Yksi tuttu, lapseton avoliitossa elävä nainen, on kymmenen työttömyysvuoden jälkeen hakeutunut työhön lopulta. Vajaa nelikymppinen, kun ei ole koulutusta, pienipalkkaiseen hommaan. Nyt on kaksi viikkoa käynyt töissä, hommaan sisältyi satunnaisesti viikonlopputyötäkin.
Nyt on aivan uuvuksissa, miten raskasta on työssä, ei ehdi enää askarrella joulukortteja eikä spinningissa. Miehensä varmaan ei edes uskalla yrittää työelämään, kun kuulee, miten raskasta se on. Kaksi viikkoa ja työuupumus.
Itse mietin, kun aikoinaan rahat oli tiukoilla asuntovelan takia, kolmen lapsen äitinä tein kahta työtä. Kun 90- luvun lamassa olin irtisanottu. Illat siivosin 18.00 - 23.00 ja sitten lähdin lehdenjakoon 1.30 - 6.00.
En tiedä miten lapset tuon muistavat, ainakin olin iltapäivällä kotona ja läsnä.
Nyt on aivan uuvuksissa, miten raskasta on työssä, ei ehdi enää askarrella joulukortteja eikä spinningissa. Miehensä varmaan ei edes uskalla yrittää työelämään, kun kuulee, miten raskasta se on. Kaksi viikkoa ja työuupumus.
Itse mietin, kun aikoinaan rahat oli tiukoilla asuntovelan takia, kolmen lapsen äitinä tein kahta työtä. Kun 90- luvun lamassa olin irtisanottu. Illat siivosin 18.00 - 23.00 ja sitten lähdin lehdenjakoon 1.30 - 6.00.
En tiedä miten lapset tuon muistavat, ainakin olin iltapäivällä kotona ja läsnä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla oli myös tuttu nainen, joka halusi saada lapsilleen saman elintason kuin jos olisi mies mukana. Meni aamulla jakamaan hesarin, sitten päivätyöhön, ja illalla silloiseen Seppälä vaateliikkeeseen iltatöihin. Kotona oli ainakin kolme koiraa, kaneja, häkkilintuja, ym. Kuin eläintarha.
Noin plus 40 ikäisenä nainen sai äkillisen sairaskohtauksen, ja kuoli ensiavun pöydälle.
Ollut nyt noin 10 vuotta haudassa.
Mitä siis opimme? Ei kannata yrittää liikaa, ja kun lapsia tekee, pitää tehdä ne miehen kanssa, jonka kanssa haluaa muutakin kuin pelkät lapset.