Kello 4 aamulla istuttiin puiston penkillä ja juteltiin unelmista ja ideoista ja tulevaisuudesta. Se oli sellainen "yksi miljoonasta" hetki joita näkee yleensä vain elokuvissa. Muistat varmasti kun pohdittiin mitä kaikkea upeaa elämä tuo tullessaan "nyt kun yo-lakitkin on saatu". Olit lähdössä Kanadaan opiskelemaan seuraavana päivänä ja päätimme että jätämme illan hyväksi muistoksi. Vuosi 2000 tuntui silloin niin etäiseltä, että sanoit puolivitsikkäästi nostalgisella eron hetkellä : "Nähdään jossakin päin galaksia". Jollakin etäisellä mahdollisuudella luet tämän viestin ja vielä etäisemmällä mahdollisuudella elämäntilanteesi sallii että istuisimme taas samalle puistonpenkille ja katsoisimme mitä tapahtuu.
Muistat varmaan mitä kirjoitimme penkkiin keskustelumme loppumetreillä.
Muistat varmaan mitä kirjoitimme penkkiin keskustelumme loppumetreillä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotenkin hahmotan sen mitä kerroit. Tarina todella on kuin leffasta. Vaihtaisin Marian kanssa kenkiä milloin vain jos palkinto olisi päästä kanssasi istumaan sille puistonpenkille. Toivotaan että hän näkee viestisi.