pääseekö eläimet taivaaseen?

Mihin taivaaseen? Jerusalem on Israelissa, Jumalan on halitseva uudessa Jerusalemissa. No ei ole eläimille

Uusi Jerusalem on kristinuskon mukaan kaupunki, joka lasketaan taivaasta Jumalan asuinsijaksi ihmisten keskelle uuteen maailmankaikkeuteen (uudet taivaat ja uusi maa). Uusi Jerusalem lasketaan vasta aivan aikojen lopussa viimeisen tuomion jälkeen. Se on paikka, jossa Kristuksen seuraajat viettävät ikuisuutensa, ja Jumalan lupausten lopullinen täyttymys.

Jos nyt totta puhutaan kukaan ei mene taivaaseen ei missään hurmiotilassa.

»Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."»
(Ilmestyskirja 21:1-4[2])

No Jumalahan on täällä ennenkin viettänyt aikas ihmisten kanssa lähitulevaisuudessa pysyvästi. Kyllä sinun täytyy rukoilla peladtusta ja tulla uskoon. Tee parannus ja usko Jeesukseen.

. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

Jesajan kirjassa ennustetaan uudesta taivaasta ja uudesta maasta: Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra. (Jes. 65:25)

Koirat ja siat ovat saastaisia eläimiä Raamatun mukaan. Kuten myös nilviäiset. Niiden paikka ei ainakaan ole taivaassa. Tuskinpa niillä on sielua joten ei ne helvettiinkään joudu. Samoin lienee kissojen kanssa.

En ole virallisesti ortodoksi, mutta vastaan kuitenkin, sillä tiedän kuinka suuri suru ja tuska on kyseessä. Itse kaipaan erityisesti kolmea koiraani, vaikkakin on ollut myös lukuisia muitakin lemmikkejä: kissoja, lintuja, jyrsijöitä. Koirieni valokuvia on kaikkialla kodissani, jo kauan tyhjässä. "Asuu hiljaisuus mun huoneessain..."

Kun viimeisin koirani kuoli, kuljin ulkoilualueella tyhjä flexiremmi kädessäni ja itkin. Tapasin toisen koiranomistajan jolle sanoin rukoilevani, että koirani olisi Taivaassa ja saisin vielä nähdä hänet.

Tuo ulkoiluttaja katsoi minua hetken ja sanoi sitten olevansa ortodoksi ja että ortodoksit uskovat kaiken elämän palautuvan Jumalan luo, joka on elämän antanutkin.

Merkillinen keskustelu keskellä jalkakäytävää. Minä tyhjä koiranflexi kädessäni, itkien. Tuo lähes vieras koiranomistaja oli silmissäni kuin Taivaasta lähetetty enkeli. Ehkä hän olikin enkeli, enkelit voivat ilmestyä myös ihmishahmossa.

Kiinnostuin ortodoksisuudesta, tutustuin ortodokseihin ja ortodoksisuus tuli itselleni läheiseksi, vaikkakin muutoin olen varsinaiselta uskoltani vanhakantainen lutherilainen.

Olen käynyt Uspenskissa, osallistunut ortodoksisuuteen niin Suomessa kuin Venäjän matkoillanikin. ✨🐈✨🐕✨

Jumala jo alussa loi paratiisiin eläimet, ennen ihmistä. Niinpä eläimillä voidaan nähdä oma olemassolonsa ja merkityksensä jo paratiisissa riippumatta ihmisestä.

Eläimillä on aivan omanlainen suhde Luojaansa: ”Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat: – Hänen, joka istuu valtaistuimella, Hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.” (Ilm 5:13)

”Ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden - - Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?” (Saarn 3:19-21)

Vanhan testamentin Saarnaajan kirjassa ihmisen ja eläimen kohtaloa pohditaan yllättävän tasa-arvoisesti.

Jos kirjailija Mark Twainilta olisi kysytty, hän olisi antanut puolueellisemman vastauksen: “Mikäli taivaaseen päästäisiin ansioilla, sinä jäisit ulkopuolelle, mutta koirasi pääsisi sisälle.” Taivaaseen ei kuitenkaan päästä ansioilla, vaan Jumalan armosta, Kristuksen elämästä osallisina. Miksei Jumalan pohjaton laupeus ja ääretön rakkaus syleilisi myös eläimiä?

lähde: Aamunkoitto blogi Isä Tuukka Rantanen

Monilla ihmisillä on elämässä tavoitteita, joiden saavuttaminen näyttää mahdottomalta. Joillekin se on terveys tai muuta, mikä toisille on itsestään selvää. Niinpä työnsaannista voi tulla jollekin ylipääsemätön ongelma, kun töitä ei vaan ilmaannu, vaikka kuinka etsisi. Yhdessä paikassa olet alikoulutettu, toisessa ylikoulutettu, toisessa väärän ikäinen, seuraavassa väärää sukupuolta. Tai ongelma voi olla lapsettomuus.

Haluan sanoa pari sanaa sinulle, jolla on mahdoton yhtälö tuotavana Jumalalle. Jumala on antanut meille rukouksen lahjan, jotta voimme tuoda kaikki asiamme hänelle. Mutta aina ei rukoukseenkaan kuulu toivottua vastausta.

Jumala on antanut meille myös ”elämän reseptin”, jota noudattamalla pääsemme eteenpäin. Jos sitä noudattamalla et pääse eteenpäin, sinun ei tarvitsekaan päästä minnekään. Se resepti kuuluu näin:

Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Matt.6:33.

”Etsikää ennen kaikkea”

Pokrovan luostarin veli.

Tie, totuus ja elämä

»Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.»
Tuomas sanoi hänelle: »Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?»

Jeesus vastasi: »Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Puhe ihmisen suhteesta eläimeen on samalla puhetta yhteiskunnasta ja kulttuurista, jossa elämme, kuten ortodoksisen perinteen tunteva teologi Teuvo Laitila Itä-Suomen yliopistosta kuvaa. Kristillisessä traditiossa ihmisen ja eläimen suhdetta on tutkittu yllättävän vähän. Laitila on Suomessa kehittänyt eläinteologiaa, joka on vasta parin vuosikymmenen ikäinen tutkimusala.
Raamattu ei tunne ajatusta eläinten ja ihmisten ystävyydestä, mutta monet pyhimykset ovat kunnioittaneet eläimiä syvästi. Teuvo Laitila pitää ristiriitaisena, ettei eläintä kristillisessä ajattelussa yleensä ole pidetty Jumalan kuvana, vaikka se tavallisesti ymmärretäänkin osaksi Jumalan luomistyötä. ”Sinä”, joka ”minun” on tarkoitus huomioida eettisesti, on kristinuskossa tavallisesti toinen ihminen, ei eläin tai luonto.
Laitila viittaa filosofi Emmanuel Levinasiin kirjoittaessaan: ”Olennaista suhteessa olemisessa on se, että toinen (tai kolmas) ei ole minää varten. – – Täten myös eläimet ovat osa minän elämää, eivät minää (ihmistä) varten. Siksi se, mitä teemme eläimille, kertoo siitä, mitä teemme elämällemme ylipäätään ja miten näemme elämän kaikessa moninaisuudessaan. – – Rakkaus toista, myös eläintä, kohtaan taas kertoo elämän näkemisestä keskinäisten riippuvaisuuksien kokonaisuutena.”

Lentäviä lehemiä nähty taivaalla toissa viikolla varmaa sinne helevettii menosa

Kissalasi on kaikki hyvin. Suru on valtava,koska ymmärrän sen itse kokeneena ja usean rakkaan kohtalona.
Ei ole kyse Ortodoksuudesta e luterilaisuudesta,ei mistää uskosta vaan ihan elämän laista.
Uskonto ei määrää elämän lakia oikeasti.
Sinun kissasi on ja elää aivan varmasti,mutta henkenä! (sieluna)
Voin sanoa melkein sata varmaksi,että näen ne kissani ja koirani,vaikka he ovat ruumiillisesti poissa.Tunnen heidät tosin kylmänä tunteena.
Näen varjoina mitä ihminen ei pitäisi nähdä.
Tunnen,kun rakas kissani tulee vierelleni sohvalle..
Tunnen käsilläni koirani..
He elävät mutta sieluina,Orbi.
On niin paljon mitä voisin sanoa kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä..
Kissasi on läsnä aina,se Rakastaa sinua !!

Tämäpä mielenkiintoinen keskustelu! Sanonpa minäkin mielipiteeni. Lemmikit opettavat ja antavat meille rakkautta. Jumala on rakkaus. Vastaus on siis itsestaanselvyys, ainakin näin sen koen.

Löysin tämän vanhan ketjun, joka hieman lohduttaa nyt suuressa surussani. Rakas lemmikkini kuoli. Itken ja toivon näkeväni koirani taivaassa.

Muistan erään katolilaisen fransiskaanimunkin vastauksen tähän kysymykseen. Hän kertoi, että (katolisessa) kirkossa asiasta on eriäviä mielipiteitä, mutta kirkolla ei ole virallista kantaa asiaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että taivas on vain ihmisille ja toiset, kuten hän, ajattelevat, että Jeesus ei tullut maailmaan vain pelastamaan ihmisiä, vaan tuomaan koko luomakunnan luokseen. Hänen mielestään ajatus siitä, että taivaassa olisi vain Jumala ja ihmiset, eikä mitään muuta koko uskomattomasta Jumalan luomistyöstä, ei vain käy järkeen.

Minusta perustelu kuulostaa järkevältä. Miksi ihmeessä Jumala antaisi kaiken sen mennä hukkaan ja ottaisi vain ihmiset? Ajattelen, että taivaassa tulee olemaan jokainen eläin ja jokainen kasvi pienimmästä ruohonkorresta mahtavimpaan puuhun mitä maa on koskaan päällään kantananut ja kaikki ne tulevat olemaan siellä täydessä loistossaan.