Benedict Andersonin mukaan kansakuntaa käsitteenä määrittää kolme asiaa: Rajat, jotka kansakuntia erottavat; ajatus ja mahdollisuus kansakunnan suvereenisuudesta; sekä se, että kansakunta kuvitellaan yhteisöksi. Tässä yhteisö viittaa siihen, että kansakuntaan liitetään ajatus syvästä horisontaalisesta toveruudesta. Kuvitteleminen taas tarkoittaa sitä, että kansalaiset eivät koskaan tunne suurinta osaa kansakunnan muista asukkaista tai edes kuule heistä, mutta silti jokaisen kansalaisen mielessä elää kuva kansakunnan jäsenten välisestä yhteydestä. Tämän veljeyden, sisaruuden tai kansalaisuuden ansiosta ihmiset ovat tunnistaneet omat ja toisten velvollisuudet, ja he ovat jopa voineet esimerkiksi sodissa uhrata henkensä isänmaansa ja kansallisten arvojensa puolesta.
Esim., Pekka Virtanen asuu Helsingissä ja hän ei ole koskaan kuullutkaan Hannu Huttusesta joka asuu Kuusamossa mutta silti he mieltävät toisensa tässä horisontaalisessa katsannossa saman kansan edustajiksi ja myös ovat sitä. Siis läheisyyttä ja henkilökohtaista kontaktia ei tarvita.
Suomen asutushistoria:
Jääkausi päättyi Suomessa noin 11 000 vuotta sitten, minkä jälkeen ensimmäiset asukkaat saapuivat Etelä-Suomeen koillisesta ja etelästä, luultavimmin Kundan, Butovon ja Veretjen-kulttuureiden alueilta sekä Norjan rannikon kautta noin 8850-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Mielenkiintoista on se, että vaikka vaellusreitit olisivat tulleet mistä hyvänsä niin melko pian noista reiteistä tulleet ihmismassat sopeutuivat asumaan yhdessä ja muodostamaan tiiviin yhteisön / yhteisöjä ja näin muodoin määritelmä ”kansa” tuli täyttyneeksi.
Sitten itse aiheeseen eli saamelaisuuteen.
Saamelaisten historia juontaa muiden uralilaisten kansojen tavoin Volgan seudulle, nykyisen Venäjän alueelle. Saamelaisten juuret ovat kivikaudella tekstiilikeramiikkaa valmistaneissa ihmisissä, jotka alkoivat liikkua uralilaisten kielten alkukodista, Volgan keski- ja yläjuoksun alueelta luoteeseen toisen vuosituhannen toisella ja kolmannella neljänneksellä ennen ajanlaskun alkua.
Ryhmät käyttivät siirtymiseensä ikivanhoja, jo vuosituhansia käytössä olleita Pohjois-Venäjän jokireittejä. Kielellisesti he olivat länsiuralilaisia (ts, ei vielä edes omaa kieltä).
Suomeen nämä ryhmät saapuivat noin 1600 tai 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Näiden yhteisöjen Sisä-Suomen järvialueelle päätyneistä jäsenistä muodostuivat myöhemmin saamelaiset.
On syytä ymmärtää, että tullessaan pohjois suomeen, pohjois ruotsiin ja pohjois norjaan saamelaiset eivät edes olleet mitään saamelaisia vaan noista tulijoista muodostui myöhemmin se kansakunta jota nykyään kutsumme saamelaisiksi.
Eteläinen- ja keskinen Suomi asutettiin noin 7500 vuotta ennen ensimmäisenkään saamelaisen saapumista.
Nyt esitän kysymyksen Sanna Ukkolalle ja muille asiasta tietämättömille, että onko teidän mielikuvituksessanne saamelaiset edelleen Euroopan ainoa alkuperäiskansa, kun ei ole edes Suomenkaan? Kun aletaan puhua esim, etelä Euroopan maista ja niiden asuttamisesta niin mennäänkin jo niin syvälle historiaan, että se onkin jo eri kertomuksen paikka.
Esim., Pekka Virtanen asuu Helsingissä ja hän ei ole koskaan kuullutkaan Hannu Huttusesta joka asuu Kuusamossa mutta silti he mieltävät toisensa tässä horisontaalisessa katsannossa saman kansan edustajiksi ja myös ovat sitä. Siis läheisyyttä ja henkilökohtaista kontaktia ei tarvita.
Suomen asutushistoria:
Jääkausi päättyi Suomessa noin 11 000 vuotta sitten, minkä jälkeen ensimmäiset asukkaat saapuivat Etelä-Suomeen koillisesta ja etelästä, luultavimmin Kundan, Butovon ja Veretjen-kulttuureiden alueilta sekä Norjan rannikon kautta noin 8850-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Mielenkiintoista on se, että vaikka vaellusreitit olisivat tulleet mistä hyvänsä niin melko pian noista reiteistä tulleet ihmismassat sopeutuivat asumaan yhdessä ja muodostamaan tiiviin yhteisön / yhteisöjä ja näin muodoin määritelmä ”kansa” tuli täyttyneeksi.
Sitten itse aiheeseen eli saamelaisuuteen.
Saamelaisten historia juontaa muiden uralilaisten kansojen tavoin Volgan seudulle, nykyisen Venäjän alueelle. Saamelaisten juuret ovat kivikaudella tekstiilikeramiikkaa valmistaneissa ihmisissä, jotka alkoivat liikkua uralilaisten kielten alkukodista, Volgan keski- ja yläjuoksun alueelta luoteeseen toisen vuosituhannen toisella ja kolmannella neljänneksellä ennen ajanlaskun alkua.
Ryhmät käyttivät siirtymiseensä ikivanhoja, jo vuosituhansia käytössä olleita Pohjois-Venäjän jokireittejä. Kielellisesti he olivat länsiuralilaisia (ts, ei vielä edes omaa kieltä).
Suomeen nämä ryhmät saapuivat noin 1600 tai 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Näiden yhteisöjen Sisä-Suomen järvialueelle päätyneistä jäsenistä muodostuivat myöhemmin saamelaiset.
On syytä ymmärtää, että tullessaan pohjois suomeen, pohjois ruotsiin ja pohjois norjaan saamelaiset eivät edes olleet mitään saamelaisia vaan noista tulijoista muodostui myöhemmin se kansakunta jota nykyään kutsumme saamelaisiksi.
Eteläinen- ja keskinen Suomi asutettiin noin 7500 vuotta ennen ensimmäisenkään saamelaisen saapumista.
Nyt esitän kysymyksen Sanna Ukkolalle ja muille asiasta tietämättömille, että onko teidän mielikuvituksessanne saamelaiset edelleen Euroopan ainoa alkuperäiskansa, kun ei ole edes Suomenkaan? Kun aletaan puhua esim, etelä Euroopan maista ja niiden asuttamisesta niin mennäänkin jo niin syvälle historiaan, että se onkin jo eri kertomuksen paikka.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Maailman historia on tupaten täynnä asioita ja tapahtumia jotka ovat ns, "jankutettu tosiksi". Jotain juttuja on jankutettu satoja ja tuhansia vuosia tosiasioina ja niin niistä on tullut kiinteä valikoima tosiasioita, Columbuksen merimatkojen kautta Kennydyn murhaan ja siitä Paavo Väyrysen kertomuksiin. Noille umpeen jankutettujen juttujen uudelleen avaamiselle ei saa rahoitusta mistään ja niin ne jäävät lepäämään Prinsessa Ruususen tuhatvuotis unta kunnes joku jossain jonain päivänä alkaa kääntämään "historin suota" ja alta paljastuu aivan uudenlainen teoria.
Tiede on siitä mukava käsitekokonaisuus, että historian lehdet eivät ole mitään koranin sivuja vaan ne muuttuvat sitä mukaa kun tiede ja tutkimusmenetelmät kehittyvät ja löytyy uusia linkityksiä. Uusi tiede/tietämys on aina toivotettu tervetulleeksi tutkijoiden joukossa eikä aiemman tutkimuksen tekijät ole vetäneet mitään hernettä nenukkaan vaan näyttäneet pikemminkin peukkua uuden tiedon löytymisestä.
"Noille umpeen jankutettujen juttujen uudelleen avaamiselle ei saa rahoitusta mistään"
Enemänkin taitaa olla kyse siitä, että kuka nuori, vastavalmistunut jaksaa iskeä sormensa noin homehtuneeseen maaperään? Nuoret ovat kunnianhimoisia ja haluavat perehtyä johonkin uniikkiin aiheeseen ja saada nimensä historianlehdille ratkaisijan roolissa.
Tässä on juuri yksi sellainen "umpeen jankutettu totuus".
Arkeologien yllättävä löytö: legendaarinen inkakaupunki ei olekaan Macchu Picchu
500 vuotta vanhoja dokumentteja tutkineet arkeologit tulivat tulokseen, että Macchu Picchua ei tunnettu inkojen keskuudessa samalla nimellä.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ddcd3570-fc71-4072-ab02-c14efec3aa25
Tapanihan ei ole. Kivaa juhannusta jos ensi kesänä sitten.
Eikös sinun pitäisi olla tuolla Maailman menoa palstalla?
No odotellaan josko joku tutkija, ilman eettistä ja etnistä painolastia, ottaisi tämän asian joskus työ nalle.
Valtaosa maailman kansalaisista uskoo, että jumala loi kaiken ja jeesus käveli vetten päällä.
Valtaosa afrikkalaisista ei usko. Heillä on ihan omat valheensa.
Rakastan tiedettä koska se antaa aika-ajoin selkään näille totuuden paasaajille niin että tukka lähtee.