Ensimmäinen adventti ja kaunis auringonpaiste mahdollisesti sai aikaan että kirjastossa käyjiä ei ollut ehkä odotetun paljon. Kulttuurisihteeri oli tehnyt työtä että tämä ensimmäinen tapahtuma joka kokosi paikallisia kirjailijoita olisi onnistunut, naisyhdistys myi adventtipullaa ja pipareita ja meitä oli paikalla n. 15 osallistujaa ja koska alussa oli vain vähän kirjoista kiinnostuneita paikalla, sain tilaisuuden tutustua naapuripöydän pirtsakkaan nuoreen kirjailijaan, joka on julkaissut dekkarin ja toinen tulossa, kotoisin Etelä_Suomesta ja meillä oli paljon juteltavaa. Sitten tutustuimme muihin kirjailijoihin, verkostuimme, saimme esitellä kirjojamme ja teemojamme vierailijoille joita alkoi kerttymään pöytien ympärille. Muutama kirjakin kävi kaupaksi nimikirjoituksen kera ja kuten sanoin naapuripöydän kirjailijalle "vaikka en myisi yhtään ainoaa kirjaa, olen todella iloinen tästä tilaisuudesta tutustua muihin alueen kirjailijoihin, verkostoitua, saada uusia ideoita ja ajatuksia ja tulla osaksi yhteisömme kulttuurielämää."
Naapuri kutsui minua mukaan lähikaupungin ruotsinsuomalaiseen kirjoittajien piiriin ja osallistumaan antologiaan jonka he aikovat julkaista ja kannusti tulemaan mukaan ensi vuoden ruotsinsuomalaisten kirjamessuille Tukholmaan.
Kaiken kaikkiaan, tämä päivä oli minulle eräänlainen virstanpylväs, sekä harrastekirjailijana että yhteisön jäsenenä.
Lopuksi kävimme syömässä tyttären ja tyttärenpojan kanssa.
PM
Kirjamessuila nähtyä ja kuultua
62
881
Vastaukset
Antoisa päivä oli Sinulla, verkostoituminen antaa lisäulottuvuuksia omalle työlle tai harrastukselle. Näiden raja on häilyvä, kyllähän harrastuskin vaatii määrätietoista työtä, varsinkin jos siinä haluaa kehittyä. Monella ammattikirjailijalla on myös muu työ, ilmeisesti vain pieni osa tulee taloudellisesti toimeen pelkästään kirjoillaan.
Adventtipulla kuulosta ruotsalaiselta, mahtaako olla perinne kuten Lucian päivän Lussekatter. Monissa Suomen kaksikielisissä kunnissa rannikoilla päivää vietetään ja valitaan paikkakunnan ja koulujenkin omat Luciat, ja tapa on levinnyt suomenkielisiinkin kouluihin.
Kerroit antologiasuunnitelmista. Mieleen tuli Daljoki-antologia kuuluisan Spoon River antologian tapaan. Tosin siinä vain yksi kirjailija, Edgar Lee Masters kertoo kotikaupunkinsa hautausmaan vainajien äänellä omasta elämästä, nimenomaan sellaisesta, mistä ei elävien kirjoissa ollessa rohjennut puhua.
Siskoni on ollut kirjoittajakurssilla Orivedellä , jonka päätteeksi julkaistiin runoantologia omakustanteena. Luultavasti novelliantologioitakin kootaan, ehkä tietyn teeman mukaan. Sisko kertoi, miten mukavalta tuntui nähdä tekstinsä ja nimensä painettuna, vaikka tuskin se isompaa levikkiä sai eikä siihen pyrittykään. Oriveden opistossa voi käydä myös lukuvuoden mittaisen kirjoittajalinjan, jossa opiskellaan proosan, draaman ja lyriikan kirjoittamista ja saadaan ryhmältä palautetta. Sanataidepajoja on kansalaisopistoissa, joskus aikoinaan on käynyt mielessä osallistuakin. Hain juuri postista valokuvakirjan, annan miehelle lahjaksi kuluneen vuoden tapahtumista. Teen välillä Ifolorin, välillä Rajalan formaateilla. Kovin paljon tekstiä niihin ei saa, mutta täydennän erikseen kirjoitetuilla sivuilla.Kiva kuulla tuosta tapahtumasta Paloma, vaikka vähän jälkijunassa.))
Niin kai se käy: ellei ihan saa sitä, mitä odotti , saakin jotakin muuta, joka voi olla yhtä arvokasta. Sitä kai samanhenkisten tapaaminen, yhteinen harrastuneisuus voi meille kaikille tarjota ?
Kustannusalan muutoksesta puhutaan meilläkin ja ilmiö on nähtävissä: kirjan julkaisukynnys on entistä korkeampi, mutta (hyvää) tekstiä tuotetaan entistä enemmän. Sille sitten kukin löytää oman väylänsä. Kunhan vain lukijoita riittäisi ?..))
Tuttuni on kahdessa kirjapiirissä: isohko kunta, mutta kirjallisuuden harrastajia vain kourallinen. Vetäjät ovat innostuneita, valmistelevat tunnit huolellisesti, vaikka läsnäolijoita on yleensä 2-6:een . Ehkä laatu korvaa määrän. Ja viihde myy tunnetusti paremmin.
Olen kertonutkin Veikko Sinisalon vierailusta Suomi-seuran tilaisuudessa Tukholmassa vuosikymmeniä (!) sitten. Kun tilaisuuden järjestäjä pahoitteli vähäistä yleisömäärää, Sinisalo totesi: "Hänelle, jolla on sanottavaa, riittää yksikin kuulija"...
Mutta hyvinhän tuo ruotsinsuomalaisuus nyt kuitenkin tuntuu siellä olevan esillä ja kuten toisaalla kirjoitit, merkittäviä kultturipersooniakin on muuttanut meiltä Ruotsiin...
Ramoona mainitsi tuolla Spoon River Antologian. Minäkin ole ihmetellyt, ettei sen idea ole saanut sijaa meillä tai muualla. "Kuolleet puhuvat" tietysti Lee Masterin teoksessa sellaista, mitä eivät eläessään "kehdanneet", mutta voisivathan he kertoa muustakin: vaikka tavisten elämästä tai arvoista, mitä katsoivat edustaneensa , antologian muodossa...
- Anonyymi
Jämsästä ei ole pitkä matka Palomalle , voisi käydä opissa .
- Anonyymi
Olen tietoinen Oriveden opiston tarjoamista kursseista ja joskus harkinnutkin, mutta valitettavasti en asu Jämsässä ja minulla on ollut ja on vieläkin velvollisuuksia jotka sitovat minua tänne. Lukukaudeksi Jämsään lähteminen ei ole ajankohtaista niin kauan kuin mieheni poika asuu meillä ja opiskelee täältä käsin.
PM - Anonyymi
33-vuotiaalla on vielä pitkä aika eläkkeelle. :)
- Anonyymi
Alkaa muistuttamaan Italiaa, jossa aikamiespojat pyörivät mamman helmoissa puolet elämästään.
- Anonyymi
Oikeastaan alkaakin kiinnostaa nuo kirjamessut, koska "Puhe-radiosta olen kuunnellut kirjojen arvosteluja.
Itse yllätyin, kun menin (edes menneen)serkkuni( Leo Karppasen) taide esitykseen, kuinka ne olivatkaan erilaisia hänen kuvaaminaan.
Minusta ne oli vain taidokkaita puu veistoksia, mutta hänen taiteellisuuteen kuului myös ihana kotipiha ihanine kukkineen ja se kertomus, mitä hän halusi kuvata milläkin tekosellaan. Kalevalaa tietenkin.
Sitten hän oli rakentanut talonsa "uuteen uskoon", uima altaineen, joka oli uskomatonta taiteellisuutta, että hän teki sen
Googleta löytyy Leo Karppasen taidetta, ketä kiinnostaa. Nämä tapaamiset kirjoja kirjoittajien ja lukijoiden kesken ovat kuin kiven heittäisi veteen ja renkaat vain laajenevat. Lauantaina menen kuuntelemaan Gävlen ruotsinsuomalaisen kirjailijapiirin vieraana luentoa "Mitä lukisin suomeksi?"
Toimittaja Liisa Paavilainen tulee kertomaan suomalaisen kirjallisuuden nykyhetken suuntauksista sekä uusista kirjailijoista ja kirjailija Maarit Turtiainen puolestaan esittelee uusia ruotsinsuomalaisia kirjoja.
Finlandia-palkinnotkin on jaettu, mitä ajatuksia voittajasta?Mukava kuulla, että tapahtuma on poikinut noin paljon uutta, Paloma, ja että "taide ei tunne rajoja". Pohjoismaista yhteistyötä, vaikuttamista, tapahtuu molempiin suuntiin ?
Olen lukenut Jukka Viikilän edellisen palkitun kirjan "Akvarelleja Engelin kaupungista". Se oli meillä kirjapiirissä käsittelyssä, mutta osa meistä ei päässyt sen sisälle ollenkaan.
Täysin omaleimainen teos se oli, ei sitä osaa asettaa oikein mininkään raamiin, biofiktiota tietysti, mutta kieli ja muoto saattoi olla lähinnä "runollista proosaa". Kyllähän siitä välittyi hyvin myös Helsingin historiaa, uutta ainakin minulle.
Yritän kyllä saada käsiini tämän uutuudenkin, mutta ei varmasti onnistu heti.- Anonyymi
Hyvä. Selvitä ja kerro kuka kustantaa näitä ruotsinsuomalaisten kirjoja
(miksi et muuten tarjoaisi kirjojasi samoille kustantajille?)
sehän täytyy olla kannattamatonta puuhaa
näistä viitteistäsi näen että eräs tuottoisa on leo ylitalo
(näyttää aiheiltaan suvakkisossulta)
niin siis hänen julkaisijansa on suomalainen
http://www.atrainkustannus.fi/kustantamo/
onko ne suomalaisia jotka julkisee ruotsinsuomalaisia? Anonyymi kirjoitti:
Hyvä. Selvitä ja kerro kuka kustantaa näitä ruotsinsuomalaisten kirjoja
(miksi et muuten tarjoaisi kirjojasi samoille kustantajille?)
sehän täytyy olla kannattamatonta puuhaa
näistä viitteistäsi näen että eräs tuottoisa on leo ylitalo
(näyttää aiheiltaan suvakkisossulta)
niin siis hänen julkaisijansa on suomalainen
http://www.atrainkustannus.fi/kustantamo/
onko ne suomalaisia jotka julkisee ruotsinsuomalaisia?Tietääkseni täällä on toiminut aikaisemmin joku pienkustantamo joka on julkaissut nimenomaan ruotsinsuomalaista kirjallisuutta, mutta se on lopettanut toimintansa.
Suomalaiset kustantamot (Otava, Wsoy, Tammi jne.) kustantavat tunnetuimpien ruotsinsuomalaisten kirjoja.
Seuraava kirjani tulee olemaan käännös Kuolema Tuhannen nuolen lahdesta englanniksi ja sen julkaisen ainoastaan e-kirjana. Kevättalvella voin ehkä jatkaa tarinaani myrkynkeittäjistä, riikinkukon suojateista ja kirjoittaa loppuosan, jonka aion paikantaa Dalajoen heikoille jäille.
***
Pöytänaapurini Milka Hakkarainen (pirtsakka, kevyt ja hyvinkirjoitettu dekkari Ei verta rantaa rakkaampaa) löysi kustantajakseen Myllylahden. Hän on myös osallistunut digitaalisiin kirjamessuihin, Gävlen vähemmistöviikon kirjamessuihin ja ruotsinsuomalaiiin kirjamessuihin, jonne hän kannusti minuakin mukaan. Milka tosin on nuori ja dynaaminen ja jaksaa markkinoida tuotantoaan (toinen kirja tulossa nyt talvella) ja minä olen vain eläkkeellä olevan harrastelija, jolla ei ole oikeastaan mitään kunnianhimoa tai toiveita ansaita jotain kirjoillani.
Milkasta tulee mieleen nuori ja raikas Leena Lehtolainen, toisessa ajassa ja toisessa ympäristössä ja jos pitää keveällä kädellä kirjoitetuista dekkareista niin kannattaa tutustua.
- Anonyymi
Finlandiavoittajakirjasta on monta arviota ja arvostelua.
Lainaan kirjallisuustoimittaja Seppo Puttosta:
"Kirjailija Jukka Viikilä ei varmaan voinut kuvitella kirjalleen Taivaallinen vastaanotto aivan tällaista vastaanottoa. Romaani kertoo kuvitteellisesta Jan Holmista, joka on jo yhdellä teoksellaan voittanut Finlandia-palkinnon. Taivaallinen vastaanotto toi eilen Viikilälle Finlandian – vain viiden vuoden jälkeen edellisestä. Kirjailija on julkaissut vasta kaksi romaania ja molemmat ovat saaneet Finlandia-palkinnon.
Viikilä vetää maton kriitikoiden alta jo ennen kuin he pääsevät arvioimaan uusinta romaania. Taivaallinen vastaanotto on kirja siitä, minkälaista keskustelua ja kritiikkiä se tulee saamaan lukijoilta. Ovelaa on se, että äänessä ei tuntuisikaan olevan itse autofiktiivinen kirjailija vaan aivan muut ihmiset. Viikilä kirjaa hajanaisia lausuntoja ihmisiltä, joiden mielestä kirja on hieno tai huono.
Katkelmallisessa romaanissa on lukuisia ajattelun tiivistymiä, joita halusin poimia ja miettiä tarkemmin.
”Ei tämä ole romaani avosydänleikkauksesta, vaan avosydänleikkaus.”
Vaikka kirjailija kirjoittaa mielikuvituksellisia tarinoita, silti moni lukija pohtii mikä on totta ja mikä ei. Totta tässä teoksessa on se, että Jukka Viikilä on itse joutunut avosydänleikkaukseen. Romaanissa Jan Holm kokee samanlaisen kohtalon. Sen sijaan, että Viikilä olisi kirjoittanut koskettavan ja tarinallisesti jatkuvallisen kertomuksen kokemuksistaan, hän iskeekin kokemukset hajalle ja irtaantuu lähes täysin tarinallisuudesta.
Katkelmallisuudestaan huolimatta Taivaallinen vastaanotto -kirjasta voi kuitenkin hahmottaa jonkinlaista jatkumollisuutta. Kirjailija kuvaa sitä himmeliksi. Se on moniulotteisuudessaan ja läpinäkyvyydessään mielenkiintoinen vertaus. Himmelin olkien rakennetta voi mieltää kuvioista toisiin seuraavaksi kokonaisuudeksi. Mutta ilmassa roikkuessaan sen lävitse näkyvä todellinen maailma on kuitenkin olennaisempaa."
_________________________________________________________________
Olen lukenut kirjaavasta viitisenkymmentä sivua.
Ei ole paljon vielä ajatuksia siitä.
Alku oli tavallaan lupaava ja odotti, milloin se "romaani alkaa",
mutta ei se alakaan, jos perinteistä kerrontaa odottaa.
Viikilä tai joku muu kirjailija taisi Finlandiapalkinnon tuoksinoissa todetakin,
että "romaani on muuttunut", romaani ei perustu enää juoneen.
Teksti on osin hyvin kiinnostavaa ja kirjan idea on "ovela", "erilainen",
mutta voi olla, että kirja jää kesken. . .
Vilkaisin juuri, että se on loppuun asti, 377 sivua samaa pätkimistä,
eri henkilöitten pätkätarinoita, "himmeli" kuten kirjoittaja itse sanoo.
Tähän asti kirjan maisema on Helsinki, millä ei sinänsä tarinan kannalta ole merkitystä.
Mitä ajatuksia muille on tullut Viikilän kirjasta ?- Anonyymi
Onneksi suurin osa romaaneista on vielä "perinteisiä". Ei-perinteiset eivät oikein anna mitään, kun ei niitä täysin ymmärrä.
Kiitos tuosta esittelystä, Ano 14.43. Se ratkaisi minun kiinnostukseni..)) En nyt pidä kiirettä kirjan tavoittelussa.
Olen niin yksinkertainen lukija, etten välitä ponnistella jonkin konstikkaan rakenteen kanssa, enkä yrittää löytää sellaista, mitä kirjailija ei tarjoile minulle (lähes)valmiiksi pureskeltuna.
Ainakin täytyisi odottaa sopivaa viritystä sellaiseen ja kun nyt on jo pari "perinteistä" kirjaa odottamassa noutua kirjastoautolta, niin paneudun niihin: Ilkka Kivi: "Menisit ennemmin terapiaan" (ironiaa, kuulemma) ja Anneli Jussilan kirja elämänkumppanistaan/ystävästään Pentti LInkolasta... Vielä on kesken myös Katriina Järvisen uusin: "Saanko esitellä -monenlaiset minämme"...
Että lukemista riittää. Ja sehän kannattaa aina..))- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Kiitos tuosta esittelystä, Ano 14.43. Se ratkaisi minun kiinnostukseni..)) En nyt pidä kiirettä kirjan tavoittelussa.
Olen niin yksinkertainen lukija, etten välitä ponnistella jonkin konstikkaan rakenteen kanssa, enkä yrittää löytää sellaista, mitä kirjailija ei tarjoile minulle (lähes)valmiiksi pureskeltuna.
Ainakin täytyisi odottaa sopivaa viritystä sellaiseen ja kun nyt on jo pari "perinteistä" kirjaa odottamassa noutua kirjastoautolta, niin paneudun niihin: Ilkka Kivi: "Menisit ennemmin terapiaan" (ironiaa, kuulemma) ja Anneli Jussilan kirja elämänkumppanistaan/ystävästään Pentti LInkolasta... Vielä on kesken myös Katriina Järvisen uusin: "Saanko esitellä -monenlaiset minämme"...
Että lukemista riittää. Ja sehän kannattaa aina..))Koska alku oli lupaava ja tekstissä sisältöä, luin Viikilä kirjaa lähes sata sivua,
mutta sitten pysähdyin miettimään mitä tämä kirja antaa minulle, antaako se mitään.
Ei oikeastaan ja vika on vain minussa, koska en yllä tällaisten kirjojen tasolle. Kirjan nimi voisi olla yhtä hyvin "Palapeli", jonka lukija kokoaa, jos kiinnostusta on ja jaksaa.
Kiitos kirjavinkistä ! Katriina Järvisen uutuuskirja on ehdottomasti luettava.
Olen lukenut muuta häneltä ja esim. kirja "Irti vanhempien vallasta"
iski suoraan tajuntaani. Tuttua omasta menneisyydestä.
Kirjan alussa on Katriina Järvisen omaa rimpuilua irti uskonlahkosta ja perheen
painostuksesta ja sitten yleisellä tasolla
kontrolloivien vanhempien vallassa olemisen ja siitä irtautumisen psykologiaa.
https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/kaikella-kunnioituksella-9789522881458
Olisipa tämä kirja ilmestynyt 50 vuotta sitten ! Anonyymi kirjoitti:
Koska alku oli lupaava ja tekstissä sisältöä, luin Viikilä kirjaa lähes sata sivua,
mutta sitten pysähdyin miettimään mitä tämä kirja antaa minulle, antaako se mitään.
Ei oikeastaan ja vika on vain minussa, koska en yllä tällaisten kirjojen tasolle. Kirjan nimi voisi olla yhtä hyvin "Palapeli", jonka lukija kokoaa, jos kiinnostusta on ja jaksaa.
Kiitos kirjavinkistä ! Katriina Järvisen uutuuskirja on ehdottomasti luettava.
Olen lukenut muuta häneltä ja esim. kirja "Irti vanhempien vallasta"
iski suoraan tajuntaani. Tuttua omasta menneisyydestä.
Kirjan alussa on Katriina Järvisen omaa rimpuilua irti uskonlahkosta ja perheen
painostuksesta ja sitten yleisellä tasolla
kontrolloivien vanhempien vallassa olemisen ja siitä irtautumisen psykologiaa.
https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/kaikella-kunnioituksella-9789522881458
Olisipa tämä kirja ilmestynyt 50 vuotta sitten !Itse luin Katriina Järviseltä "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteyskunnassa", jonka hän kirjoitti yhdessä Laura Kolben kanssa. Vierastin sitä alkuun, vähän liian osoittelevana, mutta voi olla tänään ajattelisin toisin.
Kiva jos sinäkin kiinnostuit tästä uudesta. Järvinen kirjoittaa kuitenkin selkeästi ja ymmärrettävästi, eikä kirja edes ole kovin paksu..))
Tuo ahdas uskonnollisuus on ollut monien kodinperintöä kuten tietysti vanhempien mielivaltakin. Onneksi meillä nyt on tietoa ja mahdollisuus saada vaikka kirjojen kautta näitä "korjaavia kokemuksia"...- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Itse luin Katriina Järviseltä "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteyskunnassa", jonka hän kirjoitti yhdessä Laura Kolben kanssa. Vierastin sitä alkuun, vähän liian osoittelevana, mutta voi olla tänään ajattelisin toisin.
Kiva jos sinäkin kiinnostuit tästä uudesta. Järvinen kirjoittaa kuitenkin selkeästi ja ymmärrettävästi, eikä kirja edes ole kovin paksu..))
Tuo ahdas uskonnollisuus on ollut monien kodinperintöä kuten tietysti vanhempien mielivaltakin. Onneksi meillä nyt on tietoa ja mahdollisuus saada vaikka kirjojen kautta näitä "korjaavia kokemuksia"...Minäkin olen lukenut Laura Kolbea ja mm. "Luokkaretken" ja kirjan Laura Kolben äidistä, teräväkielisestä (alkoholisoituneesta) HS:n pakinoitsija "Pii'stä".
Katriina Järvisen psykologisista aiheista pidän enemmän kuin Kolben kirjoista,
vaikkei niitä voi missään mielessä verratakaan ja vaikka on tietysti tärkeää,
että yhteiskunnallisista asioista kirjoitetaan kirjoitetaan kirjoja/analyysejä.
Luen niitä mielelläni, mutta jokin asia vähän tökkii Kolbessa, en tiedä mikä,
joku asenne ehkä.
Pitää googlata Ilkka Kivi, josko senkin tilaisin. En tunne tapausta yhtään,
mutta jo pelkästään "ironia" saa kiinnostukseni heräämään.
Ironia vaatii älykkyyttä ja älykäs teksti kiinnostaa aina ;)))
eikä minkään lajin huumorin pilkahdus ole pahasta.
Joskus miettii onko huumori kuollut maailmasta - vai vain minun pienestä maailmastani ?
Kuka viitsii yksin nauraa ? Anonyymi kirjoitti:
Minäkin olen lukenut Laura Kolbea ja mm. "Luokkaretken" ja kirjan Laura Kolben äidistä, teräväkielisestä (alkoholisoituneesta) HS:n pakinoitsija "Pii'stä".
Katriina Järvisen psykologisista aiheista pidän enemmän kuin Kolben kirjoista,
vaikkei niitä voi missään mielessä verratakaan ja vaikka on tietysti tärkeää,
että yhteiskunnallisista asioista kirjoitetaan kirjoitetaan kirjoja/analyysejä.
Luen niitä mielelläni, mutta jokin asia vähän tökkii Kolbessa, en tiedä mikä,
joku asenne ehkä.
Pitää googlata Ilkka Kivi, josko senkin tilaisin. En tunne tapausta yhtään,
mutta jo pelkästään "ironia" saa kiinnostukseni heräämään.
Ironia vaatii älykkyyttä ja älykäs teksti kiinnostaa aina ;)))
eikä minkään lajin huumorin pilkahdus ole pahasta.
Joskus miettii onko huumori kuollut maailmasta - vai vain minun pienestä maailmastani ?
Kuka viitsii yksin nauraa ?Mukava yllätys, Ano 21.19, että jatkoit keskustelua ! Samoja mietteitä minullakin:
Laura Kolbe ei ole ihan taviksen tasolla, hänessä on minusta vähän liikaa akateemisuutta, elitismiä, mutta hyvä keskustelija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, tietty.
Ironia ja sarkasmi kiehtovat minuakin, jopa kyynisyys saa ynmärrystä minulta, koska sekin kertoo älykkyydestä..))
Otitpa esille hyvän aiheen: huumorin puuttumisen tästä ajasta. Tuntuu kuin sekin olisi muuttunut ivailuksi, pisteliääksi herjanheitoksi, jossa on takana tiettyä ylimielisyyttä,ehkä vihamielisyyttäkin, ei ainakaan lempeyttä ja hyväntahtoisuutta, minkä aina itse liitän huumoriin.
Paremman puutteessa, minä kyllä nauran yksinkin..)) Kun sille päälle satun. Kyllä kai huumori, ainakin elämänasenteena, vaatii sitä, että ihminen on kokenut kovia, pintaliitäjiltä se ei oiken luonnistu. Ainkaan sellainen huumori, joka minua ruokkisi.- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Mukava yllätys, Ano 21.19, että jatkoit keskustelua ! Samoja mietteitä minullakin:
Laura Kolbe ei ole ihan taviksen tasolla, hänessä on minusta vähän liikaa akateemisuutta, elitismiä, mutta hyvä keskustelija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, tietty.
Ironia ja sarkasmi kiehtovat minuakin, jopa kyynisyys saa ynmärrystä minulta, koska sekin kertoo älykkyydestä..))
Otitpa esille hyvän aiheen: huumorin puuttumisen tästä ajasta. Tuntuu kuin sekin olisi muuttunut ivailuksi, pisteliääksi herjanheitoksi, jossa on takana tiettyä ylimielisyyttä,ehkä vihamielisyyttäkin, ei ainakaan lempeyttä ja hyväntahtoisuutta, minkä aina itse liitän huumoriin.
Paremman puutteessa, minä kyllä nauran yksinkin..)) Kun sille päälle satun. Kyllä kai huumori, ainakin elämänasenteena, vaatii sitä, että ihminen on kokenut kovia, pintaliitäjiltä se ei oiken luonnistu. Ainkaan sellainen huumori, joka minua ruokkisi.Hei D, tunnustan, naureskelen minäkin yksin ja aina silloin muistan sanonnan
"Hullu yksin nauraa" ja nauran sillekin, mutta ajattelen, että hyvä kun vielä naurattaa !
Korona-aika on monenlaisien ongelmien taustalla. Huolettomuus ja huumori on
vähentynyt elämästä ja kireyttä on tullut tilalle.
Tosin huolettomuus vähenee viimeistään eläkeiässä muutenkin, kun kaikenlaisia
takaiskuja tulee väistämättä.
Paljon on saanut lukea mm. opettajien ja oppilaiden elämän vaikeutumisesta
koronan aikana. Minäkin tulin sitä tajuamaan konkreettisesti viime kevättalvella,
kun kuukausia etäopetuksessa ollut 11-vuotias tyttönen alkoi soitella minulle (eläkeläiselle!) useasti iltapäivisin.
Hämmästelin vähän ja pidin sitä iloisena asiana tietysti,
mutta kohta oivalsin, että 11-vuotiaalle oli vaikeuksia selviytyä etäopetuksesta kotonansa ja hän oli yksinäinen. Kaikki oli kadonnut ympäriltä kuukausiksi,
vanhemmat työssä, opettaja ruudulla ja koulukaverit poissa.
11-vuotiaankin piti pitää itsensä koossa, se on aika paljon sen ikäiseltä vaadittu.
Torstaina luin Hesarista toista puolta asiasta. Mm. opettaja, kirjailija Tommi Kinnunen uupui 70-tuntisiin etätyöviikkoihin ja joutui jäämään sairaslomalle.
Hänen oppilaistaan osa oli läsnä, osa etäopetuksesssa.
Kinnunen kuvailee, että oli kuin olisi ollut Prismassa perjantaina yrittäen ryhmäyttää ihmisiä ja saada kaikkien huomion.
Lisäkuormana opetukseen tarvittavat sivutyöt nostavat viikon työtuntien määrän niin,
ettei omalle perheelle jää aikaa ja "jos aikoisi lisäksi yrittää kirjoittaa kirjaa, pitäisi viedä muksu adoptioon ja ottaa avioero".
Luettuani Hesarin jutun totesin, etten ole tiennyt paljon mitään millaista opettajilla
yleensäkään nykyään on. Vain sen, että melkein kahden edestä saa töitä tehdä,
mutta yksi palkka on vain.
Juttu on valaiseva ja pientä "extraa" siinä on tietysti Tommi Kinnunen :)))
Juttu on maksumuurin takana, mutta tästä linkistä voi kirjautua kahdeksi viikoksi Hesarin ilmaislukijaksi ja lukea sen:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008408547.html
Hengessä mukanasi M (niinkuin arvasitkin... olen madaltanut entisestään "profiiliani,
koska "koronakireys" tms. on iskenyt tännekin...) Anonyymi kirjoitti:
Hei D, tunnustan, naureskelen minäkin yksin ja aina silloin muistan sanonnan
"Hullu yksin nauraa" ja nauran sillekin, mutta ajattelen, että hyvä kun vielä naurattaa !
Korona-aika on monenlaisien ongelmien taustalla. Huolettomuus ja huumori on
vähentynyt elämästä ja kireyttä on tullut tilalle.
Tosin huolettomuus vähenee viimeistään eläkeiässä muutenkin, kun kaikenlaisia
takaiskuja tulee väistämättä.
Paljon on saanut lukea mm. opettajien ja oppilaiden elämän vaikeutumisesta
koronan aikana. Minäkin tulin sitä tajuamaan konkreettisesti viime kevättalvella,
kun kuukausia etäopetuksessa ollut 11-vuotias tyttönen alkoi soitella minulle (eläkeläiselle!) useasti iltapäivisin.
Hämmästelin vähän ja pidin sitä iloisena asiana tietysti,
mutta kohta oivalsin, että 11-vuotiaalle oli vaikeuksia selviytyä etäopetuksesta kotonansa ja hän oli yksinäinen. Kaikki oli kadonnut ympäriltä kuukausiksi,
vanhemmat työssä, opettaja ruudulla ja koulukaverit poissa.
11-vuotiaankin piti pitää itsensä koossa, se on aika paljon sen ikäiseltä vaadittu.
Torstaina luin Hesarista toista puolta asiasta. Mm. opettaja, kirjailija Tommi Kinnunen uupui 70-tuntisiin etätyöviikkoihin ja joutui jäämään sairaslomalle.
Hänen oppilaistaan osa oli läsnä, osa etäopetuksesssa.
Kinnunen kuvailee, että oli kuin olisi ollut Prismassa perjantaina yrittäen ryhmäyttää ihmisiä ja saada kaikkien huomion.
Lisäkuormana opetukseen tarvittavat sivutyöt nostavat viikon työtuntien määrän niin,
ettei omalle perheelle jää aikaa ja "jos aikoisi lisäksi yrittää kirjoittaa kirjaa, pitäisi viedä muksu adoptioon ja ottaa avioero".
Luettuani Hesarin jutun totesin, etten ole tiennyt paljon mitään millaista opettajilla
yleensäkään nykyään on. Vain sen, että melkein kahden edestä saa töitä tehdä,
mutta yksi palkka on vain.
Juttu on valaiseva ja pientä "extraa" siinä on tietysti Tommi Kinnunen :)))
Juttu on maksumuurin takana, mutta tästä linkistä voi kirjautua kahdeksi viikoksi Hesarin ilmaislukijaksi ja lukea sen:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008408547.html
Hengessä mukanasi M (niinkuin arvasitkin... olen madaltanut entisestään "profiiliani,
koska "koronakireys" tms. on iskenyt tännekin...)Hyvä, että joku muukin aistii tuon koronakireyden. Sitä on tosiaan "ilmassa" Veljentytöltä saan siitä "ensi käden tietoa" ja on siitä tullut esimerkkejä muualtakin. Sanojaan saa sovitella kaiken aikaa.
Onneksi näyttäisi olevan niin, että tuollaista yleiskireyttä vastaan normaali ystävällisyys tuntuu ylellisyydestä ja sille osaa antaa arvoa.
Mutta totta puhut, alamäkeä mennään ja korona on kyllä tuonut omat lisänsä tähän vanhenemisen prosessiin,
Pienet koululaiset ovat varmasti lujilla ja lapset yleensä kun näitä muutoksia ja uhkia ei oikein osaa heille selittää. Minunkin ekaluokkalainen lähettelee erilaisia emojiitä - niitä kai ne ovat - tämän tästä ja niistä päättelen että haluaa pitää mummon mukana omassa arjessaan...
Minäkin luin tuon Tommi Kinnusen jutun - naapurin Hesarista..)) Lastentarhanopettajat, opettajat, sosiaalityöntekijät, hoitoväki. Kyllä ihmettelee, että he ylipäänsä jaksavat...
Kun tässä itselläkin välillä tekee tiukkaa, puolirampana, lonkkaleikkausta odotellen...
Mukava kuitenkin kuulla sinusta. Kyllä on viisasta kulkea sammutetuin lyhdyin, vaikka sanotaan, ettei vanhoja naisia kukaan huomaa..))
Raadeltavaksi kelpaavat, paremman puutteessa...
Näkyillään, kiusallakin..))
- Anonyymi
Paloma
Isabel Allendelta on uusi kirja *Violeta*, josta olen kuullut positiivisia
arvosteluja, itse olen vielä jonotuslistalla,
Kirja on ajan hengessä mukana kertoen pandemioista, Espanjan taudista -
COVID-virukseen, seuraten v. 1920 syntyneen Violetan elämää hänen 100v syntymäpäiväänsä asti.
isoäiti_Allende on aina lukemisen arvoinen, vaikka nyt vanhempana hän on kirjoittanut paljon biofiktion tapaista kuvausta vanhenevan naisen elämästä USA:ssa, mutta Meren pitkän terälehden (mikähän se nimi oli suomeksi?) jälkeen olen lukenut vain otteita.
Senaattori Allenden kirja pääsee ilman muuta lähiaikoina hankittavien kirjojeni lyhyelle listalle. Kiitos vinkistä, isoäiti. Aihe on kiinnostava.
Allende kertoo että hän on kertonut niin paljon sukunsa salaisuuksia kirjoissaan, että monet hänen laajasta suvustaan ovat lopettaneet tervehtimästä.
- Anonyymi
Täysin harakoille meni , Viikilän valinta Finlandian voittajaksi.
- Anonyymi
Kuka sen valitsikaan ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuka sen valitsikaan ?
2021 Finlandia-voittajan valitsi elokuvaohjaaja Zaida Bergroth
https://yle.fi/uutiset/3-11849677
- Anonyymi
Lukaisin Laura Malmivaaran esikoiskirjan ajasta, jolloin hänen ex-miehensä ja lastensa isä Aku Louhimies oli kohun pyörityksessä.
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/82884586-b22f-4a2a-a2b9-68d8c5793bbc
Kirja sisältää eri aiheita elokuva-alan ihmissuhteista vaikenemisen kulttuuriin,
johon Laura ja hänen äitinsä ovat perheessä kasvaneet.
Kirja on pienellä "volyymilla" kirjoitettu 200-sivuinen opus, joka on tavallisessa arkielämässä kiinni ja jossa ex-miehen aiheuttaman kohun vaikutus perheen ja suvun elämään on yhtenä teemana.
Jostain syystä mietin onko Laura Malmivaara kirjoittanut sen itse
vai onko sen kirjoittanut joku muu keskustelujen pohjalta.
Kirja on yksi monien esikoisromaanien joukossa,
se ei tietenkään nouse mihinkään Finlandia-luokkaan, mutta luin sen mielelläni loppuun asti.- Anonyymi
Ohjaaja Louhimies joutui syyttä suotta muutaman hermon näyttelijättären selkäänpuukottamaksi.
Ikävintä oli , miten silloinen kulttuuriministeri Sampo Terho häntä kohteli.
Ajojahdin aineksia oli liikkeellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ohjaaja Louhimies joutui syyttä suotta muutaman hermon näyttelijättären selkäänpuukottamaksi.
Ikävintä oli , miten silloinen kulttuuriministeri Sampo Terho häntä kohteli.
Ajojahdin aineksia oli liikkeellä."syyttä suotta ". Ei ole totta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ohjaaja Louhimies joutui syyttä suotta muutaman hermon näyttelijättären selkäänpuukottamaksi.
Ikävintä oli , miten silloinen kulttuuriministeri Sampo Terho häntä kohteli.
Ajojahdin aineksia oli liikkeellä.Kyllä hänen ohjausmetodinsa ovat kyseenalaistaneet myös jotkut miesnäyttelijät. Viimeisimpänä Ville Virtanen, joka vetäytyi Louhimiehen astuttua Jokisen tilalle ohjaamaan Remeksen leffaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä hänen ohjausmetodinsa ovat kyseenalaistaneet myös jotkut miesnäyttelijät. Viimeisimpänä Ville Virtanen, joka vetäytyi Louhimiehen astuttua Jokisen tilalle ohjaamaan Remeksen leffaa.
Aina on joukossa kitisijöitä ja yhtenä Virtanen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä hänen ohjausmetodinsa ovat kyseenalaistaneet myös jotkut miesnäyttelijät. Viimeisimpänä Ville Virtanen, joka vetäytyi Louhimiehen astuttua Jokisen tilalle ohjaamaan Remeksen leffaa.
Vvirtanen eliitin puuteripuudeli
- Anonyymi
Jvirtasen niin muka vande marin mene
telmä oli joka käänteessä kehua poi kansa ohj elmia sunmuuta - Anonyymi
Oletko hankkinut joululukemista ?
- Anonyymi
En ole, en lue paljon, mutta saan pari kirjaa joululahjaksi enkä halunnut "toivoa" tiettyjä kirjoja.
Haluan yllättyä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole, en lue paljon, mutta saan pari kirjaa joululahjaksi enkä halunnut "toivoa" tiettyjä kirjoja.
Haluan yllättyä.Olen varautunut kirjastojen sulkemiseen jos hallitus laittaa "hätäjarrun" päälle.
Hain kassillisen romaaneja.
Minustakin on mukava saada kirjalahjat yllätyksinä eikä toivomuslistan mukaisesti. Yleensä toinen on luontoaiheinen kuvateos, toinen kotimaista kaunokirjallisuutta. Pidän kyllä ajan tasalla nämä kirjalahjan antajat, mitä olen jo lukenut. Kuitinkin saan yleensä mukana, että voisi vaihtaa, mutta harvoin olen sen joutunut tekemään.
Sain juuri luetuksi pitkään jonottamani Tervon Agricola-kirjan. Tosin harpoin paikoin paljonkin, kun karkea kielenkäyttö ja raadolliset tavat alkoivat tympäistä. En alunperinkään odottanut, että yritys saada suurmiehelle oikeutta tekevä fiktiivinen, mutta tositapahtumiin perustuva teos olisi täysin onnistunut kokonaisuus. Kun ihmisestä ei tiedetä edes tarkalleen syntymävuotta, ei äidin tai sisarusten nimiä, jää liian paljon fiktion varaan. Suurmiehestä on myös vakiintunut ja kunnioittava käsitys, ei sitä tarvitse noin ravistella. Varmaankin Tervo oli tehnyt huolellista taustatyötä ja ajankuva oli sinänsä aidontuntuista. Eniten pidin ensimmäisestä Mikaelin lapsuutta kuvaavasta osasta. Suhde kasvukumppaniin Petrukseen on kirjassa yksi kantava voima, ja Petruksen äiti Malin-piika linkki suomen kieleen. Arvellaan myös, että Mikaelin äiti olisi saattanut olla suomenkielinen, ja paljolti lempeän , hellästi ainutta poikaansa rakastavan ja kannustavan äidin ansiota oli, että poika pääsi opintielle ja pojalla oli luottamus omiin kykyihinsä . Mikaelin suomenkielisten sanojen raapustelut laudankappaleille ja pohdiskelut, miten sanat voisi kirjoittaa mallina vain latinan ja ruotsin kirjoitussysteemit, olivat hyvin kuvattu ja samaa kirjoitetun kielen uraauurtavaa pohdiskelua olisi kaivannut enemmänkin. Kotikylä Torsby asukkaineen ja meri oli kuvattu elävästi. Fiktiota on Mikaelin kaatumatauti, ja antoihan se kuvaa sen ajan taikuskoisesta ja julmasta suhteutumisesta moniin asioihin.
Uskonpuhdistus, opinnot Saksassa ja tutustuminen Lutheriin, se yleinen ajan raakuus, rietastelu ja porsastelu sai turhan paljon tilaa. En jaksanut oikein keskittyä myöskään viimeisen osan Venäjän tapahtumiin enkä kontakteihin Kustaa Vaasan ja IIvana Julman kanssa. Mikaelin avioliitto ja ainoa poika Kristian kuvattiin pehmeämmin, lempeämmin sävyin ja se antoi vastapainoa Piispan ja rauhanneuvottelijan virallisen jäykkään kuvaan. Suomennostyöt eivät aikanaan saaneet oikeutettua arvoa, kuten ei muukaan Agricolan pioneerityö Suomen kirjakielen isänä.
Loppusivuilla on luettavissa omasta mielestäni kirjan motto, kun Birgitta-leskelle tuotiin miehensä Mikaelin tavarat ja ehdotettiin, että kirjat voisi myydä.
" Piispanleski närkästyi. Hän osasi lukea. Mikael oli opettanut, se oli Birgitan mielestä parasta mitä ihminen voi toiselle antaa. Lukutaidon, kaikille yhteisen salakielen. Silloin antaa maailman."Mukava kuulla arviosi Pääskyistä, Ramoona. Kirjan alku, Acrigolan lapsuuden kuvaus, oli minustakin kirjan parasta antia. Vangitsevaa ajankuvaa, johon itse upposin täysillä.
Kun päästiin Lutheriin saakka tuli kysyneeksi, miksi piti ottaa esille kaikki tuo inha ja kuvata ihmisen ruumiintoimintoja kuin ne olisivat jotenkin vaikuttavinta hänessä. Ehkä tavat olivat sellaiset, lihallisuus oli voimissaan, ja Acrigolan poikkeuksellisuus ja merkitys kirkastui tuota taustaa vasten, mutta silti.
Nyt kun lukemisesta on kulunut aikaa, oikeastaan ihmettelee sitä hehkutusta, mitä teos sai osakseen ilmestyessään. Finlandiaehdokkaaksi ei kuitenkaan päässyt.
Kyllä se tietysti omanlaisensa lukuelämys oli, jos mittaa niillä ajatuksilla, niillä tunteilla, mitä se itsessä herätti...
- Anonyymi
En päässyt alkua pitemmälle tuossa Tervon Agricolassa. Piti vaan uteliaisuudesta lainata, kun siitä niin paljon on kohkattu. Tervolla on kyllä ihan hyviäkin kirjoja.
Taitaa tuo Finlandianvoittaja olla konstikas ja sekava, saa jäädä kirjastoon.
Kyllä tarinat pitää kertoa aikajärjestyksessä. Aloitin viime yönä lukemaan Anni Kytömäen Margaritaa.
En vielä oikein pysty hahmottamaan teoksen ansioita, mutta kai se siitä vielä avautuu.
Ihmismielen haavoittuvuus kuin helmisimpukan joka kuolee jos se avataan?Minulla on Anni Kytömäen Kultarinta vieläkin kesken, tämä uusikin olisi tyrkyllä tutulta, mutta jostakin syystä en tavoita itsestäni sellaista tasoa, joka ottaisi Kytömäen kuvailevaa tekstiä vastaan. Ehkä pitäisi hiljentyä sen ääreen, että se aukeasi minulle...
demeter1 kirjoitti:
Minulla on Anni Kytömäen Kultarinta vieläkin kesken, tämä uusikin olisi tyrkyllä tutulta, mutta jostakin syystä en tavoita itsestäni sellaista tasoa, joka ottaisi Kytömäen kuvailevaa tekstiä vastaan. Ehkä pitäisi hiljentyä sen ääreen, että se aukeasi minulle...
Meille on tuo Margarita pyydetty luettavaksi seuraavaan lukupiirin tapaamiseen mennessä, eri vielä nelisen viikkoa aikaa.
Hitaasti se edistyy. Kai sillä meriittejä on kun on voittanut Finlandia-palkinnonkin ja kovasti on sitä kriitikot ylistäneet. Minulle se on ollut tähän saakka (ensimmäiset 50 sivua) kuin suossa rämpimistä. Ainakin kaikki tunnistettava huumori siitä puuttuu kokonaan...jospa se vielä siitä kehkeytyisi jonkinlaiseksi lukuelämykseksi jota voisi sitten kommentoida piirissä. :))Paloma.se01 kirjoitti:
Meille on tuo Margarita pyydetty luettavaksi seuraavaan lukupiirin tapaamiseen mennessä, eri vielä nelisen viikkoa aikaa.
Hitaasti se edistyy. Kai sillä meriittejä on kun on voittanut Finlandia-palkinnonkin ja kovasti on sitä kriitikot ylistäneet. Minulle se on ollut tähän saakka (ensimmäiset 50 sivua) kuin suossa rämpimistä. Ainakin kaikki tunnistettava huumori siitä puuttuu kokonaan...jospa se vielä siitä kehkeytyisi jonkinlaiseksi lukuelämykseksi jota voisi sitten kommentoida piirissä. :))Kyllä meidän kirjapiirissä on usein käynyt niinkin, että joku ei ole ehtinyt kirjaa lukea eikä voi ottaa siihen kantaa ja niinkin, että "hyväkään" kirja ei vain ole kolahtanut, kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa..))
Takavuosina hyvän kritiikin saanut kirja on tarjonnut antoisan lukukokemuksen minullekin. Enää ei välttämättä käy niin ja silloin tietysti epäilee itseään.
Vai ovatko kirjamarkkinat nyt siirtyneet kannustamaan tällaista kokeilevaa linjaa: että kirjan muoto rikotaan, sisällöllä kikkaillaan, pyritään avartamaan lukijan tajuntaa niin voimallisesti, että tämä saa päänsä täysin sekaisin ? Että kirjailija ei enää palvele lukijaa vaan teettää työt hänellä ?
Vai mitä muut tykkäävät ? Oletteko löytäneet sellaista uutta kirjallisuutta, missä lukijaa ei laiteta seinää vasten, missä ei testata hänen mielensä ulottuvuuksia, sielunsa solmukohtia vaan kunnioitetaan häntä ja hänen rajojaan, annetaan hänen pinnistelemattä kulkea mukana kirjailijan maailmassa, vertaisena, ei sivullisena, hämmentyneenä, eksyksissä ?
On näissä kirjaketjuissa kyllä esitelty "perinteisiäkin" kirjoja, kiitos vain vinkeistä, ja niihin tahdon kyllä itse jatkossa jäädä. Joel Haahtelan "Hengittämisen taito" tarttui käteeni kun kävin kirjastoautolla. Ei edusta näitä 500-sivuisia tiiliskiviä vaan lukijaystävällistä sivumäärää: 176..))
Lukemisiin...
- Anonyymi
Mäkinen on julkassu runokokoelman. Hän sanos, et oli piäni pakko.
Tulee nykyäns nimpal ryypätyks, ettei sitä enä juur muuten saa perusteltu. - Anonyymi
Vanhan ajan kirjailijat ja runoilijat hakivat joukolla inspiraatiota kapakoista ja isompien maalikylien taiteilijapaikoista. Teksti oli senmukaista suoraa kerrontaa elämästä , nurjine puolineen iloja unohtamatta.
Elämänmakuista kerrontaa kuitenkin, Ano 16.22..))
"Kirjailijat ovat radaltaan suistuneita ihmisiä", totesi F E Sillanpää ja ainakin minulle antavat enemmän kuin nämä uuden ajan sanavirtoosit...
Minulla on "pokaamaton kirja; Hannu Mäkelän; "Runoista rakkaimmat", jonka olen saanut siskoltani, joka on armoitettu runojen ystävä. Minä taas en. Minusta ne oli "kammottavia", kun hän luki niitä jossain tilaisuudessa niin paatoksella.
Itse olen hieman umpiossa, koska meidän kirjastoauto ei kulje, joten olen joutunut lukemaan noita "mitä kaapista löytyy" kirjoja, kuten Kati Nappa näistä ruoka tarvikkeista sanoo.
Tyttäreni toi jo aikaisemmin kolme kirjaa, joista oli yksi koskettava "Korona helvetti", joka kertoi heidän perheensä tragedian. Sitten oli yksi uutuus "Pika laina", jota en jaksanut edes lukea, vaan kahlasin sen sieltä täältä ja lopun tietenkin luin, joka ei mielipidettäni muuttanut. No sitä kolmatta en nyt muista, mutta luin sen silti heti.
On siinä se hyväpuoli, kun lukee kirjan, ei muista edes nimeä saati kirjoittajaa, niin niitähän voi aina lukea uudestaan, kuten olen lainannut tuolta kirjastoautoltakin.
Mieheni naureskeli joskus, silloin poikamiehenä asuessaan kaverinsa kanssa, että hänkin antoi kaverille kirjan, että tässä on taas uusi, kunnes kaveri hokasi, jossain lopussa, mutta ei hel...itti, olenhan minä jo tämän lukenut! Näin on minullekin käynyt.
Jos en olisi saanut juuri tänään uusia kirjoja, niin olisin aloittanut taas tuon "Okalinnut", vaikka osaan sen jo melkein ulkoa. Se on aina niin liikuttava.
Raamattu olisi myös vaihtoehto, mutta kun en usko siihenkään, enempään kuin runojen maailmaan, mutta ennen Raamattu, kuin runot.
Hyviä kirjoja sain kolme, sillä lapseni tietää, mistä pidän.
Sitä en olisi koskaan uskonut, että "hurahdin" Kalle Päätaloon, koska aloin lukea "iltavahtina" vävyni lainaamaan kirjaan ja siitä vain, kaikki kirjat alusta loppuun ja niitähän oli lainastossa, koska se suurin huuma Päätaloon oli loppunut.
Nyt on pakko ensin lukea tuo Evita Peronin tarina loppuun, koska minulla ei ollut "harmainta aavistusta" Peroneista, muuta, kuin tästä kuuluisasta "Evita" laulusta.
"Ei itkeä saa Argentiina"Meillähän on Kristiina23, yhteisenä tuo paheksuttu lukuharrastus..))
Noin meille saattaa käydä: ei muisteta lukemaamme. KIrjapiirin kirjojen kanssa teen niin, että kirjoitan itselleni pienet muistiinpanot lukemastani, etenkään mittavaa henkilögalleriaa en pysty pitämään mielessäni. Ja ellei kuvaus etene aikajärjestyksessä, yksityiskohdat häipyvät mielestä.
Minäkin kiinnostuin Päätalosta vasta näiden elämäkertafilmien jälkeen, mutta lukematta hyllyssä olevat kirjat vielä ovat. Kuten paljon muutakin..))
Tuo "Pikalaina" kuulostaa tutulta. Ainakin yhden velkahelvetistä kertovan olen lukenut, mutta ei se erityistä vaikutusta tehnyt kun ei siitä mitään ole mieleen jäänyt.
Raamattu, vanha käännös, kiehtoo minua juuri runollisuutensa vuoksi ja pidän sitä myös ajattomana elämäntaidon oppaana.
Okalintuja en ole lukenut, vaikka moni on niitäkin kirjoja kehunut. Etuoikeutettuja me, "maailman onnellisin kansa", ollaan siinäkin mielessä, että meillä on ilmainen kirjastolaitos.
Ei muuta kuin valkkaamaan ja lukemaan..))- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Meillähän on Kristiina23, yhteisenä tuo paheksuttu lukuharrastus..))
Noin meille saattaa käydä: ei muisteta lukemaamme. KIrjapiirin kirjojen kanssa teen niin, että kirjoitan itselleni pienet muistiinpanot lukemastani, etenkään mittavaa henkilögalleriaa en pysty pitämään mielessäni. Ja ellei kuvaus etene aikajärjestyksessä, yksityiskohdat häipyvät mielestä.
Minäkin kiinnostuin Päätalosta vasta näiden elämäkertafilmien jälkeen, mutta lukematta hyllyssä olevat kirjat vielä ovat. Kuten paljon muutakin..))
Tuo "Pikalaina" kuulostaa tutulta. Ainakin yhden velkahelvetistä kertovan olen lukenut, mutta ei se erityistä vaikutusta tehnyt kun ei siitä mitään ole mieleen jäänyt.
Raamattu, vanha käännös, kiehtoo minua juuri runollisuutensa vuoksi ja pidän sitä myös ajattomana elämäntaidon oppaana.
Okalintuja en ole lukenut, vaikka moni on niitäkin kirjoja kehunut. Etuoikeutettuja me, "maailman onnellisin kansa", ollaan siinäkin mielessä, että meillä on ilmainen kirjastolaitos.
Ei muuta kuin valkkaamaan ja lukemaan..))"Totuus tulee lasten suusta"
Aikuiset, vanhemmat taitavat "feikata" onnellisuuskyselyssä.
Lapsille tehdyssä kyselyssä suomalaislasten 'onnellisuusaste" oli kaukana kärjestä,
puolivälin tienoilla. Kysely oli tehty 45 maassa, mukana EU-maita, Kanada ym.
en muista mitä kaikkia. Anonyymi kirjoitti:
"Totuus tulee lasten suusta"
Aikuiset, vanhemmat taitavat "feikata" onnellisuuskyselyssä.
Lapsille tehdyssä kyselyssä suomalaislasten 'onnellisuusaste" oli kaukana kärjestä,
puolivälin tienoilla. Kysely oli tehty 45 maassa, mukana EU-maita, Kanada ym.
en muista mitä kaikkia.Tuon uutisen minäkin skarppasin, Ano 17.52. Voiko siitä päätellä, että aikuisten onnellisuus maksatetaan lapsilla ?
Tai sitten tosissaan feikataan, kun se "posiivisuus" on niin muodikasta, myy hyvin. Ei ole sopivaa nähdä epäkohtia, valittaa, ettei leimata luuseriksi..))demeter1 kirjoitti:
Meillähän on Kristiina23, yhteisenä tuo paheksuttu lukuharrastus..))
Noin meille saattaa käydä: ei muisteta lukemaamme. KIrjapiirin kirjojen kanssa teen niin, että kirjoitan itselleni pienet muistiinpanot lukemastani, etenkään mittavaa henkilögalleriaa en pysty pitämään mielessäni. Ja ellei kuvaus etene aikajärjestyksessä, yksityiskohdat häipyvät mielestä.
Minäkin kiinnostuin Päätalosta vasta näiden elämäkertafilmien jälkeen, mutta lukematta hyllyssä olevat kirjat vielä ovat. Kuten paljon muutakin..))
Tuo "Pikalaina" kuulostaa tutulta. Ainakin yhden velkahelvetistä kertovan olen lukenut, mutta ei se erityistä vaikutusta tehnyt kun ei siitä mitään ole mieleen jäänyt.
Raamattu, vanha käännös, kiehtoo minua juuri runollisuutensa vuoksi ja pidän sitä myös ajattomana elämäntaidon oppaana.
Okalintuja en ole lukenut, vaikka moni on niitäkin kirjoja kehunut. Etuoikeutettuja me, "maailman onnellisin kansa", ollaan siinäkin mielessä, että meillä on ilmainen kirjastolaitos.
Ei muuta kuin valkkaamaan ja lukemaan..))Kiitos Demerer1, että vastasit minulle. Harmi, että en voi alkaa kehua sinua "tietyistä syistä." mutta aina peukun annan, kun luen kirjoituksesi.
Jaa, lupaukseni mukaan suljen koneeni jo klo 17, mutta kun oli noiden kirjojen sisältä lukematta ja unohdin sulkea koneeni.
Nyt Hyvää yötä minun puolestani.- Anonyymi
Kristiina23 kirjoitti:
Kiitos Demerer1, että vastasit minulle. Harmi, että en voi alkaa kehua sinua "tietyistä syistä." mutta aina peukun annan, kun luen kirjoituksesi.
Jaa, lupaukseni mukaan suljen koneeni jo klo 17, mutta kun oli noiden kirjojen sisältä lukematta ja unohdin sulkea koneeni.
Nyt Hyvää yötä minun puolestani.D on niitä harvoja, jotka vastailee nätisti jopa meille anoihmisille. Hyvää Joulua Demeterille!🎄🌷
Anonyymi kirjoitti:
D on niitä harvoja, jotka vastailee nätisti jopa meille anoihmisille. Hyvää Joulua Demeterille!🎄🌷
Voi kiitos, Kristiina2 ja Ano 18.15. Vertasiahan me kaikki ollaan, niin Anot kuin rekatutkin ja eikös se hyväntahtoisuus ole sittenkin mukavampaa kuin vastakkainasettelu ja naljailiu ? En
tietenkään osoittele teitä, vaan niitä, jotka eivät vielä ole huomanneet, että me saamme kaikki valita kumpaa sutta ruokimme: ärhäkkää vai lempeää..))
Hyvän yön (!) ja hyvän joulun toivotukset myös teille ja kaikille muillekin..))
- Anonyymi
Toivottavasti en saa tuota outoa Tervon kirjaa lahjaksi, kun tietävät että tykkään historiallisista romaaneista.. Harmi kun Laila Hirvisaari kuoli, luin aina jokaisen kirjan. Samoin Kaari Utrion, mutta hän ei taida enää kirjoittaa.
Hyvää joulua tähän mukavaan ketjuun!- Anonyymi
Tervon kirja on minusta erinomaisen hyvä. Makuja on monia, eikä kannata olla ennakkoluloinenkaan.
Minäkin muistelen, että Kaari Utrio on päättänyt lopettaa kirjoittamisen, mutta vanhaa tuotantoa on kuitenkin runsaasti. Tuttu kertoi lukeneensa hänen elämäkertaromaaninsakin ja kehui sitä. Laila Hirvisaaresta ei vielä taida elämäkertaromaania olla, mutta uskon, että tulee..))
Kyllä "Pääskyistä" varmasti voi tykätäkin, mutta kun se alkuhehkutus oli niin mittava niin ehkä siltä odotti liikaa...
Hyvää joulua sinullekin ja muillekin kirjojen ystäville, ja "ei-ystäville" myös..))Anonyymi kirjoitti:
Tervon kirja on minusta erinomaisen hyvä. Makuja on monia, eikä kannata olla ennakkoluloinenkaan.
Hyvä että sanoit, Ano 10.25."NIin monta mieltä kun miestäkin"..
Vai pitääkö nykyään sanoa; Niin monta mieltä kuin on henkilöäkin..))- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Minäkin muistelen, että Kaari Utrio on päättänyt lopettaa kirjoittamisen, mutta vanhaa tuotantoa on kuitenkin runsaasti. Tuttu kertoi lukeneensa hänen elämäkertaromaaninsakin ja kehui sitä. Laila Hirvisaaresta ei vielä taida elämäkertaromaania olla, mutta uskon, että tulee..))
Kyllä "Pääskyistä" varmasti voi tykätäkin, mutta kun se alkuhehkutus oli niin mittava niin ehkä siltä odotti liikaa...
Hyvää joulua sinullekin ja muillekin kirjojen ystäville, ja "ei-ystäville" myös..))Varsinkin kustantajat mainoksissaan hehkuttavat kirjoja "liikaa" myynninedistämiseksi. Lukija pettyy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varsinkin kustantajat mainoksissaan hehkuttavat kirjoja "liikaa" myynninedistämiseksi. Lukija pettyy.
Kustantajan mainos on "myyntipuhe", johon on usein liitetty ylistävimmät arvostelut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kustantajan mainos on "myyntipuhe", johon on usein liitetty ylistävimmät arvostelut.
Kriitikot arvioivat kirjoja työkseen hieman eri näkökulmasta kuin tavallinen lukija.
Hyvät arvostelut saanut kirja on mitä todennäköisemmin "hyvä"/hyvin kirjoitettu,
mutta lukija valitsee kirjan omien mieltymyksiensä mukaan esimerkiksi aiheen ja kerrontatyylin perusteella.
Jos ei pidä jostain kirjasta sen ei tarvitse tarkoittaa, että kirja on huono.
Vai mitä ? Anonyymi kirjoitti:
Varsinkin kustantajat mainoksissaan hehkuttavat kirjoja "liikaa" myynninedistämiseksi. Lukija pettyy.
Niinpä tietenkin, Ano, 11.57. Kauppa se on joka kannattaa ja täytyy kustantajankin elää..))
Itse olen lakannut ostamasta kirjoja. Lukemattomia on omassa hyllyssä liikaakin ja ihan kivasti olen saanut uusiakin kirjoja lainaksi Helmetin kautta...
Enemmän kuin ehdin lukea::))Anonyymi kirjoitti:
Kriitikot arvioivat kirjoja työkseen hieman eri näkökulmasta kuin tavallinen lukija.
Hyvät arvostelut saanut kirja on mitä todennäköisemmin "hyvä"/hyvin kirjoitettu,
mutta lukija valitsee kirjan omien mieltymyksiensä mukaan esimerkiksi aiheen ja kerrontatyylin perusteella.
Jos ei pidä jostain kirjasta sen ei tarvitse tarkoittaa, että kirja on huono.
Vai mitä ?Ei todellakaan, Ano 12.21. Varmasti jokainen julkaistu kirja on lukemisen väärti, ja joku kirjailija on tainnut todeta, että "huonostakin" kirjasta voi oppia, jos asennoituu niin.
Aika harvoin innokkaat lukijat oikopäätä teilaavat jonkun kirjan huonoksi oman mieltymyksensä perusteella, mielestäni, ovat oppineet näkemään eron itsensä ja kirjailijan välillä ja ymmärtävät että oma arvio ei ole yleispätevä...
- Anonyymi
Jatketaan nyt tämän ketjun loppuun, koska en viitsi alkaa tekemään uutta aloitusta.
Olen loppusuoralla Anni Kytömäen "Margaritaa" ja vaikka alussa tuntui laahaavalta ja sekavaltakin, olen lukiessani lämmennyt sekä hänen runolliselle, kuvaavalle kielelleen että aiheille joita hän käsittelee romaanin muodossa. Aiheet ovat hyvin lähellä suomalaisen sielua: metsät ja suot, metsän pienet ihmiset ja metsän ja vesistöjen salaisuudet. Linkolaa ja ekosysteemien tarkkailua ja suojelua. Metsäkoneiden ja hakkuiden aiheuttama trauma maastolle, vesistölle ja luonnonmetsille. Vesien samentuminen ja helmisimpukan elinmahdollisuuksien vahingoittaminen on vain yksi esimerkki siitä. Rinnakkaisteemoiksi tulevat yhteiskunnan sopeutuminen ja palautuminen sodanjälkeisiin olosuhteisiin, vauriot ja niiden korjaaminen, ihmisen oikeus omaan kehoonsa ja yksilön velvollisuus yhteisöä kohtaan. (Synnyttää kuusi lasta oli naisen asevelvollisuus).
Helmisimpukka kuolee kun se avataan, mitä tapahtuu pienelle ihmiselle kun hän joutuu paljastamaan sielunsa syvyyksissä säilyttäneen helmensä?
PM
("Kultarinta" lähtee nyt myös lyhyelle listalleni kirjoista jotka haluan lukea)
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi miehet kohtelevat mua huonosti
Oon nyt tapaillut kolmea ihmistä. Ensimmäisen kanssa nähtiin kolme kertaa, ja meidän oli tarkoitus mennä leffaan tiettyn1743265Minä haluun vaa oikeesti kuulla
Että sulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti haluan. Ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen, mut oot mulle äärettömän tär601358Ajattelen sinua
aamuin, päivin, illoin. Toisinaan en yölläkään saa nukutuksi, kun pyörit mielessäni. Olemme molemmat aikuisia, etkä tiet411062- 51985
Pariisin olympialaisissa miesnyrkkeilijä löi naisnyrkkeilijän 46 sekunnissa keskeytyskuntoon
Algerian kohunyrkkeilijä nousi kehään – vastustaja luovutti hetkessä ja murtui itkuun https://www.is.fi/urheilu/art-200095902- 55865
Melko hyvin tunnen jo hänet
Hän ei ole sopiva. Jotain hyvää tässä palstan seuraamisessa on ollut. Omien ajatusten ja tunteiden jäsentämisen lisäksi69807- 64795
- 56790
Tänään (1.8) on maailman ylikulutuspäivä
Vuonna 1970 maailman ylikulutuspäivä oli joulukuun 23. päivä. Vuosituhannen alussa vuonna 2000 se osui lokakuun 4. päivä75784