Järki puuttuu, koska: Uskonto on järjenvastaista, silti siihen uskotaan.
Tieto puuttuu, koska: uskovaiset eivät ole kemian, fysiikan tai matematiikan asiantuntijoita, vaan näitä ovat kemistit, fyysikot ja matemaatikot. Uskovilta tuntuu kuitenkin puuttuvan kaikki perustiedot näistä aloista (no eipä yleistetä liikaa… Sanotaan, että niiltä uskovilta puuttuu, jotka kirjoittelevat näillä sivuilla). Jos ottaa kantaa näihin asioihin, niistä pitäisi olla edes hieman tietoa. Kenties olette lukeneet kirjoja, joissa on olevinaan tietoa näistä asioista, mutta eivät kai nämä kirjat ole toisten teologien ja uskovaisten kirjoittamia, niiden, joiden tarkoituksena on myöskin todistaa Jumalan olemassaolo? Teologien ja uskovaisten, joilta puuttuu järki ja tieto! Ja vaikka järkeä ja tietoa olisikin, kirjoittajat eivät käytä järkeään ja syystä tai toisesta eivät muista kaikkia tietojaan kirjaa kirjoittaessa, vaan vääristelevät tieteellisiä tosiasioita. He yrittävät hämätä teitä!
Tähän väliin voisin liittää kommenttini muutamiin tällä palstalla käsiteltyihin aiheisiin, kun en malta olla kommentoimattakaan:
EKA AIHE: ELÄMÄN SYNTY
Tällaisen tekstin olen joskus löytänyt jostain internetin syövereistä, en satu muistamaan mistä. Siinä joku yrittää todistella elämän ns. alkusynnyn mahdottomuutta: E. Coli on eräs yksinkertaisimmista elävistä organismeista. Sen DNA-ketju sisältää n. 4 000 000 nukleotidi-porrasta. Jokainen porras koostuu neljästä eri nukleiinihaposta, joten tällainen ketju voitaisiin koota 44 000 000 = 103 000 000 eri tavalla. Mahdollisuus juuri sen oikeanlaisen ketjun syntymiseen sattumalta on niin pieni, että vaikka universumin jokainen atomi olisi valjastettu syntesoimaan tuota DNA-ketjua, sen koostamisessa ei olisi päästy juuri alkua pitemmälle pelkällä yritys-erehdys-uusi yritys- periaatteella. Joidenkin tutkijoiden mielestä kaikki mahdolliset yhdistelmät eivät kuitenkaan voisi käytännössä toteutua, ja he ehdottavat niiden lukumääräksi 102 300 000. Eräät haluaisivat pienentää lukua vieläkin enemmän, mutta useimpien mielestä se voisi olla suurempikin, kun huomioidaan aminohappojen kaikki mahdolliset kemialliset sidokset.
Liitin tämän tekstin tähän, koska se on tyypillinen esimerkki asioihin perehtymättömän yrityksestä todistella elämän alkusynnyn mahdottomuutta. Ja mistä nähdään, ettei kirjoittaja ollut perehtynyt asioihin? Esim. seuraavista seikoista:
1. E. Colin vertaaminen ensimmäiseen eliöön. Tutkijat arvelevat, että ensimmäinen Maapallolle ilmaantunut elämänmuoto oli monin verroin yksinkertaisempi kuin mikään Maan nykyinen eliö.
2. Tutkijoiden mukaan informatiivisena molekyylinä toimi ensin oli RNA. DNA korvasi sen myöhemmin, vaikka tekstissä oletettiin jo ekalla oliolla olleen DNA.
3. Kirjoittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen sellaisesta(kaan) asiasta kuin kemiallinen evoluutio. Vaikka ensimmäisen eliön geneettinen aines olisi ollut DNA:ssa, eliön synty ei olisi mahdotonta kun kemiallinen evoluutio otetaan huomioon. Jos kemiallista evoluutiota halutaan selittää mahdollisimman lyhyesti ja kansantajuisesti, voidaan sanoa vaikka vain: Pysyvin molekyylin muoto oli nuoren Maapallon epävakaissa oloissa kaksoisspiraali, ja siksi sen muotoiset molekyylit säilyivät.
4. Kirjoittajan mainitsemat luvut eivät kerro mitään elämän synnyn todennäköisyydestä. Kirjoittajan mielestä ensimmäisen elävän olennon on täytynyt olla juuri jonkun tietynlainen. Totta kai on epätodennäköistä, että aineet järjestäytyisivät juuri niin, että ne muodostavat tämän E. Colin tai jonkun muun nyt elävän eliön, mutta kun ensimmäisen eliön RNA on voinut olla hyvin monenlainen. Tekstin kirjoittajan E. Colin-syntymis-esimerkkiä voisi verrata siihen, että aletaan heitellä laastia, maalia ja kiviä sinne tänne ja tutkitaan, kuinka suuri todennäköisyys on, että lopputuloksena syntyy juuri goottilainen katedraali. Mutta eikö olisi suurempi todennäköisyys, että syntyy jokin rakennus, ihan mikä tahansa? Ja jos laastin ja kivien heittelijöitä olisi biljoona biljoonaa, voitaisiin jopa pitää todennäköisenä, että yksi heistä saa sattumalta aikaiseksi jonkin rakennuksen! Mutta on tietysti epätodennäköistä, että syntyy juuri jonkun tietynlainen rakennus, kuten goottilainen katedraali tai yksikerroksinen talo, jossa on neljä huonetta ja keittiö. Että semmosta. Olen nyt yrittänyt selittää tämän asian käyttämättä vaikeita termejä tai muuta.
Uskovaisten kirjoittamissa tiede-vastaisissa kirjoitelmissa onkin usein se vika, että he käyttävät tahallaan sellaista kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja hämäävät näin ihmisiä. Kun luin tuon netistä löytämäni tekstinpätkän ensimmäistä kertaa, se kuulosti hienolta ja sai minut melkein vakuuttuneeksi elämän synnyn epätodennäköisyydestä, mutta kun otin asioista selvää ja suhtauduin tekstiin kriittisesti, huomasin että kirjoittaja… No, en viitsi sanoa.
En tiedä onko reilua napata netistä jonkun toisen kirjoittama teksti ja sitten alkaa seuloa siinä esiintyviä virheitä. Otin nyt kuitenkin tämän tekstin esimerkiksi uskovaisten tiede-vastaisista kirjoitteluista, sillä juuri tällaisia ne usein ovat: Suuria lukuja, hienoja sanoja, mutta sisältö puuta heinää!
Vielä muutama ajatus tästä aiheesta. Uuden tutkimuksen valossa osa tutkijoista on tullut vakuuttuneeksi siitä, että Maailmankaikkeus onkin paljon suurempi kuin aiemmin on luultu. Jopa niin suuri, että Maailmankaikkeuden suuruutta kuvaavan luvun nollat eivät mahtuisi nykyiseen Maailmankaikkeuteemme Tällöin Maailmankaikkeudessa olisi tietysti enemmän galakseja, ja enemmän planeettoja, ja suurempi mahdollisuus elämän syntymiseen. Jos Maailmankaikkeuden todetaan olevan niin suuri, olisi jopa todennäköistä, että elämää syntyisi jossain VAIKKA elämän synty olisikin niin epätodennäköistä, kuin netissä lainaamassani jutussa väitetään. Ja jos jollain planeetalla syntyisi elämää, vaikka vain yhdellä, ja jos elämä kehittyisi älylliseksi, voisivat nämä älykkäät eliömuodot kuljettaa elämän kaikkialle Universumiin. Kenties elämä onkin tuotu Maapallolle joidenkin meitä älykkäämpien olentojen toimesta Mutta tätä pohdintaa ei ole tarpeen jatkaa tämän pidemmälle, sillä nykytietämyksen valossa elämä on vallan hyvin voinut syntyä täällä meidän koto-Maapallollammekin.
Vielä eräs juttu. Jotkut uskovaiset napisevat siitä, ettei elämän alkusyntyä ole voinut tapahtua ennen, kun sitä ei tapahdu nykyisinkään. Minulla on tällaiseen marmatukseen kaksi pikku kommenttia. Ensinnäkin: Muinaisella Maapallolla oli erilaiset olot kuin nykyisellä. Toiseksikin: Mistä muka tiedämme, ettei alkusyntyä enää tapahdu? Voi olla, että sinun pihallasi olevassa kuralätäkössä sikiää juuri nyt uusi elämänmuoto, joka syntyy elottomasta aineesta. Me emme vain huomaa sitä, koska uudet eliöt kuolevat nopeasti, kun eivät kykene kilpailemaan planeetallamme jo olevien eliöiden kanssa. Mietipäs sitä!
TOKA AIHE: EVOLUUTIO
Koska monet kristityt eivät näy olevan selvillä siitä, mitä evoluutio tarkkaan ottaen on, liitän tähän pari sivua fysiikan tutkielmastani, jonka tein muistaakseni joskus 10 vuotta sitten: Solu lisääntyy jakaantumalla. Tämä tapahtuu yksinkertaistettuna siten, että entsyymi ribonukleiinihappo eli RNA lukee DNA:n sisältämät tiedot perimästä ja alkaa rakentaa uusia molekyylejä saamiensa ohjeiden mukaan. Rakennusaineena toimivat proteiinit.
Tietokoneessa tieto on koodina ykkösinä ja nollina, kaksi merkkiä riittää siis kaiken tiedon tallentamiseen. DNA:ssa tällaisia merkkejä on neljä. Ne ovat neljä emästä: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. On laskettu, että grammaan DNA-molekyylejä voisi tallentaa biljoonan CD-rompun tiedot.
Solun jälkeläiset eivät usein ole täysin identtisiä kopioita vanhemmastaan. Välillä tapahtuu mutaatioita, kopiointivirheitä. Suurin osa mutanteista menestyy huonosti, mutta osa pystyy selviytymään edeltäjiään paremmin muuttuvassa elinympäristössä (joka ei koostu pelkästään paikasta, jossa eletään, vaan myös esim. samalla paikalla elävistä muista eliöistä). Tämä on evoluution periaate, ja se ei päde pelkästään soluihin, vaan kaikkiin elollisiin olentoihin. Suvullisesti lisääntyvissä eliöissä tapahtuva evoluutio on vielä huimaavan paljon nopeampaa kuin jakaantumalla lisääntyvien, koska suvullisen lisääntymisen kautta tuotetut jälkeläiset eivät koskaan ole kummankaan vanhempansa kopioita. Mutaatioitakin tapahtuu huomattavasti enemmän lisäännyttäessä suvullisesti.
Nils Mustelin selittää mutaation kirjassaan Elämää maailmankaikkeudessa? seuraavasti: Mutaatioilla tarkoitetaan kaikkia niitä periytyviä muutoksia jotka kohdistuvat solujen tumissa olevien kromosomien sisältämiin tietoihin, esimerkiksi solun sisäisiä säätelytapahtumia ohjaavien geenien muuttumista aivan toisenlaisia säätelyominaisuuksia käsitteleviksi geeneiksi (Mustelin 1981: 150) Mutaatio ei pääse vaikuttamaan suvullisesti lisääntyvien eliöiden evoluution kulkuun, ellei se tapahdu solussa, joka ottaa osaa hedelmöitykseen. Jos se tekee tämän, uusi geeni tulee sisältymään kaikkiin jälkeläisen soluihin.
Jotta ymmärrettäisiin, kuinka uusia lajeja syntyy, täytyy siirtyä pelkkien yksilöllisten eroavaisuuksien tutkiskelusta tarkastelemaan yksilöistä koostuvia populaatioita. Populaatio on samaan lajiin kuuluvien eliöiden muodostama ryhmä, jonka jäsenet lisääntyvät keskenään mutta eivät ryhmään kuulumattomien lajitovereiden kanssa. Populaation geenivarasto kertoo geenien suhteellisen osuuden koko populaatiossa. Suurin osa mutaatioista tuottaa geenejä, joita populaation geenivarastossa on jo entuudestaan, mutta osa saattaa tuottaa täysin uusia, geenivarastoa rikastuttavia geenejä. Luonnonvalinnan ansiosta eliön sopeutumista heikentävän geenin osuus geenivarastossa pienenee ja eliöiden sopeutumista edistävien geenien osuus kasvaa. Elinympäristöön sopeutumisen oleellisin piirre ei itse asiassa ole, niin kuin Darwin ajatteli, yksilön eloonjäämiskyky, vaan kyky tuottaa runsaasti jälkeläisiä. Aikaa myöten populaation geenivarasto on muuttunut niin paljon, että populaation jäsenet poikkeavat kantavanhemmistaan siinä määrin että niiden katsotaan kuuluvan uuteen lajiin.
Evoluutio ei toki tarkoita pelkästään olemassa olevien lajien muuttumista, vaan myös lajien sukupuuttoon kuolemista sekä lajien haarautumista uusiksi lajeiksi. Populaatiot pirstoutuvat pienemmiksi osapopulaatioiksi, jotka joutuvat erilaisten valintapaineiden vaikutuspiiriin. Näin käy esim. silloin, kun lintuparvi kulkeutuu myrskyn viemänä kaukaiselle saarelle (lintuja tutkimallahan Charles Darwinkin kehitteli evoluutioteoriansa).
Ekologiseksi lokeroksi kutsutaan populaation paikkaa elinympäristössä. Kun populaatio asettuu ekologiseen lokeroon, se tulee vaikuttaneeksi kaikkien niiden lajien elinoloihin joiden kanssa se joutuu ekologisiin tekemisiin ja lajin kehittyessä se muuttaa valintapaineita, jotka kohdistuvat samassa ekologisessa ympäristössä eläviin muihin lajeihin. Siksi eliöyhteisössä tapahtuu aina yhteisevoluutiota, jossa eri lajien populaatioiden kehityslinjat ovat kietoutuneita toisiinsa. Jos äkkiä jonkin luonnonkatastrofin takia vapautuu suuri määrä ekologisia lokeroita, joillekin lajeille tarjoutuu tilaisuus täyttää ne ja pirstoutua nopeasti useaksi uudeksi lajiksi. Näin kävi silloin, kun dinosaurukset katosivat ja nisäkkäät ottivat niiden paikan planeetallamme.
Mutta mitkä eliöt sitten kuuluvat yhteen lajiin ja mitkä toiseen? Suvullisesti lisääntyvien eliöiden keskuudessa lajin määritelmä voisi olla se, että samaan lajiin kuuluvat urokset ja naaraat voivat tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tähänkin määritelmään liittyy toki monia ongelmia, ja eri lajien välinen rajanveto on verraten mielivaltainen.
Aion pian käsitellä lajien kehittymistä Maapallolla. Tuota juttua lukiessa voisi saada sen käsityksen, että yksinkertaisemmista elämänmuodoista kehittyy väistämättä monimutkaisempia ja yksinkertaisemmat eliöt kuolevat aina sukupuuttoon monimutkaisten, parempien otusten tieltä. Elämän kehitys olisi näin alkanut ensimmäisestä elävästä solusta ja päättynyt ihmiseen, luomakunnan kruunuun. Asia ei tietenkään ole näin. Evoluutiolla ei ole mitään päämäärää, eivätkä lajit väistämättä kehity koko ajan monimutkaisemmiksi ja älykkäämmiksi. Jotkut lajit eivät ole juurikaan muuttuneet kymmeniin miljooniin vuosiin. Niihin evoluutio on vaikuttanut säilyttävästi eikä muuttavasti.
Täytyy myös huomata, että evoluutio toimii aina tässä ja nyt, se ei voi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Siksi jokin lajinkehitys voi johtaa umpikujaan ja seurauksena on lajin katoaminen. Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa elinympäristöön hyvin sopeutuneeseen populaatioon ilmaantuu suvuttoman lisääntymisen mahdollistava mutaatio. Tällöin alkaa uusien yksilöiden massatuotanto. Mutantit menestyvät elinympäristössä täsmälleen yhtä hyvin kuin ne synnyttäneet kantamuodot. Luonnonvalinta voi alkaa hetkellisesti suosia suvuttoman lisääntymisen tuottamia jälkeläisiä ja siitä saattaa seurata suvullisen lisääntymiskyvyn katoaminen. Kun elinympäristö tavalla tai toisella sitten muuttuu, siihen aiemmin todella hyvin sopeutuneet eliöt eivät enää tulekaan siinä toimeen. Niillä on kaikilla lähes täsmälleen sama DNA ja näin ollen niillä ei ole jäljellä toisenlaisia geenejä sisältävää varastoa, josta suvullisen lisääntymisen myötävaikutuksella voisi tulla esiin uusia, muuttuneessa ympäristössä selviytymistä helpottavia geenejä.
Lajien kehityksessä sattumalla on suuri merkitys, ja ihmisenkin ilmaantumista planeetallemme voidaan pitää silkkana sattumana. Ihminen ei ole evoluutiokehityksen lopputulos, ja mielestäni on perustelematonta väittää hänen olevan edes Maan kehittynein elämänmuoto. Ihminen on eläin siinä missä kissa tai banaanikärpänen, tosin kenties planeettamme älykkäin eläin. Älyn kehitys ei kuitenkaan ole ainoa tie menestykseen. Muurahaiset ovat planeettamme runsaslukuisimpia eläimiä ja Maapallon muurahaisten biomassa on suunnilleen samansuuruinen kuin ihmisten. Väittäisin kuitenkin, että Maan valtiaita ovat bakteerit, niiden biomassahan painaa enemmän kuin planeettamme kaikkien muiden elämänmuotojen biomassa yhteensä. Kaikkein parhaita menestyjiä ovat siis kaikkein vähä-älyisimmät eliöt.
Toivottavasti saitte jotain irti tuosta tekstistä. Jos joku tekstin kohta mielestänne puoltaa väitettä evoluutio ei synnytä uusia rakenteita, vaan säilyttää vanhoja, niin kertokaa mikä, ja käymme sen yhdessä läpi, ettei kellekään jää epäselvyyksiä.
Lopussa tuli todistettua sekin, ettei ihminen ole maailman napa niin kuin kristityt kuvittelevat. Bakteereita asuu muuten runsaasti myös syvällä maan uumenissa ja merien pohjissa Vaikka se ei taidakaan liittyä tähän mitenkään. Mennäänpä eteenpäin!
Tieto puuttuu, koska: uskovaiset eivät ole kemian, fysiikan tai matematiikan asiantuntijoita, vaan näitä ovat kemistit, fyysikot ja matemaatikot. Uskovilta tuntuu kuitenkin puuttuvan kaikki perustiedot näistä aloista (no eipä yleistetä liikaa… Sanotaan, että niiltä uskovilta puuttuu, jotka kirjoittelevat näillä sivuilla). Jos ottaa kantaa näihin asioihin, niistä pitäisi olla edes hieman tietoa. Kenties olette lukeneet kirjoja, joissa on olevinaan tietoa näistä asioista, mutta eivät kai nämä kirjat ole toisten teologien ja uskovaisten kirjoittamia, niiden, joiden tarkoituksena on myöskin todistaa Jumalan olemassaolo? Teologien ja uskovaisten, joilta puuttuu järki ja tieto! Ja vaikka järkeä ja tietoa olisikin, kirjoittajat eivät käytä järkeään ja syystä tai toisesta eivät muista kaikkia tietojaan kirjaa kirjoittaessa, vaan vääristelevät tieteellisiä tosiasioita. He yrittävät hämätä teitä!
Tähän väliin voisin liittää kommenttini muutamiin tällä palstalla käsiteltyihin aiheisiin, kun en malta olla kommentoimattakaan:
EKA AIHE: ELÄMÄN SYNTY
Tällaisen tekstin olen joskus löytänyt jostain internetin syövereistä, en satu muistamaan mistä. Siinä joku yrittää todistella elämän ns. alkusynnyn mahdottomuutta: E. Coli on eräs yksinkertaisimmista elävistä organismeista. Sen DNA-ketju sisältää n. 4 000 000 nukleotidi-porrasta. Jokainen porras koostuu neljästä eri nukleiinihaposta, joten tällainen ketju voitaisiin koota 44 000 000 = 103 000 000 eri tavalla. Mahdollisuus juuri sen oikeanlaisen ketjun syntymiseen sattumalta on niin pieni, että vaikka universumin jokainen atomi olisi valjastettu syntesoimaan tuota DNA-ketjua, sen koostamisessa ei olisi päästy juuri alkua pitemmälle pelkällä yritys-erehdys-uusi yritys- periaatteella. Joidenkin tutkijoiden mielestä kaikki mahdolliset yhdistelmät eivät kuitenkaan voisi käytännössä toteutua, ja he ehdottavat niiden lukumääräksi 102 300 000. Eräät haluaisivat pienentää lukua vieläkin enemmän, mutta useimpien mielestä se voisi olla suurempikin, kun huomioidaan aminohappojen kaikki mahdolliset kemialliset sidokset.
Liitin tämän tekstin tähän, koska se on tyypillinen esimerkki asioihin perehtymättömän yrityksestä todistella elämän alkusynnyn mahdottomuutta. Ja mistä nähdään, ettei kirjoittaja ollut perehtynyt asioihin? Esim. seuraavista seikoista:
1. E. Colin vertaaminen ensimmäiseen eliöön. Tutkijat arvelevat, että ensimmäinen Maapallolle ilmaantunut elämänmuoto oli monin verroin yksinkertaisempi kuin mikään Maan nykyinen eliö.
2. Tutkijoiden mukaan informatiivisena molekyylinä toimi ensin oli RNA. DNA korvasi sen myöhemmin, vaikka tekstissä oletettiin jo ekalla oliolla olleen DNA.
3. Kirjoittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen sellaisesta(kaan) asiasta kuin kemiallinen evoluutio. Vaikka ensimmäisen eliön geneettinen aines olisi ollut DNA:ssa, eliön synty ei olisi mahdotonta kun kemiallinen evoluutio otetaan huomioon. Jos kemiallista evoluutiota halutaan selittää mahdollisimman lyhyesti ja kansantajuisesti, voidaan sanoa vaikka vain: Pysyvin molekyylin muoto oli nuoren Maapallon epävakaissa oloissa kaksoisspiraali, ja siksi sen muotoiset molekyylit säilyivät.
4. Kirjoittajan mainitsemat luvut eivät kerro mitään elämän synnyn todennäköisyydestä. Kirjoittajan mielestä ensimmäisen elävän olennon on täytynyt olla juuri jonkun tietynlainen. Totta kai on epätodennäköistä, että aineet järjestäytyisivät juuri niin, että ne muodostavat tämän E. Colin tai jonkun muun nyt elävän eliön, mutta kun ensimmäisen eliön RNA on voinut olla hyvin monenlainen. Tekstin kirjoittajan E. Colin-syntymis-esimerkkiä voisi verrata siihen, että aletaan heitellä laastia, maalia ja kiviä sinne tänne ja tutkitaan, kuinka suuri todennäköisyys on, että lopputuloksena syntyy juuri goottilainen katedraali. Mutta eikö olisi suurempi todennäköisyys, että syntyy jokin rakennus, ihan mikä tahansa? Ja jos laastin ja kivien heittelijöitä olisi biljoona biljoonaa, voitaisiin jopa pitää todennäköisenä, että yksi heistä saa sattumalta aikaiseksi jonkin rakennuksen! Mutta on tietysti epätodennäköistä, että syntyy juuri jonkun tietynlainen rakennus, kuten goottilainen katedraali tai yksikerroksinen talo, jossa on neljä huonetta ja keittiö. Että semmosta. Olen nyt yrittänyt selittää tämän asian käyttämättä vaikeita termejä tai muuta.
Uskovaisten kirjoittamissa tiede-vastaisissa kirjoitelmissa onkin usein se vika, että he käyttävät tahallaan sellaista kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja hämäävät näin ihmisiä. Kun luin tuon netistä löytämäni tekstinpätkän ensimmäistä kertaa, se kuulosti hienolta ja sai minut melkein vakuuttuneeksi elämän synnyn epätodennäköisyydestä, mutta kun otin asioista selvää ja suhtauduin tekstiin kriittisesti, huomasin että kirjoittaja… No, en viitsi sanoa.
En tiedä onko reilua napata netistä jonkun toisen kirjoittama teksti ja sitten alkaa seuloa siinä esiintyviä virheitä. Otin nyt kuitenkin tämän tekstin esimerkiksi uskovaisten tiede-vastaisista kirjoitteluista, sillä juuri tällaisia ne usein ovat: Suuria lukuja, hienoja sanoja, mutta sisältö puuta heinää!
Vielä muutama ajatus tästä aiheesta. Uuden tutkimuksen valossa osa tutkijoista on tullut vakuuttuneeksi siitä, että Maailmankaikkeus onkin paljon suurempi kuin aiemmin on luultu. Jopa niin suuri, että Maailmankaikkeuden suuruutta kuvaavan luvun nollat eivät mahtuisi nykyiseen Maailmankaikkeuteemme Tällöin Maailmankaikkeudessa olisi tietysti enemmän galakseja, ja enemmän planeettoja, ja suurempi mahdollisuus elämän syntymiseen. Jos Maailmankaikkeuden todetaan olevan niin suuri, olisi jopa todennäköistä, että elämää syntyisi jossain VAIKKA elämän synty olisikin niin epätodennäköistä, kuin netissä lainaamassani jutussa väitetään. Ja jos jollain planeetalla syntyisi elämää, vaikka vain yhdellä, ja jos elämä kehittyisi älylliseksi, voisivat nämä älykkäät eliömuodot kuljettaa elämän kaikkialle Universumiin. Kenties elämä onkin tuotu Maapallolle joidenkin meitä älykkäämpien olentojen toimesta Mutta tätä pohdintaa ei ole tarpeen jatkaa tämän pidemmälle, sillä nykytietämyksen valossa elämä on vallan hyvin voinut syntyä täällä meidän koto-Maapallollammekin.
Vielä eräs juttu. Jotkut uskovaiset napisevat siitä, ettei elämän alkusyntyä ole voinut tapahtua ennen, kun sitä ei tapahdu nykyisinkään. Minulla on tällaiseen marmatukseen kaksi pikku kommenttia. Ensinnäkin: Muinaisella Maapallolla oli erilaiset olot kuin nykyisellä. Toiseksikin: Mistä muka tiedämme, ettei alkusyntyä enää tapahdu? Voi olla, että sinun pihallasi olevassa kuralätäkössä sikiää juuri nyt uusi elämänmuoto, joka syntyy elottomasta aineesta. Me emme vain huomaa sitä, koska uudet eliöt kuolevat nopeasti, kun eivät kykene kilpailemaan planeetallamme jo olevien eliöiden kanssa. Mietipäs sitä!
TOKA AIHE: EVOLUUTIO
Koska monet kristityt eivät näy olevan selvillä siitä, mitä evoluutio tarkkaan ottaen on, liitän tähän pari sivua fysiikan tutkielmastani, jonka tein muistaakseni joskus 10 vuotta sitten: Solu lisääntyy jakaantumalla. Tämä tapahtuu yksinkertaistettuna siten, että entsyymi ribonukleiinihappo eli RNA lukee DNA:n sisältämät tiedot perimästä ja alkaa rakentaa uusia molekyylejä saamiensa ohjeiden mukaan. Rakennusaineena toimivat proteiinit.
Tietokoneessa tieto on koodina ykkösinä ja nollina, kaksi merkkiä riittää siis kaiken tiedon tallentamiseen. DNA:ssa tällaisia merkkejä on neljä. Ne ovat neljä emästä: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. On laskettu, että grammaan DNA-molekyylejä voisi tallentaa biljoonan CD-rompun tiedot.
Solun jälkeläiset eivät usein ole täysin identtisiä kopioita vanhemmastaan. Välillä tapahtuu mutaatioita, kopiointivirheitä. Suurin osa mutanteista menestyy huonosti, mutta osa pystyy selviytymään edeltäjiään paremmin muuttuvassa elinympäristössä (joka ei koostu pelkästään paikasta, jossa eletään, vaan myös esim. samalla paikalla elävistä muista eliöistä). Tämä on evoluution periaate, ja se ei päde pelkästään soluihin, vaan kaikkiin elollisiin olentoihin. Suvullisesti lisääntyvissä eliöissä tapahtuva evoluutio on vielä huimaavan paljon nopeampaa kuin jakaantumalla lisääntyvien, koska suvullisen lisääntymisen kautta tuotetut jälkeläiset eivät koskaan ole kummankaan vanhempansa kopioita. Mutaatioitakin tapahtuu huomattavasti enemmän lisäännyttäessä suvullisesti.
Nils Mustelin selittää mutaation kirjassaan Elämää maailmankaikkeudessa? seuraavasti: Mutaatioilla tarkoitetaan kaikkia niitä periytyviä muutoksia jotka kohdistuvat solujen tumissa olevien kromosomien sisältämiin tietoihin, esimerkiksi solun sisäisiä säätelytapahtumia ohjaavien geenien muuttumista aivan toisenlaisia säätelyominaisuuksia käsitteleviksi geeneiksi (Mustelin 1981: 150) Mutaatio ei pääse vaikuttamaan suvullisesti lisääntyvien eliöiden evoluution kulkuun, ellei se tapahdu solussa, joka ottaa osaa hedelmöitykseen. Jos se tekee tämän, uusi geeni tulee sisältymään kaikkiin jälkeläisen soluihin.
Jotta ymmärrettäisiin, kuinka uusia lajeja syntyy, täytyy siirtyä pelkkien yksilöllisten eroavaisuuksien tutkiskelusta tarkastelemaan yksilöistä koostuvia populaatioita. Populaatio on samaan lajiin kuuluvien eliöiden muodostama ryhmä, jonka jäsenet lisääntyvät keskenään mutta eivät ryhmään kuulumattomien lajitovereiden kanssa. Populaation geenivarasto kertoo geenien suhteellisen osuuden koko populaatiossa. Suurin osa mutaatioista tuottaa geenejä, joita populaation geenivarastossa on jo entuudestaan, mutta osa saattaa tuottaa täysin uusia, geenivarastoa rikastuttavia geenejä. Luonnonvalinnan ansiosta eliön sopeutumista heikentävän geenin osuus geenivarastossa pienenee ja eliöiden sopeutumista edistävien geenien osuus kasvaa. Elinympäristöön sopeutumisen oleellisin piirre ei itse asiassa ole, niin kuin Darwin ajatteli, yksilön eloonjäämiskyky, vaan kyky tuottaa runsaasti jälkeläisiä. Aikaa myöten populaation geenivarasto on muuttunut niin paljon, että populaation jäsenet poikkeavat kantavanhemmistaan siinä määrin että niiden katsotaan kuuluvan uuteen lajiin.
Evoluutio ei toki tarkoita pelkästään olemassa olevien lajien muuttumista, vaan myös lajien sukupuuttoon kuolemista sekä lajien haarautumista uusiksi lajeiksi. Populaatiot pirstoutuvat pienemmiksi osapopulaatioiksi, jotka joutuvat erilaisten valintapaineiden vaikutuspiiriin. Näin käy esim. silloin, kun lintuparvi kulkeutuu myrskyn viemänä kaukaiselle saarelle (lintuja tutkimallahan Charles Darwinkin kehitteli evoluutioteoriansa).
Ekologiseksi lokeroksi kutsutaan populaation paikkaa elinympäristössä. Kun populaatio asettuu ekologiseen lokeroon, se tulee vaikuttaneeksi kaikkien niiden lajien elinoloihin joiden kanssa se joutuu ekologisiin tekemisiin ja lajin kehittyessä se muuttaa valintapaineita, jotka kohdistuvat samassa ekologisessa ympäristössä eläviin muihin lajeihin. Siksi eliöyhteisössä tapahtuu aina yhteisevoluutiota, jossa eri lajien populaatioiden kehityslinjat ovat kietoutuneita toisiinsa. Jos äkkiä jonkin luonnonkatastrofin takia vapautuu suuri määrä ekologisia lokeroita, joillekin lajeille tarjoutuu tilaisuus täyttää ne ja pirstoutua nopeasti useaksi uudeksi lajiksi. Näin kävi silloin, kun dinosaurukset katosivat ja nisäkkäät ottivat niiden paikan planeetallamme.
Mutta mitkä eliöt sitten kuuluvat yhteen lajiin ja mitkä toiseen? Suvullisesti lisääntyvien eliöiden keskuudessa lajin määritelmä voisi olla se, että samaan lajiin kuuluvat urokset ja naaraat voivat tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tähänkin määritelmään liittyy toki monia ongelmia, ja eri lajien välinen rajanveto on verraten mielivaltainen.
Aion pian käsitellä lajien kehittymistä Maapallolla. Tuota juttua lukiessa voisi saada sen käsityksen, että yksinkertaisemmista elämänmuodoista kehittyy väistämättä monimutkaisempia ja yksinkertaisemmat eliöt kuolevat aina sukupuuttoon monimutkaisten, parempien otusten tieltä. Elämän kehitys olisi näin alkanut ensimmäisestä elävästä solusta ja päättynyt ihmiseen, luomakunnan kruunuun. Asia ei tietenkään ole näin. Evoluutiolla ei ole mitään päämäärää, eivätkä lajit väistämättä kehity koko ajan monimutkaisemmiksi ja älykkäämmiksi. Jotkut lajit eivät ole juurikaan muuttuneet kymmeniin miljooniin vuosiin. Niihin evoluutio on vaikuttanut säilyttävästi eikä muuttavasti.
Täytyy myös huomata, että evoluutio toimii aina tässä ja nyt, se ei voi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Siksi jokin lajinkehitys voi johtaa umpikujaan ja seurauksena on lajin katoaminen. Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa elinympäristöön hyvin sopeutuneeseen populaatioon ilmaantuu suvuttoman lisääntymisen mahdollistava mutaatio. Tällöin alkaa uusien yksilöiden massatuotanto. Mutantit menestyvät elinympäristössä täsmälleen yhtä hyvin kuin ne synnyttäneet kantamuodot. Luonnonvalinta voi alkaa hetkellisesti suosia suvuttoman lisääntymisen tuottamia jälkeläisiä ja siitä saattaa seurata suvullisen lisääntymiskyvyn katoaminen. Kun elinympäristö tavalla tai toisella sitten muuttuu, siihen aiemmin todella hyvin sopeutuneet eliöt eivät enää tulekaan siinä toimeen. Niillä on kaikilla lähes täsmälleen sama DNA ja näin ollen niillä ei ole jäljellä toisenlaisia geenejä sisältävää varastoa, josta suvullisen lisääntymisen myötävaikutuksella voisi tulla esiin uusia, muuttuneessa ympäristössä selviytymistä helpottavia geenejä.
Lajien kehityksessä sattumalla on suuri merkitys, ja ihmisenkin ilmaantumista planeetallemme voidaan pitää silkkana sattumana. Ihminen ei ole evoluutiokehityksen lopputulos, ja mielestäni on perustelematonta väittää hänen olevan edes Maan kehittynein elämänmuoto. Ihminen on eläin siinä missä kissa tai banaanikärpänen, tosin kenties planeettamme älykkäin eläin. Älyn kehitys ei kuitenkaan ole ainoa tie menestykseen. Muurahaiset ovat planeettamme runsaslukuisimpia eläimiä ja Maapallon muurahaisten biomassa on suunnilleen samansuuruinen kuin ihmisten. Väittäisin kuitenkin, että Maan valtiaita ovat bakteerit, niiden biomassahan painaa enemmän kuin planeettamme kaikkien muiden elämänmuotojen biomassa yhteensä. Kaikkein parhaita menestyjiä ovat siis kaikkein vähä-älyisimmät eliöt.
Toivottavasti saitte jotain irti tuosta tekstistä. Jos joku tekstin kohta mielestänne puoltaa väitettä evoluutio ei synnytä uusia rakenteita, vaan säilyttää vanhoja, niin kertokaa mikä, ja käymme sen yhdessä läpi, ettei kellekään jää epäselvyyksiä.
Lopussa tuli todistettua sekin, ettei ihminen ole maailman napa niin kuin kristityt kuvittelevat. Bakteereita asuu muuten runsaasti myös syvällä maan uumenissa ja merien pohjissa Vaikka se ei taidakaan liittyä tähän mitenkään. Mennäänpä eteenpäin!
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin
Kukaan idiootti uskovainen ei jaksa lukea. Siksi ei ole tullut vastaväitteitä. Minä jaksoin kyllä lukea, mutta en löytänyt vastaanväitettävää!
Voipi olla että puuttuukin järki ja tieto,vaan usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.Kyllä sitä järkeä ja tietoakin alkaa sitten tulla perässä.Mahtaakohan arvon professorilta puuttua tuo kuulo?