä ei tule montaa mieleen. Suomessa edesmennä hujahti 1690-luvun nälänhädässä satatuhatta henkeä, neljännes väestöstä. Mietipä tätä lukua, jos mielestäsi monta sataa koronavainajaa, kymmenen prosentin työttömyys ja talouden supistuminen viidellä prosentilla ovat paha juttu!
Elvytyksen puute ei johtunut Tukholman kruunupäiden pirullisuudesta. Heikot sortuu elontiellä oli yleismaailmallista normaalimeininkiä kansallisuuksista riippumatta. Suomen viheliäisyyttä ei silti käy kiistäminen. Eliniässä, elintasossa, tekniikassa, raha-asioissa ja kansanterveydessä Ruotsin aika ei ollut kultakautta eikä edes kuparikautta. Vielä 1800-luvun alussa olivat inhimillisen kehityksen mittarit Suomessa paukkupakkasen puolella.
Yhtä lailla kuin maatalous kituutti hengenviljelys. Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin väliaikana oli hiljaista. Suomalaisesta kulttuurista ei huolinut puhua - eikä voinutkaan, kun kirjakielestä puuttuivat muun muassa sanat kirjallisuus, sivistys, tiede ja taide. Sanaton kansa ei kyennyt aineen ja hengen nousuun. Siihen tarvittiin 1800-luvun kansallinen herääminen, kielitaistelu ja fennomanian läpimurto - historiamme siunauksellisin ja totuudellisin käännekohta.
TEEMU KESKISARJA
Teemu Keskisarja on Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Helsingin yliopistossa.
Keskisarja katsoo, että Ruotsin vallan (vuoteen 1809) kriittinen tarkastelu on ollut vuosikymmeniä epäsuosiossa.
– Ruotsi kohteli Suomea vittumaisemmin kuin mikään Euroopan siirtomaavalta (alusmaitaan), täräyttää tutkija.
– Onko täysin unohtunut, ettei suomalainen ennen 1800-luvun loppua voinut käyttää suomea oikeudessa edes arkisissa perintö- ja lapsenruokkoasioissa?
Keskisarja uskaltaa rikkoa monia tabuja. Ensinnäkin hän uskaltaa puolustaa sotaan liittyvää orjakauppaa, koska se toimi erittäin inhimillistävänä tekijänä. Orjaa ei nimittäin kannata kiduttaa liikaa tai näännyttää hengiltä.
Toiseksi hän muistuttaa kuinka Ruotsin aikaan tavalliset talonpojat olivat pitkälti orjan asemassa. Ylipäätäänkin valtioiden historia on pelkkää orjuuden historiaa. Tässä mielessä sekä marxilainen että itävaltalainen koulukunta ovat täysin oikeassa. Ruotsin vallan aikainen ”oikeusvaltioajattelu” on pelkkä myytti, jolla puolustellaan Ruotsin riistohallintoa.
SOTAVÄENOTOT
Suomea suuresti rasittaneista sotaväenotoista on tietoja vasta 1610-luvulta, jolloin ruodutusluetteloita alettiin laatia järjestelmällisesti. Väenotto koski joka kymmenettä miestä, mutta käytännössä kruunu vaati ylimääräistä miehistöä.
Ruodut pyrittiin pitämään täysilukuisina, joten lyhytkin sota merkitsi uusia sotaväenottoja.
Suomen väestönkasvu pysähtyi 1500-luvun lopulla nuijasodan, muiden toistuvien sotien ja nälkävuosien takia, mutta silti Suomi asetti 1600-luvulla kaksin verroin enemmän sotilaita ja ratsumiehiä vakinaiseen palvelukseen. Suomalaiset tukivat yli 10 000 miehen vakinaisella sotavoimalla Ruotsin suurvalta-asemaa. Keskimäärin 400 000 hengen väestölle tämä oli raskas rasitus. Sotaväenotot yltivät raskaimpina vuosina 2 600—2 800 mieheen, kun vuosittain syntyi 5 000—6 000 poikalasta.
Kokonaistappiot 30-vuotisessa sodassa (1618—48) olivat noin 40 000 miestä. Muitakin sotia käytiin. Lisäksi tulevat ne kolminkertaiset armeijat, jotka“sankarikuningas” Kaarle XII kulutti, joten vuosien 1700—21 tappiot on arvioitu 60 000 mieheksi. Kun Suomen väliluku oli
vuonna 1695 noin 500 000 henkeä, se oli vuonna 1721 nälkävuosien, Suuren Pohjan sodan ja isovihan jälkeen enää 320 000 — menetetty Karjala mukaan lukien runsaat 400 000. Vuoden
1721 jälkeen Suomen asema parani, jos unohdetaan pikkuvihan aiheuttamat miehitystuhot, koska vuosien 1741—43 ja 1788—90 sodat käytiin osin ruotsinruotsalaisilla joukoilla.
,,,, Väenotto koski joka kymmenettä miestä, ,,,,,,,
Ensi alkuun otettiin tuo yksi. Mutta kun mies kaatui tai tuli muutoin kyvyttömäksi niin ruodun piti lähettää uusi mies tilalle. Suuren Pohjan sodan aikana otettiin ruoduista jopa 7 miestä eli kovaa se oli.
Mutta sota kesti niin kauan, että sen aikana ehti syntyä uusi sukupolvi. Vuosina 1716-18 otettiin palvelukseen miehiä, jotka olivat syntyneet sodan alkuvuosien aikana.
Ruotsalaiset alistivat ja sortivat suomalaisia aina itsenäisyyden ajoille asti.
Suomenkielikin sai viralllisen aseman vasta vuonna 1902.
Ruotsalaisuuden päivänä ei itse asiassa juhlita ketään yksittäistä henkilöä, vaan se on ruotsin kielen ja suomenruotsalaisen kulttuurin juhlapäivä. Tiedän kyllä, että jotkut saavat siitäkin näppylöitä, mutta sådant är livet!
Ruotsin+käymät+jatkuvat+sodat+esti+Suomen+väestönkehityksen+kasvun+jopa+satojen+vuosien+ajan!
Ruotsalaisuus ja ruotsin kieli ovat erottamaton osa suomalaisuutta. <3
Venäjän Ruotsilta sodassa voittama nk Suomi, eli lähinnä Turun hiippakunta mm joitakin pohjoisia lisäalueita, sai Venäjältä vielä lisää aluetta ja väestöä nk Vanhasta Suomesta 1812. Siitä siis näennäinen väestönkasvu.
Vanha Kymijoen raja on sittemmin valitettavasti vaipunut unhoon. Se oli kuitenkin aikanaan aivan järkevä kielipoliittinen raja. Uudellamaalla Ruotsin puolella tavallinen kansa puhui ruotsia ja Kymenlaaksossa Venäjän puolellla kansa puhui suomea.
Sinänsä on aivan oikea havainto, että esim 1700-luvulla kieli oli vähemmän tärkeä seikka kansakunnan identiteetissä kuin uskonto tai muu yhteiskuntajärjestys. Suomessa ja Ruotsissa elää tänäkin päivänä satoja tuhansia ihmisiä, jotka puhuvat sekä suomea että ruotsia, ja silti määrittelevät kansallisen identiteettinsä muilla tavoin .
@@ Vanha Kymijoen raja on sittemmin valitettavasti vaipunut unhoon. Se oli kuitenkin aikanaan aivan järkevä kielipoliittinen raja. @@
Oikea kieliraja oli jossain Kalix-joen seutuvilla eli Länsi-Pohjassa. Nyt raja vedettiin Torniojokeen. Ruotsi koetti häivyttää suomenkielen pelätessään Venäjän saattavan keksiä yhdistää halkaistun kielialueen. Muistoksi jäi 200 vuotta vanha murre eli "Meänkieli".
Miksi ja miten sota oikeasti loppui? No Ruotsi pelkäsi venäläisten marssivan Tukholmaan! Tätä ei mielellään kerrota Suomen Sotaa 1808-1809 koskevissa jutuissa. Suomen Sodasta kertovissa lehtijutuissa sanotaan yleensä vain osatotuus, vaikkapa näin, että Oulu vallattiin tai Kemi vallattiin tai jopa Torniokin sanotaan vallatuksi, MUTTA Uumajan valtauksesta EI puhuta mitään. Vieläpä vallattiin oikein kahteen kertaan! Katsokaahan karttaa... Silloin oltiinkin jo syvällä Ruotsissa. Ei ihme jos Ruotsi luopui lopultakin tuosta 600 vuotta ryöstämästään siirtomaasta, jonka se oli ominut imperialistisen ryöstön ja alistamisen kohteeksi. Tätä aluettahan Ruotsi jakoi mielivaltaisesti palkintotiluksina ja -kartanoina virkamiehilleen, maiden mukana seuranneiden maaorjien asemassa olleiden asukkaiden keralla. Kartoissa se esiintyy Itämaan nimellä ja tuo alue tunnetaan nykyisin Suomi -nimisenä valtiona. MITÄÄN SUOMEA EI tietenkään siihen aikaan ollutkaan, oli vain Österland.
Toinen sotavuosi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota
Maaliskuussa 1809 venäläiset joukot valtasivat Tornion ja miehittivät lyhyeksi aikaa Uumajan. Toukokuussa joukot jatkoivat marssiaan etelään, ja venäläiset valtasivat Uumajan uudelleen kesäkuussa 1809. Elokuussa 1809 venäläiset estivät Länsipohjassa ruotsalaisen maihinnousun, minkä jälkeen Ruotsi oli valmis rauhaan. Suomen sota päättyi 17. syyskuuta 1809 Haminan rauhaan. Ruotsi menetti kaikki itäiset maakuntansa, osan Länsipohjaa ja Ahvenanmaan. Raja vedettiin Tornionjokeen. Sodassa kuoli noin 20 000 suomalaista ja ruotsalaista sotilasta, valtaosa heistä erilaisiin sairauksiin.
Venäjä oli jo vuoden 1808 aikana julistanut Suomen pysyvästi osaksi itseään. Keisari Aleksanteri I kutsui valloitetun alueen asioita järjestämään Porvoon maapäivät, jotka alkoivat 28. maaliskuuta 1809, samana päivänä kuin Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf syöstiin vallasta.
Ruotsalaisilla oli kyllä jo huonot housuissaan:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Slaget_vid_Hörnefors
Vankastipa jo oltiinkin Uumajan lohkolla:
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=Hörnefors&btnG=Google-haku&meta=
Hörnefors kommundel ligger tre mil från Umeå centrum...
http://www.umea.se/samhallsservice/kommundelarochbyar/hornefors.4.bbd1b101a585d7048000171405.html
Det här är Hörnefors
Fram till 1974 var Hörnefors egen kommun som i samband med kommunreformen 1974 blev en del i Umeå kommun.
http://www.umea.se/omkommunen/faktaomumea/faktaomhornefors.4.bbd1b101a585d7048000171493.html
Hornefors, Sweden Page
Other names: Hörnefors
http://www.fallingrain.com/world/SW/23/Hornefors.html
Latitude 63.6333 Longitude 19.9000
Nearby airports: UME UMEA
Osassa Suomen kansaa on kummallinen alamaisuussyndrooma josta he eivät tunnu pääsevän millään eroon.
Notmssli pslkks kuninkssllr rli Jätgnillr 000 rutos Njotni bslrtuudillr buofrdds pslkks s :F
Ei kannattaisi juhlia, Ruotsin vallan aika on ollut surkeaa aikaa suomalaisille kaikkine sotineen.
Kannattaa pitää mielessä, että vaihtoehto Ruotsin osana olemiselle ei ollut itsenäisyys onnenmaa Utopiassa, vaan tilalla olisivat olleet joko tanskalaiset, saksalaiset, puolalaiset tai venäläiset isännät. Näiden kaikkien komennon kokeneet virolaiset muistelevatkin "hyvää Ruotsin aikaa".
Kyllä kaikki kuulijat tajusivat m-heimin puheen, että valehteleehan se niin että korvat heiluu.
Juhlikoot ruåttinkieliset niin paljon kuin huvittaa mutta en tajua miksi suomenkieliset juhlivat. Itkeä pitäisi, siitä nimittäin alkoi Suomen tuskien tie joka päättyi vasta 1809.