Kun oli syntinen ja puhdistettavana ja murheissa niin Herra oli lähellä.
Nyt olen sitten puhdas ja sellaisessa "ei mitään tapahdu" tilassa.
Pitäisikö alkaa tekemään syntiä, että alkaa taas tapahtua?
Maailma on ihan paikallaan, mitään ei tapahdu missään, kaikki on ihan turhaa.
Ei ole kuin nukkuminen, syöminen, juominen ja odottaminen.
En edes tiedä mitä odotan, tai tiedän oikeastaan, mutta niihin lupauksiin minulla ei ole mitään valtaa.
En siis voi tehdä niiden asioiden hyväksi yhtään mitään.
Olen siis turhake kunnes saan jonkin varmuuden taikka suunnan mihin kulkea.
Olen kokeillut sitä ja tätä ja joka asiaan on tullut stoppi.
Ei siis ole muuta sisältöä kuin olla ja se on aika raskasta hommaa olla turhautuneena ja tylsistyneenä, kun kuitenkin maailmassa olisi mahdollisuuksia.
Voi kun voisi vaipua johonkin koomaan, kunnes alkaa tapahtumaan.
Eihän tätä elämää jaksa enää ilman sisältöä ja mikään turha ajankulukaan ei tarjoa sisältöä.
Kaikki on turhaa, paitsi ne sydämen halut, jotka Herra sinne istutti.
Ihan uusi elämä kaukana täältä, kaikki vanha vain unohtuu ja jää taakse, eikä niitä enää muisteta.
Mutta mikä minä olen asian eteen mitään tekemään, kun kaikki muutkin yrittämiset on estetty.
Olen siis täysin hänen armoillaan ja ohjattavissa, mutta kun en jaksa odottaa enää.
kuinpa voisi kulkea edes ympyrää sen aikaa, että tie on valmistettu, olisi edes jotain.
Kunpa saisin mahdollisuuden toteuttaa muutamia asioita, joita olen ajatellut toteuttaa, voisi niilläkin tukea hänen valtakunnan työtä, mutta hän ei anna sitä mahdollisuutta.
Kyllä hän tekee ja järjestelee asioita ja valmistaa tietä, mutta kun en näe sitä, on vain luottamus ja odotus, ei muuta.
Mihin hän minua oikein valmistaa tällä?
Onhan niitä koettelut saa aikaan kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä ym. mutta mihin sitä tarvitaan tulevaisuudessa?
Kyllä nyt on opittu puutetta ja kärsivällisyyttä, mutta mitä varten?
Mitä on tulossa kun piti näin valmistautua?
Nyt on kovat ajat tulossa, taikka sitten on mennyt valmistautumiset hukkaan.
Toisaalta se tie sinne uuteen voi avautua tulevien kovien koettelemusten kautta.
Oli miten oli, nähtäväksi jää, kehotan teitä kaikkia varautumaan.
Nyt olen sitten puhdas ja sellaisessa "ei mitään tapahdu" tilassa.
Pitäisikö alkaa tekemään syntiä, että alkaa taas tapahtua?
Maailma on ihan paikallaan, mitään ei tapahdu missään, kaikki on ihan turhaa.
Ei ole kuin nukkuminen, syöminen, juominen ja odottaminen.
En edes tiedä mitä odotan, tai tiedän oikeastaan, mutta niihin lupauksiin minulla ei ole mitään valtaa.
En siis voi tehdä niiden asioiden hyväksi yhtään mitään.
Olen siis turhake kunnes saan jonkin varmuuden taikka suunnan mihin kulkea.
Olen kokeillut sitä ja tätä ja joka asiaan on tullut stoppi.
Ei siis ole muuta sisältöä kuin olla ja se on aika raskasta hommaa olla turhautuneena ja tylsistyneenä, kun kuitenkin maailmassa olisi mahdollisuuksia.
Voi kun voisi vaipua johonkin koomaan, kunnes alkaa tapahtumaan.
Eihän tätä elämää jaksa enää ilman sisältöä ja mikään turha ajankulukaan ei tarjoa sisältöä.
Kaikki on turhaa, paitsi ne sydämen halut, jotka Herra sinne istutti.
Ihan uusi elämä kaukana täältä, kaikki vanha vain unohtuu ja jää taakse, eikä niitä enää muisteta.
Mutta mikä minä olen asian eteen mitään tekemään, kun kaikki muutkin yrittämiset on estetty.
Olen siis täysin hänen armoillaan ja ohjattavissa, mutta kun en jaksa odottaa enää.
kuinpa voisi kulkea edes ympyrää sen aikaa, että tie on valmistettu, olisi edes jotain.
Kunpa saisin mahdollisuuden toteuttaa muutamia asioita, joita olen ajatellut toteuttaa, voisi niilläkin tukea hänen valtakunnan työtä, mutta hän ei anna sitä mahdollisuutta.
Kyllä hän tekee ja järjestelee asioita ja valmistaa tietä, mutta kun en näe sitä, on vain luottamus ja odotus, ei muuta.
Mihin hän minua oikein valmistaa tällä?
Onhan niitä koettelut saa aikaan kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä ym. mutta mihin sitä tarvitaan tulevaisuudessa?
Kyllä nyt on opittu puutetta ja kärsivällisyyttä, mutta mitä varten?
Mitä on tulossa kun piti näin valmistautua?
Nyt on kovat ajat tulossa, taikka sitten on mennyt valmistautumiset hukkaan.
Toisaalta se tie sinne uuteen voi avautua tulevien kovien koettelemusten kautta.
Oli miten oli, nähtäväksi jää, kehotan teitä kaikkia varautumaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Puhut aivan samanlaisia tuntemuksia kuin itselläkin on ja mietinkin että miten voi jollakin olla samanlainen tilanne jossa olen itsekkin tällä hetkellä
Johtuuko siitä kun Hilja Aaltoselle: "näytettiin kaksi miestä niskapuolelta, jotka Herra ottaa niinkuin auran kärjeksi siinä herätyksessä, niiden kasvoja hänelle ei näytetty", olettekohan te ne?
Herätys on lyhyt mutta raitis ja voimallinen."
Jostain youtubesta sitä Hilja Aaltosta kuuntelin. Tämmöne tuli mieleen, älkää suuttuko, jos ei osu kohdalle.
En ole.
Joskus sitä ajattelin olevani se ja se ja tuo ja tuo.
Nyt kuitenkin on vapaana niistä kahleista, mikään profetiakaan ei kahlitse taikka ohjaile.
Se on hyväkin asia, sillä eipä ole paholaisella mitään ohjekirjaa taikka käsikirjoitusta saatavilla.
Suomeen ei tule herätystä.
Pohjolasta ei tule loistamaan valoa.
Ne aurat jäävät käyttämättä, jokaisella on vastuu itse omasta vaelluksestaan ja teoistaan.
Mihinkään ihmiseen ei tule luottaa, ei tule mitään ihmisiä eikä herätyksiä odottaa.
Ne olisivat paholaiselle hyvä työkalu eksyttää massat.
Ne siunaukset ja profetiat jäävät täyttämättä.
Kansat ovat valintansa tehneet ja saavat mitä ansaitsevat.
Pimeyttä pimeuden keskelle.
Valo loistaa vain siellä, missä se on sytytetty.
Se on kuin öljylamppu ja jokaisella on vastuu omasta lampustaan ja sen öljystä.
Ei tule öljyn jakajaa, ei valontuojaa.
Tulee ahdistus, sillä ahdistuksissa ihmiset kääntyvät.
Saattaa hyvinkin olla näin , Jumala sen tietää ja hän aikanaan nostaa esille nämä ihmiset jotka ovat hänen aseinaan ilman omaa ansiotaan julistamassa ristin ja veren evankeliumia
Herätys varmaan tulee mutta se tulee vasta kun kansa laitetaan polvilleen
Hädän ja ahdistuksen hetkellä
Itkuherätys on tiedossa
Eikö odotellessa voi käydä vaikkapa jakamassa traktaatteja, evankelioida?
Meillä on kyllä tapahtunutkin jo paljon, mutta edelleen odotetaan, milloin eräässä asiassa täyttyy Jumalan lupaukset.
Mutta tässä odotellessa olen huomannut, että olen saanut kärsivällisyyttä lisää ja on mukava käydä vaikkapa ihmisten kanssa juttelemassa kaduilla.
Juuri 6 vuotta täyttänyt nuorin lapsistamme, antoi tänään minulle itsetekemän kirjekuoren jonka sisällä on muutama traktaatti. Hän oli löytänyt jostakin laatikosta nämä laput, ja sitten hän tuumasi, että voisimme käydä viemässä niitä ihmisille.
Hän on meidän pieni evankelista tyttömme, aina rohkeasti puhumassa Jeesuksesta, milloin leikkipuistossa tai vaikka hammaslääkärissä...
Mutta, on kivaa, kun voi edes puhua Jeesuksesta, vaikka muuten elämä tuntuisikin pelkältä odottamiselta...Minä ainakin haluan palvella Herraa nyt, enkä vasta sitten joskus tulevaisuudessa.
Voi kai sitä mitä tahansa, mutta jokaiselle on se oma juttunsa.
Mitä enemmän itse olen jouunut odottamaan ja olemaan kärsivällisempi, sitä enemmän se kärsivällisyys on kadonnut.
Minusta on tullut ihan hirviö siihen verrattuna mitä olin.
Minä olin lähes enkeli, aina auttamassa, mutta joskus sitä vaan saa tarpeekseen.
Jos antaa itseään käyttää hyväksi, niin mitä olet, joku rätti ja nykyään olen niin hirvittävä ihminen etten olisi koskaan uskonut olevani tällainen.
Kaikki toivo on mennyt ja mitään hyvää en enää odota mistään suunnasta.
Ennen kauhistuin ja voivottelin, nyt vielä raivostun, mutta lähinnä katselen pahoja asioita välinpitämättömänä, koska muutakaan en voi.
Minä luovutin kaiken pois, ei ole mitään täällä mikä pitäisi täällä millä olisi mitään arvoa taikka merkitystä elämälle.
Ei minulla ole mitään omaa tulevaisuutta, ei mitään omaa ideaa taikka hyvää asiaa jota voisin toteuttaa.
Kaikki on ollut turhaa ja yhtä tyhjän kanssa, olen ne esittänyt, mutta ne ovat kaikki roskaa.
Minulla ei ole enää muuta jäljellä kuin odottaa, jos jotain sitten annetaan taivaasta tämän tyhjyyden ja turhuuden keskelle.
Totta kai minä voisin kääntyä takaisin maailman puoleen ja alkaa palvelemaan maailmaa, mutta sitä en tee, sillä se ei sovi enää minulle.
Minulla on menossa jotain outoa elämässäni, jotain suurta tai uutta ja se on vaatinut suuria uhrauksia.
Elämäntilanne sen mahdollistaa ja on siis ainutkertainen, kerran elämässä tilaisuus menossa, eikä tämä ole helppoa.
Suuri muutos menossa, kaikesta piti luopua, ihan kaikesta.
Minulta vain loppuu ideat, loppuu ratkaisut, mitään ei vain ole jäljellä kuin odottaa yliluonnollista apua tähän tilanteeseen, eli lupausta ja sen täyttymistä.
Koettelemus on todella rankka henkisesti ja jopa se lupaus tuntuu niin utopialta, että sekin on alkanut häilymään.
En kyllä edes odottaisi sellaista hyvyyttä kohdalleni, enkä oikeastaan edes pettyisi jos sekin jäisi toteutumatta.
No, kukin palvelee kykyjensä mukaan, ehkä olen vahva ja saan osakseni sen vahvuuden edestä koettelemusta.
Aika näyttää, toivottavasti pian, sillä ei tätä kauan enää jaksa.
Se murros on sitä kun ei nuoren innon takia enää luule olevansa "suuri profeetta". Toiset vielä jaksaa uskoa "herätykseen koska haluavat että maailma sen myötä muuttuu hyväksi. Mutta kun vanhenee ja viisastuu niin ymmärtää että maailma menee vain tuhoa kohti.
Ja taas on Jeesuksen sanat vastoin näiden unelmoijien sanoja : "kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö uskoa maanpäältä".
Nuorena minäkin tein "hyviä tekoja" ja ihmiset oli iloisia ja kiitollisia, luulin tekeväni Jumalan töitä. Nyt vanhana jos teen samoja tekoja niin ihmiset vain halveksii. Johtunee siitä että olen ruma enkä enää nuori ja suloinen. Ihmiset niin tykkää nuorista ja suloisista , sellaisille osoitetaan mielellään kiitollisuutta mutta ei rumille.
Joten "turhuutesi" ei välttämättä johdu "pahuudesta" vaan kypsyydestä, aikuisuudesta.
Parempihan se olisi siellä tulevaisuudessa, kun näkee Herran kaikessa loistossaan
Vähän samaa olen pohtinut itsekin.
Tosin, minulla ei ole menneisyydessä sellaista syntiä, josta pitäisi maailmalta tai toisilta ihmisiltä pyydellä anteeksi.
Tosin aina on varaa hioa sanojaan jne.
Kiltti kun aina olen ollut, mutta kuitenkin viisas, etten ole kiltteyttäni lähtenyt tyhmyyksiin mukaan.
Odotusta vuodesta toiseen. Rukousvastauksia, jotka saisivat hymyilemään.
Itse en onnistu missään.
Sopivaa sulhasta ei maan päältä löydy, kun haureus on heidät pilannut kelvottomiksi.
Ei sovi kantaa vierasta taakkaa, joten sellainen sulhanen olisi iljetys.
Hain viidettä ammattitutkintoa, että edes jotain sisältöä elämässä, mutta sitten tämä plandemia keskeytti senkin.
Identiteettivarkauden takia en saa töitä, koska korruptoitunut virkamiekoneisto anastaisi osan palkasta osan itselleen ja osan suoraan rikollisille. Ja rikollisuuden rahoittaminen on aina tuomittava rikos myös Suomen lain mukaan.
Koitin lähettää tutulle tekstiviestin määrättyyn aikaan, niin se ei lähtenyt eteenpäin, koska operaattorilla oli joku blugi. Rukoilin, ja pyysin lupaa lähettää tekstiviestin niin sitten viesti lähti eteenpäin.
Halusin mennä tekemään harrastukseni tueksi näyttökokeen. Vaan se ei onnistunut, kun oleellisia tavaroita varastettiin.
Listaa voisi jatkaa vielä vaikka miten pitkään, mutta tämä riittänee.
Miten tästä jaksaisi iloisena ja kiitollisena nousta huomiseen?
Kuulemma kiitoksella ja ylistyksellä?!
Vaan kun sydän ei ole siihen valmis, koko eliniän kestäneen murheen takia.
Miksi vielä täällä olen, kun Jumala ei kertakaikkiaan halua minun täällä olevan iloinen?
Minulla on ollut tuo sanojen hiominen taas päinvastaista.
Ennen kieli oli poliittisesti korrektia ja kaunisteltua, ei enää, nyt tulee tuutin täydeltä kaikki ulos sellaisenaan kuin ne ovat, ei hienostelua, ei peittelyä, ei kaunistelua ja sehän on ihan hirvittävää myös itselle kuulla.
Siis kyllä kuulee kunniansa kaikki jotka antavat aihetta, mitään säästelemättä tulee tuomiot julistettua ja mitat mitattua kukkuralleen japiukkaan sullottuna.
Kunpa vielä laitettaisiin täytäntöön, niin olisin jopa tyytyväinen.
Siihen asiaan, että löytyykö sopivaa sulhasta taikka puolisoa maan päältä, varmasti löytyy.
Tilanne on sitten mitä on, itse en katsoisi ansaitsevani mitään hyvää ja puhdasta.
Jumala on varmasti hyvä ja valmis antamaan meille parasta, mutta en olisi valmis ottamaan sellaista hyvää vastaan, enkä todellakaan antaisi kenellekään hyvälle itseäni, sillä hyvä ei ansaitse huonoa vaan hyvää ja sellainen en ole.
Se on sellainen juttu, että pitäisi tulla ihan uudeksi, syntyä uudesti kirjaimellisesti, että lähtisin vielä johonkin suhteeseen.
Sitä on jumala vihjannut ja olen tietysti otettu siitä että hän tahtoisi jotain sellaista vielä tuoda elämään, mutta en voisi, en jaksaisi enää, se olisi hirvittävä asia loppujen lopuksi ja rajoittaisi paljon elämää.
Nythän ei ole väliä mitä tapahtuu, voi mennä voi tulla, menetykset ovat pieniä eikä jaettuja, eikä koske muita.
Murheet ovat yhden tiedossa, niillä ei tarvitse vaivata toisia.
On siis hyvä olla yksin, yksinäisenä, omissa oloissaan.
Tämä on kuin uusi elämäntapa, sellainen jotenkin huoleton ja hällä väliä mitä tapahtuu.
Onhan se rankkaa, mutta niin sen tulee ollakin, ei tämä kuitenkaan voi kestää ikuisesti.
Se hyvä puoli tässä on, kun aika tulee, ei ole estettä ja se todellinen seikkailu alkaa.
Mihinkään tuttuun ympäristöön en jää, uusi odottaa jossain, en tiedä missä, mutta kaikki jää, ihan kaikki vanha ja tuttu jää.
Siinä toteutuu se, että luopuu ihan kaikesta, siis sukulaisia ja kotimaata myöten, kaikki jää ja unohtuu ja alkaa uusi elämä jossain kaukana.
Sehän tässä kiehtoo se uusi ja tuntematon, sille antautuminen täysillä, ilman rajoja ja esteitä, minne ikinä henki kuljettaa, sinne mennään.
Saa olla täysin niiden lupausten varassa, että hän huolehtii kaikista tarpeista joita on.
En olisi koskaan uskonut olevani tässä tilanteessa ja näissä ajatuksissa, en ole koskaan ennen ajatellut niin kuin nyt ajattelen, en ole ollut valmis mihinkään sellaiseen kuin nyt.
Voi kunpa se vain alkaisi äkkiä, kunpa se tie näytettäisiin ja ovi avattaisiin nopeasti.
Joissakin kohdin voi käskeä varkauden henkivaltaa väistymään kimpusta JEESUKSEN NIMESSÄ.
Äskettäin vasta huomasin itse saaneeni helpotuksen käskemällä "polkupyörällä kaahaajia väistymään minusta , Jeesuksen Nasaretilaisen Jumalan Pojan nimessä!"
Sitä ennen vuosikausia, siis AINA kun kävelin huolettomana jalkakäytävällä niin jostain syöksyi kaahaaja hiuskarvan varassa vierestäni. Tajusin että pahuuden henkivalta halusi pitää minua pelossa niin ettei missään, siis missään, voinut kävellä rauhassa rentoutuen kävelystä nauttien.
Tuon rukouksen jälkeen ei ole ainakaan vuoteen kaahaajia näkynyt.
Näyttää siltä, että varkaat ovat sinun kimpussasi. Jos olet Jeesuksen oma voi käskeä varastamisen henkivaltaa väistymään kimpustasi ja kiittää Jumalaa siitä että Hän tuo koston kaikille varkaille.
Herra toimita tuomiosi noille kaikille varkaille ja valehtelijoille, Jeesuksen nimessä, kiitos.
Hieno aloitus, kirjoitat kuin minun omia ajatuksia.
Mikään muu ei etene kuin kärsimyksen kautta vahvistuminen. Kun ympärillä on vain aggressiivisia halveksivia ihmisiä ja itse on oltava ystävällinen ja "rakastava" , lempeä ja hiljainen ja joka tilanteessa rukoiltava ettei lipsauta suustaan mitään mistä taas joku saa raivokohtauksen.
Rukoilen, joka päivä ettei heitä ikinä enää tarvitse nähdä. En tiedä onko se väärin mutta vain se ajatus tuo hetken helpotuksen kipuun.
Vihaan sanaa "perhekunta". He valehtelevat toivolla, että "perhekunta" pelastuu vaikka Jeesus itse sanoi että perheet itse tulevat vihamiehiksi ja riitautuvat keskenään.
En enää kuuntele saarnoja perhekunnista kun toisille ei ole edes annettu koskaan perhettä, on vain vihaajia, joiden seurassa on pitänyt vuosikymmeniä kasvaa ja asua.
Heillä on hienoja tarinoita muslimien uskoontulosta kuinka perhe ajoi heidät pois. Ja se muka on surullista. Se on armoa, että nuo pääsivät pois vihaajiensa seurasta uusien rakastavien uskovien seuraan. Sääliä ei löydy niitä uskovia kohtaan, joita vuosikymmeniä kehoitetaan kitumaan "perhekuntansa" seurassa.
Kuitenkin Jeesus sanoi "anna kuolleiden haudata kuolleensa". Jeesus armahtaa vihaajien seurasta mutta ei uskovat.
Seuratkaamme siis mieluummin Jeesuksen sanoja kuin saarnaajia, joiden motiivi on vain orjuuttaa kuulijoitaan.
Tuossa jo kirjoittelin siitä, että se aika olla poliittisesti korrekti on osaltani ohi.
Sehän on valhetta ja valheessa elämistä, mikäli ajattelee toista ja puhuu toista.
"moi mitä kuuluu, kiva kuulla, oli kiva nähdä...." Kun todellisuudessa ei kiinosta kuulumiset, oli vastenmielistä edes törmätä ja kaiken aikaa on toivonut ettei tarvitsisi nähdä.
Totta kai itsehillintä on hyvä asia, että sanoo suoraan mitä sanoo, mutta ei lähde liioittelemaan niiden "kirouksiensa" kanssa.
Esim, Jeesus sanoi suoraan, "haukkui" fariseukset ja lainoppineet käärmeen sikiöiksi, mutta sitähän ne ovatkin.
Tässä maailmassa pahimmat lainrikkojat ovat niitä jotka säätävät lait ja ovat lainoppineita ja suurimpia syntisiä juuri ne hengelliset "pyhimmät" paimenet.
Saat rukoilla, että sinut suojellaan sellaisista ihmisistä, onhan opetettu rukoilemaan "äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta".
Tässä on ollut sellaisia taisteluita ja muita menossa ja jotenkin olen oppinut sen, mitä vapaus tarkoittaa.
Se on sitä mitä nykymaailmassa ei ole.
Saa siis olla oma itsensä, ei sellainen jollaiseksi maailma taikka uskonnot kasvattavat, vaan sellainen kuin on alkujaan ollut tarkoitus, vapaa, armahdettu, rakastettu korkeimman taholta.
Maailma taas vihaa sitä, se tahtoo sensuuria sanoihin, lässyttelyä ja hyväksyntää kaikkeen pahaankin.
Muutenkin maailma on sellainen vankila, joka rajoittaa vapauksia, vaatii asioita samalla tehden ne vaikeiksi ja lähes mahdottomiksi.
Esimerkkinä on että tarvitaan talouskasvua, yrityksiä, lisää bisneksiä ja työpaikkoja.
Samalla se antaa näitä varten liudan sääntöjä vaatimuksia, sitä ja tätä, takarajoja rajoituksia ja muuta raskasta taakkaa, jotta asiat olisivat mahdollisimman vaikeita.
Taikka kirkko, tulkaa lampaat jumalan luo, raamattu on ohjenuora......
Voimana ja tavoitteena onkin kerätä veronmaksajia ja melkein kaikessa jo toimii vastoin ohjenuoraansa.
Uutiset maailmalta, missä totuus? Uutiset ovat nykyään mainostamista, mielipiteiden muokkaamista ja istuttamista, propagandaa. Uutisten osuus on häviämässä kaiken maailman mielipiteiden varjoon.
Maailma on mennyt merkilliseksi, on vuosi 2021, ihminen on teknologian huipulla, meillä on tekniikka ja taito mihin vain ja tehdä mitä vain.
Siis jälleen on babylonin torni pystytetty ja meillä on mahdollisuus kiivetä taivaisiin asti.
Tosin tämäkin sortuu, sillä tätä babyloniaa ohjaa typeryys, tyhmyys ja kaikenlainen laittomuus, ahneus, korruptio ym.
Kuten aikoinaankin, nytkin se usuttaa ihmisiä taistelemaan jumalaa vastaan kuin olisi itse jumala ja samalla se on täysin kykenemätön ratkomaan mitään maailmassa vallitsevia ongelmia.
Aika on kuin Nooan päivinä, luste on tullut hyvin selvästi näkyviin, on siis elonkorjuun aika käsillä.
Hetkenä minä hyvänsä se alkaa ja se tapahtuu.
Sanaa profeetoista
https://www.tv7.fi/arkki/parannussaarnaa-suomelle/juutalainen-jeesus_p45471/
Ne oudot tapahtumat ovat jo just edessä? Ja mitä todetaankaan 3-4 kk:n kuluttua - ei koskaan ennen ole...
Kuunteletko tv7:ää? Tässä erikoinen profetia videossa n. vajaa 40 kuluttua https://www.tv7.fi/tv-opas/#. Löytyy Netti tv7 arkistosta.
Samassa veneessä ollaan. Jos kohta..
Mitä kohta?
SAmassa arkissa ollaan, kohta karahtaa Araratin kylkeen, vai oliko se Arafatin ?
Odottaminen on turhaa, Herra vaatii tekoja.
Ei kai Jumala ole kutsunut omiaan odottamaan, vaan toimimaan?
Kun olit syntinen tarvitsit parantajaa, terveet eivät tarvitse.
Edelliselle kommentoijalle. Uutiset ovat totisesti mielipiteenmuokkausta, vaan eikö sitä ole myös saarnaajien puheet ja profetiat mitä suuremmissä määrin?
Mene sitten ja tee niitä tekoja joita Herra sinulta vaatii.
Jumala jakaa kutsut ja tehtävät kuten tahtoo.
Kuten pietarikin kysyi, entä mitä tuo tekee, niin Jeesus vastasi että mitä se sinua koskee, seuraa sinä minua.
On monesti, onhan sinunkin kirjoituksesi sinun mielipiteesi ja minun kirjoitukseni minun mielipiteen.
Odottaminen on turhaa mikäli tietää mitä pitäisi tehdä ja milloin pitäisi tehdä, mutta on myös kehotettu odottamaan Herraa.
Kun sinä luovut kaikesta, ihan kaikesta ja sanot: johdata, ohjaa minua, käytä minua, anna ymmärrys, viisaus.....
Mitä teet?
Jatkatko omilla teilläsi?
Teetkö mitä itse tahdot?
Teetkö mitä luulet, että tulisi tehdä?
Lähdetkö apostoliksi ilman voimaa?
Evankelistaksi ilman evankeliumia?
Opettajaksi ilman oppia?
Jos asia olisi kohdallani niin, että epäilisin jumalaa, niin en häntä odottaisi, en odottaisi jotakin ellei minulla olisi jotain miksi odotan.
Minulla on lupaus ja minulla on varmuus jumalasta ja hänen olemassaolostaan, se on siis uskon yläpuolella, se on tieto ja kokemus.
En kehota ketään odottamaan, vaan jos te tiedätte mihin mennä ja mitä tehdä, niin menkää ja tehkää niinkuin teitä on käsketty.
Minä yritin vaikka mitä ja se kaikki estettiin, minulla ei ole siis mitään suuntaa.
Hän on tehnyt erittäin selväksi, että se oma tie ei ole se tie minkä hän on valmistanut.
Ja hän avaa oven jonka kautta minun tulee astua ulos ja valmistaa tien jota minun tulee kulkea.
Ei hänelle kelpaa minun tieni, ymmärrän kyllä, aluksi olin hieman pettynyt, mutta ymmärrän kyllä päivä päivältä enemmän miksi.
Meidän korkeimmat ajatukset eivät ole mitään hänen ajatuksiensa rinnalla.
Meidän hyvyytemme ei ole mitään hänen hyvyytensä rinnalla.
Meidän tiemme ovat alhaalla ja matalia hänen teihinsä verrattuna.
Siinä ajassa kun näytti ettei mitään tapahtunut, siinä kuitenkin tapahtui paljonkin.
Ei niitä huomannut kuin jälkeenpäin kun ne avautuvat.
Niistä mitä sai kun näytti ettei mitään saanutkaan, niistä voi ammentaa ja niistä nousee sitä mitä ei nähnyt.
Siinä kun on paikallaan hän täyttää maljan ja siitä tulee ylitse vuotava.
Herra on hyvä ja ihmeellinen.
Ihmeitä ja salaisuuksia täynnä ovat Herran teot. 🌷
Kertoisitko oletko mies vai nainen?
Kyllä on jumala ihmeellinen.
Voi että, kunpa olisin etsinyt häntä jo aiemmin, olisi monet itkut jääneet itkemättä, surut surematta, teot tekemättä.
Toisaalta taas niistä saa arvokasta oppia ja hän oli jo silloin siellä varjelemassa.
On meillä vaan hyvä jumala, ei mikään voima voi meitä hänestä erottaa.
Niin se mieli muuttuu ja ajatukset muuttuvat ja asioita tapahtuu vaikka mitään ei fyysisesti tapahtuisikaan, siltä se näyttää.
En vielä täysin ymmärrä, mutta kuljen sitä kohti, se on lähellä se ymmärrys.
En tiedä voiko sitä kaikkea edes täysin ymmärtää, mutta vähintään tarpeeksi.
Aloittajan täytyisi tutustua omaan luonteeseensa niin hän oppii tuntemaan vihollisen sisällään.
Kerro lisää...
Jos et usko siihen, mitä Jeesus sanoi, että on merkit auringossa, kuussa ja tähdissä (planeetoissa)...
No, tutustu lyhyesti sanottuna valkeuden enkeliksi pukeutuneen vastaiseen asiaan - horoskoopeihin.
On taivaalla merkit, koko luomakunta on kuin yksi suuri aikakoneisto.
mitä me hyödymme horoskoopeista, joita kirjoitetaan esim. viihdelehtiin?
Mitä nykyinen astrologi voi sanoa ja ennustaa syntymäpäivästä?
Entä mikä on polkuni jos olen oinas taikka kala?
Sellainen tieto ja taito kyetä tulkitsemaan asioita tähtikoneistosta tarvitsee joko pitkän seuranta-ajan oppimiseen, taikka luojan ohjeistusta sen tulkitsemiseen.
Ihminen oppii vuodenajat vuodessa, mutta tuhansien vuosien astrologiset ajat ja tieto niiden tulkitsemiseen täytyy tulla muualta.
Yhden ihmisen luonnetta taikka polkua sinne ei ole erikseen kirjoitettu, ellei hän ole osana tätä näytelmää.
Miten siis tutustuisin luonteeseeni?
horoskooppeja lukemalla? tähtitaivasta tähyilemällä?
Miten se vihollinen näitä tähystelemällä löytyy?