Tässä on jo aiemmin ollut keskustelua alttarista ja siitä, ketkä sinne voivat mennä.
Kysymys on ensisijaisesti siitä, että kenelläkään jolla ei ole asiaa alttariin ei tulisi sinne turhanpäiten mennä. Itse asiassa yritän välttää sitä, että poukkoilisin kesken palvelusta alttariin, koska jos en kerran toimita, niin mitä sinne sitten mennä kesken kaiken.
Alttari ei myöskään ole seurustelupaikka. Olen kuullut sellaisenkin legendan, että jossakin seurakunnassa heksapsalmien aikaan alttariin kokoontuivat myös kanttori, isännöitsijä ja vahtimestari (ja heidän kaverit) juttelemaan niitä näitä pappien kanssa. (Toivottavasti tällaista ei enää tapahdu).
Jos yleisesti vielä puhutaan alttarista ja siellä toimimisesta, niin se on pyhä paikka (niin kuin aiemmin on jo todettu). Jotta meillä säilyy kunnioitus pyhiä asioita kohtaan, niin silloin on tiettyjä säädöksiä.
Tämän vuoksi esimerkiksi alttaripöytään eivät muut kuin pappeuteen vihityt (ipodiakonista lähtien) eivät saa koskettaa. Tästäkin on paikallisia käytäntöjä ja esim. Kreikassa taitaa olla yleisempää se, että jos toimii alttarissa niin silloin voi koskettaa pyhää pöytää. (Tätä ei kannata Venäjällä yrittää.)
Säädökset ja kiellot eivät ole tarkoitettu rasitteeksi, vaan siinä on aina ajateltu meidän omaa parasta. Se, että meillä säilyy kunnioitus pyhää kohtaan ja se, että oma välinpitämättömyytemme ei koitusi meille synniksi, esim. se, ettemme valmistautuisi Herran Pyhään Ehtoolliseen.
Kysymys on ensisijaisesti siitä, että kenelläkään jolla ei ole asiaa alttariin ei tulisi sinne turhanpäiten mennä. Itse asiassa yritän välttää sitä, että poukkoilisin kesken palvelusta alttariin, koska jos en kerran toimita, niin mitä sinne sitten mennä kesken kaiken.
Alttari ei myöskään ole seurustelupaikka. Olen kuullut sellaisenkin legendan, että jossakin seurakunnassa heksapsalmien aikaan alttariin kokoontuivat myös kanttori, isännöitsijä ja vahtimestari (ja heidän kaverit) juttelemaan niitä näitä pappien kanssa. (Toivottavasti tällaista ei enää tapahdu).
Jos yleisesti vielä puhutaan alttarista ja siellä toimimisesta, niin se on pyhä paikka (niin kuin aiemmin on jo todettu). Jotta meillä säilyy kunnioitus pyhiä asioita kohtaan, niin silloin on tiettyjä säädöksiä.
Tämän vuoksi esimerkiksi alttaripöytään eivät muut kuin pappeuteen vihityt (ipodiakonista lähtien) eivät saa koskettaa. Tästäkin on paikallisia käytäntöjä ja esim. Kreikassa taitaa olla yleisempää se, että jos toimii alttarissa niin silloin voi koskettaa pyhää pöytää. (Tätä ei kannata Venäjällä yrittää.)
Säädökset ja kiellot eivät ole tarkoitettu rasitteeksi, vaan siinä on aina ajateltu meidän omaa parasta. Se, että meillä säilyy kunnioitus pyhää kohtaan ja se, että oma välinpitämättömyytemme ei koitusi meille synniksi, esim. se, ettemme valmistautuisi Herran Pyhään Ehtoolliseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen ymmärtänyt, että palveluksen toimittamiseen tai siinä avustamiseen liittyvä syy olisi ainoana kriteerinä alttariin menemiselle.
Siksipä alttarissa voi palvella esim. toisuskoinen ponomari ja ainkin nunnaluostarissa nainen.
Yleistä Suomessa on mm. järjestää viini- ja leipätarjoilu (jos on ollut litania ja leipiensiunaus) alttariin heksapsalmien ajaksi jne. :-( Koska meillä on tapana lyhentää esim. aamupalveluksen katismat olemattomiin, piispa voidaan joutua pukemaan alttarissa heksapsalmien aikana, mikä myös aiheuttaa turhaa liikettä ja häiriötä (jos nyt kukaan enää sääntöjen mukaan pukeutuu vigilian aamupalvelusta varten täyteen pukuun - vallalla tuntuu olevan kummallinen 'mantia mitra' -muoti, jonka alkuperää voi vain ihmetellä.
Olen matkoillani tavannut sellaisiakin paikkoja (tavallisesti luostareita), joissa edes pappi ei ole alttarissa, jos ei ole pakko. Esim aamupalveluksessa papilla ei ole mitään tekemistä alttarissa heksapsalmien aikana, joten hän tulee sieltä ulos, riisuu epitrakilin, ripustaa sen kuninkaan ovien päälle ja seisoo kliirossilla. Kun on sitten jälkimmäisen jakson aikana aika lukea aamurukoukset, hän menee paikalleen kuninkaan ovien eteen, pukee epitrakilin ja jatkaa. Meillä olisi paljon opittavaa suhtautumisessamme Pyhään... :-( Kokonaan oma lukunsa on se, mitä kaikkea silmälaseista ja rannekelloista alkaen näkee pidettävän pyhällä pöydällä...
Tätä en yhtään ihmettelisi.
Haluaisin tietää mitä tapahtuu syntiselle joka sinne menee?Pitäisikö olla omatunto puhdas?Onko omatunto puhdas jos se on vain itselle ok ja välttävä?.Enhän ole mitään tehnyt vaan ne muut...?