Sovittaako Jumala ihmisen itsensä kanssa uskoontulon hetkellä?

Kaikki kolme kohtaa, joissa Paavali puhuu sovituksesta, ovat KOLLEKTIIVISIA tapahtumia: sovitus kohdistuu SUUREEN MÄÄRÄÄN IHMISIÄ (maailma, Jumalan viholliset, kaikki niin maan päällä kuin taivaissa). Usko Toivosen ääri-individualistisessa, länsimaiselle ihmiselle niin tyypillisessä omaan napaan tuijottavassa opissa Jumala sovittaa YKSILÖIHMISIÄ yksi kerrallaan, mikä on Paavalin evankeliumin valossa täysin mieletön ajatus.

Yhtä katala ja suoraan sanoen saatanallinen on toinen individualistinen oppi, joka väittää, että ihminen asetetaan Kristukseen uskoontulon hetkellä. Tämä on PAAVALIN EVANKELIUMIN VALOSSA täysin yhtä vieras ajatus kuin se, että ihminen sovitettaisiin uskontulo hetkellä.
Kaikki Kristukseen kastetut on kastettu Hänen KUOLEMAANSA (Room. 6). Kristuksen kuolemaan on mahdotonta tulla kastetuksi muutoin kuin tuon kuoleman HETKELLÄ.
Ketkä sitten liitettiin Jeesukseen hänen kuolemassaan?
KAIKKI.
"Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa KAIKKI, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. "
"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös KAIKKI ovat kuolleet; "
"Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän KAIKKI tyköni."

Kaikki ihmiset on asetettu Kristukseen. Kaikilla ei ole kuitenkaan Pyhän Hengen sinettiä, joka saadaan uskoon tultaessa:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, 4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, 5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, 6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, 7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. 8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, 9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä — 10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, — oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. 11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, 12että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. 13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, 14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi — hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Paavali kirjoittaa ihmisille, joista suurin osa oli Kristukseen uskovia, joten hän käyttää tietenkin me-muotoa. Mutta missään kohtaa tai millään muotoa hän ei rajaa ei-uskovia Kristuksen ulkopuolelle, kuten yllä olevasta tekstistä käy ilmi. Pyhän Hengen sinettikin saadaan HÄNESSÄ - ihmisen on oltava JO Kristuksessa SAADAKSEEN Pyhän Hengen sinetin. Uskoon tultaessa ei suinkaan tulla asetetuksi Kristukseen VAAN SAADAAN PYHÄN HENGEN SINETTI.

Voiskos se jumala edes yrittää olla ihmisiksi ilman että jokaisen tarvitsee tehdä sen kanssa erikseen rauhansopimus. Ihme lurjus.

Paavalin evankeliumia on vaikea käsittää, mikäli pitää omaa uskoontuloaan maailmankaikkeuden keskuksena. Mutta jos ja kun katse siirtyy omasta navasta ja omasta uskoontulosta ristiinnaulittuun Jeesukseen, silloin palaset loksahtavat kohdalleen ja Paavalin evankeliumi avautuu täydessä kirkkaudessaan. Silloin ja vasta silloin voi todella riemuita omasta uskoontulostaan, olla siitä kiitollinen ja kiittää samalla hyvää Jumalaa siitä, ettei itse ole missään erityisasemassa vaan vain yksi sovitettu ihminen sovitettujen ihmisten joukossa, joista jotkut ovat tulleet tuntemaan Kristuksen ja toiset tulevat ennen pitkää:

"Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." (alkukielessä tuo tunnustaminen tapahtuu vapaaehtoisesti ja riemuiten)

Näin tulee ennen pitkää Pyhän Hengen kautta jokaiselle todeksi se, mistä Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeessä:

"Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa."

Kenellekään ei tulisi mieleenkään väittää, että "Jumala on sovittanut koko maailman minun uskoontuloni kautta". No jos Jumala ei ole sovittanut maailmaa minun uskoontuloni kautta, miksi Hänen pitäisi sovittaa MINUT minun uskoontuloni kautta? Jos kerran minun uskoontuloni ei kelpaa maailman sovitukseksi, millä perusteella se kelpaisi MINUN sovituksekseni?
Jumala on sovittanut koko maailman - ja minut siinä ohessa - Poikansa KUOLEMAN KAUTTA.

Ihminen, joka väittää tulleensa asetetuksi Kristukseen uskoontulonsa hetkellä, on kuin joku nykysuomalainen, joka väittää Suomen itsenäistyneen hänen syntymänsä hetkellä.