Olen jonkin aikaa miettinyt tuota Karjalan palautusta ja sen seurauksia. Se tuorein kustannuslaskelma jonka tämä yksi heppu teki on kyllä kaikkea muuta kuin realistinen. Miksi Suomeen tarvittaisiin lisää pinta-alaa metsänkeskeltä, muutenkin asutaan kaupungissa ja keskittymissä. Lisäksi investoinnitkin Laatokan Karjalaan jne. voisivat olla näinä globalisaation määrääminä aikoina erittäin tiukassa. Myöskin tulee mieleen Koiviston öljysatama johon Venäjä on laittanut rahaa. Eli ei varmasti tulisi edes kysymykseenkään. Siispä aletaankin päästä jutun ideaan. Eli lähdetään neuvottelemaan pelkästä Viipurin palautuksesta.
Kun katsoo karttaa niin Viipurin ja Suomen välille muodostuu pienialue noin kolmion muotoinen eli meri ja Saimaankanava jakamassa. Tähän vedettäisiin raja Viipurin kaupunki ja joitain kilometrejä siitä Pietariin päin. Viipurissahan ei asu kuin 80t asukasta ja luku todennäköisesti jää alle 100t kun ottaa ne Säkkijärvet ja muut kuppaiset pikkukylät huomioon mitä tuolla alueella jäisi. Eli Suomi saisi vanhan Viipurin takaisin Saimaankanavan jne. Tälle alueelle Venäjä ei ole todellakaan investoinut joten sen saaminen voisi jollain todennäköisyydellä jopa onnistuakin. Koko Karjalan tuskin koskaan!
Vastaavasti uuden rajan tuntumaan alettaisiin yhteisvoimin venäläisten kanssa rakentaa kaupunkia näille venäläisille jotka joutumat siirtymään rajan toiselle puolelle. Luulisi että siirtymiseen riittää hyvänä porkkanana vastaavat asuinolot kuin ennenki mutta täysin uusissa taloissa jne. Samalla suomalaiset laittaisivat vanhan kaupungin kuntoon ja äkkiä siitä tulisikin taas Suomen toiseksi suurin kaupunki.
Samalla syntyisi kansainvälinen kaksoiskaupunki (raja siis välissä mutta etäisyydet pienet). Tällainen vajaan puolen miljoonan asukkaan keskittymä olisi Pietarin metropolille juuri sopiva sateliittikaupunki ja sopivasti Helsinkin ja sen välissä. Tästä olisi iso etu myös venäläisille.
Kustannuksista on mahdoton sanoa, mutta aikakin jälleenrakentaminen pienelle alueelle olisi paljon halvempaa kuin koko Karjalan.
Kun katsoo karttaa niin Viipurin ja Suomen välille muodostuu pienialue noin kolmion muotoinen eli meri ja Saimaankanava jakamassa. Tähän vedettäisiin raja Viipurin kaupunki ja joitain kilometrejä siitä Pietariin päin. Viipurissahan ei asu kuin 80t asukasta ja luku todennäköisesti jää alle 100t kun ottaa ne Säkkijärvet ja muut kuppaiset pikkukylät huomioon mitä tuolla alueella jäisi. Eli Suomi saisi vanhan Viipurin takaisin Saimaankanavan jne. Tälle alueelle Venäjä ei ole todellakaan investoinut joten sen saaminen voisi jollain todennäköisyydellä jopa onnistuakin. Koko Karjalan tuskin koskaan!
Vastaavasti uuden rajan tuntumaan alettaisiin yhteisvoimin venäläisten kanssa rakentaa kaupunkia näille venäläisille jotka joutumat siirtymään rajan toiselle puolelle. Luulisi että siirtymiseen riittää hyvänä porkkanana vastaavat asuinolot kuin ennenki mutta täysin uusissa taloissa jne. Samalla suomalaiset laittaisivat vanhan kaupungin kuntoon ja äkkiä siitä tulisikin taas Suomen toiseksi suurin kaupunki.
Samalla syntyisi kansainvälinen kaksoiskaupunki (raja siis välissä mutta etäisyydet pienet). Tällainen vajaan puolen miljoonan asukkaan keskittymä olisi Pietarin metropolille juuri sopiva sateliittikaupunki ja sopivasti Helsinkin ja sen välissä. Tästä olisi iso etu myös venäläisille.
Kustannuksista on mahdoton sanoa, mutta aikakin jälleenrakentaminen pienelle alueelle olisi paljon halvempaa kuin koko Karjalan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
viipurilaiset evakot muita karjalaisia parempaan asemaan?
Ei ole kysymys TARVITSEMISESTA. Kyse on meidän itsenäisen Suomen sen syntyessä tunnustetuista alueista. Siis periaatteesta.
Yksilötasolla toki minullekin kävisi, että tulisi koko Karjala takaisin ja näin saisi perintömetsät jne. MUTTA vallitsevissa olosuhteissa on turha hakata päätä seinään ja vaatia jotain. Päinvastoin pitäisi muuttaa asennoitumista kaupankäyntiin ja yhteisten intressien löytämiseen Karjala-kysymyksessä.
Viipurin nostan esiin juuri sen takia, että se on sijaintinsa ja historiansa takia oleellinen osa Itä-Suomea ja sen takaisin saaminen lisäisi koko itäisen Suomen painoarvoa Suomessa, kun Viipurista tulisi todellinen alueen kasvukeskus. Ja kuten mainitsin tällä olisi merkittävä rooli kaupankäynnin kannalta jos Helsingin ja Pietariin väliin saataisiin isohko keskittymä. Lisäksi painotan vielä että koko Karjalan palauttaminen maksaisi yhteiskunnalle aivan kohtuuttomasti suhteessa siihen mitä sillä saataisiin. Suomessa on jo nyt metsää ja maaseutua ihan tarpeeksi.
Ensin Viipuri takaisin ja sitten kaupungin kunnostumisen myötä vähitellen jälleenrakentaminen leviää Kannakselle, kunnes Karjala on luovutuskunnossa. Suomen Karjala pitää kokonaisuudessaan luovuttaa takaisin.
Millä oikeudella karkoittaisiot kyseiseltä alueelta sen nykyiset asukkaat?
Eivät ne sieltä vapaaehtoisesti lähde, jos huomaavat voivansa tulla suomalaisiksi.
"Millä oikeudella karkoittaisiot kyseiseltä alueelta sen nykyiset asukkaat?
Eivät ne sieltä vapaaehtoisesti lähde, jos huomaavat voivansa tulla suomalaisiksi."
Jos Karjala päätetään luovuttaa Suomelle, varmasti yksi suurimpia kysymyksiä on väestökysymys. Näiden nykyasukkaiden juuret eivät ole Suomen Karjalassa, vaan siellä, mistä heidät on pakkosiirretty.
Varmasti ei mihinkään karjoitusoperaatioihin tule lähteä, vaikka N:liitto niin suomalaisille tekikin, vaan asia on neuvoteltava maiden välillä.
Kysehän on Venäjän kansalaisista ja ne ovat Venäjän vastuulla. Ei Suomi voi lähteä määräilemään asiaa. Toisaalta Venäjä voi tehdä kansalaisilleen, kuten parhaaksi näkee.
Mielestäni nykyasukkaat voivat jäädä alueelle rakentamaan Karjalaa ja työllistämään itseään. Suomalaisille on taattava myös pääsy hallitsemaan entisiä kotiseutujaan, jos Karjala palautuu.
Puuttumatta siihen, mikä järki edes jotain pelkkää Viipuria olisi saada takaisin, on todettava, että alueluovutus olisi itsessään todella paha asia Venäjälle. Se mahdollistaisi lukuisten muiden alueluovutusten vaatimisen Venäjältä, Kaliningrad ehkä tärkeimpänä, vaan ei ainoana esimerkkinä.
Ja kuten Max Jakobson taannoisessa kirjoituksessaan totesi, ei kysymys ole edes Venäjästä, vaan Euroopassa on paljon toisen maailmansodan rajoja, jotka kaikki ongelmallistuisivat heti, jos yhtä alettaisiin korjaamaan. Muun maailman sodista hankituista rajoista puhumattakaan.
Uskokaa Karjalan palauttajat huviksenne, jos vaikka Venäjä alkaisi jostain käsittämättömästä syystä palauttamaan omasta tahdostaan Karjalaa, niin YK:ssa ja EU:ssa ei suinkaan heijattaisi suunnitelmalle, vaan vastustettaisiin sitä ankarasti. EU ja YK vastustaisivat henkeen ja vereen Venäjän ja Suomen keskinäisiä aluepalautussuunnitelmia siitä syystä että ne lietsoisivat paineita lukemattomiin rajatarkastuksiin maailmalla ja sitä kautta yhä uusia konflikteja.
Ne aluepalautukset, mitkä ovat toteutuneet tai mahdollisesti toteutuvat, koskevat jotain ihan mitättömiä salakareja jossain rajajoissa. Japanin kuriilien palautus nojaa siihen, ettei Venäjällä ole rauhansopimusta Japanin kanssa. Suomen kanssa tällainen rauhansopimus on, ja vanhojen rajasopimusten aukirepistä kansainväliset yhteisöt eivät pelätyn dominovaikutuksen takia tule hyväksymään.
on jo jotain ideaakin