Koska evankeliumit kirjoitettiin?

ArtoTTT

Rylandin papyrus (Papyrus 52, P52 tai P {\displaystyle {\mathfrak {P}}} {\displaystyle {\mathfrak {P}}}52) on arkeologien Egyptistä löytämä tekstinpätkä, joka on todennäköisesti vanhin tunnettu katkelma Uudesta testamentista millään kielellä. Katkelman teksti koostuu käsin kirjoitetuista kreikankielisistä Johanneksen evankeliumin lauseiden osista ja se on ollut osa papyruskoodeksia. Katkelman kirjoitusajankohta on historiallisesti ajoitettu toisen vuosisadan alkupuoliskolle, noin vuosien 125–175 väliin. Sitä säilytetään Manchesterissä John Rylandin yliopistokirjastossa.[1] (vikipedia)

Vuosina 30-70 jKr

Evankeliumi ensin. Luopumus osoittaa suunnan.
Messias on tulossa

Montako aloitusta tästä on. No, vastataan tähänkin’.

”Vanhimmat tekstitodisteet evankeliumin olemassaolosta eli sailyneet papyruksen palat ovat hiiliajoitusten perusteella peräisin niinkin myöhään kuin vuosien 200-325 väliltä. Nämä ovat kuitenkin vain pieniä murusia ja palasia evankeliumeista, fragmentteja.”

Tosin taitaa nykytietämyksen mukaan varhaisimmat olla 100-luvulta jaa. ja ovat kirjoitettu papyrukselle.

TM Kenneth Liljeström on Uuden testamentin eksegetiikan tutkija, joka on perehtynyt aiheeseen.
”Kristityt kulkivat kehityksen etunenässä, kun he siirtyivät viimeistään toisen vuosisadan alkupuolella käyttämään aikansa uutuutta, kirjanmuotoisia koodekseja, aikaisempien papyrus- tai pergamenttikääröjen asemesta. Toisella vuosisadalla koodeksin valmistustekniikka mahdollisti noin reilun sadan pergamenttilehden sitomisen kirjaksi.”

Eli aluksi kirjoitukset olivat tekstinpätkiä, joita oli kirjoitettu nahkoihin tai papyrus- tai pergamenttikääröihin. Niitä siis käytettiin erillisinä ja irrallisina, ei ollut vielä mitään yhtenäistä teosta. Ne ovat myös erittäin huonosti säilyviä. Sitten tuli tuo ”aikansa uutuus” eli keino sitoa yhteen näitä tekstejä.

”Eräs taho, joka on myös saattanut vaikuttaa kaanonin syntyyn, on Aleksandria. Siellä oli tapana laatia kirjallisuudesta ja sen eri lajeista listoja, joita kutsuttiin kaanoneiksi. Näihin listoihin merkittiin kunkin kirjallisuuden lajin keskeisimpien ja tärkeimpien teosten tekijät. Tämä käytäntö on saattanut olla tuttu ainakin hieman korkeamman sivistyksen saaneille kristityille. Sellaiseksi voidaan luokitella ainakin Aleksandriassa pitkään vaikuttanut Origenes (185-254), joka laati listan hyväksytyistä ja kiistellyistä kristillisistä teoksista.”

Eli tästä vasta alkoi hiljalleen muodostumaan ns. Uusi Testamentti. Kiistoja jatkui pitkään, jolloin kiisteltiin siitä, mitä kirjoituksia hyväksytään kaanoniin.

”Ensimmäinen kokinainen evankeliumi, Codex Vaticanus, onkin vasta noin vuosien 325-350 väliltä.”

Ei ole olemassa ”kokonaista” evankeliumia vaan neljä.
”Kolmannelle vuosisadalle tultaessa neljä evankeliumia, Apostolien teot, 13 Paavalin kirjettä ja kolme suurta katolista kirjettä, olivat vakiinnuttaneet paikkansa arvovaltaisina kristillisinä kirjoituksina…”
”Esimerkiksi Hermaan paimen ja Barnabaan kirje olivat aikanaan hyvin suosittuja. Ne molemmat löytyvätkin yhdestä varhaisimmista säilyneistä raamatunkäsikirjoituksista, 300-luvun puolivälin paikkeilla laaditusta Codex Sinaiticuksesta.”

Lopullinen Uuden testamentin kaanon saatiin kasaan ”…Hippossa (393) ja Karthagossa (397 ja 419) käydyissä synodeissa, joissa 27 kirjan kaanon vahvistettiin.”
”Näidenkin ratkaisujen jälkeen joitakin yksittäisiä teoksia kohtaan saatettiin osoittaa kritiikkiä esimerkiksi jättämällä se pois valmisteilla olevasta koodeksista. Esimerkiksi Heprealaiskirje, joka oli kiistelty kirje ennen kaikkea läntisessä kristikunnassa, puuttuu 800-luvulle ajoitetusta Codex Boernerianuksesta.”

Codex Vaticanus on vanhin, mutta Codex Sinaiticus on kirjoitettu samoihin aikoihin 300 luvun alussa. Tämä Vaticanus on peräisin Egyptistä tai Roomasta ja siitä puuttuu puuttuu osia Heprealaiskirjeestä, pastoraalikirjeistä, Kirjeestä Filemonille sekä Ilmestyskirjasta.
Codex Sinaiticuseen kuuluu mm. apostolisten isien kirjoituksista osia Barnabaan kirjeestä sekä Hermaan paimenesta. Ne katsottiin ilmeisesti osaksi Raamatun kaanonia vielä silloin, kun käsikirjoitus kirjoitettiin.