Nato on ajan kysymys, milloin me sitä tarvitsemme. Minun nähdäkseni tänään siihen ei ole tarvetta, mutta optio kannattaa pitää.
Jos sota uhkaa maatamme, niin optiota käytetään.
Tämä on mielestäni järkevä ja selkeä linja.
Jos sota uhkaa maatamme, niin optiota käytetään.
Tämä on mielestäni järkevä ja selkeä linja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos sota uhkaa maatamme, niin on liian myöhäistä liittyä Natoon. Tämän pitäisi olla kaikille selvää. Viimeistään pienen ajatusleikin jälkeen: Kuka uhkaa meitä sodalla ja miksi? Miten se on arvioinut voimasuhteet? Onko se laskenut meidän voivan saada apua? Haluaako Yhdysvallat pelata Suomen takia uhkapeliä ja lähettää apuvoimia yrittäen ennaltaehkäistä sodan, tai ehtisikö se edes tehdä sitä? Sillä varmasti on niin että jos aseellinen konflikti ehtisi syttyä, niin sitten merkittävää apua ei ainakaan heru enää mistään.
Natoon kuulumisen tärkein hyvä puoli olisi nimenomaan se ettei silloin sota kovin helposti voisi uhata maatamme.
Tällä hetkellä Suomen turvallisuus perustuu uskoakseni kahteen asiaan:
1. EU-jäsenyys ja EU-maiden sekä Venäjän keskinäinen taloudellinen riippuvuus
2. Se, että Venäjällä on tukevasti vallassa järkevältä vaikuttava ja hyviä kauppasuhteita ja talouskehitystä ilmeisesti arvostava Putin eikä joku muu/jotkut muut.
Liioitteluun ei kannata sortua. Miksi ostaisit tänään kotiisi hirveän määrän aseita, tai kotisi katolla tutka pyörii 24 tuntia. Luulotautiseksi voisi sanoa.
Toki nopea valmius on paikallaan ja sitä kannattaa kehittää monilla eri tasoilla. Esimerkkinä mainiten, niin reserviläisten fyysisestä ja henkisestä kunnosta huolehtiminen on osaltaan iskuvalmiutta.
Hermonsa menettäneet haluaa Nato sotilasliittoon. Minä nukun yöni rauhassa ilman Natoakin. Minulla on tahto, kunto ja tekniikka. Uskon ja luotan Suomen sotilasjohtoon maamme puolustamisessa.
Jos kutsu käy, niin silloin mennään.
Itse taas suhtaudun maamme johdon aivoituksiin liittoutumattomuuden ylläpitämisessä toisinaan hyvinkin skeptisesti, koska en luota tippaakaan Suomen kykyyn puolustautua yksin vakavasti otettavaa nykyaikaista sotilaallista uhkaa vastaan. Verrataan USA vs Irak. En ole itse perehtynyt sotateknologiaan, kalustoon tai strategioihin ym., vaan perustan tämän näkemykseni useista eri uutislähteistä kokoamiini tietoihin, tavalliseen maalaisjärkeen sekä lukemiini asiantuntijoiden mielipiteisiin.
Niinpä olen sitä mieltä, että itse asiassa ainoa ns. sotilaallinen pidäke suurhyökkäyksen varalta lienee se, että hyökkääjä joutuisi tappamaan niin paljon suomalaisia ja pommittamaan ison osan infrastruktuuria raunioiksi. Toisaalta kun katsoo miten esim. Venäjä on viimeksi kuluneen 10 vuoden aikana käyttäytynyt omia kansalaisiaan kohtaan Tshetsheniassa, ja käyttänyt omia asevelvollisiaan siellä, niin pitäisin mahdollisen hyökkääjän näkökulmasta sille hyökkäyksestä koituvia poliittisia ja taloudellisia seuraamuksia vähintäänkin yhtä merkittävinä ellei merkittävämpinäkin pidäkkeinä.
Tietysti tarpeeksi pahassa Euroopan laajuisessa tilanteessa kaikki nämä pidäkkeet menettävät merkitystään. Kaikeksi onneksi sellainen tilanne ei näytä lainkaan todennäköiseltä.
NATO oli sidottu aikaansa, siis todellakin se oli ajan kysymys. Menneen ajan.
Onko Suomen aluepuolustus ja satojentuhansien miesten reservikin mielestäsi aikaansa sidottu, menneen ajan juttu? Jos ei, niin miksi ei ja miksi Nato sitten sitä muka olisi?
Nykysodankäynnissä tosiaan aika epätodennäköistä, että tarvittaisiin mies jokaisen kuusen juurelle vartioon. Asevelvollisuusarmeija tulee häviämään, ainakin karsiutumaan. NATO on sille ehkä ensin vaihtoehto ja korvike, mutta pitkällä tähtäimellä häviävä ratkaisu.
Ihmiskunnan kehittyminen rauhaan on lopullinen tavoite. On oltava.