Vatikaani ja holokausti

jatkoa


Schmidtin varoitus ei tehonnut.
Hitlerin sanoma kantoi herätyskristittyjen sieluissa hedelmää.
Hitler puhui usein Jumalasta ja joskus päätti puhetilaisuutensa
rukoukseen. Hitler varoitti samoista vaaroista kuin hengelliset
julistajat. Hitlerin puheiden tyyli ja rakenne muistuttivat
herätyssaarnaa. Lauseet olivat yksinkertaisia, kuulijoissa
herätettiin eri tunnetiloja, kannanotot olivat mustavalkoisia, ja
lopussa kuulija johdatettiin kohti henkilökohtaista ratkaisua eli
NSDAP:n äänestämistä. Monet kristityt kokivat olonsa kotoisaksi
Hitlerin puhuessa.



Hitlerin noustessa valtaan
useimmat vapaiden seurakuntien jäsenet olivat ilahtuneita. Sekä
natsien että vapaakirkkojen kannatus oli suurimmillaan
maanviljelijöiden ja pienyrittäjien parissa sekä Saksan itäosissa,
kun taas suurkaupungeissa ja teollisuustyöväen parissa molempien
suosio oli vähäisempää. Lukemattomissa kristillisissä saarnoissa
ja lehdissä hehkutettiin, että Hitler oli Jumalan lähettämä
johtaja Saksalle. Oli jopa evankelioivia traktaatteja, joissa
kehotetaan kääntymään Kristukseen puoleen, kun Saksaa johtaa
Jumalaan uskova Hitler ja ateismi on kukistettu.

2. Vapaat seurakunnat Hitlerin
valtakaudella

Diktatuurin ensimmäinen
tavoite oli Saksan yhdenmukaistaminen (Gleichschaltung). Koko Saksan
tuli palvella kansallissosialistisia päämääriä. Ammattiliitot ja
työnantajajärjestöt lakkautettiin.

Urheilun ja kulttuurin alalla
kaikki toimijat saatettiin valtion ohjaukseen.

Yhdenmukaistamisessa vapaat
kirkot pääsivät muihin elämänaloihin verrattuna vähällä.
Kirkkoministeri Hanns Kerrl rohkaisi vapaiden kirkkojen johtajia
matkustamaan ulkomaille ylistämään natsihallintoa. Helluntailaisen
Elim-liikkeen johtaja Heinrich Vietheer teki USA:n kiertomatkan, ja
metodistien piispa Otto Melle esitteli kansallissosialismin
kristillisyyttä Oxfordissa Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksessa.
Berliinissä järjestettiin Baptistien maailmankonferenssi 1934, jota
valtio tuki avokätisesti. Berliinin olympialaisten yhteydessä 1936
oli suuri evankelioimistapahtuma. Hitler halusi, että kristityt
ulkomailla eivät näkisi Saksaa uhkana eivätkä vaatisi
hallituksiaan investoimaan puolustukseen. Tähän Hitler tarvitsi
kirkkojen apua.

Vapaat kirkot toimivat natsien
toivomalla tavalla oma-aloitteisesti. Ainakin baptistikirkko ja
adventtikirkko erottivat joitakin juutalaista syntyperää olevia
jäseniään, ja muutamat heistä surmattiin keskitysleirillä.
Helluntaiseurakunnissa luovuttiin tavasta kohottaa kädet rukouksen
ja ylistyksen aikana, koska se näytti veltosti tehdyltä
Hitler-tervehdykseltä. Kun luterilaisen kirkon nuorisotyö
yhdistettiin Hitler-Jugendiin, baptistit 1934 lakkauttivat itse oman
nuorisoliittonsa. Helluntailainen Mülheimin seurakuntaliitto lisäsi
1937 uskontunnustukseensa omasta aloitteestaan lauseen ”Juutalaisten
poistaminen kansamme ja muiden kansojen keskuudesta on meille Jumalan
tahdon ja ennalta määräämisen mukainen tehtävä”. Mülheimin
liiton Heilszeugnisse- lehti kirjoitti sodan aikana, että Saksan
voitto Britanniasta on ennustettu Raamatussa (Daniel 7:4). Vuonna
1941 kuitenkin kaikki kristilliset lehdet kiellettiin paperipulaan ja
sotasensuuriin vedoten.

Anonyymi kirjoitti:

jatkoa


Schmidtin varoitus ei tehonnut.
Hitlerin sanoma kantoi herätyskristittyjen sieluissa hedelmää.
Hitler puhui usein Jumalasta ja joskus päätti puhetilaisuutensa
rukoukseen. Hitler varoitti samoista vaaroista kuin hengelliset
julistajat. Hitlerin puheiden tyyli ja rakenne muistuttivat
herätyssaarnaa. Lauseet olivat yksinkertaisia, kuulijoissa
herätettiin eri tunnetiloja, kannanotot olivat mustavalkoisia, ja
lopussa kuulija johdatettiin kohti henkilökohtaista ratkaisua eli
NSDAP:n äänestämistä. Monet kristityt kokivat olonsa kotoisaksi
Hitlerin puhuessa.



Hitlerin noustessa valtaan
useimmat vapaiden seurakuntien jäsenet olivat ilahtuneita. Sekä
natsien että vapaakirkkojen kannatus oli suurimmillaan
maanviljelijöiden ja pienyrittäjien parissa sekä Saksan itäosissa,
kun taas suurkaupungeissa ja teollisuustyöväen parissa molempien
suosio oli vähäisempää. Lukemattomissa kristillisissä saarnoissa
ja lehdissä hehkutettiin, että Hitler oli Jumalan lähettämä
johtaja Saksalle. Oli jopa evankelioivia traktaatteja, joissa
kehotetaan kääntymään Kristukseen puoleen, kun Saksaa johtaa
Jumalaan uskova Hitler ja ateismi on kukistettu.

2. Vapaat seurakunnat Hitlerin
valtakaudella

Diktatuurin ensimmäinen
tavoite oli Saksan yhdenmukaistaminen (Gleichschaltung). Koko Saksan
tuli palvella kansallissosialistisia päämääriä. Ammattiliitot ja
työnantajajärjestöt lakkautettiin.

Urheilun ja kulttuurin alalla
kaikki toimijat saatettiin valtion ohjaukseen.

Yhdenmukaistamisessa vapaat
kirkot pääsivät muihin elämänaloihin verrattuna vähällä.
Kirkkoministeri Hanns Kerrl rohkaisi vapaiden kirkkojen johtajia
matkustamaan ulkomaille ylistämään natsihallintoa. Helluntailaisen
Elim-liikkeen johtaja Heinrich Vietheer teki USA:n kiertomatkan, ja
metodistien piispa Otto Melle esitteli kansallissosialismin
kristillisyyttä Oxfordissa Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksessa.
Berliinissä järjestettiin Baptistien maailmankonferenssi 1934, jota
valtio tuki avokätisesti. Berliinin olympialaisten yhteydessä 1936
oli suuri evankelioimistapahtuma. Hitler halusi, että kristityt
ulkomailla eivät näkisi Saksaa uhkana eivätkä vaatisi
hallituksiaan investoimaan puolustukseen. Tähän Hitler tarvitsi
kirkkojen apua.

Vapaat kirkot toimivat natsien
toivomalla tavalla oma-aloitteisesti. Ainakin baptistikirkko ja
adventtikirkko erottivat joitakin juutalaista syntyperää olevia
jäseniään, ja muutamat heistä surmattiin keskitysleirillä.
Helluntaiseurakunnissa luovuttiin tavasta kohottaa kädet rukouksen
ja ylistyksen aikana, koska se näytti veltosti tehdyltä
Hitler-tervehdykseltä. Kun luterilaisen kirkon nuorisotyö
yhdistettiin Hitler-Jugendiin, baptistit 1934 lakkauttivat itse oman
nuorisoliittonsa. Helluntailainen Mülheimin seurakuntaliitto lisäsi
1937 uskontunnustukseensa omasta aloitteestaan lauseen ”Juutalaisten
poistaminen kansamme ja muiden kansojen keskuudesta on meille Jumalan
tahdon ja ennalta määräämisen mukainen tehtävä”. Mülheimin
liiton Heilszeugnisse- lehti kirjoitti sodan aikana, että Saksan
voitto Britanniasta on ennustettu Raamatussa (Daniel 7:4). Vuonna
1941 kuitenkin kaikki kristilliset lehdet kiellettiin paperipulaan ja
sotasensuuriin vedoten.

jatkoa

Natsit toteuttivat
perhearvojaan niin, että suurin osa julkisen sektorin naispuolisista
työntekijöistä irtisanottiin ja naisten roolia muutenkin
rajoitettiin. Naisen paikka oli kotona. Tämä sai suuret kehut
vapailta kirkoilta. Veljesseurakunnan lehti Die Tenne kirjoitti, että
”naisten ja miesten tasa-arvo on juutalaisen hengen perverssi
tuote.”

3. Harvinaisia poikkeuksia

Rohkea poikkeus oli Arnold
Köster (1896-1960), joka oli Itävallan ainoan baptistiseurakunnan
pastori Wienissä. Hän varoitti natsien ideologiasta jo ennen
Itävallan liittymistä Saksaan. Kösterin kuuluisin saarna oli 1941
Obadjan kirjan tarkastelu, jossa hän yhdisti ylpeän Edomin Saksan
valtakuntaan. Seurakunta auttoi useita juutalaisia pakoon, ja
ukrainalaiset pakkotyöläiset saivat pitää jumalanpalveluksia
seurakunnan tiloissa. Köster joutui kuulusteluihin, mutta häntä ei
rangaistu. Köster itsekin on ihmetellyt, miksi hänelle ei käynyt
kuinkaan.

Herman Lauster (1901-64) oli
nuorena muuttanut USA:han, kokenut hengellisen herätyksen ja
liittynyt Church of God- helluntailiikkeeseen. Hänet lähetettiin
1936 Saksaan seurakuntien perustamistyöhön. Hän ei saanut
Gestapolta työhön lupaa, ja vuonna 1938 hänet pidätettiin.
Lauster oli vankina Welzheimin keskitysleirillä kuuden kuukauden
ajan. Tapaus sai USA:ssa julkisuutta, ja hänet vapautettiin mitään
selityksiä antamatta. Sodan aikana Lauster värvättiin Saksan
rannikkotykistöön Guernseyn saarelle, jossa pian monet tykkimiehet
tulivat uskoon. Guernseyn tykkimiehistä kolme on toiminut
helluntaiseurakuntien pastoreina sodan jälkeen. Lauster on
tiettävästi ainoa Saksan helluntailainen, joka joutui
keskitysleirille.

Gestapo määräsi myös
Adventtikirkon lakkautettavaksi vuonna 1933, mutta kielto kumottiin
kymmenen päivän kuluttua. Varmaa tietoa kiellon ja sen
peruuttamisen syystä ei ole.

Natsivallan aikana noin 32.000
saksalaista sai kuolemantuomion erilaisista rikoksista Hitlerin
valtaa vastaan. Yli 350.000 Saksan sotilasta karkasi armeijasta.
Israel on myöntänyt 525 saksalaiselle ja 92 itävaltalaiselle
arvonimen ”Vanhurskas kansakuntien joukossa” kiitokseksi työstä
juutalaisten pelastamiseksi. Historian lähteissä ei ole mainintaa
siitä, että näiden henkilöiden joukossa olisi ollut ainuttakaan
vapaakirkkoihin kuulunutta saksalaista.

Anonyymi kirjoitti:

jatkoa

Natsit toteuttivat
perhearvojaan niin, että suurin osa julkisen sektorin naispuolisista
työntekijöistä irtisanottiin ja naisten roolia muutenkin
rajoitettiin. Naisen paikka oli kotona. Tämä sai suuret kehut
vapailta kirkoilta. Veljesseurakunnan lehti Die Tenne kirjoitti, että
”naisten ja miesten tasa-arvo on juutalaisen hengen perverssi
tuote.”

3. Harvinaisia poikkeuksia

Rohkea poikkeus oli Arnold
Köster (1896-1960), joka oli Itävallan ainoan baptistiseurakunnan
pastori Wienissä. Hän varoitti natsien ideologiasta jo ennen
Itävallan liittymistä Saksaan. Kösterin kuuluisin saarna oli 1941
Obadjan kirjan tarkastelu, jossa hän yhdisti ylpeän Edomin Saksan
valtakuntaan. Seurakunta auttoi useita juutalaisia pakoon, ja
ukrainalaiset pakkotyöläiset saivat pitää jumalanpalveluksia
seurakunnan tiloissa. Köster joutui kuulusteluihin, mutta häntä ei
rangaistu. Köster itsekin on ihmetellyt, miksi hänelle ei käynyt
kuinkaan.

Herman Lauster (1901-64) oli
nuorena muuttanut USA:han, kokenut hengellisen herätyksen ja
liittynyt Church of God- helluntailiikkeeseen. Hänet lähetettiin
1936 Saksaan seurakuntien perustamistyöhön. Hän ei saanut
Gestapolta työhön lupaa, ja vuonna 1938 hänet pidätettiin.
Lauster oli vankina Welzheimin keskitysleirillä kuuden kuukauden
ajan. Tapaus sai USA:ssa julkisuutta, ja hänet vapautettiin mitään
selityksiä antamatta. Sodan aikana Lauster värvättiin Saksan
rannikkotykistöön Guernseyn saarelle, jossa pian monet tykkimiehet
tulivat uskoon. Guernseyn tykkimiehistä kolme on toiminut
helluntaiseurakuntien pastoreina sodan jälkeen. Lauster on
tiettävästi ainoa Saksan helluntailainen, joka joutui
keskitysleirille.

Gestapo määräsi myös
Adventtikirkon lakkautettavaksi vuonna 1933, mutta kielto kumottiin
kymmenen päivän kuluttua. Varmaa tietoa kiellon ja sen
peruuttamisen syystä ei ole.

Natsivallan aikana noin 32.000
saksalaista sai kuolemantuomion erilaisista rikoksista Hitlerin
valtaa vastaan. Yli 350.000 Saksan sotilasta karkasi armeijasta.
Israel on myöntänyt 525 saksalaiselle ja 92 itävaltalaiselle
arvonimen ”Vanhurskas kansakuntien joukossa” kiitokseksi työstä
juutalaisten pelastamiseksi. Historian lähteissä ei ole mainintaa
siitä, että näiden henkilöiden joukossa olisi ollut ainuttakaan
vapaakirkkoihin kuulunutta saksalaista.

Hieman pitkä mutta kaikki on asiaa. Tuskinpa vapikset haluavat lukea sitä. Se kun tulee liian lähelle heitä negatiivisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Hieman pitkä mutta kaikki on asiaa. Tuskinpa vapikset haluavat lukea sitä. Se kun tulee liian lähelle heitä negatiivisesti.

No eiköhän tuo holokausti ole oikeasti sellainen asia , että se tulee lähelle melkein ketä vaan . Koko maailmahan siitä tiesi ja homma sopi eri uskontokunnille varsin hyvin. Kaikki puheet siitä kuinka muka ihmiset eivät tienneet mitä tapahtuu voidaan unohtaa. Ei tuollaista hommaa kerta kaikkiaan voi toteuttaa siten, että kukaan ei saa tietää.

Lukuisat Eurooppalaiset firmat hyötyivät tuosta pakkotyön muodossa, tavallinen rivi saksalainen saattoi ostaa huutokaupassa juutalaisilta vietyjä tavaroita pilkkahintaan, uskonnolliset yhteisöt saatiin viimeistään siinä vaiheessa mukaan juutalaisten potkimiseen kun se toi heille tiettyjä etuja. Sanotaan Hitleristä mitä hyvänsä ja hulluhan hän mitä ilmeisimmin oli niin ei tyhmä kuitenkaan , erittäin taitava peluri ja manipuloija.

Suomalaistenkaan on turha rintaansa röyhistellä kyllähän täältäkin taidettiin laittaa pari laivallista "leiriläisiä" sinne menemään ja hyvin tiesivät mitä tulee tapahtumaan. Mannerheim kehotti silloista adjutanttiaan järjestämään perheensä Ruotsiin eikä kyseessä ollut lomamatka.