Kertoisin myös omakohtaisia kokemuksiani alalta täältä helsingistä.
Yleistä on juuri tuo lastenhoitajien tietynlainen juoruilu pihoilla.
Hoitotyö koetaan helposti rasitteeksi ja on helpompi vain juuri istua penkillä ja juoruta.
Asiaan vaikuttaa juuri varmasti tuo tietynlainen rutiininomaiseksi muuttunut ote ammattiin ja tähän työhön.
Itse sijaisena työskennellessäni tuntui, että olin enemmän "vastuussa" ja "tarkkailemassa" sekä leikkimässä lasten kanssa, kuin vakituiset hoitajat.
Itseäni harmittaa myös suuresti, miten esim. työhaastattelussa arvostetaan kovasti juuri tuota työkokemusta alalla, mutta ei oteta työntekijän motivaatiota,innostusta ja tiettyä kutsumusta työhön ollenkaan huomioon.
Itse työskentelen juuri edellä mainituista syistä tällä hetkellä vanhuspuolella.
Jo toista vuotta ja useissa haastatteluissa käynyt päiväkodeissa myös.
Olen erikoistunut lapsiin ja nuoriin koulutuksessani, mutta se ei ole niinkään ratkaisevaa noissa haastatteluissa.
Kiinnostus ja motivaatio edelleen suuret lastenhoito työtä kohtaan.
Mutta....
Työpaikat vie juuri nuo työkokemusta omaavat, jotka taas valitettavasti rutiininomaisesti jatkavat näitä "juttelu tuokioitaan".
Aitoon innostukseen, kiinnostukseen ja motivaatioon ei anneta monestikkaan mahdollisuutta lastenhoito työssä.
Toivo edellen elää, että vielä pääsisin jonain päivänä jatkamaan koulutukseni mukaista työtä suurella motivaatiolla ja kutsumuksella.
Yleistä on juuri tuo lastenhoitajien tietynlainen juoruilu pihoilla.
Hoitotyö koetaan helposti rasitteeksi ja on helpompi vain juuri istua penkillä ja juoruta.
Asiaan vaikuttaa juuri varmasti tuo tietynlainen rutiininomaiseksi muuttunut ote ammattiin ja tähän työhön.
Itse sijaisena työskennellessäni tuntui, että olin enemmän "vastuussa" ja "tarkkailemassa" sekä leikkimässä lasten kanssa, kuin vakituiset hoitajat.
Itseäni harmittaa myös suuresti, miten esim. työhaastattelussa arvostetaan kovasti juuri tuota työkokemusta alalla, mutta ei oteta työntekijän motivaatiota,innostusta ja tiettyä kutsumusta työhön ollenkaan huomioon.
Itse työskentelen juuri edellä mainituista syistä tällä hetkellä vanhuspuolella.
Jo toista vuotta ja useissa haastatteluissa käynyt päiväkodeissa myös.
Olen erikoistunut lapsiin ja nuoriin koulutuksessani, mutta se ei ole niinkään ratkaisevaa noissa haastatteluissa.
Kiinnostus ja motivaatio edelleen suuret lastenhoito työtä kohtaan.
Mutta....
Työpaikat vie juuri nuo työkokemusta omaavat, jotka taas valitettavasti rutiininomaisesti jatkavat näitä "juttelu tuokioitaan".
Aitoon innostukseen, kiinnostukseen ja motivaatioon ei anneta monestikkaan mahdollisuutta lastenhoito työssä.
Toivo edellen elää, että vielä pääsisin jonain päivänä jatkamaan koulutukseni mukaista työtä suurella motivaatiolla ja kutsumuksella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pistänyt johonkin noihin alla-oleviin kommentiksi
etkä ruvennut vierittämään turhan takia tällä palstalla tätä asiaa.
Olen kanssasi pitkälle samaa mieltä, että monesti juoruilu koetaan hoitajien keskuudessa tärkeämmäksi kuin lasten kaitseminen. Olen ollut kohta 5 vuotta lasteni kanssa kotona ja aamuisin monesti vietämme aikaa puistoissa missä on muita lapsia, äitejä, hoitotätejä. Monet kaupunkimme hoitajat ovat hyviä, mutta sitten on tämä juoruilu porukka, jotka tuskin huomaavat lapsia.
Pahimmassa tapauksessa näin, että pientä lasta kopsasi rengaskeinu suoraan päähän ja hoitaja ilmoitti, että oma syysi, minähän kielsin menemästä keinun eteen!Ei mitään lohdutusta lapselle!! ja tämän tokaistuaan hoitaja jatkoi juorukerhon pitämistä muiden hoitajien kanssa.Lapsi jäi puistoon itkemään YKSIN ja minä lähin vihaisena, surullisena ja pettyneenä kotiin poikani kanssa. mietin teenkö lastensuojelu ilmoituksen vai en. En tehnyt, en uskaltanut.
Olen nähnyt yhtä sun toista hoitajaa ja olen mieheni kanssani katsonut parhaimmaksi hoitaa lapset itse! Vaikka nykyisin pitäisi lähteä työelämään,kun lapsi 3 vuotta, niin tässä olen erimieltä. Lapsi tarvii vanhempiaan 18 vuotiaaksi, ei 3 vuotiaaksi vain!
Toisaalta ymmärrän näitä juoruilijoita, sen vuoksi itsekin osakseen vietän aikaa puistoissa, että tapaan muita aikuisia ja lapset tapaavat muita lapsia.Lastenhoitotyö on yksinäistä.Silti se on mielestäni antoisinta ja mielenkiintoisinta työtä mitä maanpäällä on.
Toisaalta myös liian isot ryhmäkoot ja liian vähän hoitajia ryhmään nähden saattaa vaikuttaa näihin onnettomuksiin mitä on sattunut.
Nykyisin ei ole helpoa ratkaista lastenhoito pulmia. Osa äideistä haluaa työhönsä, saattaa painaa asuntovelat niskassa, ei kertakaikkiaan ole mahdollisuutta olla kotona ja sen ymmärrän täysin. Mutta, jos on pienikin halu hoitaa lapsensa kotona niin myös siihen pitäisi yhteiskunnan antaa mahdollisuus ja tukea tätä.
Tämä aika minkä on lasten kanssa kotona saattaa maksaa myöhemmin itsensä takaisin. Kasvatammehan tässä uusia veron maksajia yhteiskuntaan!
muistan itse lapsuudestani kuinka mukavaa ja turvallista oli tulla koulusta kotiin, kun äiti laittoi välipalaa, ei ollut tyhjää taloa odottamassa. nykyisin tälläinen on lapselle ylellisyys, jos äiti on kotona odottamassa. En puhu nyt pelkästään alaluokkalaisista vaan jopa 9 luokkalaisista, hekin tarvitsevat vielä välittämistä ja huolenpitoa. Jos äideillä olisi enemmän aikaa lapsilleen niin todennäköisesti sillä ajan antamisella nuorelle voisi olla apua ehkäisemään esim. huume ongelmia.
Jokainen äiti on arvokas ja paras äiti lapselleen, kävi töissä, tai on lasten kanssa kotona. Valinta on jokaisen oma.