Seuraavassa esitän vilpittömiä kysymyksiä kristinuskon
ydinasiasta – sovituskuolemaopista. Tiedän, että
monille teistä sovituskuolemaoppi on pyhä asia,
uskon arvokkain ydin. Kunnioitan teidän näkemyksiänne,
enkä missään tapauksessa halua loukata teidän uskonnollista
tajuanne. Totuuden etsijä minussa kuitenkin ihmettelee,
se kysyy ja haluaa ymmärtää. Minä en voi vaientaa
sydämeni ääntä, en voi tukahduttaa järkeni esittämiä
kysymyksiä. Minä etsin (jumalallista) viisautta, tietoa,
sillä:
”Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden,
se, joka on tavoittanut tiedon,
sillä parempi on viisaus kuin hopea,
tuottoisampi on tieto kuin kulta.
Se voittaa korallit kalleudessa,
mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.
Sen oikeassa kädessä on pitkä ikä,
vasemmassa rikkaus ja kunnia.
Sen tiet ovat suloisia teitä,
sen polut onnen polkuja.
Se on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat –
onnellinen, ken pitää siitä kiinni!” (Snl. 3:13-18)
Tässä viisauden janoamisen hengessä siis:
Sovituskuolemaopin mukaan Jeesus kuoli, jotta
ihminen saisi elää.
Minusta on aivan upeaa, jos todella voin
saada kaiken anteeksi, kaiken huonon karmani
kuitattua, nollattua. Minä uskon että Jumala,
joka on Rakkaus, voi tämän tehdä - Hän hyväksyy
minut (mutta ei pahoja tekojani), Hän rakastaa
minua ehdoitta. Vilpittömästi kysyn; mikä on
Kristuksen rooli tässä kohtaa? Toimivatko
maailmankaikkeuden lait todella niin, että
jonkinlainen kuittaus, jonkinlainen maksusuoritus
tarvitaan, jotta velka nollautuu? Onko todella
niin että Kristuksen täytyi kuolla, jotta
Jumala voisi antaa anteeksi minulle? Minkä takia
Kristus Jeesus eli maan päällä – tuliko hän tänne
opettamaan vai tuliko hän tänne kuolemaan,
kokemaan ristillä Jumalan vihan syntistä ihmiskuntaa
kohtaan?
Sovituskuolemaoppi on minulle vaikea käsittää.
On sanottu, että siinä piilee suuri rakkaus.
Miksi minä en pysty näkemään veriuhria
vaativassa jumalakäsityksessä rakkautta?
Ymmärrän kyllä, että on suurta antaa
henkensä toisen puolesta (vrt. aiemmin esittämäni
taivaallinen henkivartija-vertauskuva).
Mutta kokonaan toinen asia on, mikäli
ajatellaan Jumalan vaativan veriuhria, jotta
Hän voisi antaa anteeksi ihmiselle.
Miten tällaiseen kuvaan saadaan sovitetaan ajatus
Jumalasta, joka Raamatun todistuksen mukaan
on Rakkaus? Eikö rakastava Jumala voisi antaa
anteeksi ilman veriuhria?
-etsijä
ydinasiasta – sovituskuolemaopista. Tiedän, että
monille teistä sovituskuolemaoppi on pyhä asia,
uskon arvokkain ydin. Kunnioitan teidän näkemyksiänne,
enkä missään tapauksessa halua loukata teidän uskonnollista
tajuanne. Totuuden etsijä minussa kuitenkin ihmettelee,
se kysyy ja haluaa ymmärtää. Minä en voi vaientaa
sydämeni ääntä, en voi tukahduttaa järkeni esittämiä
kysymyksiä. Minä etsin (jumalallista) viisautta, tietoa,
sillä:
”Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden,
se, joka on tavoittanut tiedon,
sillä parempi on viisaus kuin hopea,
tuottoisampi on tieto kuin kulta.
Se voittaa korallit kalleudessa,
mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.
Sen oikeassa kädessä on pitkä ikä,
vasemmassa rikkaus ja kunnia.
Sen tiet ovat suloisia teitä,
sen polut onnen polkuja.
Se on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat –
onnellinen, ken pitää siitä kiinni!” (Snl. 3:13-18)
Tässä viisauden janoamisen hengessä siis:
Sovituskuolemaopin mukaan Jeesus kuoli, jotta
ihminen saisi elää.
Minusta on aivan upeaa, jos todella voin
saada kaiken anteeksi, kaiken huonon karmani
kuitattua, nollattua. Minä uskon että Jumala,
joka on Rakkaus, voi tämän tehdä - Hän hyväksyy
minut (mutta ei pahoja tekojani), Hän rakastaa
minua ehdoitta. Vilpittömästi kysyn; mikä on
Kristuksen rooli tässä kohtaa? Toimivatko
maailmankaikkeuden lait todella niin, että
jonkinlainen kuittaus, jonkinlainen maksusuoritus
tarvitaan, jotta velka nollautuu? Onko todella
niin että Kristuksen täytyi kuolla, jotta
Jumala voisi antaa anteeksi minulle? Minkä takia
Kristus Jeesus eli maan päällä – tuliko hän tänne
opettamaan vai tuliko hän tänne kuolemaan,
kokemaan ristillä Jumalan vihan syntistä ihmiskuntaa
kohtaan?
Sovituskuolemaoppi on minulle vaikea käsittää.
On sanottu, että siinä piilee suuri rakkaus.
Miksi minä en pysty näkemään veriuhria
vaativassa jumalakäsityksessä rakkautta?
Ymmärrän kyllä, että on suurta antaa
henkensä toisen puolesta (vrt. aiemmin esittämäni
taivaallinen henkivartija-vertauskuva).
Mutta kokonaan toinen asia on, mikäli
ajatellaan Jumalan vaativan veriuhria, jotta
Hän voisi antaa anteeksi ihmiselle.
Miten tällaiseen kuvaan saadaan sovitetaan ajatus
Jumalasta, joka Raamatun todistuksen mukaan
on Rakkaus? Eikö rakastava Jumala voisi antaa
anteeksi ilman veriuhria?
-etsijä
Vastaukset 26
Vanhimmat
muuta kuin sen, että jos ihmisen oma sydän kärsii ja itkee verta omien tekojen takia, niin eikö siinä ole jo veriuhria ihan tarpeeksi?? Anteeksianto ja anteeksipyyntö itse itseltään sekä väärin kohdelluilta lähimmäisiltä riittää ehkä jonkinlaiseksi sovitustyöksi.....vai eikö sekään riitä vielä mihinkään.......??
Toivotaan, että joku viisas vastaa.
Itse olen tämän asian joskus ajatellut niin, että Jeesus tuli nimenomaan opettamaan ihmisille Jumalasta ja elämästä. Jeesus tiesi, että kun hän puhuu ihmisille näin, hänet tullaan tappamaan sen takia. Pahat ihmiset(Jumalan vastaiset) eivät voineet sietää Jeesuksen oppia rakkaudesta ja Jumalasta, vaan hänet piti tuhota. Eli tavallaan Jeesus omalla kuolemallaan lunasti meille MAHDOLLISUUDEN parannukseen ja sitä kautta Jumalan valtakuntaan.
"Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
ja rauhan tietä he eivät tunne.
Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."
(Roomalaiskirje 3: 9-28, 1933/38 käännös)
Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen jälkeen jokainen ihminen on ollut synnin alla. Kukaan ei ole voinut pelastua muutoin kuin Jumalan lakia noudattamalla. Koska kukaan ihminen ei kyennyt täyttämään lakia eli noudattamaan Jumalan lakia täydellisesti, lähetti Jumala oman Poikansa Jeesuksen (toisinsanoen Jumala syntyi ihmiseksi)
maailmaan ja täytti lain täydellisesti, eli synnittömän elämän ja kantoi jokaisen ihmisen synnit ristille kärsien meidän syntiemme rangaistuksen. Mutta koska Hän itse oli synnitön, nousi Hän kuolleista.
Jeesus on siis meidän sijaiskärsijämme synneistämme. Kun me pyydämme Jeesukselta syntejämme anteeksi ja pyydämme Häntä elämäämme Herraksi, tulee tämä sovitustyö meidänkin osaksemme ja olemme siirtyneet kuoleman valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja pelastumme helvetin rangaistukselta kun kuolemme. Tässä on evankeliumi. Jeesus on koko kristinuskon ydin. Ilman Jeesusta ei olisi mahdollisuutta pelastua. Hän on ainoa pelastuksen toimiva tie!
Siunausta!
Valen
Syntiinlankeemuksesta asti on Jumala ollut ainoa synnitön Jeesukseen asti.Annettuaan kuninkuuden itseltään ihmisille, Jumala halusi edes yhden ihmisenä eläneen oleva Hänelle kuuliainen.Kuuliaisuus koeteltiin Mooseksen lain kautta.Jeesus oli kuuliainen kaikessa.Vaikeinta oli olla kuuliainen kun Häntä syyttömästi syytettiin.Kuuliaisuutensa kautta Jeesus sai Messiaalle luvatun kuninkuuden jonka kautta Jeesus on kaikkien ihmisten hallitsija.Näin Jeesus kuolemansa kautta sai oikeuden olla Jumalaa armollisempi tuomarina.Jumalahan ei voi perua sanojansa.Jeesuksen työn kautta Jumalan ei sitä tarvitsekaan tehdä.Jeesus on tuomari julistamansa evankeliumin mukaan niille jotka tunnustavat Hänet kuninkaakseen.Jeesus antoi itsensä tuomittavaksi väärin perustein jotta Hän Jumalan tuomion edessä olisi meidän syntisien vastapuolena ja saisi sitä kautta mahdollisuuden olla meidän asianajajanamme.Hänhän katsoo omiensa olevan Hänen työtovereitaan.
Jeesuksen uhrikuolemaaa vertautuu ymmärtääkseni juutalaisen uskonnon uhrikäytäntöön, jossa viaton karitsa uhrattiin syntien sovitukseksi. Johannes Kastaja totesi Jeesuksesta: Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Uskon, että ihminen tarvitsee tällaista konkretiaa. Samoin ehtoollisella kuulemme: Jeesuksen Kristuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu.
Edellisen lisäksi minulle tällä hetkellä Jeesuksen kuolema viattomana ristillä ja siihen liittyvä kärsimys merkitsee Jumalan samaistumista viattomasti kärsivän ihmisen kohtaloon. Maailmassa on niin paljon viattomien kärsimystä. Jumala samaistuu Jeesuksessa ihmisen kohtaloon. Kristus kärsii kärsivän maailman kanssa.
"Kaikki mitä te teette lähimmäisillenne sen te olette tehneet minulle". Kristityt ovat olleet vastuussa suuresta osasta maailman kärsimyksistä. Tottelemattomuus Jeesuksen opetukselle on maailman kärsimyksien suurin syy.
"Itse olen tämän asian joskus ajatellut niin, että Jeesus tuli nimenomaan opettamaan ihmisille Jumalasta ja elämästä. Jeesus tiesi, että kun hän puhuu ihmisille näin, hänet tullaan tappamaan sen takia. Pahat ihmiset(Jumalan vastaiset) eivät voineet sietää Jeesuksen oppia rakkaudesta ja Jumalasta, vaan hänet piti tuhota. Eli tavallaan Jeesus omalla kuolemallaan lunasti meille MAHDOLLISUUDEN parannukseen ja sitä kautta Jumalan valtakuntaan."
Viimeistä lausetta lukuunottamatta allekirjoitan
tämän.
Mutta miten Jeesuksen opetus Jumalasta ja ihmisestä
liittyy sovituskuolemaan, lunastukseen, sen
välttämättömyyteen?
Jos Jeesusta ei olisi surmattu -
millä tavalla asiat olisivat toisin?
Hänen opetuksensa Rakkauden kaksoiskäskystä
pätisi edelleen.
Hänen opetuksensa rakastavasta Jumalasta
pätisi edelleen.
Hänen kehotuksensa tulla täydelliseksi niin
kuin taivaallinen Isämme pätisi edelleen.
Hänen kehotuksensa etsiä sisäistä Jumalan
valtakuntaa pätisi edelleen.
Millainen on jumalakuva, jonka mukaan
Jumala on vihainen ihmistä kohtaan, niin
vihainen, että tarvitaan viattoman veren
vuodatusta jotta ihminen voi taas lähestyä
Jumalaa? Tämä on ydinkysymys.
-etsijä
Jokaiselle uskovalle kristitylle on tämä "maa"
astinlauta niin kuin Krituksellekkin. Ja se termi oikeasti ei ole 'sovitus' vaan 'sovinto'
, siis sovinto Luojan ja luotujen välillä! Ei kai nyt kukaan Isä vihaa omia lapsiaan, jos ei ole sitten henkisesti kovin sairas, eikö vain.
"Jokaiselle uskovalle kristitylle on tämä "maa"
astinlauta niin kuin Krituksellekkin. "
Ok - siis astinlauta taivaaseen? Kyllä.
"Ja se termi oikeasti ei ole 'sovitus' vaan 'sovinto' "
Kyllä kai termiä sovitus voi myös käyttää?
Eikö siinä ollut kyse siitä - Jeesuksen
ristinkuoleman katsotaan sovittavan ihmiskunnan
synnit? Siis sovitus(kuolema)?
", siis sovinto Luojan ja luotujen välillä! Ei kai nyt kukaan Isä vihaa omia lapsiaan, jos ei ole sitten henkisesti kovin sairas, eikö vain. "
Ei minustakaan. Mutta sovintokuolemaopin
mukaan Isä Jumala kohdistaa vihansa ihmiskunnan
sijasta sijaiskärsijään, viattomaan Jeesukseen.
Sovintokuolemaopin mukaan vain tämän viattoman
kärsijän myötä Jumalaa voi lähestyä. Tätä kohtaa
minun on vaikea ymmärtää. Minun on vaikea nähdä
rakkaus tässä kohtaa. Millainen Jumala edellyttää
viattoman veren vuodattamista jotta voi antaa
anteeksi?
-etsijä
Kiitos vastauksesta, Valen -
Siunausta myös Sinulle!
"Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen jälkeen jokainen ihminen on ollut synnin alla. Kukaan ei ole voinut pelastua muutoin kuin Jumalan lakia noudattamalla."
Onko niin, että yksikin rike Jumalaa vastaan
oikeuttaa pahimpaan mahdolliseen rangaistukseen
(=ikuinen ero Jumalasta)? Entä ajatus
Jumalasta joka on Rakkaus - voisiko Rakkaus
tuomita luomansa rajallisen, erehtyväisen
ihmisolennon ikuiseen kadotukseen?
"Koska kukaan ihminen ei kyennyt täyttämään lakia eli noudattamaan Jumalan lakia täydellisesti, lähetti Jumala oman Poikansa Jeesuksen (toisinsanoen Jumala syntyi ihmiseksi)
maailmaan ja täytti lain täydellisesti, eli synnittömän elämän ja kantoi jokaisen ihmisen synnit ristille kärsien meidän syntiemme rangaistuksen."
Minusta on hienoa, että voin tukeutua oman
rajallisuuteni, puutteeni osalta
Jeesukseen, Hänen työhönsä. Mutta edellyttikö
Jumala todella sitä, että viattoman sivullisen
oli kärsittävä jotta minä tai joku muu voi
pelastua?
Miksi Jumala määritti lain, jota kukaan ihminen
ei pystynyt tai pystyisi noudattamaan?
"Jeesus on siis meidän sijaiskärsijämme synneistämme. Kun me pyydämme Jeesukselta syntejämme anteeksi ja pyydämme Häntä elämäämme Herraksi, tulee tämä sovitustyö meidänkin osaksemme ja olemme siirtyneet kuoleman valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja pelastumme helvetin rangaistukselta kun kuolemme. "
Toistan taas, että ymmärrän kyllä ajatuksen
siitä että joku ottaa kantaakseen toisen
tekemän virheen seuraukset. Kyse on epä-
itsekkyydestä, urheudesta, uhrautuvuudesta,
lähimmäisenrakkaudesta. Olen erittäin
kiitollinen Jeesukselle siitä, että Hän
on suojellut ja suojelee minua virheellisten
tekojeni seuraukselta. Kiitos siitä!
Mutta minun on vaikea ymmärtää sitä, että
Jumala voisi antaa anteeksi ihmiselle vain
sillä edellytyksellä, että viattoman veren
täytyi vuotaa.
"Ilman Jeesusta ei olisi mahdollisuutta pelastua. Hän on ainoa pelastuksen toimiva tie! "
Minäkin uskon että Jeesuksen Rakkauden kautta
ihminen voi pelastua. En kuitenkaan uskalla
sanoa, että se olisi ainoa mahdollisuus.
-etsijä
..ihmiset Jumalan lain alaisuudesta omiksi alamaisikseen.Sen voi tehdä vain sellainen joka oli Jumalan lain mukaan nuhteeton.Saatuaan tehtävänsä suoritetuksi Jeesus on Välimiehenä Jumalan ja ihmisten välillä.Näin Hänelle tuli oikeus tuoda meille parempi sopimus kuin alkuperäinen oli.Näin me saimme päämieheksemme ihmisenä eläneen Jumalan Pojan joka ymmärtää meitä meidän vaikeuksissamme.Jeesus ei tuonut meille ikuista rangaistusta.Jeesus kärsi syyttömänä Jumalam säätämän suurimman rangaistuksen,kuoleman.Kuolema syntiemme vuoksi oli meille ikuisen elämän este.Tämän esteen Jeesus poisti.
"Jeesuksen uhrikuolemaaa vertautuu ymmärtääkseni juutalaisen uskonnon uhrikäytäntöön, jossa viaton karitsa uhrattiin syntien sovitukseksi."
Aivan. Mikä oikeudenmukaisuus on tässä?
Viaton eläin uhrataan - tämän viattoman
uhrin myötä ajatellaan Jumalan leppyvän?
Millainen Jumala voisi edellyttää tällaista?
-etsijä
Täytyy aina pitää mielessä se, että kenen selityksiä alkaa tutkimaan ja tulkitsemaan.
Juutalaisten ja katolilaisten luomat jumalkuvat
ja opit ovat tehty palvelemaan aivan muita tarkoituksia varten kuin selittämään itse asiaa
, eli jokaisen ihmisen henkilökohtaista suhdetta Luojaansa, Isäänsä, siis ihmisen uskoa. Tai edes kristinuskon syvintä olemusta ja olotilaa.
Ja näinollen, niihin ei kannata liian syvällisesti perehtyä laisinkaan. Vaan kannattaa hakea aitoa oikeaa tasapainoista suhdetta itsemme ja Luojamme välillä. Sitten kun tuohon suhteeseen pääsee kunnolla "sisään", alkaa selviämään myös se todellinen 'rakkaus' kaikilta osiltaan. Eli, ihminen saa terävän "kuulon ja näön" apuvälineikseen.
jumalan alamaisiksi? Selitätkö mitä tämä tarkoittaa. Entä "ensimmäinen" liitto mikä olikin huono -miksi moinen tehtiin ja miksi jumala vielä kehui tehneensä ikuisen liiton? Ikuinen rangaistus tuli vasta UT:n ja kristinuskon mukana. Siis sekä sairaus että "lääke"...
Myös haluaisin tietää miksi tämän jumalan kuvitellaan olevan sidottu näihin "ei voi antaa anteeksi ilman sovitusta" tai "ei voi ymmärtää ilman että olisi itse elänyt ihmisenä"- jumala ei siis loppujen lopuksi olekaan sen paremmin kaikkivaltias kuin kaikkitietävä vaan tiettyjen ehtojen alainen.
"kannattaa hakea aitoa oikeaa tasapainoista suhdetta itsemme ja Luojamme välillä."
Olen aivan samaa mieltä.
Miten Sinun mielestäsi tämä suhde saadaan
rakennettua?
Millä ehdolla suhde on tasapainoinen?
-etsijä
Ihmisen täytyy osata ja kyetä itse ilmaista olevansa valmis tuohon syvälliseen suhteeseen.
Kristus opetti tavallisille ihmisille hyvän keinon saada tuo yhteys muodostettua. Eli, se alkaa yhteynotto pyynnöllä, rukouksella, jonka alku menee muodossaan jotakuinkin näin; Isä meidän joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi ja tulkoon sinun valtakuntasi... jne. jne. , raamatusta selviää rimssun loput.
Kyllä se suhde sitten sujuu ihan kuin itsekseen sen jälkeen, kun on saanut ensin yhteyden auki.
Tasapainoiseksi se alkaa muodostua vasta vuosien jälkeen, kunhan on ensiksi päässyt eroon tämän maallisen ja materialistisen maailman kaikista turhista "kotkotuksista". Ja kyllä 'Isä' opettaa
lisää, kun tarvetta siihen ilmaantuu. Ehdot sille asetetaan aina ihmisen itsensä mukaan, mitan mukaan, eli kellekkään ei anneta suurenpaa taakkaa kuin jaksaa kantaa.
Toki kaikkivoipa ja kaikkivaltias voisi
luoda maailman ja ihmisen jossa vallitsee
täysi harmonia ja rakkaus.
Jostakin syystä elämme kuitenkin maailmassa,
jossa on paljon kärsimystä (ja iloakin sentään).
On sanottu, että maapallo on koulu, kärsimysten
koulu, jossa voimme oppia.
On huomattava myös, että ihmisellä on valinnan
vapaus - Jumala ei halua tehdä meistä tahdottomia
robotteja. Olemme ajattelevia olentoja, jotka
voivat valita: joku kulkee kohti Valoa ja toinen
taas tekee pimeyden tekoja. Valoa kohti kulkeva
voi toki olla erehtyväinen ja toisaalta jokaisesta
ihmisestä lienee löydettävissä myös hyvää.
-etsijä
En itsekään ole sitä mieltä että pelkästään uhraamalla Jeesus tai ketään muutakaan voisi lunastaa toisen syntejä. Mitä järkeä siinä olisi? Miten ihminen muka voisi oppia jos hänelle ei näytetä mikä on väärin ja mikä oikein. Jokainen ihminen joutuu itse kärsimään ja maksamaan tekosensa. Tämä voi ilmetä siten että ollaan helvetissä rajallinen aika tai sitten synnytään uudestaan tähän maailmaan vaikkapa vammaisena tms jne.
Mutta siis idea siinä että Jeesus kuoli meidän puolesta on ehkä se että hän tuli kertomaan mikä on oikein ja mikä väärin sekä paljon muuta. Näin siksi koska ihmisillä ei ollut halua(eikä ole vieläkään) seurata Jumalan ääntä sisällänsä. Jumala kyllästyi katselemaan meitä ja lähetti Jeesuksen puhumaan vähän järkeä. No tottakai hänet piti tappaa ylipappien ja muiden valtaa pitävien toimesta koska ihmiset eivät olisi enää seuranneet heitä. Jeesus antoi suunnan oman elämänsä kustannuksella mutta jokaisen ihmisen tulee omasta vapaasta tahdostaan valita Jumala. Vapaa tahto on koko tämän maailman idea, siksi Jumala ei puutu kaikkeen pahuuteen mitä tapahtuu. Näillä pahuuksilla/vastoinkäymisillä Jumala haluaa myös koetella ihmistä jotta hän tietää, ymmärtääkö ihminen todella mikä Jumala ja hän itse on, vai onko ihmisen ymmärtämys vain "maallista".
Noh, olipa sekavaa juttua. Kommentit tervetulleita.
Jumala pitää kaikki antamansa lupaukset voimassa.Siinä varmasti olemme samaa mieltä.Jumala antoi kuninkuuden ja tuomiovallan ihmisille.Niitäkään Hän ei peru.Siksi piti tulla sellainen ihmisten joukosta,joka oli arvollinen Jumalan edessä ottamaan Daavidin kruunun ja hallitsijasauvan.Se joka oli ihmisenä uskollinen on sitä myös Jumalan tykönä .Jumala antaa anteeksi mutta pitää lakinsa voimassa. Ensimmäisen liiton hyvä osa on pysyvästi voimassa.Se tehtiin Israelin kanssa.Kun uusi liitto oli tarkoitettu koko maailmaa varten,osa laeista, jotka sallivat vihollisuuden Israelin ja pakanoiden välille, piti purkaa.Jumala on sanoihinsa sidottu lupauksien kautta.Vanha liitto oli laadittu kuolemaan asti. Uusi liitto on lopullinen ja jatkuu Jumalan tahdon mukaisesti kuoleman jälkeenkin.Kuoleman jälkeen tämä peli on pelattu ja katsotaan lopputulos.
Israelilla on nykyoloissa,niinkuin näet käytännössä, sama asema muiden kansojen kanssa.Heillä kuuluukin olla kansalliset piirteensä, jotka pitävät kansan koossa maailmalla.Heidän "pikkuveljinään" ovat muut kansat joiden pitäisi olla sovussa keskenään.Tähän tasa-arvon laillistamiseen liittyivät ne lainmuutoskohdat.Nämä asiat ovat hitaita selittää näin julkisella areenalla.
Hyviä ohjeita, Trubaduuri.
"Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja
hänen vanhurskasta tahtoaan" (Matt 6:33)
-etsijä
Kun Adam lankesi syntiin, tuli kuolema ihmisten osaksi.Jeesus tuli korjaamaan Adamin virheen, mutta joutui tekemään sen päinvastaisella tavalla kuin rikkomus oli tehty.Jeesus osoitti tottelevaisuutensa elämällä Moosekselle annetun lain mukaisesti.Adam oli tottelematon mutta Jeesus tottelevainen.Jotta Jeesus voi sovittaa ihmiset piti Hänen saada ihmiset sidotuksi itseensä Häneen itseensä kohdistuneen rikkomuksen kautta.Ja kaikkina aikoina eläneet ihmiset ovat sidoksessa toisiinsa samalla tavalla.Tottelemalla Jumalaa Jeesus sai omakseen kaikki Jumalan antamat lupaukset, jotka oli luvattu sille joka noudattaa Jumalan tahtoa.Tämän kaiken Jeesus jakaa niiden kanssa jotka tekevät Jeesuksen opetuksen mukaan.Näin Jeesuksesta tuli se joka sanoo ehdot, joilla Hän ottaa meidät kumppaneikseen.
Jeesus ikäänkuin osti tottelevaisuudellaan Jumalalta konkkurssipesän joka oli koko ihmiskunta.
Kiitos vilpittömistä kysymyksistä. En lukenut saamiasi vastauksia, ehkä palaan keskusteluun vielä. Nyt muutama lyhyt näkökohta, joiden kautta pohdin asiaa kanssasi.
Mielestäni maailmankaikkeuden lait eivät ole irrallisia.
Ei ole maailmankaikkeuden lakeja itsessään, siis erillään Persoonasta, joka on näiden lakien lähtökohta. Kärjistäen voidaan sanoa että Jumala on maailmankaikkeuden laki.
Maailmankaikkeuden lait - todellisuuteen kirjoitetut periaatteet, jotka ovat olemassa mielipiteistämme riippumatta - perustuvat siis Jumalan olemukseen. Siitä käsin millainen on Jumala määriytyy kaiken olevan tosiasiallinen luonne.
Jos otetaan lähtökohdaksi se kristinuskon perusväittämä että Jumala on, meidän lienee syytä ajatella esimerkiksi ihmisen syntisyydestä, että ihminen ei ole syntinen koska Jumala olisi päättänyt että ihminen nyt vain on syntinen ja se siitä. Ihminen on todellisesti jotain ja tuo mitä ihminen todellisesti on ilmaistaan termillä "syntinen".
Käsitteen todellisuuden tunteminen edellyttää Jumalan tuntemista, koska "syntisyys" näin ollen on sidoksissa Jumalaan. Vain se joka tuntee Jumalan voi tietää mitä syntisyys todellisuutena, ei ainoastaan älyllisenä abstraktiona, ei ainoastaan käsitteellisesti vaan todellisuutena minussa, merkitsee. Siis mikä on itse asia sen älyllisen selityksen takana, jolla sitä kuvataan?
Raamatun mukaan Pyhä Henki osoittaa todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Jumala itse siis vaikuttaa käsitteen takana olevan todellisuuden avautumisen henkilökohtaisella tasolla.
Mikä sitten on ihmisen osuus?
Käsitykseni ja raamatuntulkintani mukaan ihminen voi estellä Jumalan työtä ja jopa kieltäytyä ottamasta sitä vastaan. Muista että nyt on kyse nimenomaan todellisuudesta itsestään. En tarkoita että ihminen kieltäytyisi ottamasta vastaan käsitettä "syntisyys", tarkoitan että hän ummistaa silmänsä eikä tahdo käsittää varsinaista todellisuutta ja omaa vastuutaan siinä.
Itse asiassa henkilö saattaa hyvinkin olla Jumalan työn keskipisteessä ja hyvin lähellä Häntä, vaikka ei osaisi käyttää termiä "Jumala". Itselleni kävi näin. Mielestäni "Jumala" oli uskonnollinen käsite ja kuului uskontoihin ja mielestäni uskonnot olivat petosta ja ihmisen manipuloimista. Kuitenkin olin Jumalan työn kohteena ja tunsin että minussa tapahtui asioita. Vasta myöhemmin nuo asiat saivat oikean nimityksen ja Raamattua lukiessani ymmärsin sisällisesti mitä luin, koska tiesin että tämä oli tapahtunut minulle.
Kyse siis on ihmisen rehellisyydestä Jumalaa itseään kohtaan. Ja näin ollen koko todellisuutta kohtaan, sisältäen sen mitä minä (Jumalan näkökulmasta käsin eli oikeasti) olen. Tahdonko päästä perille juuri siitä?
Rehellisyyden kriteeristä johtuen uskonnollinen kirkossakävijä joka uskoo älyllisten abstraktioiden tasolla ja tunne-elämysten tasolla, mutta ei välttämättä ole kokenut sydämen avautumista mielipiteistä riippumattomalle todellisuudelle, saattaa olla varsin "kaukana" Jumalan tahdon avautumisesta, ja toisaalta taas henkilö joka kieltää Jumalan tai ainakin kristillisen Jumalan, voi olla hyvinkin "lähellä" Häntä - koska se, mitä hän kieltää, on riippuvaista hänen käyttämistään käsitteistä. Hän ehkä kieltää uskonnollisen, manipulatiivisen, alistavan Jeesuksen, jollaiseksi hän kristinuskon Jeesuksen kuvittelee - mutta silti todellinen Jumala tekee hänessä työtä johtaen häntä sen rakkauden löytymiseen, jonka avautumisessa hän sitten voi kokosydämestään sanoa:
Herra Jeesus Kristus, minun Vapahtajani ja Jumalani.
Sovituskuoleman tarpeellisuus perustuu Jumalan pyhyyteen. Hän on juuri se joka Hän on. Koska olemme ihmisinä erossa Hänestä, jotain aivan kokonaan erilaatuista kuin Hän, emme voi lähestyä Häntä suoraan. Meiltä puuttuvat välineet ja mahdollisuudet kohdata Jumala sellaisena kuin Hän pyhyydessään on.
Tämän vuoksi Jumala "ei voi antaa anteeksi" ilman uhria. Nimenomaan juuri niiden todellisten maailmankaikkeuden lakien mukaan jotka ovat olemassaolevia ja horjumattomia.
En kirjoita nyt tämän pitempään.
Lopetan seuraavaan ajatukseen:
Jumala pelastaa ihmisen. Siksi Hän tuli ihmiseksi ihmisten maailmaan. Ihminen on syyllinen ja tarvitsee armahduksen. Siksi Jumala ihmisen paikalle asettuen otti ihmisen syyllisyyden päälleen, suorittaen sovituksen jota ihminen, epäpyhyydestään johtuen, ei olisi kyennyt tekemään.
Hyväksymme että jos joku rikkoo ja sitten suorittaa rikkomuksestaan täyden rangaistuksen hän sen jälkeen on tuomiosta vapaa, eikö niin? Nyt Jumalan suorittama armoteko ihmisen edestä oli niin todellinen että kun ihminen sen vastaan ottaa, se toteutuu hänen kohdallaan yhtä todellisesti kuin jos hän itse olisi täydellisesti suorittanut oman rangaistuksensa.
Anteeksiantamus on täydellinen ja tämä täydellinen anteeksiantamus on Kristuksessa.
Siksi kristitty on täysin riippuvainen Jeesuksesta Kristuksesta. Juuri tässä riippuvuudessa hänen oma ihmisyytensä parhaiten toteutuu - antaen hänelle yhä syveneviä mahdollisuuksia nähdä ja kokea sitä mikä on.
Ai niin. Vielä tämä. Kristus ei siis ole ihmisessä itsessään oleva Jumalallisuuden taso. Jos niin olisi, hän saattaisi tämän ulottuvuutensa kautta lähestyä Jumalaa suoraan, sisältäen itsessään oman sovituksensa. Tällöin synti olisi ikäänkuin näköharha, jonkinlainen ehdollistuma, josta voisi vapautua itsensätiedostamisen (Kristukseksi tulemisen) kautta.
:)
Hyvää vappua!
Kiitos rakentavista kommenteista!
Kristuksesta:
olen siinä käsityksessä, että Kristus
on ikään kuin mahdollisuus ihmisen
sydämessä ("seison ovella ja kolkutan"...)
Kristuksen tunteminen merkitsee Hänen
kohtaamista sisäisesti.
On sanottu, että jotkut korostavat
Christo pro nobis -ajattelua
("Kristus meidän puolesta") kun
pitäisi korostaa
Christo in nobis -ajattelua
("Kristus meissä")
Hyvää Vappupäivää!
-etsijä
mitä edellisissä kommenteissa kirjoitin, mutta sanon jälleen, etten ole niinkään kiinnostunut käsitteistä enkä korostamaan tätä tai tuota ajattelua. Minua kiinnostaa todellisuus sinänsä. Mitä Kristus oikeasti on? Mitä Hän oikeasti teki? Tekee?
Tietysti voimme käyttää "Kristusta" käsitteenä kuvaamaan jotakin omaa ajatustamme ja näkemystämme. Näin on esimerkiksi silloin kun ajattelemme että ihmisessä itsessään on jumalallinen ulottuvuus - voimme tuota ulottuvuutta, olemisen tasoa nimittää Kristukseksi tai Kristus-tietoisuudeksi jne.
Se mikä minun mielestäni nyt on olennaista, tulisi kysyä onko Kristusta omana persoonanaan, ihmisestä riippumattomana?
Ja jos on, mikä on Hänen todellisuutensa?
Jos tässä itseäni ajattelen, niin minä korostan kumpaakin. Christo pro nobis ja Christo in nobis. Käytännössä "Kristus meissä" on minulle se tärkeä, jonka kautta Jumala osallistuu elämääni läsnäolevana, vaikuttavana. Se on kaiken kasvun lähtökohta. Christo in nobis on kuitenkin mahdotonta jos ei ensin ole Christo pro nobis.
Jeesus Kristus voi olla minussa vaikuttavana vain sen kautta mitä Hän ensin on puolestani tehnyt. Christo in nobis toteutuu alati sen kautta (ja vain sen kautta) mitä Christo pro nobis sisältää.
Tästä voisi puhua enemmänkin, mutta olen nyt töissä. Teepaussi finito. :)
Hyviä ajatuksia, kiitos.
Itsekin ajattelin viestin lähetettyäni
että molemmat näkökulmat on tärkeitä;
Kristus meidän puolesta ja
Kristus meissä.
-etsijä
Niin keskustellaan asiasta siellä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000029&conference=4500000000001304&subcat=2256
Kysymyksesi sopii sinne erittäin hyvin!