Ruotsinsuomalainen kirjallisuusbuumi (myös "ruotsinsuomalaisissa)

Tänään DN:ssä kulttuuritoimittaja Åsa Beckman arvioi Bianca Kronlöfin kirjaa "Brev till men". "Det hade kunnat bli jolmigt och manstillvänt – varför ta på sig att lösa deras problem? Men i stället blir hon en feministisk folkbildare som visserligen försöker förstå män, men också kräver lite jävla mod och civilkurage.". Tai oikeastaan hän kommentoi Aftonbladetin Kajsa Ekis Ekmanin kirja-arvostelua Kronlöfin kirjasta.
Olen mukana paikallisessa suomenkielisessä lukupiirissä; luemme ja kommentoimme kirjoja, suomenkielisä ja ruotsinkielisiä ja tällä hetkellä ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden teokset kasaantuvat vuoreksi yöpöydälleni.

Viimeiksi luettujen joukossa:Irja Olssonin kirja "Soldatens dotter" (mm. sotalapsista), Anna Takasen esikoisteos "Sörjen som blev", Susanna Alakosken kaksi viimeisintä "Bomollsängeln" (Pumpulienkeli) ja Londonflickan, joka ei ole vielä ilmestynyt suomeksi (olin läsnä Alakosken kirjailijatreffillä paikallisessa kirjastossa) ja kunnan kulttuuritoimen järjestämässä kirjamessussa meille paikallisille tai kuntaan jollain tapaa kuuluville kirjoittajille on varattu pöydät ja tilaisuus tuoda esille omaa tuotantoaan. Paikallinen ruotsinsuomalainen kändis on tietenkin Milka Hakkarainen, joka kirjoittaa dekkareita, uusin tulossa ulos helmikuussa, "Maa kauhein isien"

Suomenkielinen kirjallisuus ja ruotsinsuomalaisten panos ruotsalaiseen kirjallisuuteen on merkittävä osa maan kulttuurielämää.
Olemme tulleet ulos suomalaismetsistä ja siltojen alta :))

46

660

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sain juuri luetuksi Anna Takasen "Sinä olet suruni" kertomus sotalapsesta ja sotalapsen lapsesta.
      Alku oli hiukan paperinmakuista raportointia, sukuselvitystä ja pärjäämisen eetosta: näin elämässä selvitään jos on sitkeä ja isokokoinen, osaa kätkeä surunsa ja ikävänsä, ei näytä että sattuu. Ja kun vielä vierellä on heikompi, jonka lähtökodat ovat paremmat, mutta ei pärjää silti. Toisen heikkoudesta voi itse ponnistaa ja yletä.

      Kirja alkoi avautua kaikessa taidokkuudessaan kun kirjan Anna pääsi omaan elementtiinsä, draamaan ja tunne-elämän kuvaamiseen. Aikuinen sotalapsi Timo alkoi jo saada uskottavuutta ja isän ja tyttären vuorovaikuts, eri sukupuolien ja sukupolvien kuvaus oli tarkkanäköistä ja psykologisesti uskottavaa. Isä katsoi, että kun haava on arpeutunut, arpikudos todettu kestäväksi ja elämä suoritettu riittävän kunniakkaasti, se oli siinä.

      Nykytietämys katsoo, että ellei pysty/jaksa käsitellä omaa traumaansa, se siirtyy jonkun läheisen kannettavaksi, tässä tapauksessa tyttären, Annan. Veljeä Thomasta ei juuri teoksessa kuvata, kuten ei myöskään sisarpuolta Railia, jonka elämä päättyi junan alle. Myös Axelin, toisen kasvattilapsen problematiikka jäi avoimeksi, itse päättäen hänkin elämästä lähti. No. Kaikkea ei tietenkään voi yhteen kirjaan saada, ja sivujuonteitahan heidän kohtalonsa tietysti olivat.
      Synnyinmaan merkitys, ohuidenkin sukusiteiden lujuus, yhteyden löytämisen ilo ja ihmislapsen kestävyys vaikeissakin oloissa oli kirjan parasta antia, tietysti kielellisen taidokkuuden lisäksi, mikä puhkesi täyteen loistoonsa kirjan loppupuolella.

      Timo Takasen lähtö oli kuvattu niin kauniisti, niin suurella rakkaudella, että se kutsui lukijankin mukaan taikapiiriinsä kokemaan samaa; surijan avuttomuutta, sanojen riittämättömyyttä, surun syvyyttä.

      • Tuo Anna Takasen kirja, ruotsinkielisenä, onkin keskeinen aihe seuraavassa lukupiirissämme; saimme kirjastolta lahjaksi kirjan jota ei siis tarvi palauttaa.
        Kiitos palautteestasi, Demeter, siinä onkin minulle mietittävää kun luen kirjan vielä uudelleen ennen keskustelua.
        Keskeisenä näenkin siinä juuri sen teeman miten sodan trauma ja seuraukset siirtyvät sukupolvelta toiselle; Irja Olssonin dokuromaani "Soldatens dotter" käsittelee paljolti samaa teemaa, mutta syventyen enemmän sosiaaliseen perintöön ja tapahtumat on sijoitettu etupäässä Kemiin,


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Tuo Anna Takasen kirja, ruotsinkielisenä, onkin keskeinen aihe seuraavassa lukupiirissämme; saimme kirjastolta lahjaksi kirjan jota ei siis tarvi palauttaa.
        Kiitos palautteestasi, Demeter, siinä onkin minulle mietittävää kun luen kirjan vielä uudelleen ennen keskustelua.
        Keskeisenä näenkin siinä juuri sen teeman miten sodan trauma ja seuraukset siirtyvät sukupolvelta toiselle; Irja Olssonin dokuromaani "Soldatens dotter" käsittelee paljolti samaa teemaa, mutta syventyen enemmän sosiaaliseen perintöön ja tapahtumat on sijoitettu etupäässä Kemiin,

        Kerropa sitten muiden vaikutelmia tuosta Takasen kirjasta, Paloma. Minullehan kaikki tapahtuminen on tunnetapahtumista..)) Siksi arvioin kirjaa ensi sijassa sieltä, vaikka muut tasot voisivat yhtä hyvin olla tarkastelun kohteena.
        Takasen kirja piti kaikenkaikkiaan hyvin otteessaan ja vaikka alkuun vähän tökki se saattoi johtua lukijan rajoista..))
        Oletko päässyt "Pääskyissä" eteenpäin ? Ihmettelen, ettei Tervon kirja päässyt Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon, vaikka kriitikot ylistivät sitä enemmän kuin mitään.
        Nyt on Saision Passiota ylistetty. Saisio ei ole minun suosikkikirjailijani, palkittu Punainen erokirja minulla on, mutta ei se minuun isoa vaikutusta tehnyt. Liksomin aikaisempi, Hytti no 6 minulla myös on, mutta tuskin hankin tätä uutta Väylää.
        Eipä niitä heti kirjastosta saakaan.
        Eikös se teidän kirjallisuustapahtumakin ole kohta ? Siis se, jossa olet itsekin mukana ?


      • demeter1 kirjoitti:

        Kerropa sitten muiden vaikutelmia tuosta Takasen kirjasta, Paloma. Minullehan kaikki tapahtuminen on tunnetapahtumista..)) Siksi arvioin kirjaa ensi sijassa sieltä, vaikka muut tasot voisivat yhtä hyvin olla tarkastelun kohteena.
        Takasen kirja piti kaikenkaikkiaan hyvin otteessaan ja vaikka alkuun vähän tökki se saattoi johtua lukijan rajoista..))
        Oletko päässyt "Pääskyissä" eteenpäin ? Ihmettelen, ettei Tervon kirja päässyt Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon, vaikka kriitikot ylistivät sitä enemmän kuin mitään.
        Nyt on Saision Passiota ylistetty. Saisio ei ole minun suosikkikirjailijani, palkittu Punainen erokirja minulla on, mutta ei se minuun isoa vaikutusta tehnyt. Liksomin aikaisempi, Hytti no 6 minulla myös on, mutta tuskin hankin tätä uutta Väylää.
        Eipä niitä heti kirjastosta saakaan.
        Eikös se teidän kirjallisuustapahtumakin ole kohta ? Siis se, jossa olet itsekin mukana ?

        Meidän kirjamessut ovat 28 pvä, eli siis ensimmäisenä adventtina. Kulttuurisihteeri on ottanut yhteyttä ja nimeni on nyt mukana julisteessa ja pöytä varattu, olen ilmoittanut kaksi henkilöä, jos mies tulisi hetkeksi mukaan, tytär on myös tulossa kannustamaan ja tukemaan.
        ***
        "Pääskyt" on ollut hieman raskaslentoisia, olen sivulla 146 ja Martti Luther on juuri keskustellut Agricolan kanssa termeillä jotka ovat minun mielestäni aika liejuisia ja "keskiaikaisia". Muutenkin olen kamppaillut Tervon kielen kanssa kun en jaksa oikein usko että kansa puhui noin pelkistetysti joko riettaasti tai iljettävästi ja että rahvaanomaisuutta voisi sovittaa muutenkin siirtymävaiheessa suomenkielen kirjoitettuun asuun. Tai siinä kun piikojen ja renkien kielestä tuli salonkikelpoista. Hieman karkeaa ja kärjistettyä.
        Yritän lukea kirjan loppuun ensi viikon aikana ja sitten vielä jossain vaiheessa palaan Anna Takaseen. Ensivaikutelmani oli että se oli jonkinlainen autoterapiakirja, jossa hän käsittelee omia traumojaan siitä kun isä oli sotalapsi ja isoisä sodassa, mutta aloin miettimään hänen isänsä kuolemaan liittyvää osuutta ja se oli todellakin hellyttävän kaunista ja lämmintä tarinaa.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Meidän kirjamessut ovat 28 pvä, eli siis ensimmäisenä adventtina. Kulttuurisihteeri on ottanut yhteyttä ja nimeni on nyt mukana julisteessa ja pöytä varattu, olen ilmoittanut kaksi henkilöä, jos mies tulisi hetkeksi mukaan, tytär on myös tulossa kannustamaan ja tukemaan.
        ***
        "Pääskyt" on ollut hieman raskaslentoisia, olen sivulla 146 ja Martti Luther on juuri keskustellut Agricolan kanssa termeillä jotka ovat minun mielestäni aika liejuisia ja "keskiaikaisia". Muutenkin olen kamppaillut Tervon kielen kanssa kun en jaksa oikein usko että kansa puhui noin pelkistetysti joko riettaasti tai iljettävästi ja että rahvaanomaisuutta voisi sovittaa muutenkin siirtymävaiheessa suomenkielen kirjoitettuun asuun. Tai siinä kun piikojen ja renkien kielestä tuli salonkikelpoista. Hieman karkeaa ja kärjistettyä.
        Yritän lukea kirjan loppuun ensi viikon aikana ja sitten vielä jossain vaiheessa palaan Anna Takaseen. Ensivaikutelmani oli että se oli jonkinlainen autoterapiakirja, jossa hän käsittelee omia traumojaan siitä kun isä oli sotalapsi ja isoisä sodassa, mutta aloin miettimään hänen isänsä kuolemaan liittyvää osuutta ja se oli todellakin hellyttävän kaunista ja lämmintä tarinaa.

        Hieno tapahtuma varmasti, Paloma. Olla mukana edistamässä ruotsinsuomalaista kulttuuria, globaaleilla höysteillä.
        Tuo se teki tiukkaa minullakin, kaiken riettauden kuvaus ja tietysti Agricolan sovittaminen niihin puitteisiin. Aika raadollista ihmiskuvauksta ja kuten sanoin, täytyy olla tyytyväinen nykyisen sivistyksen tilaan, on se meitä nyt melkoisesti auttanut nostamaan siveellistä tasoamme..))


    • Anonyymi

      Edellä kuvattu ruotsinkielinen kirjallusuus ei ole ruotsinsuomalaista, vaan ruotsinruotsalaista.
      Kyseiset kirjoittajat voivat olla kyllä suomalaista ja suomenkielistä alkuperää. Se ei kuitenkaan, enenpää kuin kuvauksen aihepiirikään tee siitä suomalaista .

      • Kaikki kuvaamani kirjat ja kirjailijat edustavat ruotsinsuomalaista antia ja panosta pohjoismaiseen kirjallisuuteen. He kirjoittavat ruotsiksi, joka on Suomen toinen virallinen kieli, koska kirjailijan on aina parasta kirjoittaa sitä kieltä millä hän ilmaisee itseään luontevimmin. En ole kenenkään passeja tutkinut, mutta joillakin (ei välttämättä mainituilla) on varmasti kaksoiskansalaisuuskin ja ainakin Alakoski kertoo blogissaan olevansa usein Suomessa. He määrittelevät itse itsensä "ruotsinsuomalaisiksi" ja sillä ei ole mitään merkitystä, mikä heidän kansallisuutensa on. Se miikä heidän kulttuuri-identiteettinsä on merkitsee ja sen he määrittelevät itse,


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kaikki kuvaamani kirjat ja kirjailijat edustavat ruotsinsuomalaista antia ja panosta pohjoismaiseen kirjallisuuteen. He kirjoittavat ruotsiksi, joka on Suomen toinen virallinen kieli, koska kirjailijan on aina parasta kirjoittaa sitä kieltä millä hän ilmaisee itseään luontevimmin. En ole kenenkään passeja tutkinut, mutta joillakin (ei välttämättä mainituilla) on varmasti kaksoiskansalaisuuskin ja ainakin Alakoski kertoo blogissaan olevansa usein Suomessa. He määrittelevät itse itsensä "ruotsinsuomalaisiksi" ja sillä ei ole mitään merkitystä, mikä heidän kansallisuutensa on. Se miikä heidän kulttuuri-identiteettinsä on merkitsee ja sen he määrittelevät itse,

        Miksi sinä määrittelet itsesi?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sinä määrittelet itsesi?

        Minun identiteettini on ulkosuomalainen.
        Tällä hetkellä ja pitkän Ruotsissa asumisen jälkeen saattaa olla että olen lähentymässä ruotsinsuomalaista kulttuuria, etenkin kun edustan kirjamessuilla vähemmistökieltä.


    • Anonyymi

      Ploman provo = suorujen kehuminen
      ontuu koska joku muka kirjoittaa muumiruotsilla sen takia että muumiruotsi on virallinen kieli ja lässyn lässyn

      Muumiruotsi ei ole kieli ollenkaan vaan Rkp: n ansaintakeino jonka asemasta on päästävä

      Suomalsisen opiskelema ruotsi ei virallidesti kelpaa mihinkään
      siis normaali laudatur pitkässä ruotsissa

      ei kelpas oikeaan ruotsinkieliseen virkaan vaan kyseessä on ansaintalogiikka Rkp- läisille varattuihin etuihin

      • Suomenruotsalaisten joukossa on paljon hyviä kirjailijoita, arvostettuja lahden molemmin puolin.
        Minä kirjoitin aikanaan, 54 vuotta sitten, cum lauden ruotsista, yllätykseksini. Olin aina inhonnut ruotsia. Seuraavan kerran kun edes kuulin ruotsia oli v. 1987 ja koska olin lukenut Suomessa ruotsia ja minulla oli siitä todistus, niin pääsin opiskelemaan opettajakorkeaan Tukholmassa ilman ruotsinkielen osaamisen vaatimusta. Minulle sanottiin vain että kyllä se nopeasti palaa mieleen ja niinhän se tekikin. En kylläkään osannut viittä sanaa ruotsia että olisin pystynyt muodostamaan edes lauseen sillä hetkellä.


    • Anonyymi

      Jos edellä kuvattu ruotsinkielinen kirjallisuus on edellä mainituin perustein Ruotsissa julkaistua suomalaista kirjallisuutta, niin samalla perusteella Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen olisi egyptiläistä kirjallisuutta.

      • Anonyymi

        Jos Mika Waltari olisi ollut egyptiläinen, Suomessa asuva kirjailija joka kirjoitti Sinuhen arabiaksi, niin sitten voisi sanoa noin.
        Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on ruotsinsuomalaisten kirjoittamaa, oli kieli mikä tahansa.
        PM


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos Mika Waltari olisi ollut egyptiläinen, Suomessa asuva kirjailija joka kirjoitti Sinuhen arabiaksi, niin sitten voisi sanoa noin.
        Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on ruotsinsuomalaisten kirjoittamaa, oli kieli mikä tahansa.
        PM

        Mutta jos Mika olisikin ollut Kiinalainen, joka Suomessa olisi kirjoittanut Sinuhen ruotsiksi, niin mitä siitä voisi sanoa?


    • Anonyymi

      Jos kyseiset suomalaisperäiset kirjailìjat olisivat kuvanneet ruotsinkielisissä teoksissaan jotakin muuta kuin suomalaista todellisuutta, olisivatko heidän kirjalliset ajkaansaannoksensa olleet sii huolimatta osa ruotsinsuomalaista kirjallisuutta?

      • Kysyt liian vaikeita.
        Keskustelimme eilen illalla lukupiirissä Anna Takasesta ja me tulimme siihen lopputulokseen että Anna Takanen kuuluu tähän Ruotsissa syntyneeseen, suomalaistaustaiseen sukupolveen, jonka kulttuuri-identiteetti voi olla vaikeasti määriteltävä: itse hän varmaan kokee itsensä ensisijaisesti ruotsalaiseksi, mutta hänet valittiin juuri vuoden ruotsalaissuomalaiseksi, joten kai hänen tuotantoaan voi pitää esimerkkinä siitä miten elinvoimainen ja monimuotoinen ruotsinsuomalainen kulttuuri, kirjallisuus mukaanluettuna, on täällä.
        En tietenkään väitä, että hän olisi ensimmäinen, paras tai edes suosituin suomalaistaustaisista kirjailijoista, itse pidän enemmän Alakosken uudesta tuotannosta kielellisesti ja aiheiltaan, mutta Takanen on ollut paljon tapeetilla viime aikoina.
        Mielestäni kirjallisuus voi hyvinkin olla osa ruotsinsuomalaista kulttuuria jos kirjailijalla on suomalainen tausta, vaikka se olisikin parin sukupolven takaa, olipa aihe mikä tahansa ja olipa kieli mikä tahansa.


      • Anonyymi

        Tietysti ano 6:49. Ei se aiheesta riippuvaista ole.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kysyt liian vaikeita.
        Keskustelimme eilen illalla lukupiirissä Anna Takasesta ja me tulimme siihen lopputulokseen että Anna Takanen kuuluu tähän Ruotsissa syntyneeseen, suomalaistaustaiseen sukupolveen, jonka kulttuuri-identiteetti voi olla vaikeasti määriteltävä: itse hän varmaan kokee itsensä ensisijaisesti ruotsalaiseksi, mutta hänet valittiin juuri vuoden ruotsalaissuomalaiseksi, joten kai hänen tuotantoaan voi pitää esimerkkinä siitä miten elinvoimainen ja monimuotoinen ruotsinsuomalainen kulttuuri, kirjallisuus mukaanluettuna, on täällä.
        En tietenkään väitä, että hän olisi ensimmäinen, paras tai edes suosituin suomalaistaustaisista kirjailijoista, itse pidän enemmän Alakosken uudesta tuotannosta kielellisesti ja aiheiltaan, mutta Takanen on ollut paljon tapeetilla viime aikoina.
        Mielestäni kirjallisuus voi hyvinkin olla osa ruotsinsuomalaista kulttuuria jos kirjailijalla on suomalainen tausta, vaikka se olisikin parin sukupolven takaa, olipa aihe mikä tahansa ja olipa kieli mikä tahansa.

        ".....suomalaistaustaiseen sukupolveen, jonka kulttuuri-identiteetti voi olla vaikeasti määriteltävä"
        Miksi muitten ihmisten pitäisi määritellä jonkun ihmisen kulttuuri-identiteetti ?
        Identiteetti on ihmisen oma asia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        ".....suomalaistaustaiseen sukupolveen, jonka kulttuuri-identiteetti voi olla vaikeasti määriteltävä"
        Miksi muitten ihmisten pitäisi määritellä jonkun ihmisen kulttuuri-identiteetti ?
        Identiteetti on ihmisen oma asia.

        Olen samaa mieltä. Kysymys Takasen kulttuuri-identiteetistä heräsi kun hänet valittiin vuoden ruotsinsuomalaiseksi, joka markeeraa selvästi sen että hänen katsotaan kuuluvan kulttuuri-identiteetissään ruotsinsuomalaiseksi. Takanen otti vastaan tämän nimityksen mielellään.
        Eräs hyvin tuntemani henkilö, jonka molemmat vanhemmat ovat syntyperäisiä suomalaisia, mutta asuvat rajan tällä puolella määrittelee itsensä "biologisesti suomalaiseksi, kulttuurisesti ruotsalaiseksi".
        Miksi asia yleensäkään herättää polemiikkia on yli minun ymmärrykseni.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olen samaa mieltä. Kysymys Takasen kulttuuri-identiteetistä heräsi kun hänet valittiin vuoden ruotsinsuomalaiseksi, joka markeeraa selvästi sen että hänen katsotaan kuuluvan kulttuuri-identiteetissään ruotsinsuomalaiseksi. Takanen otti vastaan tämän nimityksen mielellään.
        Eräs hyvin tuntemani henkilö, jonka molemmat vanhemmat ovat syntyperäisiä suomalaisia, mutta asuvat rajan tällä puolella määrittelee itsensä "biologisesti suomalaiseksi, kulttuurisesti ruotsalaiseksi".
        Miksi asia yleensäkään herättää polemiikkia on yli minun ymmärrykseni.

        Sinä sanoit lopettavasi palstakirjoittelun. Eikö omatuntosi soimaa kun valehtelet koko ajan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä sanoit lopettavasi palstakirjoittelun. Eikö omatuntosi soimaa kun valehtelet koko ajan?

        Jospa sinä pysyisit poissa palstoilta!

        Pirre


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä sanoit lopettavasi palstakirjoittelun. Eikö omatuntosi soimaa kun valehtelet koko ajan?

        Kirjoitan jos on asiaa,
        PM


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kirjoitan jos on asiaa,
        PM

        PM?
        Onko se posti merkki?


      • Anonyymi

    • Minusta on mielenkiintoista kuulla tuosta ruotsinsuomalaisuuden nykytilasta, heidän asemastaan kantaväestön ja muiden "ulkoruotsalaisten" keskuudessa.

      Kun itse olin Ruotsissa, 60-luvulla, sinne mentiin pakoon työttömyyttä Suomessa, tekemään niitä töitä, joita ruotsalaiset eivät tahtoneet tehdä - kuten myös meillä maahanmuuttajat nyt tekevät. Ruotsiin mentiin lakki kourassa eikä tullut mieleenkään vaatia mitään erityispalveluja, riitti, että saatiin töitä ja tultiin (riittävän) hyvin kohdelluiksi.
      Mitään syrjintää en itse koskaan kokenut, vaikka lehdet silloinkin kirkuivat otsikoita:"en finne igen". Eli itsestä oli kaikki silloinkin kiinni. Koin kuitenkin ruotsalaisen kulttuurin tietyllä tavalla pintapuolisena ja palasin Suomeen parin vuoden oleskelun jälkeen.
      Vanhin veljeni jäi Ruosiin, menestyi siellä, mutta Suomi on hänelle edelleen se alkukoti, jossa hänen juurensa ovat. Hänen lapsensa ovat jo Ruotsin kansalaisia.

      • Anonyymi

        Juuri niinkuin Suomessakin, Suomensomalien alkukoti on myös Somaliassa, jossa heidänkin juurensa ovat, ja lapsensa ovat Suomen kansalaisia.


      • Anonyymi

        Ruotsiin mentiin töihin 60-70-luvulla. Ei oltu pakolaisia. mutta Suomessa
        ent. pakolaiset/ nyk. maahanmuuttajat tekevät niitäkin töitä, jotka eivät suomalaisille kelpaa.
        Pakolaisstatuksella ei vielä ole lupa tehdä töitä. Pitää odottaa viranomaiskäsittelyn tuloksia
        saadakseen oleskelu- ja työluvan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri niinkuin Suomessakin, Suomensomalien alkukoti on myös Somaliassa, jossa heidänkin juurensa ovat, ja lapsensa ovat Suomen kansalaisia.

        Jos on syntynyt Suomessa, ei ole Somali ollenkaan, on ihan vaan yksinkertaisesti suomalainen ja muita juuria on turha yrittää puoliväkisin rakentaa. Jos tuollainen juurikysymys sitten riittävän vakavaksi vedetään päädytäänkin kysymään niistä ihmisen alkujuurista. Nykyisen tietämyksen ja tieteen laajan yhteisymmärryksen mukaan ne juuret ovat jossain Afrikassa, eivät ehkä todennäköisimmin kuitenkaan nykyisen Somalian alueella.


      • """ sinne mentiin pakoon työttömyyttä Suomessa, tekemään niitä töitä, joita ruotsalaiset eivät tahtoneet tehdä """

        Taitaa olla pelkkä alemmuudentuntoinen myytti tuo.
        Joka työpaikassani täällä on ollut sekä suomalaisia että ruotsalaisia tekemässä ihan samoja työtehtäviä rinnakkain.
        Mutta sehän on selvää, että kielitaidottomat suomalaiset ohjattiin 60-70 luvulla aluksi enimmäkseen teollisuuteen töihin, minne kipeästi tarvittiin työvoimaa (enemmän kuin ruotsalaisia riitti) ja missä ei kielitaito ollut välttämätöntä.

        Suomessa (niinkuin täälläkin) taas hanttihommiin nykyisin ohjataan kielitaidottomia maahanmuuttajia ja joita työnantaja ottaa mielellään, mieluummin kuin kantaväestöä, koska saa niitä halvenmmalla kuin kantaväestöä siitä syystä, että työnantajille maksetaan, kun ottavat vaikeasti työllistettäviä töihinsä.


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        """ sinne mentiin pakoon työttömyyttä Suomessa, tekemään niitä töitä, joita ruotsalaiset eivät tahtoneet tehdä """

        Taitaa olla pelkkä alemmuudentuntoinen myytti tuo.
        Joka työpaikassani täällä on ollut sekä suomalaisia että ruotsalaisia tekemässä ihan samoja työtehtäviä rinnakkain.
        Mutta sehän on selvää, että kielitaidottomat suomalaiset ohjattiin 60-70 luvulla aluksi enimmäkseen teollisuuteen töihin, minne kipeästi tarvittiin työvoimaa (enemmän kuin ruotsalaisia riitti) ja missä ei kielitaito ollut välttämätöntä.

        Suomessa (niinkuin täälläkin) taas hanttihommiin nykyisin ohjataan kielitaidottomia maahanmuuttajia ja joita työnantaja ottaa mielellään, mieluummin kuin kantaväestöä, koska saa niitä halvenmmalla kuin kantaväestöä siitä syystä, että työnantajille maksetaan, kun ottavat vaikeasti työllistettäviä töihinsä.

        Saattaa olla näin, Tellukka. Että kielitaito ratkaisi. Minäkin pääsin sen turvin pankkineidiksi ja ruotsalaiseen naistenlehteen töihin. Siellä tuntemani suomalaiset olivat kuitenkin noissa hanttihommissa, ehkä eivät jaksaneet/halunneet ponnistella kielitaidon eteen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Saattaa olla näin, Tellukka. Että kielitaito ratkaisi. Minäkin pääsin sen turvin pankkineidiksi ja ruotsalaiseen naistenlehteen töihin. Siellä tuntemani suomalaiset olivat kuitenkin noissa hanttihommissa, ehkä eivät jaksaneet/halunneet ponnistella kielitaidon eteen.

        Tuo, 17.36 An oli siis minun vastaus...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Saattaa olla näin, Tellukka. Että kielitaito ratkaisi. Minäkin pääsin sen turvin pankkineidiksi ja ruotsalaiseen naistenlehteen töihin. Siellä tuntemani suomalaiset olivat kuitenkin noissa hanttihommissa, ehkä eivät jaksaneet/halunneet ponnistella kielitaidon eteen.

        Minäkin tulin Ruotsiin täysin vailla ruotsinkielen taitoa. Onnekseni kuitenkin minulla oli koulutus alalle jossa oli puutetta työvoimasta ja ensimmäinenkin työpaikkani oli koulutustani vastaava, mutta luin kuitenkin kohta heti tuloni jälkeen itselleni Ruotsin vastaavan tutkinnon. Varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa on varsin suuri prosentti suomalaistaustaisia ja opettajaseminaarissa oli ryhmässämme (40 kpl) ainakin viisi-kuusi suomalaistaustaista ja suomenkielistä lastenhoitajaa jatkokoulutuksessa esikoulunopettajiksi. Tässäkin oli kielen osaaminen se kynnys, että he olivat uskaltautuneet jatkokoulutukseen. Minä olin ainoa täysin kieltä osaamaton koulutuksen alkuvaiheessa ja jouduin jopa esittelemään itseni ryhmälle englanniksi. Vuotta myöhemmin kun valmistuin, puhuin jo varsin auttavasti ruotsia.
        Kaikissa kouluissa ja esikouluissa joissa olen työskennellyt täällä on ollut suomalaisia siivoajina. On ollut muitakin maahanmuuttajataustaisia, mutta suomalaisia siivousfirmojakin ja kunnan palveluksessa olevia suomalaisia siivoajia. Eipä montaa kantaruotsalaista ole luuttua heiluttanut koulujen käytävillä.

        Faktaa tuo suuri suomalainen maahanmuuttoaalto tänne 50-60-70 luvulla on; Ruotsin teollisuus tarvitsi huutavasti työväkeä ja tänne tuotiin kielitaidotonta ja vähänkoulutettua väkeä ensin teko- sittemmin metalli,- auto, liukuhihna jne. muihin teollisuuksiin ja heiltä ei pyydetty muuta kuin kaksi tervettä kättä ja kroppaa joka jaksoi tehdä työtä. Suomesta tänne muutti (kuten kaikki tietävät). Suomen väkiluku jopa laski tiettyinä vuosina tämän siirtolaisuuden takia.

        "Puolukan poimintaa Ounasvaaralla. Se oli kaikki, mitä Rovaniemen työvoimatoimistolla oli tarjota armeijasta vapautuneelle 21-vuotiaalle nuorukaiselle syksyllä 1969."
        https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/historia/suomalaiset-siirtolaiset-muuttivat-tyon-perassa-ruotsiin/

        Suurin muuttovuosi taisi olla v. 70, kun yli 40 000 suomalaista muutti töihin Ruotsiin ja heiltä ei vaadittu mitään, paitsi olla työpaikalla päivän tai kahden sisällä. Ei kielitaitoa, ei koulutusta. Suomalaisten lisäksi tänne muutti myös muualta Euroopasta paljon työkykyistä väkeä. Jos oli kielitaitoa, pääsi heti eteenpäin työelämässä ja suomalaisilla oli hyvä maine ahkerina ja tunnollisina työntekijöinä.

        Minun muuttoni tänne oli aivan eri syistä ja ajat olivat muuttuneet: maahanmuuttoa tänne Suomesta oli enää vain n. 5000 henkilöä vuodessa ja heistäkin monet olivat tulleet vain opiskelemaan. Suuressa muuttoaallossa tänne tulleet olivat onnistuneet hyvin täällä: he olivat vaurastuneet, kouluttaneet lapsensa ja vaikka aina osa palasi Suomeen ja usein sitten vielä takaisin, niin heidän asemansa oli täysin verrattavissa kantaruotsalaisiin ja kulttuuritoiminta oli vieläkin vilkasta. Olimme jo ylimmällä rapulla siirtolaisushierarkiasta: Suomesta tuli kulttuurihenkilöitä, kapellimestareita, muusikkoja ja laulajia tänne, ei enää köyhyyttä ja työttömyyttä pakenevia pohjoisen asukkaita. Suomalaisuus ei enää ollut mikään häpeä ja suomalaistaustaisten itsetunto oli vahva ja on edelleenkin.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Minäkin tulin Ruotsiin täysin vailla ruotsinkielen taitoa. Onnekseni kuitenkin minulla oli koulutus alalle jossa oli puutetta työvoimasta ja ensimmäinenkin työpaikkani oli koulutustani vastaava, mutta luin kuitenkin kohta heti tuloni jälkeen itselleni Ruotsin vastaavan tutkinnon. Varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa on varsin suuri prosentti suomalaistaustaisia ja opettajaseminaarissa oli ryhmässämme (40 kpl) ainakin viisi-kuusi suomalaistaustaista ja suomenkielistä lastenhoitajaa jatkokoulutuksessa esikoulunopettajiksi. Tässäkin oli kielen osaaminen se kynnys, että he olivat uskaltautuneet jatkokoulutukseen. Minä olin ainoa täysin kieltä osaamaton koulutuksen alkuvaiheessa ja jouduin jopa esittelemään itseni ryhmälle englanniksi. Vuotta myöhemmin kun valmistuin, puhuin jo varsin auttavasti ruotsia.
        Kaikissa kouluissa ja esikouluissa joissa olen työskennellyt täällä on ollut suomalaisia siivoajina. On ollut muitakin maahanmuuttajataustaisia, mutta suomalaisia siivousfirmojakin ja kunnan palveluksessa olevia suomalaisia siivoajia. Eipä montaa kantaruotsalaista ole luuttua heiluttanut koulujen käytävillä.

        Faktaa tuo suuri suomalainen maahanmuuttoaalto tänne 50-60-70 luvulla on; Ruotsin teollisuus tarvitsi huutavasti työväkeä ja tänne tuotiin kielitaidotonta ja vähänkoulutettua väkeä ensin teko- sittemmin metalli,- auto, liukuhihna jne. muihin teollisuuksiin ja heiltä ei pyydetty muuta kuin kaksi tervettä kättä ja kroppaa joka jaksoi tehdä työtä. Suomesta tänne muutti (kuten kaikki tietävät). Suomen väkiluku jopa laski tiettyinä vuosina tämän siirtolaisuuden takia.

        "Puolukan poimintaa Ounasvaaralla. Se oli kaikki, mitä Rovaniemen työvoimatoimistolla oli tarjota armeijasta vapautuneelle 21-vuotiaalle nuorukaiselle syksyllä 1969."
        https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/historia/suomalaiset-siirtolaiset-muuttivat-tyon-perassa-ruotsiin/

        Suurin muuttovuosi taisi olla v. 70, kun yli 40 000 suomalaista muutti töihin Ruotsiin ja heiltä ei vaadittu mitään, paitsi olla työpaikalla päivän tai kahden sisällä. Ei kielitaitoa, ei koulutusta. Suomalaisten lisäksi tänne muutti myös muualta Euroopasta paljon työkykyistä väkeä. Jos oli kielitaitoa, pääsi heti eteenpäin työelämässä ja suomalaisilla oli hyvä maine ahkerina ja tunnollisina työntekijöinä.

        Minun muuttoni tänne oli aivan eri syistä ja ajat olivat muuttuneet: maahanmuuttoa tänne Suomesta oli enää vain n. 5000 henkilöä vuodessa ja heistäkin monet olivat tulleet vain opiskelemaan. Suuressa muuttoaallossa tänne tulleet olivat onnistuneet hyvin täällä: he olivat vaurastuneet, kouluttaneet lapsensa ja vaikka aina osa palasi Suomeen ja usein sitten vielä takaisin, niin heidän asemansa oli täysin verrattavissa kantaruotsalaisiin ja kulttuuritoiminta oli vieläkin vilkasta. Olimme jo ylimmällä rapulla siirtolaisushierarkiasta: Suomesta tuli kulttuurihenkilöitä, kapellimestareita, muusikkoja ja laulajia tänne, ei enää köyhyyttä ja työttömyyttä pakenevia pohjoisen asukkaita. Suomalaisuus ei enää ollut mikään häpeä ja suomalaistaustaisten itsetunto oli vahva ja on edelleenkin.

        """ Eipä montaa kantaruotsalaista ole luuttua heiluttanut koulujen käytävillä."""

        En tiedä koulujen käytävistä, mutta ainakin konttorisiivouksessa oli silloin (-97), kun siivoojaksi aloin, suurin osa ihan "rupiruotsalaisia" ja "supisuomalaisia", tasaisen paljon kumpiakin.
        Sitten tuli musta muotiin, kun työnantajille alettiin maksamaan vaikeastityöllistettävien palkkaamisesta.

        """Suomalaisten lisäksi tänne muutti myös muualta Euroopasta paljon työkykyistä väkeä."""
        Muuttihan niitä, kun yritykset kävivät värväämässä niitä ja bussilasteittain hakemassa paikan päältä muualta Euroopasta, ainakin tänne meille päin enimmäkseen Italiasta ja entisestä Jugoslaviasta. Kova työvoimapula kun oli Ruotsilla silloin. Silloin oli vielä paljon teollisuutta täällä, kunnes vähitellen siirrettiin teollisuuslaitos toisensa jälkeen Aasiaan (ja ilmasto parani).


      • Tellukka kirjoitti:

        """ Eipä montaa kantaruotsalaista ole luuttua heiluttanut koulujen käytävillä."""

        En tiedä koulujen käytävistä, mutta ainakin konttorisiivouksessa oli silloin (-97), kun siivoojaksi aloin, suurin osa ihan "rupiruotsalaisia" ja "supisuomalaisia", tasaisen paljon kumpiakin.
        Sitten tuli musta muotiin, kun työnantajille alettiin maksamaan vaikeastityöllistettävien palkkaamisesta.

        """Suomalaisten lisäksi tänne muutti myös muualta Euroopasta paljon työkykyistä väkeä."""
        Muuttihan niitä, kun yritykset kävivät värväämässä niitä ja bussilasteittain hakemassa paikan päältä muualta Euroopasta, ainakin tänne meille päin enimmäkseen Italiasta ja entisestä Jugoslaviasta. Kova työvoimapula kun oli Ruotsilla silloin. Silloin oli vielä paljon teollisuutta täällä, kunnes vähitellen siirrettiin teollisuuslaitos toisensa jälkeen Aasiaan (ja ilmasto parani).

        Tämähän on lähihistoriaa ja jokainen kertoo "markkinoista sen mukaan miten heillä itsellään siellä meni" sanoo yksi ystäväni.
        Minun työkokemukseni on samalta alueelta, Tukholmanpohjoispuolen kunnista, lähinnä vain Sigtunan kunnasta ja eipä muistu mieleen että olisiollut ruotsalaisia siivoamassa juuri niissä päiväkodeissa tai kouluissa joissa olen työskennellyt.
        Suomalaisia siivoajia ja siivousfirmoja oli kyllä ja minä jopa opetin heidän lapsiaan esikoululuokalla, silloin sitä kutsuttiin kuusivuotistoiminnaksi, ja yhteistyö sujui kitkattomasti.
        Nyt minua kiinnostaisi nähdä miten nuo Romanian mustalaiset jotka kerjäävät saisi motivoitua työllistymään jollain tapaa? Ei se kauppojen edessä polvillaan oleminen säästä huolimatta päivästä päivään voi olla kovin tuottoisaa tai hauskaa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minäkin tulin Ruotsiin täysin vailla ruotsinkielen taitoa. Onnekseni kuitenkin minulla oli koulutus alalle jossa oli puutetta työvoimasta ja ensimmäinenkin työpaikkani oli koulutustani vastaava, mutta luin kuitenkin kohta heti tuloni jälkeen itselleni Ruotsin vastaavan tutkinnon. Varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa on varsin suuri prosentti suomalaistaustaisia ja opettajaseminaarissa oli ryhmässämme (40 kpl) ainakin viisi-kuusi suomalaistaustaista ja suomenkielistä lastenhoitajaa jatkokoulutuksessa esikoulunopettajiksi. Tässäkin oli kielen osaaminen se kynnys, että he olivat uskaltautuneet jatkokoulutukseen. Minä olin ainoa täysin kieltä osaamaton koulutuksen alkuvaiheessa ja jouduin jopa esittelemään itseni ryhmälle englanniksi. Vuotta myöhemmin kun valmistuin, puhuin jo varsin auttavasti ruotsia.
        Kaikissa kouluissa ja esikouluissa joissa olen työskennellyt täällä on ollut suomalaisia siivoajina. On ollut muitakin maahanmuuttajataustaisia, mutta suomalaisia siivousfirmojakin ja kunnan palveluksessa olevia suomalaisia siivoajia. Eipä montaa kantaruotsalaista ole luuttua heiluttanut koulujen käytävillä.

        Faktaa tuo suuri suomalainen maahanmuuttoaalto tänne 50-60-70 luvulla on; Ruotsin teollisuus tarvitsi huutavasti työväkeä ja tänne tuotiin kielitaidotonta ja vähänkoulutettua väkeä ensin teko- sittemmin metalli,- auto, liukuhihna jne. muihin teollisuuksiin ja heiltä ei pyydetty muuta kuin kaksi tervettä kättä ja kroppaa joka jaksoi tehdä työtä. Suomesta tänne muutti (kuten kaikki tietävät). Suomen väkiluku jopa laski tiettyinä vuosina tämän siirtolaisuuden takia.

        "Puolukan poimintaa Ounasvaaralla. Se oli kaikki, mitä Rovaniemen työvoimatoimistolla oli tarjota armeijasta vapautuneelle 21-vuotiaalle nuorukaiselle syksyllä 1969."
        https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/historia/suomalaiset-siirtolaiset-muuttivat-tyon-perassa-ruotsiin/

        Suurin muuttovuosi taisi olla v. 70, kun yli 40 000 suomalaista muutti töihin Ruotsiin ja heiltä ei vaadittu mitään, paitsi olla työpaikalla päivän tai kahden sisällä. Ei kielitaitoa, ei koulutusta. Suomalaisten lisäksi tänne muutti myös muualta Euroopasta paljon työkykyistä väkeä. Jos oli kielitaitoa, pääsi heti eteenpäin työelämässä ja suomalaisilla oli hyvä maine ahkerina ja tunnollisina työntekijöinä.

        Minun muuttoni tänne oli aivan eri syistä ja ajat olivat muuttuneet: maahanmuuttoa tänne Suomesta oli enää vain n. 5000 henkilöä vuodessa ja heistäkin monet olivat tulleet vain opiskelemaan. Suuressa muuttoaallossa tänne tulleet olivat onnistuneet hyvin täällä: he olivat vaurastuneet, kouluttaneet lapsensa ja vaikka aina osa palasi Suomeen ja usein sitten vielä takaisin, niin heidän asemansa oli täysin verrattavissa kantaruotsalaisiin ja kulttuuritoiminta oli vieläkin vilkasta. Olimme jo ylimmällä rapulla siirtolaisushierarkiasta: Suomesta tuli kulttuurihenkilöitä, kapellimestareita, muusikkoja ja laulajia tänne, ei enää köyhyyttä ja työttömyyttä pakenevia pohjoisen asukkaita. Suomalaisuus ei enää ollut mikään häpeä ja suomalaistaustaisten itsetunto oli vahva ja on edelleenkin.

        Mikset tullut silloin Suomeen, olisit pärjännyt äidinkielellä ja oli suku Suomessa?


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Tämähän on lähihistoriaa ja jokainen kertoo "markkinoista sen mukaan miten heillä itsellään siellä meni" sanoo yksi ystäväni.
        Minun työkokemukseni on samalta alueelta, Tukholmanpohjoispuolen kunnista, lähinnä vain Sigtunan kunnasta ja eipä muistu mieleen että olisiollut ruotsalaisia siivoamassa juuri niissä päiväkodeissa tai kouluissa joissa olen työskennellyt.
        Suomalaisia siivoajia ja siivousfirmoja oli kyllä ja minä jopa opetin heidän lapsiaan esikoululuokalla, silloin sitä kutsuttiin kuusivuotistoiminnaksi, ja yhteistyö sujui kitkattomasti.
        Nyt minua kiinnostaisi nähdä miten nuo Romanian mustalaiset jotka kerjäävät saisi motivoitua työllistymään jollain tapaa? Ei se kauppojen edessä polvillaan oleminen säästä huolimatta päivästä päivään voi olla kovin tuottoisaa tai hauskaa.

        No minä olin "rupiruotsalaisessa" siivousfirmassa.
        Meillä oli Ruotsin väriset työvaatteetkin; keltaiset paidat ja siniset haalarit.

        Yhdessä suomalaisessa firmassa kävin tosin haastattelussa. Heti kättelyssä kysyttiin, että haluanko verollista vai verotonta työtä, sillä kumpaakin heillä on. Ei kiinnostanut se firma, kun ei oikein rehellistä kuvaa antaneet itsestään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mikset tullut silloin Suomeen, olisit pärjännyt äidinkielellä ja oli suku Suomessa?

        Alkuperäinen suunnitelmani olikin palata Suomeen, perhe ja suku odottelivat jo saapumistamme, mutta Tukholman seudulla asuva ystävättäreni sai minut ylipuhuttua ainakin kokeilemaan Ruotsia ensin. Hän sanoi että lapseni oppisivat helpommin ruotsin, koska he puhuivat englantia ja että me kaikki sopeutuisimme paremmin ja nopeammin tänne ja että minulle oli helppo löytää työpaikka täältä.
        Kun asunto ja työpaikka olivat järjestyneet ja Suomikin vain alle tunnin lentomatkan päässä, lapset alkaneet koulun ja sain paljon apua tältä ystäväperheeltä käytännön asioiden järjestelyssä, niin aloin viihtymään täälläkin. En ole koskaan katunut päätöstäni, Ruotsi on ollut minulle ja perheelleni hyvä maa, mutta tietenkin aina välillä tulee mieleen että millaista olisi ollut jos emme olisi tehneet välilaskua Arlandassa.
        Uskon että hyvin kaikki olisi mennyt Suomessakin, eikä sitä oikeasti voi koskaan sanoa jälkikäteen oliko tämä nyt se paras ratkaisu.
        Suomi on aina synnyinmaani, kotini on siellä missä asun.


    • Mukavaa kuulla, että sillä saralla tapahtuu, äidinkieli säilyy ja kehittyy uudessa kotimaassakin. Minulle ruotsinsuomalainen kirjallisuus on lähes tuntematonta aluetta, en muista nyt kuin yhden, mutta sitäkin hauskemman edustajan. Mikael Niemen kirja "Populäärimusiikkia Vittulajankältä" kertoo nuoren miehen kasvutarinan 1960- ja 70-luvulla Pajalassa, kahden maan ja kolmen kielen kohtaamispaikassa. Kirjasta on tehty elokuva ja näyttämösovituksia.

      Ruotsalaisen kirjailijan Kerstin Johanssonin kirjassa "Näkymätön Elina" käsitellään juuri isänsä mennettäneen alakoululaisen tuntoja samoilla seuduilla. Kotona puhutaan vain suomea ja ymmärtämätön opettaja pakotti koulussa puhumaan ruotsia. Suosta tulee Elinalle pakopaikka ja voiman lähde.

      • Tuo Populäärimusiiki oli ensimmäinen ruotsinsuomalaisen kirjailijan kirja jonka luin myös; oikeastaan se kuvaa lähinnä tornionjokilaaksonkulttuuria ja meänkielistä kulttuuria. Äärettömän hauksaa luettavaa. Nyt tähän samaan kategoriaan voisi lisätä Rosa Liksomin "Väylä", joka ei ole humoristinen teos. Ajankohtainen Finlandia-ehdokkaana.
        Olen tekemässä syvyyssukellusta aiheeseen ruotsinsuomalainen kirjallisuus, josta en ollut aikaisemmin edes suuresti kiinnostunut. Alakosken Sikalat oli lukenut ja nyt hänen kaksi viimeistään, noin vuosi sitten luin hauskan pienen kirja juuri noista suurista maahanmuuttovuosista, mutta en muista enää nimeä. Luin Irja Ohlsonin Sotilaan tytär viime viikolla ja nyt aion lukea hänen toisen kirjansa myös. Takanen oli mieleniintoinen tuttavuus ,Sinä olet suruni on saanut hyvin positiivisen vastaanoton lahden molemmin puolin.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Tuo Populäärimusiiki oli ensimmäinen ruotsinsuomalaisen kirjailijan kirja jonka luin myös; oikeastaan se kuvaa lähinnä tornionjokilaaksonkulttuuria ja meänkielistä kulttuuria. Äärettömän hauksaa luettavaa. Nyt tähän samaan kategoriaan voisi lisätä Rosa Liksomin "Väylä", joka ei ole humoristinen teos. Ajankohtainen Finlandia-ehdokkaana.
        Olen tekemässä syvyyssukellusta aiheeseen ruotsinsuomalainen kirjallisuus, josta en ollut aikaisemmin edes suuresti kiinnostunut. Alakosken Sikalat oli lukenut ja nyt hänen kaksi viimeistään, noin vuosi sitten luin hauskan pienen kirja juuri noista suurista maahanmuuttovuosista, mutta en muista enää nimeä. Luin Irja Ohlsonin Sotilaan tytär viime viikolla ja nyt aion lukea hänen toisen kirjansa myös. Takanen oli mieleniintoinen tuttavuus ,Sinä olet suruni on saanut hyvin positiivisen vastaanoton lahden molemmin puolin.

        Anna Takanen tuli minulle tutuksi (ei nyt henkilökohtaisesti kuitenkaan) vuosia sitten tästä Isänmaa-Fosterlandet, jonka kävin katsomassa Tukholman Kaupunginteatterissa niihin aikoihin, kun Anna Takanen muutti sinne Goteborgin teatterista.

        https://mrskarlsson.blogspot.com/2016/05/tukholman-kaupunginteatteri-isanmaa.html

        Se oli hänen ohjaamansa ja kertoi sitä samaa Annan isän tarinaa vaikka eri nimillä kuin ne oikeasti on, mutta juoni on sama.


    • Anonyymi

      Eräältä suomenruotsalaiselta suvulta olen lukenut tuotantoaan kahdelta eri sukupolvelta. Mistä suvusta on kyse?

    • Anonyymi

      Bengt Pohjonen ja Mikael Niemi lienevät esivanhempiinsa saakka olleet Ruotsin alamaisia. Ovat kirjoittaneet pohjoisen oloista ruotsiksi.
      Ovatko heidänkin teoksensa ruotsinsuomalaísta kirjallisuutta?

      • Molemmat mainitsemasi ovat ruotsalaisia, tornionjokilaaksosta ja kuuluvat kielellisesti vähemmistökulttuuriin, joka ei ole varsinaisesti ruotsinsuomalainen, vaan meänkielivähemmistö. Pohjanen ainakin kirjoittaa myös suomeksi.
        En osaa vastata kysymykseesi onko heidän kirjallisuutensa ruotsinsuomalaista vai ei; kirjailijat ovat suomalaistaustaisia vaikka kulttuurisesti ja identiteetiltään ruotsalaisia. Jos on syntynyt Suomessa tai puhuu kotikielenään suomea on automaattisesti ruotsinsuomalainen, mutta on suuri joukko suomalaistaustaisia jotka saavat mielestäni määritellä itse oman identiteettinsä ja mihin kulttuuripiiriin kuuluvat. Usein se tarkoittaa tuplaa kulttuuri-identiteettiä.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Molemmat mainitsemasi ovat ruotsalaisia, tornionjokilaaksosta ja kuuluvat kielellisesti vähemmistökulttuuriin, joka ei ole varsinaisesti ruotsinsuomalainen, vaan meänkielivähemmistö. Pohjanen ainakin kirjoittaa myös suomeksi.
        En osaa vastata kysymykseesi onko heidän kirjallisuutensa ruotsinsuomalaista vai ei; kirjailijat ovat suomalaistaustaisia vaikka kulttuurisesti ja identiteetiltään ruotsalaisia. Jos on syntynyt Suomessa tai puhuu kotikielenään suomea on automaattisesti ruotsinsuomalainen, mutta on suuri joukko suomalaistaustaisia jotka saavat mielestäni määritellä itse oman identiteettinsä ja mihin kulttuuripiiriin kuuluvat. Usein se tarkoittaa tuplaa kulttuuri-identiteettiä.

        Isänsä näkyy olevan meänkielinen poliisi, äitinsä ruotsinkielinen opettaja, jonka äiti on ollut saamelainen. Mikael ei osaa suomea, mutta ymmärtää jonkun verran meänkieltä.

        Pitää niillä aika suomalaista juurta löytyä suvusta jostain kauempaa tuon sukunimen huomioon ottaen.


      • Anonyymi

        Käsite esivanhemmista on sekin varsin tulkinnanvarainen. Tiedekirjallisuudesta löytyy ns. muinais- DNA:n ja muiden uusimpien metodien avulla ihmisen historiaa taannehtivasti 5000 vuoden takaa ja kauempaakin tehtyä tutkimusta joka mm. meistä nykyisistä Euroopan asujista osaa kertoa että esivanhempamme eivät vielä 5000 vuotta sitten olleet tulleet Eurooppaan. Asia vaikuttaa äkkiseltään oudolta, tiedetäänhän pohjolassakin olleen ihmisiä pian jääkauden jälkeen eli ainakin noin 10000 vuotta sitten?


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi miehet kohtelevat mua huonosti

      Oon nyt tapaillut kolmea ihmistä. Ensimmäisen kanssa nähtiin kolme kertaa, ja meidän oli tarkoitus mennä leffaan tiettyn
      Sinkut
      202
      4360
    2. Minä haluun vaa oikeesti kuulla

      Että sulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti haluan. Ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen, mut oot mulle äärettömän tär
      Ikävä
      63
      1528
    3. Ajattelen sinua

      aamuin, päivin, illoin. Toisinaan en yölläkään saa nukutuksi, kun pyörit mielessäni. Olemme molemmat aikuisia, etkä tiet
      Ikävä
      50
      1367
    4. Pariisin olympialaisissa miesnyrkkeilijä löi naisnyrkkeilijän 46 sekunnissa keskeytyskuntoon

      Algerian kohunyrkkeilijä nousi kehään – vastustaja luovutti hetkessä ja murtui itkuun https://www.is.fi/urheilu/art-2000
      Maailman menoa
      117
      1138
    5. Voisiko kaivattusi tehdä jotain mitä

      Et voisi antaa anteeksi
      Ikävä
      58
      1100
    6. Onko sulla mitään todisteita

      Että olisin ihastunut sinuun?
      Ikävä
      63
      1029
    7. Olisikin se meidän tapaaminen jo liian jännää

      Näin pitkän ajan jälkeen.
      Ikävä
      70
      990
    8. Pim pom, Ovikello soi. :D

      Mitä tekisit jos kaivattusi ilmestyisi ovesi taakse?
      Ikävä
      68
      947
    9. Tänään (1.8) on maailman ylikulutuspäivä

      Vuonna 1970 maailman ylikulutuspäivä oli joulukuun 23. päivä. Vuosituhannen alussa vuonna 2000 se osui lokakuun 4. päivä
      Maailman menoa
      105
      928
    10. Melko hyvin tunnen jo hänet

      Hän ei ole sopiva. Jotain hyvää tässä palstan seuraamisessa on ollut. Omien ajatusten ja tunteiden jäsentämisen lisäksi
      Ikävä
      74
      913
    Aihe