Kehitysaputyötä on tehty jo kymmeniä vuosia esim. Afrikassa ilman minkäälaista tulosta. Onko köyhyys ja kurjuus siellä yhtään vähentynyt? Ei. Onko väestöräjähdystä saatu vieläkään kuriin? Ei.
Kaikki kehitysapu tulisi terveen järjen nimissä suunnata väestöräjähdyksen pysäyttämiseen, eli käytännössä perhesuunnittelun ja ehkäisyvalistuksen rahoittamiseen.
Kaikki kehitysapu tulisi terveen järjen nimissä suunnata väestöräjähdyksen pysäyttämiseen, eli käytännössä perhesuunnittelun ja ehkäisyvalistuksen rahoittamiseen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
(YK, NEW YORK, 7.9.2004) – Kehitysmaat ovat onnistuneet lieventämään äärimmäistä köyhyyttä ja parantamaan peruskoulutuksen saatavuutta sekä helpottamaan tautitilannetta ja nälkää, vuoden 2000 vuosituhatjulistuksessa mainittujen tavoitteiden mukaisesti. Näin sanoo YK:n pääsihteeri Kofi Annan tänään julkaistavassa vuosittaisessa seurantaraportissaan.
Aasian itä-, kaakkois- ja eteläosissa äärimmäisessä köyhyydessä (alle 1 dollarilla/päivä) elävien määrä on vuodesta 1990 pudonnut yli 200 miljoonalla. Myös Pohjois-Afrikan nähdään olevan matkalla äärimmäisen köyhyyden puolittamiseen vuoteen 2015 mennessä. Peruskoulun aloittavien määrät ovat kivunneet yli 90 prosentin Latinalaisessa Amerikassa, Karibialla ja suuressa osassa Pohjois-Afrikkaa sekä Itsenäisten valtioiden yhteisössä (IVY). Tavoite, että koko ikäluokka olisi peruskoulutuksen piirissä vuoteen 2015 mennessä, ei siis enää ole kaukana. Nälkä on vähentynyt ympäri maailman vuoden 1990 jälkeen; kaikkialla vähenemistahti tosin ei ole riittävän nopea, jotta nälkä saataisiin vuoteen 2015 mennessä puolitettua. Myös juomaveden saatavuus on uusimpien tilastojen mukaan laajalti parantunut.
”Vain neljä vuotta vuosituhattavoitteiden julkistamisen jälkeen voi jo sanoa, että ne ovat muuttaneet globaalin kehitysyhteistyön kasvot”, raportissa sanotaan. ”Kun tavoitteet aikarajoineen ovat olleet selkeitä ja mitattavia, ja maailma on yksimielisesti seissyt niiden takana, on saatu aikaan ennennäkemätöntä, hallittua edistystä.”
YK huomauttaa kuitenkin, että kaikkein köyhimmissä maissa edistys on ollut varsin hidasta. Nämä ovat sisämaavaltioita, vähiten kehittyneitä valtioita ja Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioita. Monin paikoin mitään merkittävää edistystä ei ole tapahtunut, tai tilanne on jopa taantunut. Lapsi- ja äitiyskuolleisuuden väheneminen on ollut huolestuttavan hidasta, samoin sanitaatio-olojen parantuminen.
Kehityksen uudelleenmuotoilua
YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet tähtäävät edistykseen kahdeksalla ongelma-alueella. Nämä ovat köyhyys ja nälkä, peruskoulutus, sukupuolten tasa-arvo, lapsikuolleisuus, äitiysterveys, taudit, ympäristö ja globaali kehityskumppanuus. Useimpiin tavoitteisiin sisältyy aikarajana vuosi 2015, johon mennessä olisi saavutettava jokin määrätty kehitysaskel vuoteen 1990 verrattuna.
Monissa kehitysmaissa on käynnissä kehitysohjelmien ja –strategioiden sovittaminen vuosituhattavoitteisiin. Pääsihteerin raportin mukaan ainakin 65 maata on julkaissut kehitysraportteja, jotka käyttävät mittapuuna YK:n vuosituhattavoitteita.
Näiden raporttien valmistelu on muuttunut pienen porukan kesken luonnostelusta kansallisen tason keskusteluiksi, joiden puitteissa hallitukset räätälöivät YK:n tavoitteista oman maan tarpeisiin sopivia ohjelmia. Tämä on lisännyt ns. kansallista omistajuutta, eli kehitysmaiden tunnetta siitä, että heillä on päävastuu ja päätäntävalta oman maansa kehityksestä. Näin myös sisäpoliittinen suunnittelu ja päätöksenteko on ohjautunut kohti selkeitä kehityspäämääriä.
Myös Yhdistyneiden kansakuntien työtä valtioiden tasolla ollaan uudistamassa. Prosessia koordinoi YK:n kehitysjärjestöjen yhteistyöelin UNDG (United Nations Development Group) yhdessä kehitysmaiden hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.
Kansainvälinen kumppanuus
Päävastuu kahdeksannen vuosituhattavoitteen toteutumisesta on kehittyneillä mailla. Tähän tavoitteeseen liittyy kauppa-, kehitysapu- ja velkakysymyksiä, ja menestys on YK:n raportin mukaan ollut sekalaista.
Mitä tulee Maailman kauppajärjestön WTO:n piirissä käytyihin neuvotteluihin, kehittyneitä maita moititaan siitä, etteivät ne anna kehitysmaille tasavertaisia mahdollisuuksia hyödyntää omia kauppavalttejaan esimerkiksi maatalous- ja tekstiilialoilla. Euroopan unionin päätös sallia tullivapaa tuonti vähiten kehittyneistä maista – ns. ”Kaikkea paitsi aseita” (Everything But Arms) –aloite – ja Yhdysvaltain AGOA-laki (Africa Growth and Opportunity Act) nähdään positiivisina askeleina. Tulokset ovat toistaiseksi olleet kuitenkin varsin laihoja.
Julkinen kehitysapu (ODA = official development assistance) on vuosituhathuippukokouksen jälkeen kasvanut huomattavasti. Vuonna 2000 yhteenlaskettu ODA-määrä oli varsin matalalla tasolla, reaalisesti 52,4 miljardia dollaria. Vuonna 2003 saavutettiin kaikkein aikojen korkein taso sekä nimellisesti että reaalisesti: 68,5 miljardia dollaria (lukua paisuttavat hieman dollarin heikko arvo sekä Afganistaniin ja Irakiin tehdyt poikkeuksellisen suuret panostukset). Viisi uutta maata – Belgia, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia ja Ranska – ovat hiljattain luvanneet nostaa julkisen kehitysapunsa YK:n tavoitteen mukaiselle tasolle eli 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Tällä tasolla ovat jo Alankomaat, Luxemburg, Norja, Ruotsi ja Tanska. Yhdysvallat, jonka apu on BKT:n mukaan mitattuna edelleen paljon alhaisemmalla tasolla, on kuitenkin säilyttänyt asemansa maailman suurimpana kehitysavun antajana. Se on kasvattanutkin panostaan, mm. Millennium Challenge Account –aloitteensa mukaisesti.
Monissa arvioissa on raportin mukaan kuitenkin määritetty, että julkinen kehitysapu olisi saatava noin 100 miljardin dollarin vuotuiselle tasolle, jotta kehitysmailla olisi todellinen mahdollisuus saavuttaa vuosituhattavoitteet. Näin sanoi mm. YK:n pääsihteerin nimittämä ja Meksikon entisen presidentin Ernesto Zedillon johtama korkean tason paneeli raportissaan vuonna 2001.
Ns. HIPC-aloitteen (erittäin velkaantuneiden köyhien maiden velan vähentämiseen tähtäävä aloite) piirissä olevien 37 valtion velkaosuus väheni 109 prosentista 87 prosenttiin BKT:sta vuosien 1997 ja 2002 välillä. ”Ottaen huomioon, että monet maat ovat sijoittaneet velanhelpotuksessa säästyneet rahat terveydenhuoltoon, koulutukseen ja muille vuosituhattavoitteita edistäville alueille, olisi toivottavaa, että helpotustahtia lisättäisiin”, raportti sanoo. HIPC-ohjelman piiriin olisi hyväksyttävä myös akuuttien kriisitilanteiden koettelemia hiukan vauraampiakin maita.
Tämänvuotisen vuosituhattavoitteiden seurantaraportin jälkeen vuorossa on laajempi pääsihteerin raportti aiheesta alkuvuonna 2005. Syyskuussa 2005 yleisistunnon yhteydessä järjestetään lisäksi korkean tason vuosituhatjulistus- ja -tavoitekokous.
Kiitos Suomineidolle hyvästä lainauksesta.
Naailman nälkä&kurjuusongelman eteen tehdään koko ajan töitä - ja tuloksiakin saavutetaan.
Paljon on siis saatu aikaan, mutta haasteita on edelleen monia, kuten ilmenee Suomineidonkin tekstistä.
Eräs kehitysyhteistyön ongelma ja hidastaja on rikkaissa maissa (kuten Suomessa) eräällä sektorilla oleva koulutuksen puute ja suoranainen tietämättömyys.
Koulutuksen puute & tietämättömyys on ikäänkuin tyhjiö, joka pyrkii täyttymään - monesti valitettavasti hyvinkin epäterveellä tavalla.
Terve tapa täyttää tämä tyhjiö on itsensä kouluttaminen ja tiedon kerääminen.
Huono tapa taasen on sen täyttäminen omilla mielikuvituksensa tuotteilla, unillaan, peloilla yms. vastaavilla ihmisen sisältä lähtevillä mielenalueen tuotoxilla.
Kehitysyhteistyö ja siihen liittyvät yhteiskunnalliset, taloudelliset yms. tekijät ovat olleet joillekin ihmisille salaisuuden verhon takana. Tätä verhoa ei ole osattu avata, vaan tietämättömyyden tyhjiö on valitettavasti täytetty väärin: on lähdetty arvailemaan, mitä paksun verhon takana on, sen sijaan, että olisi avattu tämä verhjo ja katseltu, mitä verhon takaa paljastuu.
Suuri haaste kehitysyhteistyötä tekeville järjestöille onkin saada nämä tietämättömyyden valtaan joutuneet ihmiset tiedon ja koulutuksen lähteelle, jotta yhteisvoimin voisimme jatkaa arvokasta kurjuuden-poistamistyötä yhteisessä maailmassamme.
Eräs tapa auttaa tietämättömyyden ja uniensa suohon langennutta ihmistä onkin oikean ja asiallisen tiedon levittäminen.
Ei ole häpeä nousta suosta. Se on ennemminkin kunniakasta ja suuren ihailun ansaitsevaa toimintaa.
Suohon jääminen on häpeällistä.
Luin uudestaan nimim. kriittisen tekstin.
Perhesuunnitteluasiassa taidan olla samoilla linjoilla hänen kanssaan.
Muuten en taida olla samoilla linjoilla.
Valitsin edellisen tekstini otsikon vähän turhan agressiivisesti. Äläkäätte siitä pahastuko.
Ei ole aihetta pahastua.
Aina on luvallista olla kriittinen.
Paljon on vielä tehtävänä ja yksi suurimmista ongelmista on nälänhädän ja sairauksien lisäksi perhesuunnittelu. Mutta eiköhän siinä ajan kanssa päästä eteenpäin. Kannattaa olla aktiivisuuden lisäksi hieman optimisti eikä vajota apatiaan.Ei kannata antaa periksi.
"Terve tapa täyttää tämä tyhjiö on itsensä kouluttaminen ja tiedon kerääminen.
Huono tapa taasen on sen täyttäminen omilla mielikuvituksensa tuotteilla, unillaan, peloilla yms. vastaavilla ihmisen sisältä lähtevillä mielenalueen tuotoxilla"
Heh. Oletko nyt varmasti ihan selvinpäin? ;)
Nyt Karjalainen puhuu asiaa. Kehitysapu on käytettävä suomalaisten tiedon tason nostamiseen mm. kehityavun tarpeesta ja saavutuksista. Opettajiksi vaatimus: oltava perussuomalainen.
Kaikenlaisen kehitysavun jakaminen tulisi mitä pikimmiten lopettaa. Me suomalaiset emme ole mitään velkaa näille kyseisille valtioille. Suomella ei ole koskaan ollut yhtään siirtomaata, emmekä ole millään muullakaan tavalla riistäneet näitä kyseisiä maita.
Siellä missä tehdään työtä, on myös taloudellista hyvinvointia. Korkea työmoraali ei kuulu afrikkalaiseen kulttuuriin, ja juuri tästä johtuu maanosan kurjuus. Joidenkin maiden budjetista yli puolet koostuu kehitysavusta vuodesta toiseen, eikä mitään muuta ole saatu aikaan kuin paikallisten ihmisten täydellistä passivoitumista.
Kehitysavun korruptiosta puhutaan aivan liian vähän. Ensin pitäisi lopettaa suomalainen korruptio (costa rican korkotuesta hyötyi suomalainen pörssiyhtiö, presidentti Ahtisaaren nimissä jaetaan suuria summia demarivaikuttajille Suomessa, KEPAn menoista yli puolet menee hallintoon Suomessa jne). Totta kai kehitysaputyöläiset haluavat lisää rahaa, koska se tietää heille lisää liksaa ja lisää seikkailuja maailmalla. Ei siinä paljoa mietitä, onko työ hyödyllistä, kunhan oma elämä on luksusta.
Ja toistan taas sen tälläkin palstalla olleen Uganda keskustelun. Suomen köyhät antavat rahaa Ugandan rikkaille, jotka eivät maksa edes veroja.
Suurin osa avustuksista jää näiden järjestöjen
kuluihin.Taannoin eräs julkisuudessakin tunnettu
frouva kertoi keräys kympistä menevävän 1-2 mk.
perille,tämä oli hänestä erittäin hyvä tulos.
Mutta minun kukkarosta ei tuon tiedon jälkeen
ole rahaa löytynyt kenenkään keräykseen. Mutta
ministerit kyllä jakavat verorahaa kuin apulantaa
peltoon.
En tiedä järjestöä, johon viittaat, mutta voisitko mieltää asian siten, että jos yhden järjestön kanssa on näin, se ei tarkoita sitä, että kaikkien järjestöjen kohdalla on samoin?
Myös toki toisinkin päin:
jos yksi järjestö on äärimmäisyystehokkuusjärjestö, siitä ei voi tehdä johtopäätöstä, että kaikki ovat sitä.
Mielestäni meidän tulisi pyrkiä ohjaamaan avustusrahojamme tehokkaasti toimiville järjestöille ja näin pakottaa muutkin järjestöt panostamaan tehokkuuteensa.
Nettipalstoilla aika-ajoin kuulee kehitystyhteistyöjärjestöistä, jossa käytetään rahaa äärimmäisyystyhmästi. Näillä väitteillä sitten tuetaan sitä käsitystä, että kehitysyhteistyöjärjestöjä ei pidä tukea.
Harmistuttavaa mielestäni on se, että näitä nimeltä mainittuja järjestöjä ei kuitenkaaan nimetä, jotta voitaisiin tarkistaa väitteiden aitous.
Nimimerkki "avustamassa", voisitko tehdä poikkeuksen ja kertoa mistä järjestöstä on kyse, jotta voisin tarkistaa tämän väitteen.
Jospa sinä tekisit poikkeuksen ja kertoisit tämän järjestön nimen, jotta voisimme sitten asian tarkistettuani välttää tätä järjestöä?
Tällöin emme tekisi johtopäätöksiä uskomusten ja arvailujen & pelkojen pohjalta, vaan hivenen vankemmin eväin.
Kaikki kehitysavun kritisoijat vaan uudelleenkoulutuxeen, tai sitten leirille ja nappi otsaan.
että kaikki organisointi maksaa. Aatelkaas kuinka paljon maksaa organisoida eduskunta, hallitus, koulutus, armeija jne jne. Byrokratia on välttämätön paha. Jonkunhan se on pidettävä kontrollia siitä mihin rahat menevät, siis kaikki maksaa.
Tuli jutustasi mieleen, että kulttuuria voitaisiin käyttää asian hyväksi. Siellähän ympärileikataan kaikki mukulat jossakin iässä. Niitä ammattilaisia pitäisi neuvoa tekemään vehkeet lisääntymiskyvyttömiksi. Se menisi kulttuurin piikkiin. Voisi levittää avuksi tietoa, että poikien palleissa on Allahin vastainen henki ja se on poistettava. Saattaisi Koraanissa löytyä lukukin siitä. Sitenhän poliorokottaminenkin kiellettiin jossakin päin.