tähtiä, niin miksi silti yötaivas ei hehku valkeana? Löytyykös palstalta nyt vankkaa dataa?
Vaikka ympärillämme on galakseissa miljardeja
Anonyymi
3051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Maalaisjärjellä pitäs olla teoriassa kirkas kesäaika. Ja muutenkin aurinkovoimaa piisaa. Jos asian ajattelee kvanttisysteemistä niin energiasta ei voisi olla koskaan pulaa.
Vastakysymys: kuinka pieni luulet maailmankaikkeuden olevan?
Etkös tiedä että valo matkaa aina vaan, se ei katoa? Jopa "universumin" toiselta laidalta.
Suuri ja pieni on sama asia pieni on ääretön.
Kaipa se liittyy siihen siihen ns. etäisyyden neliöön. Kun etäisyys kaksinkertaistuu, valon määrä putoaa neljäsosaan.
Sanoin kaipa-sanan koska minä en ole asiantuntija tässä. Eiköhän tuo Valtaoja osaa vastata tuohon.
Miksei kaikki tähdet ole samalla etäisyydellä ja yhtä kirkkaita? Nyt vasta vankkaa dataa ytimekkäästi esitettynä tarvitaankin.
Yhdellä aurinkolla on pärjätty, koska vuodenajat vaihtuvat neljästi!🌄🌅
Eivät ne tähdet ja planeetat ole toisissaan kiinni, vaan enimmäkseen niiden välissä on pimeää avaruutta. Ja koska enimmäkseen on avaruutta, niin on pimeääkin.
Älä viisastele.
Muistan jonkun kysyneen Tähdet ja Avaruus-lehdessä samankaltaisen kysymyksen. Siinä kysyttiin sitä että jos olisi suora äärettömän pitkä keppi joka työnnetään avaruuteen niin tulisiko joskus tähden pinta vastaan. Vastaus taisi olla kieltävä. Jotenkin nämä tietäjät sen selitti.
Kun uusia täyhtiä ja galakseja on syntynyt valaisemaan, niin samalla myös avaruus on laajentunut. Yhä jatkuva "alkuräjähdyshän" tarkoittaa, että tilaa tulee lisää. Avaruus /tila laajenee. Galaksien välinen etäisyys kasvaa vaikka galaksit eivät liikkuisi. Näin ollen samalla kun valolahteitä on tullut lisää, ne ovat olleet yhä harvemmassa. Ja kun tähtien elinikä on rajallinen, niin avaruus ei muutu kirkkaammaksi vaan himmeämmäksi. Tulevaisuus on kylemenevä ja "harvemmaksi" muuttuva universumi.
Todellakin. Se n vähän niinkuin hemohes jota käytettiin muinoin.
Valo tarvitsee kohteen heijastuaakseen/näkyääkseen.
Tyhjässä tilassa on pilkkopimeää.
Kyllä lapset ovat sitten ihania tuossa kyselyiässä.
Mihinkäs ne tähdet häviävät päivällä? Taitavat olla vain kuvitelmaa.
Tämä kaikki on unta vaan. Mistäs tiedätte että onko tämä todellista. Ollaan jättiläisen näkemää unta jossain universumin tähden sakaralla.
Kasvihuonekaasut haittaavat näkyvyyttä.
menossa on liike joka jatkuu, kunnes loppuu. ja mihin romahtaa? vai voiko jatkua äärettömiin? vai palautuuko alkuasetelmaan tai muuhun järjestykseen, sattumaan ? tms??
vai ravistaako joku uudelleen "lumisadepalloa" ?
Mikähän oli eräs jännä tähtijärjestelmä tai galaksien ryhmitmä jossain kaukana kaukana, sen nimi on Coma, ovakohan Omicron-planeetan virukset tuojat noinkin kaukaa peräisin :D
Itse hommasin oikein suuret tähtikiikarit, ja on teline katson joskus tapahtumia, lähitapahtumia kirkkaalta tähtitaivaalta, näen kyllä vain lännenpuolen tästä asunnon sisältä :D
Coma, dumu ysi joku hslskdirn krdkiyymä joku tähtisumu tai sellainen on kyllä olemassa, ovatkohan koomassa olevat potilaat silloin matkalla mielessään jossain Coma-galaksiryhmittymäsn sisälllä ?=
Miten noi mustat aukot sitten sijoittuu. Mihin niiden kautta mennään. Madonreikäteoriat ym.
Sekin että suhteellisen helppoa hahmottaa 3 ja neljäs ulottuvuus. Mutta miten viides, kuudes ja seitsemäs, onnistuuko. Jos ulottuvuuksia on ääretön määrä niin ollaankin ainakin ihmisen aivoilla pulassa. Ei onnistu. Joten aivot rajoittaa todellisuuden hahmottamista.
Ja vielä jatkan et jossain hiukkasfysiikan säieteorioissa on käytetty kait jotain 9- ja aina 26-ulotteisia malleja.
ei täältä suomestä mitään linnunrataa näy, pitää mennä jonnekin afrikkaan.
eihän täällä näy kuin muutama tähti, ollaan niin väärässsä asennossa täällä suomessa.
Mikä siellä tyhjässä avaruudessa hehkuisi? Ja tähdet ovat niin kaukana toisistaan ettei synny mitään "yhtenäistä seinää".
No niinhän nuo näkyvät tähdetkin hehkuvat eli "tuikkivat" ja tähtien määrä on todella valtava, joten taivaan pitäisi olla loogisesti ajateltuna pimeässä sitttenkin valkohehkuinen,kun joka kohtaan "riittää tähtiä":)
Valo hidastuu matkatessaan riittävän kauas.
Lopulta sen voi vaikka syödä spaketin tapaan kieputellen haarukan ympäri
Vastaus saattaa löytyä täältä? https://www.youtube.com/watch?v=YnGaMMTq8x4
Aloituksessa kuvataan Olbersin paradoksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Olbers_paradox
Staattisessa universumissa taivas tosiaan olisi lopulta yhtä kirkas kuin tähden pinta, kunhan kaukaisistakin tähdistä tuleva valo ehtisi perille. Mutta meidän universumimme ei ole staattinen vaan laajenee koko ajan. Tuo laajeneminen punasiirtää näkyvän valon sitä pitkäaaltoisemmiksi radioaalloiksi mitä kauempaa säteily tänne saapuu.
Olbers oli siinä ihan oikeassa, että joka suunnasta säteilyä näkyy mutta hän ei tuosta säteilystä vielä tiennyt mitään. Alkuräjähdyksestä noin 380000 vuotta eteenpäin avaruuden täyttävät kaasupilvet muuttuivat jäähdyttyään valolle läpinäkyviksi, jonka vuoksi niiden viimeinen hehku näkyy jokaisesta suunnasta. Sitä kutsutaan nimellä kosminen mikroaaltotausta (CMB) ja se on punasiirtynyt alun perin 3000 K lämpötilassa hehkuvan kaasun tuottamasta näkyvästä valosta yli tuhat kertaa pidemmälle aallonpituudelle mikroaaltojen puolelle (luokkaa 200 GHz taajuus).
"Ei ole ilmaa fotonivaloon"!!!
Sanomaa vielä missä ja miksi se alkuräjähdys tapahtui, jos mitään ei ollut. Miten se oli mahdollista. Miksi se tapahtui. Kun käytännössä voisi ajatella ettei sen pitänyt olla edes mahdollista. Jos yhtään mitään ei ollut?