".....Syyskuulla 1979 olin Helsingissä eräässä seminaarissa, jossa yhtenä seminaarin luennoitsijana oli Etelä-Korealainen Paul Yonggi Cho, joka kertoi omista nuoruusvuosiensa dramaattisista vaiheista:
Ennen Korean sotaa 1950-luvulla hän oli ollut 20-vuotias kaveri ja sairastunut kuolemanvakavasti. Norjalaisessa lähetyssairaalassa suoritetuissa tutkimuksissa oli todettu, että hän sairasti vakavaa keuhkotuberkuloosia. Toisessa keuhkossa oli ollut ammottava aukko ja toinenkin keuhko basillien pahoin turmelema. Päivät pitkät hän oli yskinyt verta ja kun mitään ei ollut enää tehtävissä, hänelle oli annettu "ultimaatumi", vain puoli vuotta elinaikaa, ja lähetetty kotiin kuolemaan.
Kuolinvuoteellaan hän oli buddhalaisena lukenut päivät pitkät rukouksia Buddhalle ilman minkäänlaista tulosta. Lopulta hän oli kyllästynyt ja vaihtanut "jumalaansa". "Minä olen koko ikäni ollut buddhalainen, ja nyt kun minä apua tarvitsen, niin sinä et auta minua". Tämän jälkeen hän oli alkanut rukoilemaan tuntematonta Jumalaa: "Jos maailmankaikkeudessa on tuntematon Jumala, niin auta minua".
Muutaman päivän kuluttua hänen kotiinsa oli tullut nuori nainen, lähetystyöntekijä jostain läheisellä lähetysasemalta. Käynyt muutamaa kerran ja jätettyään koreankielisen Raamatun Paul Yonkkille oli mennyt menojaan.
Tätä Raamattua hän oli alkanut omin avuin ja omalla ymmärryksellään tutkimaan ja löytänyt siitä "Vuoria siirtävän uskon periaatteet". (Samat kuin itse olin oivaltanut 1960 luvulla). Näitä periaatteita hän oli alkanut toteuttamaan omassa elämässään. Hän oli alkanut uskomaan, että on täysin terve. Vaikka makasi edelleenkin kuolinvuoteellaan ja yski verta, hän oli puhunut kaikille, että "minä olen parantunut" ja tämä usko ja uskon mukainen puhuminen olivat johtaneet siihen, että hän oli myös parantunut sairaudestaan. Puolen vuoden kuluttua hänet oli tutkittu samassa norjalaisessa lähetyssairaalassa ja todettu täysin terveeksi........"
http://www.aretalogia.com/H/hyp_7.html
Ennen Korean sotaa 1950-luvulla hän oli ollut 20-vuotias kaveri ja sairastunut kuolemanvakavasti. Norjalaisessa lähetyssairaalassa suoritetuissa tutkimuksissa oli todettu, että hän sairasti vakavaa keuhkotuberkuloosia. Toisessa keuhkossa oli ollut ammottava aukko ja toinenkin keuhko basillien pahoin turmelema. Päivät pitkät hän oli yskinyt verta ja kun mitään ei ollut enää tehtävissä, hänelle oli annettu "ultimaatumi", vain puoli vuotta elinaikaa, ja lähetetty kotiin kuolemaan.
Kuolinvuoteellaan hän oli buddhalaisena lukenut päivät pitkät rukouksia Buddhalle ilman minkäänlaista tulosta. Lopulta hän oli kyllästynyt ja vaihtanut "jumalaansa". "Minä olen koko ikäni ollut buddhalainen, ja nyt kun minä apua tarvitsen, niin sinä et auta minua". Tämän jälkeen hän oli alkanut rukoilemaan tuntematonta Jumalaa: "Jos maailmankaikkeudessa on tuntematon Jumala, niin auta minua".
Muutaman päivän kuluttua hänen kotiinsa oli tullut nuori nainen, lähetystyöntekijä jostain läheisellä lähetysasemalta. Käynyt muutamaa kerran ja jätettyään koreankielisen Raamatun Paul Yonkkille oli mennyt menojaan.
Tätä Raamattua hän oli alkanut omin avuin ja omalla ymmärryksellään tutkimaan ja löytänyt siitä "Vuoria siirtävän uskon periaatteet". (Samat kuin itse olin oivaltanut 1960 luvulla). Näitä periaatteita hän oli alkanut toteuttamaan omassa elämässään. Hän oli alkanut uskomaan, että on täysin terve. Vaikka makasi edelleenkin kuolinvuoteellaan ja yski verta, hän oli puhunut kaikille, että "minä olen parantunut" ja tämä usko ja uskon mukainen puhuminen olivat johtaneet siihen, että hän oli myös parantunut sairaudestaan. Puolen vuoden kuluttua hänet oli tutkittu samassa norjalaisessa lähetyssairaalassa ja todettu täysin terveeksi........"
http://www.aretalogia.com/H/hyp_7.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja onhan näitä esimerkkejä tapauksista, joissa tuota voimaa on käytetty vastakkaiseen asiaan, eli kuoleman aiheuttamiseen. Sekä toisen aiheuttamalla suggestiolla, että itsesuggestiolla. Voisi kysyä näinkin oudon kysymyksen, kun Paavali puhuu kuolemasta "viimeisenä vihollisena" niin elämmekö ihmiskuntana vielä sellaisessa ylitsepääsemättömässä globaalissa itsesuggestiossa, että sen takia kehomme muutamien syntymävuosien jälkeen alkaa rapistumaan ja lopulta kokee fyysisen kuolemansa? Paavalista itsestään kyllä ei ole tietoa, minne ja miten kuoli, jos kuoli, mutta toisaalta marttyrit huomioon ottaen maailma on kyllä edelleen yhtä kovassa suggestiossa luullen rakkautta vihaksi ja yrittäessään sortaa ja lakaista maton alle kaiken todella hyvän ja pyhän.
Tällainen huomen tänä maanantaina :)
Neron vankina Roomassa. Eräs tapaus Paavalin apostolin taipaleelta: Ap.t 13 luku
9. Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä
Pyhää Henkeä loi katseensa häneen
10. ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?
11. Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti." Ja heti lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa.
12. Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi, ihmetellen Herran oppia.
Itseasiassa usko ja suggestio ovat yksi ja sama asia. Olisin yhtä hyvin voinut kirjoittaa otsikoksi: "Usko - paranrava voima", mutta kun sanalla "usko" ei ole kiinnostusta tällä foorumilla, niin kuin ei millään muullakaan mikä liittyy hyvään ja kauniisen, kirjoitin otsikoksi minkä kirjoitin, jotta syntyisi edes jänkinlaista keskustelua ja mielenkiintoa.
mestaus mainittiinkaan? Ihan vain kun joskus on jäänyt päälle mielikuva, että siitä ei ole varmuutta eikä selvyyttä.
ei ole suoraa mainintaa. Toisen Timoteuskirjeen viimeisessä luvussa, jonka Paavali kirjoitti Rooman vankeudesta, Paavali antaa kuitenkin viitteitä siitä mitä on tulossa: "Sillä minut jo uhrataan ja minun lähtöni aika on tullut..."
Tietosanakirja Facta kirjoittaa Paavalista:
Paavali (apostoli)
Apostoli Paavali. Ravennalainen...
Paavali, lat. Paulus, hepr. Saul (n. 7–n. 65), apostoli. Kilikian Tarsoksessa syntynyt Paavali oli isältään perinyt Rooman kansalaisuuden. Hän oli teltantekijä ja rabbi Gamalielin oppilas; kääntymyksensä jälkeen hänestä tuli krist. kirkon merkittävin apostoli. Fariseusten lahkoon kuulunut Paavali osallistui ensimmäisiin kristittyjen vainoihin, kunnes matkallaan Damaskokseen koki ilmestyksen ja alkoi levittää evankeliumia pakanoitten, muiden kuin juutalaisten, keskuuteen. Hänen kääntymyksensä lienee tapahtunut 33–35. Työtovereittensa kanssa Paavali teki lähetysmatkoja ja perusti seurakuntia Vähään-Aasiaan ja Kreikkaan. Matkoiltaan hän lähetti kirjeitä, jotka Apostolien tekojen ohella ovat hänen elämänsä tärkeitä lähteitä. Juutalaisten toimitettua Paavalin roomalaisten vangiksi hänet lähetettiin Roomaan n. 61. Perimätieto kertoo hänen kärsineen marttyyrikuoleman Roomassa n. 65. — Paavali oli merkittävä evankeliumin levittäjä, teologi ja seurakuntien opettaja. Hän julisti kristinuskoa kaikille avoimena uskontona ja tulkitsi ensimmäisenä teologisesti Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen lunastusmerkityksen. Hänen ohjeensa loivat perustan myös krist. seurakunnan hallinnolle ja toiminnalle. Nämä ohjeet sisältyvät hänen 13 kirjeeseensä UT:ssa; osa niistä on hänen itsensä, osa työtoverien laatimia.
Eli tässä puhutaan perimätiedon mukaisesta marttyyrikuolemasta. On kuitenkin muistettava, että kaikki silloiset kristityt olivat ihmisten, ennenkaikkea maallisen ja hengellisen hallintovallan vihaamia, joiden elämänvaiheita ei juuri virallisiin historioihin kirjoitettu. Ei edes Jeesuksen. Näin ollen joudutaan turvautumaan perimätietoon ja varhaiskristillisyyden jälkeiseen kirjallisuuteen.
tiedosta ja vaivannäöstä.