Miksi Jeesus sanoi ristillä ryövärille joka tunnusti syntinsä ja katui, että totisesti tänä päivänä sinä olet minun kanssani taivasten valtakunnassa.
Kaikki muut syntinsä tunnustaneet ja Jeesukseen uskovat odottavat ylösnousemusta.
Kaikki muut syntinsä tunnustaneet ja Jeesukseen uskovat odottavat ylösnousemusta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minun Raamatussani kuvataan tuo ristinpuutapahtuma toisin.
Ryöväri ei tunnustanut syntejä, eikä katunut.
Hän pelastui yksin uskosta Jeesuksen Jumaluuteen, eikä Jeesus vaatinut häneltä tekoja (teko = tunnustaa ja katua syntejä).
Ryöväri ainoastaan uskoi Jeesuksen olevan Jumala ja hänen uskonsa Jeesuksen Jumaluuteen pelasti hänet.
Syntejään hän ei katunut, eikä tunnustanut. Hän uskoi ainoastaan Jeesukseen ja pelastui uskollaan, eikä teoillaan (teko = tunnustaminen ja katuminen).
Sanoiko Jeesus hänelle kuitenkin, niinkuin varsinainen kysynykseni kuului..totisesti tänä päivänä sinä olet minun kanssani oleva taivasten valtakunnassa.
Minä olen ymmärtänyt, että ihmiset odottavat ylösnousemusta kuoltuaan.
Mutta jos olen ymmärtänyt asiat väärin, niin minua voi kyllä asiassa opastaa.
Kyllä meillä varmasti sama raamattu on, en vain osannut asetella sanoja ulkomuistista oikein.
Synnin tunnustaminen on seurausta uskosta.
Joudumme synnin hätään, johon on vain yksi lääke: Kristus. Se on lain tehtävä: se aiheuttaa syyllisyyden ja ajaa Kristuksen luo turvaan.
Kyllähän ristin ryöväri aivan selvästi tunnustaa syntinsä seuraavan Raamatun paikan mukaan. Hän jopa nuhtelee toista ryöväriä kun tuo toinen ei näe omaa syyllisyyttään.
Luuk.
23:40 Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?
23:41 Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
23:42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
Mutta siinä olet oikeassa että emme ansaitse pelastusta teoillamme: emme edes katumuksen osoittamisellamme, vaan Kristuksen työn tähden. Usko saa aikaan parannusta ja katumusta.
Usko ei kuitenkaan ole aitoa, jos syntejä ei lainkaan kaduta eikä mitään parannusta tehdä.
Ristin ryöväri sai kuulla synninpäästön, ristin ryöväri pääsi ripille, jossa synninpäästön antoi itse Jumalan Poika.
Olen ymmärtänyt asian niin, että tuonela - tila, jossa ihmiset ovat kuolemansa jälkeen - on "kaksikamarinen". Ne, jotka ovat kuolleet uskossa, pääsevät "Aabrahamin helmaan" odottamaan Jeesuksen takaisintuloa maan päälle. Luuk. 16:22
Jospa Jeesus tarkoitti sitä "paratiisilla" - samassa "paikassa" nimittäin Jeesuskin kävi tuonelassa heti kuolemansa jälkeen saarnaamassa? 1. Pietarin kirje 3:19
Matteuksen mukaan molemmat ryövärit pilkkasivat Jeesusta, eikä heistyä kumpikaan päässyt Jeesuksen kanssa yhtään minnekkään.
Luukas puolestaan kertoo ristiriitaista matteukseen nähden.
Siteeraamasi kohta juuri osoittaa, että ryöväri ei thenyt parannusta, ei tunnustanut syntejään, vaan ainoastaan uskoi Jeesuksen Jumaluuteen. Hän ei tunnustanut syntejään, ei katunut niitä, vaan ainoastaan sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
Tyuo on Raamatun mukaan ainoa, mitä ryöväri sanoi. Ainoa asia minkä hän siis tunnusti, oli Jeesuksen Jumaluus. Syntejään hän ei tunnustanut, eikä anteeksipyytänyt. Väittäessäsi tuolaista, sinä lisilet Raamattuun omiasi omien toiveittesi mukaisesti.
Lainaamassasi Luukaksen kohdassa ryöväri ei tunnustanut syntejään, ei katunut niitä, eikä Jeesuskaan hänelle mitään synninpäästöjä antanut. Ryöväri pyysi Jeesusta muistamaan itseään, kun Jeesus menee taivaaseen ja Jeesus vastasi:
"Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa".
Noin lukee Luukkaassa, eikä siinä todellakaan lue mitään sellaista, että tuo ryöväri olisi tunnustanut syntejään ja katunut niitä. Höpö höpö.
Hän pelastui ainoastaan uskon avulla, kuten siinä kohdassa ilmaistaan.
Älä lisäile Raamattuun omiasi. Yritä erottaa toisistaan se, mikä on sinun kuvitelmaasi siitä, mitä Raamatussa lukee ja mitä siellä tosiaan lukee.
Jeesus sanoi hänelle, että tänä päivänä pitää sinun oleman kanssani paratiisissa.
Tuo ryöväri on Juhannes Kastajan ja Jeesuksen ja yhden vanhan testamentin hepun lisäksi ainoa, joka on ikään kuin suoraan otettu ylös paratiisiin/taivaaseen.
me muut olemme sillä tavoin kuolevaisia, tässä välillä, että meidän tulee odottaa sitä viimeistä tempausta, joka alkaa joskus sitten tuhat vuotisen valtakunnaqn jälkeen. Tällä hetekellä emme vielä tiedä, että milloin tuo tuhat vuotinen valtakunta alkaa.
Kuolleet siis tullaan joskus jonakin tiettynä päivänä herättämään kuolleista. Siihen asti kuolleet ovat kuolleita, Raamatun mukaan.
Tälle on ristiriitaista sitten se, että Raamattu toisaalla sanoo, että joka Jeesukseen uskoo, se ei kuole ikinä. samassa Uudessa testamentissa kuitenkin ilmaistaan, että kuolleet herätetään tuona tiettynä ylösnousemuksen päivänä ja alkaa ns. viimeinen tuomio jokaisen ihmisen kohdalla. No, jos kuolleet herätetään, niin silloinhan he ovat olleet kuolleita, eikä eläviä kuolemansa jälkeen.
Sitten taas tuolle ristiriitaisesti evankeliumissa on kohta, jossa ilmaistaan, että kuolleet ihmiset voisivat periaatteessa kommunikoida elävien kanssa.
Raamatussa on runsaasti ristiriitaista matskua tähän. pelkästään Uusi testamentti on ristiriitainen näissä kuoleman jälkeisissä uskomuksissaan.
Tulet huomaamaan, että tämänkin kirjoitukseni jälkeen, ihmiset tähän laittavat erilaisia tulkintojaan siitä, mitä he kuvittelevat Raamatun mukaan tapahtuvan kuoleman jälkeen. Kuitenkin nuo kirjoitukset ovat pelkkää tulkintaa Raamatusta - kuten tuossa joku aiemmin viittasi Luukkaan evankeliumiin ja väitti ryövärin tunnustaneen syntinsä ja katuneen niitä, vaikka juuri Luukkaan evankeliumi kertoo ko. kohdassa, että niin ei tapahtunut. uskovainen siis jopa lukee Raamatussa sellaista, mitä siellä ei todellakaan ole kirjoitettuna. Siksi parasta aina olisi itse tarkistaa ko. Raamatun kohdat ja tehdä omat johtopäätelmät.
Olen vastakkaista mieltä.
Kyllähän ristin ryöväri tunnusti että oli tehnyt väärin (oli tehnyt sellaista mitä ei saisi tehdä):
Matt.
23:41 Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.
Ja nuhtelikin sitä toista ryöväriä:
23:40 Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?
Tässä luterilaista tunnustusta parannuksen teosta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XII.html
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/augstunn.html
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Hyvistä teoista:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t4.html
1. Jos kerran usko on todellinen ja elävä eikä kuollut, se tuottaa varmasti, ilman epäilystä, hyviä tekoja, niin kuin hyvä puu hedelmiä.
2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme samalla, että hyvät teot on tyyten suljettava ulkopuolelle, milloin on kysymys pelastuksestamme
6. Niinpä me myös uskomme, opetamme ja tunnustamme, ettei lausetta: "Uudestisyntyneet tekevät vapaaehtoisesti hyviä tekoja" saa tulkita siten, että uudestisyntynyt ihminen muka saa vapaasti valita, milloin hän tekee hyvää, milloin ei; tai että hän voi säilyttää uskon, vaikka harjoittaakin ehdoin tahdoin syntiä.
Laajemmin hyvistä teoista.
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/4.html
Ensiksi siis kysytään, ovatko hyvät teot välttämättömiä vai vapaaehtoisia. On aivan ilmeistä, että Augsburgin tunnustus ja sen Puolustus käyttävät toistuvasti tämäntapaisia sanontoja: Hyvät teot ovat välttämättömiä. On välttämätöntä tehdä hyviä tekoja. Hyvien tekojen on välttämättä seurattava uskoa ja sovitusta. Meidän tulee ja täytyy välttämättä tehdä niitä hyviä tekoja, joita Jumala on käskenyt meidän tehdä. Samoin Pyhä Raamattu itse käyttää sanoja "välttämätön", "välttämättä", "tulee" ja "täytyy" siitä, mitä olemme velvolliset Jumalan säätämyksen, käskyn ja tahdon mukaisesti tekemään: Room. 13:5 s., 9, 1 Kor. 9:9, Ap.t. 5:29, Joh. 15:12, 1 Joh. 4:11.
... Niitä on päinvastoin syytä käyttää nuhdeltaessa ja torjuttaessa epikurolaisen suruttomuuden harhaa. Moni luulee näet olevansa uskossa, vaikka onkin kuolleen uskon eli kuvitelman vallassa, parannusta ja hyviä tekoja tekemättä. Sellainen pitää mahdotonta mahdollisena, sitä nimittäin, että sydämessä asuu samalla kertaa sekä oikea usko että paha aikomus jatkaa synnin harjoittamista. Tai sitten hän luulee, että ihminen voi olla tosi uskossa, vanhurskas ja autuas ja pysyä sellaisena sekä olla samalla kertaa lahon, hedelmättömän puun kaltainen, uskosta kun ei kasva mitään hyviä hedelmiä. Ihminen voi luulla uskovansa, vaikka hän vastoin omaatuntoaan jatkaa synnin harjoittamista tai antautuu uudestaan ehdoin tahdoin sellaiseen syntiin. Kaikki tämä on kuitenkin valhetta ja petosta.
Voisitko sanoa missä kohden Raamattu kertoo, että ristinryöväri olisi tunnustanut syntinsä ja katunut niitä?
Siellä ei sellaista kohtaa ole.
Älä lisäile Raamattuun sellaista, mitä siellä ei ole.
En nyt oikein ymmärrä, tuota kaksikamarisuutta ja miksi Jeesus olisi vielä siellä saarnannut, eivätkö he ole jo pelastuneet kadotukselta.
Niin ja muutenkaan en haluaisi uskoa, että paratiisissakin olisi kahden kerroksen väkeä.
Tälle on ristiriitaista sitten se, että Raamattu toisaalla sanoo, että joka Jeesukseen uskoo, se ei kuole ikinä. samassa Uudessa testamentissa kuitenkin ilmaistaan, että kuolleet herätetään tuona tiettynä ylösnousemuksen päivänä ja alkaa ns. viimeinen tuomio jokaisen ihmisen kohdalla. No, jos kuolleet herätetään, niin silloinhan he ovat olleet kuolleita, eikä eläviä kuolemansa jälkeen.
Jospa Jeesus tarkoitti, että joka uskoo elämässä, niin pelastuu kadotukselta kuoleman jälkeen.
Tuosta kommunikaatiosta kuoleman jälkeen elävien kanssa en osaa sanoa mitään, mutta uskoisin sen olevan mahdollista jollain tasolla.
Niin kyllä hän sanoi olevansa syntinen, mutta ei tunnustanut siinä mielessä, jos puhutaan jostain ripittäytymisestä.
Ei hän armoa anellutkaan, sanoi vain että muista minua kun tulet valtakuntaasi.