Ortodoksit & ostrakismi

Jaa jaa, aika mietiskellä taas tätä ortodoksien väkivaltaisuutta. Luin muutama kuukausi sitten verkkolehti Long Play-lehden kirjoituksen ortodoksisen kirkon vääristyneestä kulttuurista. (Monia armorikkaita vuosia. Ilmestynyt 23.5.2020) Aluksi: olen tosi pahoillani haastatellun naisen ja hänen perheensä puolesta. Vika ei ole sinussa. Ilmiötä kutsutaan ostrakismiksi (eristämistekniikka) ja sitä harjoitetaan kaikissa kirkoissa hyvin laajassa mittakaavassa. Ai että liioittelen? Kunpa olisikin niin.

Juttelin äskettäin erään psyk.hoitajan kanssa, joka on erikoistunut myös ratkaisukeskeiseen lyhytterapiaan. Kävin hänen luonaan muutaman kerran, jotta saan jätettyä uskonnon lopullisesti taakseni. Hän sanoi, että on kuullut kymmeniä, kymmeniä ja taas kymmeniä vastaavia tarinoita ja minun kokemukseni on hyvin tavallinen. Minut siis kiusattiin ulos ort.kirkosta niin, että jouduin traumaterapiaan. Ei tietenkään eritellyt millaisia tapauksia missäkin kirkoissa, mutta vastaavia ja aivan kaikissa kirkoissa. Sanoi, että lut.kirkossa on myös paljon tätä.

Omalla kohdallani järkytys oli asian mittakaava. Toki tiesin, että kaikissa yhteisöissä on ongelmia, mutta laajuus olikin sitten ihan käsittämätöntä. Ja se täydellinen piittaamattomuus ihmisestä.

Sosiaalipsykologi, Tri Kipling Williams määrittelee 4 tarvetta, joita ostrakismilla pyritään horjuttamaan: 1) Tunne, että kuuluu yhteisöön (belonging) 2) Self esteem, joka usein suomennetaan itsetunnoksi, mutta ei ole ihan sama asia. Self esteem tulee itsestä ja omista lähtökohdista. Self confidence eli itsetuntoa taas vahvistaa ulkopuolelta tuleva arvostus. Ostrakismilla pyritään horjuttamaan nimenomaan self esteemia, omaa sisintä, josta omat vahvuudet nousevat. 3) Hallinta (control) 4) merkityksellinen olemassaolo (meaningful existence)

Kun seurakunnassa tulee ongelmia, ensin aloitetaan hyökkäämällä kuulumisen tunnetta vastaan. Hyökkäyksen kohde kokee itsensä juurettomaksi ja yksinäiseksi. Se on näistä kaikista tärkein, koska sen jälkeen on helppo tehdä kiusatusta selvää jälkeä. Kuten Long Play-lehden haastattelemasta naisesta. Tai minusta. Self esteemin kimppuun hyökätään seuraavaksi ja tämä tehdään mykkäkoululla, kuten minun kohdallani juuri kävi. Ja tottakai kävi, koska tämä on tekniikka, jossa seurataan aina tiettyjä askelkuvioita. Mykkäkoulun tarkoitus on horjuttaa henkilön luottamusta itseensä ja saada hänet epäilemään koko asiaa. Ja näin minulle myös kävi.

Sitten, kun nämä kaksi vaihetta on käyty läpi, loppu onkin jo ihan piece of cake. Kohta kolme, eli hallinnan tunne murenee loputtomiin jatkuvan mykkäkoulun seurauksena. Ryhmä ei suostu puhumaan eikä neuvottelemaan, joten kohteella (en halua käyttää sanaa uhri) ei ole mitään keinoa ratkaista tilannettaan. Lopulta eristämistekniikalla aiheutetaan täydellinen sosiaalinen kuolema seurakunnassa, joka saa kohteen putoamaan täysin yksin pimeyteen. Noin. Yksi mitätön ihminen pelistä pois. Nyt voi pestä kädet ja pukeutua kultakirjottuihin mekkoihinsa ja kiittää Jumalaa omasta erinomaisuudestaan.

Tätä tehdään aivan kaikissa kirkoissa. Aivan kaikissa. Psyk.hoitaja, jonka kanssa juttelin, sanoi sitä, mitä olen koko ajan toitottanut: ei ole eroa "lahkoilla" ja "kirkoilla". Samat tarinat hän on kuullut kaikista uskonyhteisöistä.

Mutta tässä nyt nuo neljä vaihetta, joilla ihminen savustetaan ulos. Ehkä tästä on jollekin apua. Minulle se on myöhäistä, mutta ehkä joku toinen osaa varoa ortodokseja. ( Ja niitä muitakin.)

Johanna