Moni on miettinyt, mistä on lähtenyt kuvitelma ihmishahmisesta oliosta, jolla on siivet selässä.
Ihmisen anatomia, kuten nykyään hyvin tiedetään, on sellainen, että ihmisellä ei ole mitään siipien liikutteluun tarvittavia lihaksia. Myös massa on liiallinen.
Aivan samoin, kuin lasten saduissa esiintyy Dumbo-norsu, joka lentää korvillaan rapytellen. Ei onnistu, satu mikä satu.
Olisiko aikoinaan joku, vaikkapa hyvin likinäköinen henkilö, nähnyt isoja lintuja epäselvästi ja kuvitellut niitä joksikin ihmishahmoiksi, joita on sitten nimittänyt enkeleiksi?
Vai olisiko kyseessä ammoisten aikojen lastensatu, kuten Dumbo-norsukin, jonka alkuperäinen ajatus on aikojen saatossa kadonnut?
Ihmisen anatomia, kuten nykyään hyvin tiedetään, on sellainen, että ihmisellä ei ole mitään siipien liikutteluun tarvittavia lihaksia. Myös massa on liiallinen.
Aivan samoin, kuin lasten saduissa esiintyy Dumbo-norsu, joka lentää korvillaan rapytellen. Ei onnistu, satu mikä satu.
Olisiko aikoinaan joku, vaikkapa hyvin likinäköinen henkilö, nähnyt isoja lintuja epäselvästi ja kuvitellut niitä joksikin ihmishahmoiksi, joita on sitten nimittänyt enkeleiksi?
Vai olisiko kyseessä ammoisten aikojen lastensatu, kuten Dumbo-norsukin, jonka alkuperäinen ajatus on aikojen saatossa kadonnut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, voi olla monta syytä. Mutta, on kyllä mielenkiintoista, että ihmiset ovat kuvanneet erikoisia ihmisiä aikoinaan. Esim. Egyptissä krokotiilin ja ihmisen sekoitus jne. Ehkä sekoitus kuvaa vain ihmisen (tai enkelin) ominaisuuksia. Esim. siivet saattavat olla vain kertomassa, että henkilö tuli lentäen tai oli sanansaattaja.
Aivan, ja joskus mielikuvituskin saa siivet ja saa näkemään hieman todellista enemmän. Aikoinaanhan merimiehetkin kertoivat nähneensä merenneitoja kallioluodoilla. Nehän kylläkin jo aikoja sitten todettiin siellä luodoilla olleiksi hylkeiksi, merinorsuiksi yms. Kai sitä kova merenkäynti, pärskeet ja sumu huonontavat näkyvyyttä. Ja ehkä siinä on sitäkin, että ihminen näkee sitä, mitä toivoo näkevänsä, tai ajattelee.
>... Aikoinaanhan merimiehetkin kertoivat nähneensä merenneitoja kallioluodoilla. Nehän kylläkin jo aikoja sitten todettiin siellä luodoilla olleiksi hylkeiksi, merinorsuiksi yms. ..
Miten voi todeta mitä joku näki, jos itse ei ole ollut paikalla?
"Miten voi todeta mitä joku näki, jos itse ei ole ollut paikalla?"
Hyvä huomio. Se sopii tietysti kaikkeen eri uskonkirjoissa kerrottuihin sepitelmiin.
Tulee mieleen, että kuinka historiassakin ihmiset ovat huumanneet itseään eri aineilla, kuten sienillä, torajyvillä yms., joskus vahingossakin. Oma lukunsa on tietysti eri käymistuotteet, joiden seurauksena syntyy alkoholia. Siihenhän saa helposti riippuvuudenkin.
Onhan tosiasia, että näiden eri aineiden vaikutuksen alaisena, tai vieroitusoireissa, ihmiset ovat nähneet vaikka mitä. Piruja, enkeleitä, paholaisia yms. Sitten kun pää on selvinnyt, niin näyt ovat kaikonneet. Eikä sellaisia kukaan terveestä päästä näe.