Kiinnostaisi miten teidän seurakunnassa suhtaudutaan sairaisiin (tai vanhuksiin, yksinäisiin). Pidetäänkö yhteyttä, kyselläänkö vointia? Kun seurakunnassa on diakoniayhteyshenkilö, kuuluuko hänelle em. asiat?
Sairastan itse parantumatonta syöpää ja se on seurakunnassa tiedossa. Kävin muutamia viikkoja sitten seurakunnankokouksessa (ehtoollisjuhla). Edellisen kerran olin käynyt seurakunnassa joskus kesällä, koska hoidot meneillään ja korona. Muutama ihminen tervehti, kukaan ei tullut juttelemaan tai kyselemään vointia. Olen laihtunut ja näytän ulkoisestikin siltä etten ole hyvässä kunnossa.
Kukaan ei ole perääni kysellyt tällä välillä. Aikaisemmin olen rukouspyyntöjä joskus laittanut kun kivut ovat olleet pahimmillaan. Tällä välillä en ole niin tehnyt.
Onko tämä nykyään normi käytäntö seurakunnissa? Tuntuu aika pahalta, ettei kukaan seurakunnasta välitä. Seurakuntani on kuitenkin pienehkö noin 200 jäsentä.
Miten muut jotka sairastatte olette asian kokeneet?
Sairastan itse parantumatonta syöpää ja se on seurakunnassa tiedossa. Kävin muutamia viikkoja sitten seurakunnankokouksessa (ehtoollisjuhla). Edellisen kerran olin käynyt seurakunnassa joskus kesällä, koska hoidot meneillään ja korona. Muutama ihminen tervehti, kukaan ei tullut juttelemaan tai kyselemään vointia. Olen laihtunut ja näytän ulkoisestikin siltä etten ole hyvässä kunnossa.
Kukaan ei ole perääni kysellyt tällä välillä. Aikaisemmin olen rukouspyyntöjä joskus laittanut kun kivut ovat olleet pahimmillaan. Tällä välillä en ole niin tehnyt.
Onko tämä nykyään normi käytäntö seurakunnissa? Tuntuu aika pahalta, ettei kukaan seurakunnasta välitä. Seurakuntani on kuitenkin pienehkö noin 200 jäsentä.
Miten muut jotka sairastatte olette asian kokeneet?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Samoja kokemuksia useammasta adventtiseurakunnasta. Saarnataan yhtä mutta toimitaan toisin. Tosin adventistit eivät edes saarnaa siitä, miten Jeesuksen rakkauden pitäisi heijastua uskovaisista puhumattakaan, että toimisivat tämän Jeesuksen opetuksen mukaan. Heille on tärkeämpää olla oikeassa siitä, miten Raamattua tulkitaan eli opinkohdista, doktriineista. Ja sekin menee heillä osin pieleen.
Tiedän helluntaiseurakunnissa olevan paljon yksinäisiä ja sairaita.
Ajelen ohitse.
Ei sen enempää kuin muuallakaan.
Tiedän helluntaiseurakunnissa olevan myös paljon pultsareita, narkkareita ja linnakundeja.
Ajelen ohitse.
Sairastin syövän. Paranin. Omasta seurakunnasta ei mitään yhteydenottoa. Yhteydenotot, kyselyt aivan eri tahoilta. En nyt tarkoita sairaalaa. Sanoisin kaikki, jos kaikki muutkin kirjoittaisivat omalla nimellä ja myös paikkakunta. Tämä on tapa esim. HS:ssa. Vaan ei täällä.
Ne pitävät yhteyttä, jotka ovat muutenkin läheisiä. Viran puolesta tapahtuvia puolituttujen yhteydenottoja minä en ainakaan kaipaa. Suomessa ei ole tapana tunkeilla. Jos haluaa tukea, niin sitä pitää pyytää.
Mutta, mutta... Kaikille tulee jonkinlaisia vaikeuksia elämässä. Ei se aina ole vakava sairaus. Ystävä tunnetaan hädässä.
Niinkö? Että Jeesuksen opetus laupiaasta samarialaisista ja uskovista, jotka käyvät katsomassa vankeja, sairaita, orpoja ja leskiä. Ja niin Jeesus sanoo, minkä jätitte tekemästä yhdelle vähimmistä, jätitte tekemättä minulle. Ja jatkaa... minä en tunne teitä.
Ystävä on läsnä hädässä, jos ystävyyttä on hoidettu hyvän sään aikana. Ystävyys ei ole yksipuolinen hyväksikäyttösuhde, jossa esitetään vaatimuksia, mutta ei itse kyetä antamaan mitään. Seurakunnissa on valitettavasti paljon tällaisia ja heiltä on turha odottaa mitään.
"Ystävä on läsnä hädässä, jos ystävyyttä on hoidettu hyvän sään aikana"
Ystävyydellä ei ole mitään tekemistä sen rakkauden kanssa, jota Jeesus vaatii omiltaan. Se on lähimmäisen rakkautta, jota hän vaatii tuntemattomiakin kohtaan. Sinunlaisiasi tuskin kovin moni edes pelastuu.
odottavat testamenttiasi 🤣
Kuka odottaa testamenttiani? Kerro.
Jumala
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14931692/luomisteoria
Valitettavasti moni tavis uskova jää yksin. Ei ole korkeasti koulutettu ja vielä työtön. On omat klikkinsä monella kirkolla. Vaikea päästä mukaan. Sairaana ollessa monikaan ei välitä, paitsi omaiset. No, eräs vanhus kertoi sairaana ollessaan, että silloin tultiin katsomaan kun oli eläkkeen maksupv.
Ihan kuin olisi muuttunut koko seurakunta kulttuuri. Mennään ns. onnistuneiden ehdoilla. Näytetään miten ollaan siunattuja kun hyvin menee. Luuserit olkoon hiljaa tai pysyköön poissa. Moni ei puhu edes asioistaan kun pitää näytellä miten hyvin menee.
No, on kyllä hyviä seurakuntia jotka elävät evankeliumia todeksi ja ovat terveellä pohjalla. Tärkeintä ei ole näyttää menestyneeltä, vaan elää Jeesuksen sanomaa todeksi!
Niinpä. Mua itkuttaa kun ajattelen, ettei minusta välitetä. Luulin, että seurakunnassa o aitoa Jeesuksen rakkautta minuakin kohtaan mutta ei ole. Suuri osa uskovaisista on teeskentelijöitä. Oman perheen hauskanpito ja kimppakiva on tärkeämpi kuin lähimmäisen aito hätä!
Ystävyyssuhteet vähenivät silloin, kun menestysteologia otti vallan. Ystävyyssuhteet eivät kuulu menestystreologiaan. Ei ole aikaa ja sellaiset suhteet voivat tulla kalliiksi, hidastaa rikastumista.
Ystävät ovat hankalia varsinkin silloin, kun menestystä ei tule. Ystävät kyllä huomaavat sellaisen ja niille pitäisi selitellä.
Kait ihmiset ovat mitä ovat kaikkialla pohjimmiltaan. Toisen hätää ei ehkä huomata tai sitten sille ei välitetä antaa aikaa.
Muistelin parikymmentä vuotta taaksepäin sitä, että miten henkinen kiusaaminen on tehnyt aikoinaan. Jätin eräät opinnot kesken ihan vain sen vuoksi ja muistelin kuinka lukossa oli, en pystynyt puolustamaan itseäni, ei kukaan välittänyt jos näki ja kaikki ei nähneet edes. Se mitä se teki psyykeelle, niin...
Koetin uskoville kertoa asioista, mutta he eivät oikeasti koskaan välittäneet. Joskus jopa ruhjoivat lisää, koska eivät ymmärtäneet pahoinvointia, miten se kaikki oli vaikuttanut minuun.
Toivottavasti asiat selviävät kaikin tavoin. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia.
LS
LS- llekin asiana, että ei kaikki osaa toisen huolia kohdata. Ehkä ei ole omakohtaista kokemusta ja toinen kertoo vaikeuksista - voi puuttua kuulevalta työkalut - miten auttaa.
Elämä on tällaista, siksi seurakuntiin, eri nimisiin on koulutettua sielunhoitoterapeutteja.
Heillä on erinäköisiin kohtaamisiin sellaisia eväitä, joista voi löytyä avainta - eteenpäin menemiseen. Siksi ei pidä ongelmoida asioita, jos jollain on ollut ikäänkuin tyly vastaanotto.
Aikoinaan sanottiin meidän kaupunginsairaalan lääkäristä. Hän oli hyvä lääkäri, potilaat tykkäsi ja syy oli siinä, että hän lääkärinä itse käveli kepin kanssa. Hän oli kipujen mies, ja sairauden tuttava.
Kuulosta jotenkin tutulta...🤔
En tiedä mistä ajatus...
No eipä ne ihmiset osaa kohdata. Esim jos uskoville yrittää kertoa että minulla voi olla sosiaalisia ongelmia kiusaamistaustasta johtuen, niin minulle ei vastata mitään välttämättä...mutta se voi aiheuttaa sulkeutumista,ahdistuneisuutta, jopa sellaista "sosiaalista pelkoa"...tiedostan täysin sen, mutta toki pyrin sitä peittämään, en näytä ulospäin, että iskee jokin...se ehkä näkyy vetäytymisenä, menen yksin kahville, syön yksin, olen yksin...
LS
Olen koettanut normaalioloissa, muulla kuin netissä, jopa avata, että minulla on sitten se ongelma rajusta henkisestä kiusaamisesta johtuen.....eräälle uskovalle tutulle sanoin tosiaan, hän meni hiljaiseksi ja juttu vaan meni seuraavaan aiheeseen...se että saan ylipäänsä asian sanotuksi....se tuntuu siitä jonka on se ongelma vähän hölmöltä...että sen joka on kokenut jotain sellaista pitäisi ymmärtää niiden käytös, joilla on aina asiat olleet hyvin...että ne ei siis osaa reagoida... No parempi sekään kuin aloittaisi henkisen kiusaamisen, sitäkin on tapahtunut...
Kiusattu ihminen voi ajaa itsensä sellaiseen seuraan joka rikkoo enemmän.
LS
Mutta juu, me näet on tietenkin toisaalta menneitä.
En siksi kirjoittanut, että tukea olisin hakenut tai ymmärtämystä.
LS
Seurakunnissa on ihmisiä, joilla on täysi työ itsensä kanssa pärjäämisessä. Heiltä on turha odottaa asioita, joita he eivät pysty antamaan. On äärimmäisen lapsellista odottaa, että kaikki uskovaiset olisivat väsymättömiä ja osaavia terapeutteja.
Ihmissuhteita täytyy hoitaa hyvän sään aikana, jotta ne jatkuisivat pahoina päivinä. Me ihmiset olemme myös erilaisia. Kuulun itse niihin, jotka vetäytyvät vapaaehtoisesti hiljaisuuteen, ja saavat siitä voimaa. Toiset taas kaipaavat ulkopuolista tukea.
Jos ystävyys alkoi pahan päivän aikana, ei sitä kuntoon enää saa hyväkään sään aikana.
Ei kaikista ole terapeuteiksi, en sellaista odota.
Sanat on jokin lapsellista, ei myöskään ole terapeuttista, jos sillä koetetaan viitata kirjoittajaan jolle vastaa...sinustakaan ei olisi terapeuteiksi siis ;)
LS
Sopii miettiä sitäkin, kun jokainen meistä terveenä ollessa, niin kuinka itse kontaktoi läheisiään! Olisiko tuttua touhua? Toisaalta, jos joku sairastaa, niin IsoKirja kehottaa omaan aktiivisuuteen, eli olemaan yhteydessää omaan kotiseurakuntaan, sekä pyytää käyntiä. Tuskin sairautta ilman tietoa voidaan tietää ja osata lukea tarvetta.
Myös sitäkin on, että jopa normaali tervehtiminen on joillakin vaikeaa jopa eteisessä. ts. jos pastori tai seurakuntalainen on ovella, haluaa kätellä tulijoita, niin on haluttomia vastassa.
Näin asiat ei ole yksioikoisia. Siksi halullisuus - jos tahtoo, kannattaa otta oma puhelin käteen ja soittaa. Kas, kun tietoa tulee, niin vastauksenkin saa.
"Myös sitäkin on, että jopa normaali tervehtiminen on joillakin vaikeaa jopa eteisessä. ts. jos pastori tai seurakuntalainen on ovella, haluaa kätellä tulijoita, niin on haluttomia vastassa."
Eikä tarvitse kuin hymyillä, niin hypätään kaksi metriä kauhusta.:D
Kommenttia aloitukseen. Olen uskossa, mutta kirkossa käyn enää harvoin. Syynä ihmiset, joita ei jaksa.
Entisen seurakuntani, jonka jätin kauan kauan sitten, eräs jäsen on hyvin sairas. Hän on jo yli 80 iällä oleva naishenkilö.
Muistan hänet vuosien takaa, hänellä ei ole aviomiestä eikä lapsia, hän on yksin.
Häntä ei käy kukaan katsomassa hänen seurakunnastaan. Hän on todella vakavasti, parantumattomasti sairas, ja hän on silloin tällöin sairaalassa jos jonkin syyn tähden.
Tapasin hänet vuosien jälkeen uudelleen, ja sain tietää hänen sairaudestaan.
Emme olleet historiassa mitenkään läheisiä, tiesimme ulkonäöltä ja tervehdimme, siinä kaikki.
Nyt kävi niin, että huolissani hänen voinnistaan aloin soitella hänelle silloin tällöin, ja poikkeamaan kylässä varmistaen että hän ei tarvitse apua. Hän oli saanut kotiavustajan käymään pari kertaa viikossa, pari tuntia kerrallaan, mikä on kovin vähän.
Yritän saada häntä piristettyä, olla hetken juttelukaverina, josko se yhtään lieventäisi ikävää tilannetta, joka varmasti myös pelottaa yksinäistä ihmistä. En sano, että on helppoa kohdata kuolemansairasta ihmistä, jolla on kiukkuisia ja huonoja päiviä ja hetkiä, mutta ymmärrän hyvin ja käyn häntä katsomassa silti. Mietin itseäni, olisin aivan samanlainen, jos tietäisin kivuissani ja peloissani, että parempaan päin ei tila tule menemään.
Silti en jaksa olla ihmettelemättä, missä ovat hänen vuosikymmenien ystävänsä hänen seurakunnastaan, joiden piti olla hänen ystäviään ja niin hyviä ja hyväntahtoisia ihmisiä. Tässä nähtiin. Kuolemaa kohti kulkeva yksinäinen ihminen jätetään yksin. Se surettaa ja suututtaa, saa tuntemaan avuttomuutta.
Toivottavasti minua käy joku katsomassa, eikä jätetä aivan yksin, kun se aika koittaa.
En koe paremmuutta, en ole iloinenkaan kun tuttavallani on huono päivä ja hän tiuskii minullekin, mutta tiedän että näin kuuluu tehdä, tämä kuuluu ihmisyyteen, ja meidän kuuluu auttaa toinen toisiamme, kun voimat hiipuvat. Olemme ihmisiä loppuun asti, ei arvomme saa muuttua arvottomaksi kun emme enää jaksa yksin.
Elämä on julma.
Jaakobin kirje:
1:27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta
Uskovaisen ei kannata luottaa "hyväntahtoisiin ihmisiin" vaan kaikki luottamus on asetettava Jumalaan.
Näinpä. Minun uskoni ei ole koskaan ollut ihmisistä riippuvainen.
Jos joku on rikastunut menestysteologi, sellainen voi yrittää ostaa ystäviä itselleen, mutta ei ne ole oikeita ystävyyssuhteita sellaiset.
Kuka sinä olet määrittelemään toisen ystävyyssuhteita?
Uskonnollisuutta on paljon ja kun pitäisi olla Rakkaus keskiössä.
Muotomenoja ..muotomenoja pappi saarnaa pylly ylös pylly alas ja miettii mitäkö iltapäivällä tekisi kun pääsee tästä leipätyöstä.
Ollaan olevinaan uskovia ,mutta onkin ulkokultainen koskien Totuutta.
Jos ei ole Rakkautta seurakunnassa niin siellä ei ole Jumala vaan muotomenot sillä Jumala on keskinäisen Rakkauden ilmentymä.
Siellä missä useampi kokoontuu Kristuksessa siellä on Rakkaus tai sitten he kokoontuvat kylmissä muotomenoissa.
Kyllä seurakunnissa huolta pidetään vanhuksista ja yksinäisistä. Varsinkin jos he ovat hieman varakkaampia, niin saavat jopa parempaakin huolenpitoa. Esim. jos joku vanhus on lähellä ylöstempaisuaan, niin yleensä seurakunnissamme on vähintään suntio valmiina lähtemään tämän vanhuksen luokse lohduttamaan häntä, mukanaa esitäytetty testamentti ja kaksi diakonissaa todistajana. T. Toinen todistaja.
Älä valehtele. Testamentti on tehtävä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Testamentin todistajan on oltava esteetön. Jos testamentataan vaikka seurakunnalle, niin todistajana ei voi toimia seurakunnan edustaja. Testamentti voidaan purkaa, jos herää epäilys testamenttaajan kunnosta tai todistajien esteellisyydestä.
Uskovaisten maailma on rajua. Vaaditaan toisilta mahdottomuuksia mutta itse alisuoriudutaan rankemman puoleisesti.
Aloittaja vastaa.
Miten vaadin mahdottomuuksia? Lähinnä olisin halunnut, että joku seurakuntalaisista olisi edes kysynyt mitä kuuluu tai edes tervehtineet. Sitäkään eivät kaikki tee. Kääntävät katseen pois. Tietävät minun sairaudestani kyllä.
Muutama ystävä minulla on seurakunnassa ja he kyllä kyselevät vointiani kun nähdään. Eivät olleet nyt paikalla.
Olen aikaisemmin pyytänyt esirukousta ja öljyllä voitelua ja sen vanhimmisto on tehnyt seurakunnankokouksessa.
Mitähän tarkoitat alisuoriutumisella? En varmaan täytä kriteereitäsi, mitä uskovaisen pitäisi suorittaa. Näin sairaana osallistun vain rukoilemalla seurakunnan ja muidenkin puolesta. Fyysiseen vapaaehtoistyöhön en kykene. Ilmeisesti seurakuntasi on menestyssellainen kun suorittaminen on tärkeintä.
helpoimmalla pääsee kun ei odota keneltäkään mitään mihinkään asiaan.
Jumalalle vo ipuhua asoitaan kaiken aikaa ja jos Hän ei auta apu jää saamatta, lääketieteen apu on oma juttunsa toki.
minulla on kumppani ollut haudassa jo pian parikymmentä vuotta. yksikään uskovainen ei ole sinä aikana kysnyt mitään minun elämääni liittyvästä.
saarnaajat yrittää jotain palkkansa eteen tehdä, mutta siihen se jää, painopist eon viikottaisella istumisella ruksalla ja jos sinne et mene olet ulkona kaikin tavoin.
>> minulla on kumppani ollut haudassa jo pian parikymmentä vuotta. yksikään uskovainen ei ole sinä aikana kysnyt mitään minun elämääni liittyvästä. <<
Minulla on pari henkilöä monisatapäisestä uskovajoukosta kysynyt kuulumisia kymmenen vuoden aikana. Ei se mitään luontevaa siis ole meille suomalaisille.
Kyllä se hyvin vähäistä on, miten seurakuntalaiset sairaista, vanhuksista, leskistä ja yksinäisistä yms. välittää käytännön tasolla eli kävisi tervehtimässä, soittaisi tai tajoutuisi ilmaisavuksi.
Jokaisella olisi peiliin katsomisen paikka tässä asiassa, koska joka seurakunnassa heitä on. Suomalaiset eivät ylipäänsä hallitse tällaisia asioita. Meillehän tuottaa monesti vaikeuksia käydä edes niitä omia verisukulaisiamme tervehtimässä ja auttamassa. Tai ystäviämme. Suomalainen tapakulttuuri harjaannuttaa jättämään vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset omaan rauhaansa.