Tiede on osoittanut ajatuksen sielusta mahdottomaksi

Niin, buddhalaisethan tosiaan ei usko sieluun. Mutta se mitä en tajua on että miten se uudelleensyntyminen sitten toimii ilman sielua, koska buddhalaisethan kuitenkin uskoo uudelleensyntymiseen.

Trexnonar kirjoitti:

Niin, buddhalaisethan tosiaan ei usko sieluun. Mutta se mitä en tajua on että miten se uudelleensyntyminen sitten toimii ilman sielua, koska buddhalaisethan kuitenkin uskoo uudelleensyntymiseen.

Lue lisää

Buddhalaiset eivät usko muuttumattomaan sieluun tai muuttumattomaan Itseen. Kaikki virtaa ja muuttuu.

Hämmästyttävää, että Buddha oivalsi tuon jo 1500 vuotta sitten!

Hän butha onkin ihminen,ei Jumalasta !
Kristus on tie elämään.
Buthalaiset menee poltettuna krokotiili jokeen,niin eihän siitä selviä ja hökötykseen uskoivat.

Anonyymi kirjoitti:

Buddhalaiset eivät usko muuttumattomaan sieluun tai muuttumattomaan Itseen. Kaikki virtaa ja muuttuu.

Buddhalaiset eivät usko muuttumattomaan sieluun tai muuttumattomaan Itseen. Kaikki virtaa ja muuttuu.

Niin,he eivät ole Kristuksen !
He menevät krokotillijokeen poltettuna ja saastuttavat Niilin.

Anonyymi kirjoitti:

Buddhalaiset eivät usko muuttumattomaan sieluun tai muuttumattomaan Itseen. Kaikki virtaa ja muuttuu.

Niin,he eivät ole Kristuksen !
He menevät krokotillijokeen poltettuna ja saastuttavat Niilin.

Lue lisää

Rauhoitu nyt vähän ja ota selvää asioista. Terveysasemalta ja A-klinikalta saa apua, niin ei ole krototillijoet niin mielessä.

Hyvin mielenkiintoin asia,en ole kuullut mutta hyvä,että toit asian esille.
Pitää tutkia ja lukea sillä evoluutio on ihmeellinen ja kuka sen on luonut.

Kaksi vuotta sitten postattu pätkä ja katottu vaan kuuskyt kertaa :)

Yhtä asiaa ole ihmetellyt. Kun lihoistaan muljahtaa irti niin pystyykö silloin sulkemaan silmiä lainkaan kun silmiä peittävät lihalämpäreet tipahtavat kokonaan pois? Eiks se vähän häikäise jos superherkällä näöllä töllää vaikka päin aurinkoo? Päätäkään ei voi kääntää pois kun on aivan päätön.

Olen itse irtautunut kehosta monta kertaa, mutta se on vaan eräänlainen uni/hallusinaatio. Ei siinä mihinkään oikeasti irtauduta, vaikka se tuntuukin aidolta. Tiedän että se ei ole aitoa, koska olen tehnyt kokeita ruumiistapoistumiskokemuksen aikana.

Oletko itse koskaan tehnyt kokeita ruumiistapoistumiskokemuksien aikana?
Oletko ylipäätänsä edes ns. lentänyt ulos kehosta?

Jos ruumiista olisi mahdollista poistua, se olisi erittäin helppo todistaa, esimerkiksi lentämällä jonku kaverin luo ja katsomassa minkälaiset vaatteet hänellä on päällä, ja sitten käyt katsomassa että pitääkö se paikkaansa. Miksi kukaan ei ole koskaan onnistunut missään kokeessa? Koska se on huuhaata.

Loppujen lopuksi tiede ei voi todistaa sitä, mikä on olemassa, mutta on toisessa ulottovuudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Loppujen lopuksi tiede ei voi todistaa sitä, mikä on olemassa, mutta on toisessa ulottovuudessa.

Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."" A. Schopenhauer

...

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta.

Anonyymi kirjoitti:

Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."" A. Schopenhauer

...

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta.

Lue lisää

Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.
(B. V. Goswami)
-------------------------------------------------
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Anonyymi kirjoitti:

Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.
(B. V. Goswami)
-------------------------------------------------
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Lue lisää

Joku saattaa vastustaa: "Ruumiin osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mieli tarkkailee mieltä itseään?". Sanotaanko, että yksi mielen osa, jonkinlainen superohjelma, ottaa tehtäväkseen tarkkailla muita mielen osia, sen sisällä toimivia ohjelmia?"." Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka sanoo: "Uusia yksiköitä ei pitäisi ottaa käyttöön ilman äärimmäistä tarvetta." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden osoittamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden kaikkia ilmenemismuotoja ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on yksinkertaisesti ihmisen aivojen tuote.

Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento". Venäläinen sana elämä ja sanskritin sana jiva tulevat samasta sanskritin sanan juuresta jiv, joka tarkoittaa "elää". Toisin kuin useimmissa länsimaisissa filosofisissa ja teologisissa opetuksissa, Vedoissa todetaan, että sielu ei ole vain ihmisillä, vaan myös eläimillä, alemmat eläimet mukaan lukien. Toisin sanoen jokaisella elämän ilmenemismuodolla on hengellinen luonne, elämän taustalla oleva tuhoutumaton hengellinen alkuperä.

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.
-------------------------------------------------
Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja.

Anonyymi kirjoitti:

Joku saattaa vastustaa: "Ruumiin osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mieli tarkkailee mieltä itseään?". Sanotaanko, että yksi mielen osa, jonkinlainen superohjelma, ottaa tehtäväkseen tarkkailla muita mielen osia, sen sisällä toimivia ohjelmia?"." Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka sanoo: "Uusia yksiköitä ei pitäisi ottaa käyttöön ilman äärimmäistä tarvetta." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden osoittamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden kaikkia ilmenemismuotoja ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on yksinkertaisesti ihmisen aivojen tuote.

Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento". Venäläinen sana elämä ja sanskritin sana jiva tulevat samasta sanskritin sanan juuresta jiv, joka tarkoittaa "elää". Toisin kuin useimmissa länsimaisissa filosofisissa ja teologisissa opetuksissa, Vedoissa todetaan, että sielu ei ole vain ihmisillä, vaan myös eläimillä, alemmat eläimet mukaan lukien. Toisin sanoen jokaisella elämän ilmenemismuodolla on hengellinen luonne, elämän taustalla oleva tuhoutumaton hengellinen alkuperä.

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.
-------------------------------------------------
Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja.

Lue lisää

Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.
-------------------------------------------
Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Ja toinen kummallinen tosiasia: ihminen ei tunne kuoleman todellisuutta. Mikään ei ole tietoisuudellemme vieraampaa kuin ajatus siitä, että jonain päivänä kuolemme, lakkaamme olemasta. Kukaan ei halua kuolla, eikä kukaan usko omaan kuolemaansa. Kyllä, teoriassa sallimme tällaisen mahdollisuuden. Jokainen ihminen pyrkii pysyvyyteen, ikuisuuteen, muuttumattomuuteen ja kieltää kuoleman kaikin voimin. Mikä on tämän itsepäisen pyrkimyksen perusta? Vaikka jokin asia ei sovi meille todellisuudessa ja me kapinoimme sitä vastaan ja vaadimme muutosta, alitajuisesti toivomme, että tässä todellisuudessa, joka on muuttunut parempaan suuntaan, on se pysyvyys, jota etsimme. Mikä tahansa muutos, olipa se sitten ulkopuolinen tai kehossamme tapahtuva muutos, saattaa ihmisen pois tasapainosta ja eksistentiaalisen kriisin tilaan. Toisin sanoen pysyvyyden perustelemattomalla halulla on hyvin syvät juuret psyykessämme. Ilmeinen esimerkki tästä ovat ikäkriisit, joita jokainen käy läpi elämänsä aikana. Murrosikäinen lapsi käy läpi hyvin väkivaltaisen kriisin; murrosikäinen poika käy läpi vaikean jakson elämässään; myös aikuinen kohtaa yhtä väkivaltaisen kriisin, niin sanotun keski-iän kriisin, kriisin, joka johtuu vanhuuden tuomasta odotuksesta lähestyvää muutosta kohtaan. Ja tietenkin kaikkien elämän vakavin kriisi on kuolema, joka pakottaa meidät armottomasti muuttamaan käsitystämme itsestämme jälleen kerran. Ikääntymiskriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: häilyvä ulkoinen todellisuus ja egomme muuttumaton todellisuus. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, kuolemaa tai vanhenemista ei koettaisi subjektiivisesti poikkeavana tai julmana vääryytenä.

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee.

Anonyymi kirjoitti:

Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.
-------------------------------------------
Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Ja toinen kummallinen tosiasia: ihminen ei tunne kuoleman todellisuutta. Mikään ei ole tietoisuudellemme vieraampaa kuin ajatus siitä, että jonain päivänä kuolemme, lakkaamme olemasta. Kukaan ei halua kuolla, eikä kukaan usko omaan kuolemaansa. Kyllä, teoriassa sallimme tällaisen mahdollisuuden. Jokainen ihminen pyrkii pysyvyyteen, ikuisuuteen, muuttumattomuuteen ja kieltää kuoleman kaikin voimin. Mikä on tämän itsepäisen pyrkimyksen perusta? Vaikka jokin asia ei sovi meille todellisuudessa ja me kapinoimme sitä vastaan ja vaadimme muutosta, alitajuisesti toivomme, että tässä todellisuudessa, joka on muuttunut parempaan suuntaan, on se pysyvyys, jota etsimme. Mikä tahansa muutos, olipa se sitten ulkopuolinen tai kehossamme tapahtuva muutos, saattaa ihmisen pois tasapainosta ja eksistentiaalisen kriisin tilaan. Toisin sanoen pysyvyyden perustelemattomalla halulla on hyvin syvät juuret psyykessämme. Ilmeinen esimerkki tästä ovat ikäkriisit, joita jokainen käy läpi elämänsä aikana. Murrosikäinen lapsi käy läpi hyvin väkivaltaisen kriisin; murrosikäinen poika käy läpi vaikean jakson elämässään; myös aikuinen kohtaa yhtä väkivaltaisen kriisin, niin sanotun keski-iän kriisin, kriisin, joka johtuu vanhuuden tuomasta odotuksesta lähestyvää muutosta kohtaan. Ja tietenkin kaikkien elämän vakavin kriisi on kuolema, joka pakottaa meidät armottomasti muuttamaan käsitystämme itsestämme jälleen kerran. Ikääntymiskriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: häilyvä ulkoinen todellisuus ja egomme muuttumaton todellisuus. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, kuolemaa tai vanhenemista ei koettaisi subjektiivisesti poikkeavana tai julmana vääryytenä.

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee.

Lue lisää

Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.
----------------------------------------
Sielu levittää tietoisuuttaan koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadeissa sanotaan, että sielu on kehossamme sydämen alueella (Prashna Upanishad, 3-6.) ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa pranan, elintärkeän ilman, virtauksen kautta koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksi tuhatta kanavaa, nadia, joiden kautta kiertää prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa chi), jonka avulla sielu voi kokea koko aineellisen kehonsa ja hallita sitä. Kaikki pranan kiertokulun häiriöt aiheuttavat kehon vastaavan osan puutumisen ja lopulta surkastumisen. Ei ole sattumaa, että sydäntä eikä aivoja on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita (13:4) antaa toisen esimerkin: sielu, joka on yhdessä paikassa kuin aurinko, valaisee koko ruumiin tietoisuuden valolla. Tietoisuuden atomisuuden postulaatti selittää myös toisen tärkeän tosiasian - havaintomme eheyden. Kehon eri elimissä esiintyviä erilaisia tuntemuksia ei havaita erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat vastuussa niistä. Koko kokemus kuuluu yhdelle "minulle". Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteisestä toiminnasta. Mikä niistä anastaa itselleen oikeuden olla yhden ainoan, koko kehoon ulottuvan "minä" kantaja?

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedat selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.

Anonyymi kirjoitti:

Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.
----------------------------------------
Sielu levittää tietoisuuttaan koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadeissa sanotaan, että sielu on kehossamme sydämen alueella (Prashna Upanishad, 3-6.) ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa pranan, elintärkeän ilman, virtauksen kautta koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksi tuhatta kanavaa, nadia, joiden kautta kiertää prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa chi), jonka avulla sielu voi kokea koko aineellisen kehonsa ja hallita sitä. Kaikki pranan kiertokulun häiriöt aiheuttavat kehon vastaavan osan puutumisen ja lopulta surkastumisen. Ei ole sattumaa, että sydäntä eikä aivoja on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita (13:4) antaa toisen esimerkin: sielu, joka on yhdessä paikassa kuin aurinko, valaisee koko ruumiin tietoisuuden valolla. Tietoisuuden atomisuuden postulaatti selittää myös toisen tärkeän tosiasian - havaintomme eheyden. Kehon eri elimissä esiintyviä erilaisia tuntemuksia ei havaita erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat vastuussa niistä. Koko kokemus kuuluu yhdelle "minulle". Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteisestä toiminnasta. Mikä niistä anastaa itselleen oikeuden olla yhden ainoan, koko kehoon ulottuvan "minä" kantaja?

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedat selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.

Lue lisää

Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.
-------------------------------------------
... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia.

Anonyymi kirjoitti:

Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.
-------------------------------------------
... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia.

Lue lisää

Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …
(B.V.Goswami)
---------------------------------------------
Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Ssielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".
-----------------------------------------
Jokainen sielu on oma yksilö (elävä olento, henkilö, miten paremmin sen sanoa suomeksi, en tiedä?), jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus.

Anonyymi kirjoitti:

Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …
(B.V.Goswami)
---------------------------------------------
Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Ssielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".
-----------------------------------------
Jokainen sielu on oma yksilö (elävä olento, henkilö, miten paremmin sen sanoa suomeksi, en tiedä?), jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus.

Lue lisää

Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.
-------------------------------------
Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.
Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.
Lisäksi voimme ymmärtää tämän eron ruumiin ja "minä" välillä jokapäiväisen kokemuksen kautta. Jos esimerkiksi jokin koskettaa kättäni, on empiirisesti väärin ajatella, että käteni on tietoinen tietystä ärsytyksestä. Jos ajattelemme asiaa, voimme päätellä, että minä olen se, joka käden ja tunnistamisprosessin kautta on tietoinen siitä, että jokin on koskettanut kättä. Perusminä käyttää aivoja käsittelemään hermoston signaaleja ja siten hallitsee kehon toimintaa.
Saman tunnistamisprosessin mukaisesti henkilö voi esimerkiksi ilmoittaa olevansa nälkäinen, vaikka todellisuudessa vatsa, ei henkilö, vaatii ruokaa. Käsite "nälkä" tarkoittaa, että "minä", yksilö, olen tietoinen vatsan supistumisesta. ...
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen?
Aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Bhagavad-Gita (2.22).
Näin ehdollistunut elävä olento siirtyy jatkuvasti aineellisesta kehosta toiseen yrittäessään löytää onnen. Tätä sielun uudelleensyntymisprosessia kutsutaan samsaraksi - syntymien ja kuolemien kiertokuluksi tai toisella tavalla "sielun jälleensyntymiseksi".

Anonyymi kirjoitti:

Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.
-------------------------------------
Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.
Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.
Lisäksi voimme ymmärtää tämän eron ruumiin ja "minä" välillä jokapäiväisen kokemuksen kautta. Jos esimerkiksi jokin koskettaa kättäni, on empiirisesti väärin ajatella, että käteni on tietoinen tietystä ärsytyksestä. Jos ajattelemme asiaa, voimme päätellä, että minä olen se, joka käden ja tunnistamisprosessin kautta on tietoinen siitä, että jokin on koskettanut kättä. Perusminä käyttää aivoja käsittelemään hermoston signaaleja ja siten hallitsee kehon toimintaa.
Saman tunnistamisprosessin mukaisesti henkilö voi esimerkiksi ilmoittaa olevansa nälkäinen, vaikka todellisuudessa vatsa, ei henkilö, vaatii ruokaa. Käsite "nälkä" tarkoittaa, että "minä", yksilö, olen tietoinen vatsan supistumisesta. ...
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen?
Aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Bhagavad-Gita (2.22).
Näin ehdollistunut elävä olento siirtyy jatkuvasti aineellisesta kehosta toiseen yrittäessään löytää onnen. Tätä sielun uudelleensyntymisprosessia kutsutaan samsaraksi - syntymien ja kuolemien kiertokuluksi tai toisella tavalla "sielun jälleensyntymiseksi".

Lue lisää

Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

...
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei. Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.
---------------------------------------------
Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

...
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei. Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.
---------------------------------------------
Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Lue lisää

Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
-------------------------
Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
-------------------------------------------
Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
---------------------------------------------
Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?
Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.

Anonyymi kirjoitti:

Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
-------------------------
Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
-------------------------------------------
Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
---------------------------------------------
Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?
Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.

Lue lisää

V.K.Prabhu:
Vedat kertovat meille, että on olemassa vielä hienovaraisempia tarpeita, jotka tulevat itse sielun syvyyksistä. ...Sielu on ikuinen ja muuttumaton osa minäämme, kun taas fyysinen keho ja hienoainekeho muuttuvat vähitellen. Mitkä ovat sielun tarpeet? Mitkä ovat siis sielun tarpeet ja ominaisuudet? Sielun tarpeet ovat ikuisuus, kaiken kattava tieto ja onnellisuus. ... Mutta itse asiassa voimme nähdä, että jokin sisällämme tarvitsee jotakin sellaista, jota aineellinen luontomme ei voi meille tarjota. Emme voi löytää mitään ikuista, ehdottoman vakaata tilannetta. Jos tarvitsemme jotain, se tarkoittaa, että se on jossain. Esimerkiksi fyysinen kehomme voi tarvita vain niitä elementtejä, joista se koostuu. Se ei voi haluta mitään muuta, mitä ei ole olemassa todellisuudessa. Jos siis joku meissä haluaa ikuista elämää, se tarkoittaa, että tämä on tämän haluajan luonne, joka on tietoisuus. Tietoisuus haluaa ikuisen tilan. Tietoisuus on sielun tärkein perusominaisuus. Sielun toinen tarve on kaiken kattava tieto, joka eroaa tavallisesta aineelliseen mukavuuteen tarvittavasta soveltavasta tiedosta. Henkinen tieto ylittää paljon aineellisen käytännöllisyyden arkiset rajat ja antaa meille vastauksia olemisen transsendentteihin kysymyksiin: Keitä me olemme? Mistä me tulimme? Mikä on elämän tarkoitus? Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten, sillä tavallista maallista tietoa tarvitsee enemmän hienojakoinen kehomme kuin sielumme. Hienojakoinen keho voi olla kiinnostunut sellaisista kysymyksistä kuin yksinkertaisesti mitä tietoa, mitä uutisia, mitä jossain tapahtuu ja niin edelleen, joitakin käytännön aineellisia kysymyksiä se yrittää selvittää. Ja tällainen saavuttamattomissa oleva tieto, tällainen transsendentaalinen tieto, tieto tärkeimmistä asioista, elämän tarkoituksesta, omasta asemasta - tämä tieto on sielun itsensä vaatimus. Tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten. Sielun kolmas tarve on tarve olla onnellinen ja nauttia kaikissa olosuhteissa. Voimme nähdä tämän joka sekunti tapahtuvassa käyttäytymisessämme. Etsimme mukavaa asuinpaikkaa, hyvää ruokaa, mukavia vaatteita, mukavaa musiikkia, yritämme kommunikoida mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja niin edelleen. ... Tietoisuudella on ominaisuus - se nappaa todellisuudesta kaikkein houkuttelevinta, parasta ja yrittää nauttia siitä. Vedojen mukaan pyrimme tällä tavoin tiedostamattamme kohti täydellisyyttä...Kaikki nämä kolme tietoisuuden tarvetta tulevat siis sielusta. On selvää, että ne ovat ristiriidassa fyysisen kehomme rajoitusten kanssa. Tämä luo sisäisen tyytymättömyyden tunteen elämää kohtaan, jopa aineellisen vaurauden keskellä…
Nykyaikainen tiede siis väittää, että tietoisuus on pitkälle organisoidun aineen eli aivojen tuote. Sanoin esimerkiksi aiemmin, että Vedojen mukaan, koska viittaamme Vedoihin, tietoisuus on pohjimmiltaan erilaista energiaa kuin aine. Ne voivat siis olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, mutta tietoisuus ja aine ovat eri asioita. Eri luokat. Tietoisuus ei synny aineesta. Nykyaikainen tiede kuitenkin väittää, että tietoisuus on pitkälle organisoidun aineen eli aivojen tuote. Tämä väite on kuitenkin hyvin, hyvin kiistanalainen. Loppujen lopuksi jo itse aineen korkea organisoituminen edellyttää tietoista lähestymistapaa tai mieltä, joka manipuloi ainetta. Toisin sanoen, jos sanomme, että tietoisuus on pitkälle organisoidun aineen tuote, jonkun on täytynyt saada tietoisuus ja organisoida tämä aine niin pitkälle, että se on tuottanut tietoisuuden. Toisin sanoen tässä määritelmässä itsessään on tietty looginen ristiriita, joka kumoaa tämän väitteen. Lisäksi millään kemiallisella alkuaineella, mukaan lukien aivojemme alkuaineet, ei ole erikseen tietoisuutta. Mikään näiden elementtien yhdistelmä ei myöskään tuota tietoisuutta, ja silti jokaisella meistä on tietoisuus. ...

Anonyymi kirjoitti:

V.K.Prabhu:
Vedat kertovat meille, että on olemassa vielä hienovaraisempia tarpeita, jotka tulevat itse sielun syvyyksistä. ...Sielu on ikuinen ja muuttumaton osa minäämme, kun taas fyysinen keho ja hienoainekeho muuttuvat vähitellen. Mitkä ovat sielun tarpeet? Mitkä ovat siis sielun tarpeet ja ominaisuudet? Sielun tarpeet ovat ikuisuus, kaiken kattava tieto ja onnellisuus. ... Mutta itse asiassa voimme nähdä, että jokin sisällämme tarvitsee jotakin sellaista, jota aineellinen luontomme ei voi meille tarjota. Emme voi löytää mitään ikuista, ehdottoman vakaata tilannetta. Jos tarvitsemme jotain, se tarkoittaa, että se on jossain. Esimerkiksi fyysinen kehomme voi tarvita vain niitä elementtejä, joista se koostuu. Se ei voi haluta mitään muuta, mitä ei ole olemassa todellisuudessa. Jos siis joku meissä haluaa ikuista elämää, se tarkoittaa, että tämä on tämän haluajan luonne, joka on tietoisuus. Tietoisuus haluaa ikuisen tilan. Tietoisuus on sielun tärkein perusominaisuus. Sielun toinen tarve on kaiken kattava tieto, joka eroaa tavallisesta aineelliseen mukavuuteen tarvittavasta soveltavasta tiedosta. Henkinen tieto ylittää paljon aineellisen käytännöllisyyden arkiset rajat ja antaa meille vastauksia olemisen transsendentteihin kysymyksiin: Keitä me olemme? Mistä me tulimme? Mikä on elämän tarkoitus? Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten, sillä tavallista maallista tietoa tarvitsee enemmän hienojakoinen kehomme kuin sielumme. Hienojakoinen keho voi olla kiinnostunut sellaisista kysymyksistä kuin yksinkertaisesti mitä tietoa, mitä uutisia, mitä jossain tapahtuu ja niin edelleen, joitakin käytännön aineellisia kysymyksiä se yrittää selvittää. Ja tällainen saavuttamattomissa oleva tieto, tällainen transsendentaalinen tieto, tieto tärkeimmistä asioista, elämän tarkoituksesta, omasta asemasta - tämä tieto on sielun itsensä vaatimus. Tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten. Sielun kolmas tarve on tarve olla onnellinen ja nauttia kaikissa olosuhteissa. Voimme nähdä tämän joka sekunti tapahtuvassa käyttäytymisessämme. Etsimme mukavaa asuinpaikkaa, hyvää ruokaa, mukavia vaatteita, mukavaa musiikkia, yritämme kommunikoida mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja niin edelleen. ... Tietoisuudella on ominaisuus - se nappaa todellisuudesta kaikkein houkuttelevinta, parasta ja yrittää nauttia siitä. Vedojen mukaan pyrimme tällä tavoin tiedostamattamme kohti täydellisyyttä...Kaikki nämä kolme tietoisuuden tarvetta tulevat siis sielusta. On selvää, että ne ovat ristiriidassa fyysisen kehomme rajoitusten kanssa. Tämä luo sisäisen tyytymättömyyden tunteen elämää kohtaan, jopa aineellisen vaurauden keskellä…
Nykyaikainen tiede siis väittää, että tietoisuus on pitkälle organisoidun aineen eli aivojen tuote. Sanoin esimerkiksi aiemmin, että Vedojen mukaan, koska viittaamme Vedoihin, tietoisuus on pohjimmiltaan erilaista energiaa kuin aine. Ne voivat siis olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, mutta tietoisuus ja aine ovat eri asioita. Eri luokat. Tietoisuus ei synny aineesta. Nykyaikainen tiede kuitenkin väittää, että tietoisuus on pitkälle organisoidun aineen eli aivojen tuote. Tämä väite on kuitenkin hyvin, hyvin kiistanalainen. Loppujen lopuksi jo itse aineen korkea organisoituminen edellyttää tietoista lähestymistapaa tai mieltä, joka manipuloi ainetta. Toisin sanoen, jos sanomme, että tietoisuus on pitkälle organisoidun aineen tuote, jonkun on täytynyt saada tietoisuus ja organisoida tämä aine niin pitkälle, että se on tuottanut tietoisuuden. Toisin sanoen tässä määritelmässä itsessään on tietty looginen ristiriita, joka kumoaa tämän väitteen. Lisäksi millään kemiallisella alkuaineella, mukaan lukien aivojemme alkuaineet, ei ole erikseen tietoisuutta. Mikään näiden elementtien yhdistelmä ei myöskään tuota tietoisuutta, ja silti jokaisella meistä on tietoisuus. ...

Lue lisää

Todellisuutta ei voi täysin ymmärtää ottamatta huomioon maailman hienovaraisia lakeja. Ja tämä on nykytieteen suurin metodologinen virhe, että tieteellä ei ole tätä henkisyyttä. Koska Vedan mukaan aineellista todellisuutta ei ole olemassa itsessään. ... Ja tämä fyysinen ympäristö, jota tutkimme, on annettu meille vain sopeuttamaan meitä ja tuomaan meidät takaisin Korkeampaan Todellisuuteen. ... Jos siis tutkimme todellisuutta ottamatta huomioon näitä hyvin hienovaraisia henkisiä lakeja, emme koskaan täysin ymmärrä todellisuutta. Erittäin tärkeää on siis ymmärtää, että fyysinen maailma itsessään ei ole olemassa erillään Tietoisuudesta, ei erillään Jumalasta, vaan yhteydessä Häneen. Tämä aineellinen fyysinen maailma on välttämätön kerros Jumalasta poispäin kävelevän sielun ja itse Jumalan välillä. Mutta tämän kerroksen, tämän välineen kautta voimme kuitenkin olla vuorovaikutuksessa Hänen kanssaan ymmärtämällä Jumalan lakina.
------------------------------------------------
Vedalainen tiede tarkastelee materiaa suhteessa tietoisuuteen, suhteessa moraaliin ja suhteessa Jumalaan, joka on kaiken tässä maailmassa olevan lähde. Siinä mielessä vedalainen tiede on tieteellisempää. Miksi? Koska siinä otetaan huomioon koko todellisuus, ei vain asia. Nykyaikainen tiede, joka valitettavasti jättää huomiotta tietoisuuden ilmiön henkisenä ilmiönä ja Jumalana, saattaa maailman kriisiin. Nämä ovat havaittavissa olevia asioita. ... Missä on se tiede, joka kuvaa tietoisuuden kehittymisen lakeja? Tämä tiede on kuvattu Vedoissa. Tämä on Veda-tiede, joka kuvaa, miten tietoisuus on yhteydessä materiaan, miten tietoisuus on yhteydessä Jumalaan, mitä se saa, kun se kommunikoi materian kanssa, mitä tietoisuus saa, kun se kommunikoi Jumalan kanssa? Kaikki nämä asiat on kuvattu. Ymmärtääksesi Vedoja sinun on hyväksyttävä niiden paradigma …
Ja vasta nyt he alkavat vähitellen myöntää, että tietoisuus voi sittenkin vaikuttaa aineeseen. Mutta Vedan tuntijat olivat hyvin selvästi tietoisia tietoisuuden ensisijaisesta roolista fyysisessä maailmassa. Heidän teknologiansa aineen manipuloimiseksi perustuivat tähän tietoisuuden ja aineen väliseen hienovaraiseen yhteyteen. Tietoisuus oli se, joka käynnisti kaikki nämä asiat, anushaktin, joka on atomienergiaa, ja kaikki nämä koneet, niin sanotut vimanat ja niin edelleen, jotka lensivät. Kaikki liittyi siis siihen ymmärrykseen, että henki voi vaikuttaa materiaan. ... Vedojen tutkiminen pelkästään materialistisella mielellä on siis hyödytöntä. Veda-opin ymmärtämiseksi on hyväksyttävä itse Veda-opin paradigma. Vedalaisen paradigman mukaan on olemassa Jumala, kaiken lähde, ja hänestä lähtee sielu ja materia. Ja Jumalan, sielun ja aineen välillä on aivan selviä vuorovaikutussuhteita. Tämä on vedalainen paradigma. Ilman tätä ymmärrystä siitä, että Jumala on sielun ja materian lähde, on periaatteessa mahdotonta ymmärtää Vedoja. Nykyaikaisen tieteen materialistinen lähestymistapa sallii vain sen, että materia vaikuttaa materiaan, niin kuin vasara iskee alasin, ja siinä kaikki. Tällainen lähestymistapa on kuitenkin täysin sopimaton tässä tapauksessa. Vedojen mukaan kaikki energiat, kaksi tärkeintä energiaa, aine ja henki, ovat peräisin Absoluuttisesta Totuudesta eli Jumalasta. Kaikki tämän maailman asiat ilmestyvät tänne tietoisuuden välityksellä, Jumalan ja muiden elävien olentojen tahdon välityksellä.
--------------------------------------------------
Nykyaikaiset tiedemiehet ovat tulleet siihen tulokseen, että maailma on hologrammi ja että elämme virtuaalitodellisuudessa. Internetissä on paljon tietoa tästä asiasta monilla eri kielillä. Tämä on sopusoinnussa veda-tiedon kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Todellisuutta ei voi täysin ymmärtää ottamatta huomioon maailman hienovaraisia lakeja. Ja tämä on nykytieteen suurin metodologinen virhe, että tieteellä ei ole tätä henkisyyttä. Koska Vedan mukaan aineellista todellisuutta ei ole olemassa itsessään. ... Ja tämä fyysinen ympäristö, jota tutkimme, on annettu meille vain sopeuttamaan meitä ja tuomaan meidät takaisin Korkeampaan Todellisuuteen. ... Jos siis tutkimme todellisuutta ottamatta huomioon näitä hyvin hienovaraisia henkisiä lakeja, emme koskaan täysin ymmärrä todellisuutta. Erittäin tärkeää on siis ymmärtää, että fyysinen maailma itsessään ei ole olemassa erillään Tietoisuudesta, ei erillään Jumalasta, vaan yhteydessä Häneen. Tämä aineellinen fyysinen maailma on välttämätön kerros Jumalasta poispäin kävelevän sielun ja itse Jumalan välillä. Mutta tämän kerroksen, tämän välineen kautta voimme kuitenkin olla vuorovaikutuksessa Hänen kanssaan ymmärtämällä Jumalan lakina.
------------------------------------------------
Vedalainen tiede tarkastelee materiaa suhteessa tietoisuuteen, suhteessa moraaliin ja suhteessa Jumalaan, joka on kaiken tässä maailmassa olevan lähde. Siinä mielessä vedalainen tiede on tieteellisempää. Miksi? Koska siinä otetaan huomioon koko todellisuus, ei vain asia. Nykyaikainen tiede, joka valitettavasti jättää huomiotta tietoisuuden ilmiön henkisenä ilmiönä ja Jumalana, saattaa maailman kriisiin. Nämä ovat havaittavissa olevia asioita. ... Missä on se tiede, joka kuvaa tietoisuuden kehittymisen lakeja? Tämä tiede on kuvattu Vedoissa. Tämä on Veda-tiede, joka kuvaa, miten tietoisuus on yhteydessä materiaan, miten tietoisuus on yhteydessä Jumalaan, mitä se saa, kun se kommunikoi materian kanssa, mitä tietoisuus saa, kun se kommunikoi Jumalan kanssa? Kaikki nämä asiat on kuvattu. Ymmärtääksesi Vedoja sinun on hyväksyttävä niiden paradigma …
Ja vasta nyt he alkavat vähitellen myöntää, että tietoisuus voi sittenkin vaikuttaa aineeseen. Mutta Vedan tuntijat olivat hyvin selvästi tietoisia tietoisuuden ensisijaisesta roolista fyysisessä maailmassa. Heidän teknologiansa aineen manipuloimiseksi perustuivat tähän tietoisuuden ja aineen väliseen hienovaraiseen yhteyteen. Tietoisuus oli se, joka käynnisti kaikki nämä asiat, anushaktin, joka on atomienergiaa, ja kaikki nämä koneet, niin sanotut vimanat ja niin edelleen, jotka lensivät. Kaikki liittyi siis siihen ymmärrykseen, että henki voi vaikuttaa materiaan. ... Vedojen tutkiminen pelkästään materialistisella mielellä on siis hyödytöntä. Veda-opin ymmärtämiseksi on hyväksyttävä itse Veda-opin paradigma. Vedalaisen paradigman mukaan on olemassa Jumala, kaiken lähde, ja hänestä lähtee sielu ja materia. Ja Jumalan, sielun ja aineen välillä on aivan selviä vuorovaikutussuhteita. Tämä on vedalainen paradigma. Ilman tätä ymmärrystä siitä, että Jumala on sielun ja materian lähde, on periaatteessa mahdotonta ymmärtää Vedoja. Nykyaikaisen tieteen materialistinen lähestymistapa sallii vain sen, että materia vaikuttaa materiaan, niin kuin vasara iskee alasin, ja siinä kaikki. Tällainen lähestymistapa on kuitenkin täysin sopimaton tässä tapauksessa. Vedojen mukaan kaikki energiat, kaksi tärkeintä energiaa, aine ja henki, ovat peräisin Absoluuttisesta Totuudesta eli Jumalasta. Kaikki tämän maailman asiat ilmestyvät tänne tietoisuuden välityksellä, Jumalan ja muiden elävien olentojen tahdon välityksellä.
--------------------------------------------------
Nykyaikaiset tiedemiehet ovat tulleet siihen tulokseen, että maailma on hologrammi ja että elämme virtuaalitodellisuudessa. Internetissä on paljon tietoa tästä asiasta monilla eri kielillä. Tämä on sopusoinnussa veda-tiedon kanssa.

Lue lisää

Emme tiedä mitään maailmankaikkeudestamme. Mikään ei ole niin kuin koulussa opetettiin.

Elämmekö me Matrixissa? Todennäköisyys suurempi kuin luulitkaan
https://www.stara.fi/2016/09/15/elammeko-me-matrixissa/

Koska nyt olemme todistamassa niin mielenkiintoista asiaa, että ihmiset yrittävät simuloida keinotodellisuutta ja he yrittävät uppoutua siihen keinotodellisuuteen. Mutta on olemassa tietokoneita, tietokonepelejä, erityisiä teknisiä laitteita, virtuaalisia kypäriä, kuulokkeita, silmälaseja - laittamalla kaikki nämä laitteet päälleen ja yhdistämällä ne tietokoneeseen ihminen voi sukeltaa toiseen todellisuuteen, joka voi vangita hänet täysin. Hän unohtaa täysin, kuka hän on, mistä hän on tullut tässä virtuaalitodellisuudessa, ja tässä uppoutumisessa hänelle voi tapahtua asioita, jotka vaikuttavat hänestä täysin todellisilta.
Todellisuudessa on siis eri tasoja, ja näemme ihmisten yrittävän luoda omansa. Ja juuri tätä analogiaa yritän käyttää antaakseni toisenlaisen näkökulman tai näkemyksen tästä aineellisesta maailmasta. Vaikka termi "virtuaalitodellisuus" itsessään vaikuttaa meille uudelta, melko hiljattain keksityltä, virtuaalinen tarkoittaa mielikuvituksellista eli luotua tai näennäistä todellisuutta. Itse asiassa ihminen ei voi keksiä mitään uutta, ja tällä toiminnallaan - yrittämällä simuloida, luoda uutta kuviteltua todellisuutta - hän vain jäljittelee Luojaa. Ja jos tarkastelemme asiaa tästä näkökulmasta, tämä aineellinen maailma on myös eräänlainen mekaaninen aika-avaruusjärjestelmä, johon elävät olennot on upotettu, että niiden kehot ovat kuin virtuaalisia avaruuspukuja, joissa ne toimivat tässä todellisuudessa täysin tietämättöminä siitä toisesta todellisuudesta, josta ne tulivat.

….Vaikka varjo, kaiku ja kangastus ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia, nämä heijastukset tuottavat näennäisen todellisen, merkityksellisen havaitsemisen. Samoin, vaikka sielun samaistuminen fyysiseen kehoon, mieleen ja egoon on harhaa, tämä samaistuminen johtaa pelkoon, joka vainoaa ihmistä kuolemaan asti. ... varjokaiut ja kangastukset ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia. Itse asia voi olla kolmiulotteinen, ja sillä voi olla joitakin ominaisuuksia, kuten maku, haju, paino jne., mutta kun näemme tämän asian varjon, varjo on tasomainen, kaksiulotteinen, ja siitä puuttuu tämä substanssi, eli sillä on vain ulkoinen ääriviiva, sama kuin alkuperäisellä esineellä. Aineellinen maailma on keinotekoinen malli toisesta todellisuudesta. Kaiku, vaikka se sisältääkin tietoa, ei ole alkuperäinen ääni. Toisin sanoen emme voi kaiun perusteella puhua sen henkilön kanssa, jolta ääni tuli. Mirage voi myös edustaa jonkinlaista kuvaa. Kuvitellaan, että aavikolla, jossa ihminen kärsii janosta ja kuumuudesta, hän näkee näyn jostakin keitaasta, jossa on kosteutta, varjoa, hedelmiä jne. Mutta todellisuudessa hän ei voi suojautua tähän kangastukseen, koska siinä ei ole mitään sellaista substanssia, vaan vain näennäistä. Ja nämä kuvat on annettu osoittamaan, että se, mitä me nyt kutsumme todellisuudeksi, tämä aineellinen, tuttu, meitä ympäröivä todellisuus, on itse asiassa kuin varjo, kaiku ja kangastus.

Sanskritin kielessä "sat" tarkoittaa ikuisuutta. "Sat" tarkoittaa ikuisuutta. Aineellista maailmaa kutsutaan termillä "asat". Samoin esineellä on taipumus kokea varjo, varjo voi ilmestyä, varjo voi kadota, varjo ilmestyy vain tietyissä olosuhteissa, mutta esine on olemassa enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Samoin henkinen todellisuus on olemassa ikuisesti, kun taas aineellinen todellisuus esiintyy vain syklisesti, tietyissä olosuhteissa. ... Kaikki olemassa olevat muodot eivät siis syntyneet spontaanisti, ne eivät syntyneet spontaanisti, vaan ne syntyivät jo valmiiksi tietyistä malleista. ... Ja halujensa mukaan elävä olento saa puvun tai tämän mallin, elämänmuodon halujensa mukaan. Jo nyt jokaisessa elämänmuodossa on pieniä karmamuutoksia, jotka riippuvat elävän olennon yksilöllisestä karmasta.
Syy, miksi aineellinen maailma luotiin.
Aineellinen maailma on siis virtuaalikone, joka on kuin lastenhuone, jossa tuhmat lapset leikkivät, kunnes kyllästyvät. Vanhemmat luovat tarkoituksellisesti lapsille tällaisen keinotekoisen maailman, kaikki nämä leluradat ja -rakentajat ja kaikenlaiset muut tempaukset, jotta lapset saisivat mielikuvituksensa ja energiansa niin sanotusti sitoutumaan näihin leluihin. He niin sanotusti kasvavat, kasvavat, harjoittavat kaikkia näitä asioita. Aineellinen todellisuus on siis eräänlainen vaihtoehto tottelemattomille sieluille, koska elävällä olennolla on valinnanvapaus…
Ja koska Jumala on täysin vapaa ja itsenäinen elävä olento, me Hänen hiukkasina olemme myös osittain riippumattomia. Mutta tällä riippumattomuudella ei olisi mitään merkitystä, jos meille ei annettaisi vapautta valita, eli mitä valita…. Ja juuri sitä varten on luotu virtuaalinen tai aineellinen maailma, jossa voimme kokeilla yksilöllistä luovuuttamme, yksilöllistä olemustamme, jotta voimme harjoittaa sitä Jumalasta riippumatta. Ja tämä mekanismi itsessään on materiaalinen, sen käynnistää aikatekijä. Eli se toimii kuin kellokoneisto, se on viritetty tietyksi ajaksi, kuin jokin mekanismi, joka kytkee ja sammuttaa ajastimen viideksi minuutiksi, kymmeneksi minuutiksi ja niin edelleen. Tämä aineellinen maailma on kuin mekanismi, joka on käynnistynyt ajan energiasta. Ja tämän vuoksi tietyt kosmiset syklit muuttuvat avaruudessa, aikakaudet vaihtuvat, vuodenajat vaihtuvat, päivä ja yö vaihtuvat jne., pienet syklit, suuret syklit... Ja tämä aika antaa meille mahdollisuuden toteuttaa suunnitelmamme, koska tarvitsemme aikaa kaikkeen. On joitakin toiveita, ja tarvitsemme aikaa, jotta toiveemme toteutuisivat. Meille annetaan siis jonkin verran tilaa, mutta jotta voisimme jotenkin peittää tilaa, voittaa sen, mennä jonnekin, se vie aikaa. Avaruus ja aika ovat siis kaksi välttämätöntä ominaisuutta, jotta tämä virtuaalinen mekanismi voisi toimia. Ja myös tässä todellisuudessa on tietoisuutemme eri tasoja. Olemme siis tietoisia todellisuuden yhdestä tai toisesta asteesta riippuen tietoisuudestamme, mikä tarkoittaa, että ihmisillä on tietty tieto ja heillä on tietoisuus. Heidän tietämyksensä riippuu siis siitä, mikä heidän tietoisuutensa on. Jos oletamme, että tietoisuus on kapea, se tarkoittaa, että henkilöllä on käytettävissään hyvin rajallinen määrä tietoa. Lapsen mieli on kapea, joten hän ei pysty omaksumaan paljon tietoa. Ja kun tietoisuus laajenee, puhdistuu, laajenee ja kasvaa, yhä hienovaraisempi tieto tulee hänen ulottuvilleen. Aineellinen maailma on siis eräänlainen monitasoinen todellisuus, jonka läpi me tavallaan kasvamme tietoisuutemme laajentuessa. Astumme yhä hienovaraisempiin illuusion muotoihin. Miten pääsemme pois tästä virtuaalitodellisuuden maailmasta? Se on yhtä mahdollista kuin elokuvateatterista poistuminen, eli elokuvan illuusio, se vaatii pimeyttä, tiettyä eristyneisyyttä, valoa, koska jotta tämä illuusio näyttäisi hyvältä, se tarvitsee pimeyttä. Toisin sanoen kaikki verhot suljetaan, valot sammutetaan, sitten luodaan tarvittava pimeyden ympäristö, valoa heijastetaan valkokankaalle ja luodaan tämä illuusio. Eikä elokuvia katsota teatterissa valossa, koska silloin kaikki värit haalistuvat. Myös hengellisen tiedon valo hälventää virtuaalitodellisuuden ja näyttää kaiken tämän mekanismin sisältä käsin.
Kuvitteellisen todellisuuden mekanismi Ja kuvitteellinen aineellinen todellisuus koostuu kahdeksasta aineellisesta elementistä. Mitkä ovat nämä?

Anonyymi kirjoitti:

Sanskritin kielessä "sat" tarkoittaa ikuisuutta. "Sat" tarkoittaa ikuisuutta. Aineellista maailmaa kutsutaan termillä "asat". Samoin esineellä on taipumus kokea varjo, varjo voi ilmestyä, varjo voi kadota, varjo ilmestyy vain tietyissä olosuhteissa, mutta esine on olemassa enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Samoin henkinen todellisuus on olemassa ikuisesti, kun taas aineellinen todellisuus esiintyy vain syklisesti, tietyissä olosuhteissa. ... Kaikki olemassa olevat muodot eivät siis syntyneet spontaanisti, ne eivät syntyneet spontaanisti, vaan ne syntyivät jo valmiiksi tietyistä malleista. ... Ja halujensa mukaan elävä olento saa puvun tai tämän mallin, elämänmuodon halujensa mukaan. Jo nyt jokaisessa elämänmuodossa on pieniä karmamuutoksia, jotka riippuvat elävän olennon yksilöllisestä karmasta.
Syy, miksi aineellinen maailma luotiin.
Aineellinen maailma on siis virtuaalikone, joka on kuin lastenhuone, jossa tuhmat lapset leikkivät, kunnes kyllästyvät. Vanhemmat luovat tarkoituksellisesti lapsille tällaisen keinotekoisen maailman, kaikki nämä leluradat ja -rakentajat ja kaikenlaiset muut tempaukset, jotta lapset saisivat mielikuvituksensa ja energiansa niin sanotusti sitoutumaan näihin leluihin. He niin sanotusti kasvavat, kasvavat, harjoittavat kaikkia näitä asioita. Aineellinen todellisuus on siis eräänlainen vaihtoehto tottelemattomille sieluille, koska elävällä olennolla on valinnanvapaus…
Ja koska Jumala on täysin vapaa ja itsenäinen elävä olento, me Hänen hiukkasina olemme myös osittain riippumattomia. Mutta tällä riippumattomuudella ei olisi mitään merkitystä, jos meille ei annettaisi vapautta valita, eli mitä valita…. Ja juuri sitä varten on luotu virtuaalinen tai aineellinen maailma, jossa voimme kokeilla yksilöllistä luovuuttamme, yksilöllistä olemustamme, jotta voimme harjoittaa sitä Jumalasta riippumatta. Ja tämä mekanismi itsessään on materiaalinen, sen käynnistää aikatekijä. Eli se toimii kuin kellokoneisto, se on viritetty tietyksi ajaksi, kuin jokin mekanismi, joka kytkee ja sammuttaa ajastimen viideksi minuutiksi, kymmeneksi minuutiksi ja niin edelleen. Tämä aineellinen maailma on kuin mekanismi, joka on käynnistynyt ajan energiasta. Ja tämän vuoksi tietyt kosmiset syklit muuttuvat avaruudessa, aikakaudet vaihtuvat, vuodenajat vaihtuvat, päivä ja yö vaihtuvat jne., pienet syklit, suuret syklit... Ja tämä aika antaa meille mahdollisuuden toteuttaa suunnitelmamme, koska tarvitsemme aikaa kaikkeen. On joitakin toiveita, ja tarvitsemme aikaa, jotta toiveemme toteutuisivat. Meille annetaan siis jonkin verran tilaa, mutta jotta voisimme jotenkin peittää tilaa, voittaa sen, mennä jonnekin, se vie aikaa. Avaruus ja aika ovat siis kaksi välttämätöntä ominaisuutta, jotta tämä virtuaalinen mekanismi voisi toimia. Ja myös tässä todellisuudessa on tietoisuutemme eri tasoja. Olemme siis tietoisia todellisuuden yhdestä tai toisesta asteesta riippuen tietoisuudestamme, mikä tarkoittaa, että ihmisillä on tietty tieto ja heillä on tietoisuus. Heidän tietämyksensä riippuu siis siitä, mikä heidän tietoisuutensa on. Jos oletamme, että tietoisuus on kapea, se tarkoittaa, että henkilöllä on käytettävissään hyvin rajallinen määrä tietoa. Lapsen mieli on kapea, joten hän ei pysty omaksumaan paljon tietoa. Ja kun tietoisuus laajenee, puhdistuu, laajenee ja kasvaa, yhä hienovaraisempi tieto tulee hänen ulottuvilleen. Aineellinen maailma on siis eräänlainen monitasoinen todellisuus, jonka läpi me tavallaan kasvamme tietoisuutemme laajentuessa. Astumme yhä hienovaraisempiin illuusion muotoihin. Miten pääsemme pois tästä virtuaalitodellisuuden maailmasta? Se on yhtä mahdollista kuin elokuvateatterista poistuminen, eli elokuvan illuusio, se vaatii pimeyttä, tiettyä eristyneisyyttä, valoa, koska jotta tämä illuusio näyttäisi hyvältä, se tarvitsee pimeyttä. Toisin sanoen kaikki verhot suljetaan, valot sammutetaan, sitten luodaan tarvittava pimeyden ympäristö, valoa heijastetaan valkokankaalle ja luodaan tämä illuusio. Eikä elokuvia katsota teatterissa valossa, koska silloin kaikki värit haalistuvat. Myös hengellisen tiedon valo hälventää virtuaalitodellisuuden ja näyttää kaiken tämän mekanismin sisältä käsin.
Kuvitteellisen todellisuuden mekanismi Ja kuvitteellinen aineellinen todellisuus koostuu kahdeksasta aineellisesta elementistä. Mitkä ovat nämä?

Lue lisää

Mitkä ovat nämä? Maa, vesi, tuli, ilma, avaruus, mieli, äly ja väärä ego, eli viisi karkeaa elementtiä ja kolme hienojakoista elementtiä, jotka muodostavat psyykemme. Ne sitovat ja rajoittavat sielua, se on kuin hienovaraisen kehon virtuaalinen avaruuspuku. Ja sitten on fyysinen, karkea. Sen ansiosta, erityisesti väärän egon eli väärän itseidentifikaation ansiosta, elävä olento luo illuusion siitä, että hän on olemassa yksin, Jumalasta riippumatta. Nämä kahdeksan aineellista elementtiä sekoittuvat myös kolmeen gunaan, eli aineellisen luonnon kolmeen ominaisuuteen - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - eri yhdistelminä, ja koko tämä mekanismi käynnistyy ajan energian avulla. Ja tässä prosessissa elävä olento luo erilaista karmaa, tiettyjä tekoja, istuttaa tiettyjä siemeniä: hyviä, huonoja, sekalaisia. Joten se saa erilaisia reaktioita, ja tämä kaikki luo erilaisia aineellisia elämänmuotoja, erilaisia haluja jne. Se on kahdeksan aineellisen elementin, kolmen gunan ja erilaisten halujen sekamelska. Ja kaikki tämä pyörii ajan vaikutuksesta, niin tämä kuvitteellisen tai virtuaalisen todellisuuden mekanismi toimii. Ja tämä virtuaalitodellisuus on kuin tietokonepeli: siinä on erilaisia monimutkaisuuden ja todellisuuden tasoja. ...Samoin aineellinen todellisuus on hyvin monitasoinen, tämä virtuaalitodellisuus. Eli elävät olennot, jotka elävät alkeellisissa virtuaalisissa puvuissa, hyvin yksinkertaisissa elämänmuodoissa, joissa ne ratkaisevat hyvin yksinkertaisia tehtäviä: ruokaa, aurinkoa, laajentumista, puolustautumista. Heillä ei ole monimutkaisia tehtäviä, heillä ei ole itsetuntemustehtävää, heillä ei ole tehtävää päästä pois tästä aineellisesta todellisuudesta, eli miten ratkaista tämä peli kokonaan. Siellä ei ole tällaisia tehtäviä. Kun elävä olento selviytyy näistä yksinkertaisista elämänmuodoista, selviytyy tällaisista yksinkertaisista tehtävistä, se saa lopulta ylennyksen, korkeamman elämänmuodon, ihmiselämän, jossa elävän olennon on ratkaistava tärkein tehtävä. Sen on siis ymmärrettävä, että se mitä me nyt kutsumme elämäksi, ei ole elämää, se on vain elämän heijastus, se on eräänlainen unelma tai tietokonepeli. Tämä aineellinen maailma on todella hyvin kehittynyt tietokone. ... Niinpä kunnes elävät olennot kyllästyvät tähän aineelliseen toimintaan ja kunnes he ymmärtävät, että sielun ja materian välinen yhteys ei voi antaa sielulle ikuista onnea, tämä peli, tämä uppoutuminen aineelliseen todellisuuteen...Loppujen lopuksi, kun elävä olento käy läpi tämän jälleensyntymisen pyörän, samsaran pyörän, saa erilaisia elämänmuotoja ja kokemuksia, ja lopulta elävä olento pettyy hieman aineelliseen todellisuuteen ja alkaa ymmärtää, että sielun ja materian kosketus ei voi antaa sielulle korkeampaa makua, koska materia ja tietoisuus, sielu, ovat luonteeltaan täysin erilaisia. Toisin sanoen sielu on elävä, itse elämän lähde. ...Ja aine ei anna ikuisuutta, koska aine on ajassa, joten ikuisuus on jaettu osiin ja inkarnaatioihin.

-------------------------------------------------
Ja koska tämä aineellinen maailma on Absoluuttisen Todellisuuden heijastus, siinä on myös jonkinlainen alkuperäisen kauneuden häivähdys. Tämän maailman kauneus on kuitenkin petollista ja jopa hyödyttömämpää kuin kangastus, ja silti se on tappavan vaarallinen niille varomattomille ihmisille, jotka luottavat siihen. Niinpä vääristynyt todellisuus, aivan kuten vääristynyt heijastus, on hylättävä. Mutta samalla ei voi jättää huomiotta sitä, että vääristynyt heijastus on eräänlainen varjo todellisesta substanssista, jota kutsutaan epätodelliseksi vain verrattuna sen prototyyppiin, josta sen koko olemassaolo riippuu.

Anonyymi kirjoitti:

Mitkä ovat nämä? Maa, vesi, tuli, ilma, avaruus, mieli, äly ja väärä ego, eli viisi karkeaa elementtiä ja kolme hienojakoista elementtiä, jotka muodostavat psyykemme. Ne sitovat ja rajoittavat sielua, se on kuin hienovaraisen kehon virtuaalinen avaruuspuku. Ja sitten on fyysinen, karkea. Sen ansiosta, erityisesti väärän egon eli väärän itseidentifikaation ansiosta, elävä olento luo illuusion siitä, että hän on olemassa yksin, Jumalasta riippumatta. Nämä kahdeksan aineellista elementtiä sekoittuvat myös kolmeen gunaan, eli aineellisen luonnon kolmeen ominaisuuteen - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - eri yhdistelminä, ja koko tämä mekanismi käynnistyy ajan energian avulla. Ja tässä prosessissa elävä olento luo erilaista karmaa, tiettyjä tekoja, istuttaa tiettyjä siemeniä: hyviä, huonoja, sekalaisia. Joten se saa erilaisia reaktioita, ja tämä kaikki luo erilaisia aineellisia elämänmuotoja, erilaisia haluja jne. Se on kahdeksan aineellisen elementin, kolmen gunan ja erilaisten halujen sekamelska. Ja kaikki tämä pyörii ajan vaikutuksesta, niin tämä kuvitteellisen tai virtuaalisen todellisuuden mekanismi toimii. Ja tämä virtuaalitodellisuus on kuin tietokonepeli: siinä on erilaisia monimutkaisuuden ja todellisuuden tasoja. ...Samoin aineellinen todellisuus on hyvin monitasoinen, tämä virtuaalitodellisuus. Eli elävät olennot, jotka elävät alkeellisissa virtuaalisissa puvuissa, hyvin yksinkertaisissa elämänmuodoissa, joissa ne ratkaisevat hyvin yksinkertaisia tehtäviä: ruokaa, aurinkoa, laajentumista, puolustautumista. Heillä ei ole monimutkaisia tehtäviä, heillä ei ole itsetuntemustehtävää, heillä ei ole tehtävää päästä pois tästä aineellisesta todellisuudesta, eli miten ratkaista tämä peli kokonaan. Siellä ei ole tällaisia tehtäviä. Kun elävä olento selviytyy näistä yksinkertaisista elämänmuodoista, selviytyy tällaisista yksinkertaisista tehtävistä, se saa lopulta ylennyksen, korkeamman elämänmuodon, ihmiselämän, jossa elävän olennon on ratkaistava tärkein tehtävä. Sen on siis ymmärrettävä, että se mitä me nyt kutsumme elämäksi, ei ole elämää, se on vain elämän heijastus, se on eräänlainen unelma tai tietokonepeli. Tämä aineellinen maailma on todella hyvin kehittynyt tietokone. ... Niinpä kunnes elävät olennot kyllästyvät tähän aineelliseen toimintaan ja kunnes he ymmärtävät, että sielun ja materian välinen yhteys ei voi antaa sielulle ikuista onnea, tämä peli, tämä uppoutuminen aineelliseen todellisuuteen...Loppujen lopuksi, kun elävä olento käy läpi tämän jälleensyntymisen pyörän, samsaran pyörän, saa erilaisia elämänmuotoja ja kokemuksia, ja lopulta elävä olento pettyy hieman aineelliseen todellisuuteen ja alkaa ymmärtää, että sielun ja materian kosketus ei voi antaa sielulle korkeampaa makua, koska materia ja tietoisuus, sielu, ovat luonteeltaan täysin erilaisia. Toisin sanoen sielu on elävä, itse elämän lähde. ...Ja aine ei anna ikuisuutta, koska aine on ajassa, joten ikuisuus on jaettu osiin ja inkarnaatioihin.

-------------------------------------------------
Ja koska tämä aineellinen maailma on Absoluuttisen Todellisuuden heijastus, siinä on myös jonkinlainen alkuperäisen kauneuden häivähdys. Tämän maailman kauneus on kuitenkin petollista ja jopa hyödyttömämpää kuin kangastus, ja silti se on tappavan vaarallinen niille varomattomille ihmisille, jotka luottavat siihen. Niinpä vääristynyt todellisuus, aivan kuten vääristynyt heijastus, on hylättävä. Mutta samalla ei voi jättää huomiotta sitä, että vääristynyt heijastus on eräänlainen varjo todellisesta substanssista, jota kutsutaan epätodelliseksi vain verrattuna sen prototyyppiin, josta sen koko olemassaolo riippuu.

Lue lisää

Ja myös aineen maailman vastakohta, puhtaan tietoisuuden maailma. Selittääksemme selkeästi materiamaailman rakenteen ja alkuperän esitämme analogian nykyaikaisella tietokonekielellä.

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus rajoittuu materiaan. Jos luomme ohjelmoijien, taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ennen kaikkea asiakkaan toiveiden avulla tietokonepelin nimeltä "Life", yritämme luoda kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa on erilaisia olemisen tasoja ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaisesti luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Virtuaalimaailmaan saapuvat ajattoman ikuisen todellisuuden asukkaat saavat ajallisia kehoja ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat eri olemassaolon tasoilla ja joutuvat dramaattisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.

Aineellista maailmaa voidaan siis verrata monimutkaiseen tietokonepeliin, jossa sinun ja minun on kuljettava sankarin tietä, lopulta ylitettävä peli ja kuolema ja palattava korkeampaan todellisuuteen, alkuperäiseen kotiimme.
Herää kysymys: "Jos henkinen todellisuus on kotimme, miten päädyimme aineen maailmaan?" Jatketaanpa analogian esittämistä. Kun lapsi pelaa tietokonepeliä, hän on täysin uppoutunut virtuaaliseen toimintaan. Hän tuntee voittavansa rikkauksia tai päinvastoin häviävänsä taistelun. Näin peli simuloi olosuhteita, joita ei voi saavuttaa todellisessa arkielämässä, kuten taistelukentällä. Luotu virtuaalimaailma antaa lapselle paremmat mahdollisuudet ja eläviä kokemuksia. Jopa silloin, kun peli loppuu, lapsen mieli on edelleen sen luonteen ja dramaattisten olosuhteiden varassa. Vanhemmat ovatkin usein huolissaan siitä, että heidän lapsensa voi uppoutua niin paljon, että hän unohtaa syödä, opiskella tai käydä kävelyllä. Vastaavasti aineen maailma on luotu uskomattoman realistisesti, ja kuolematon tietoisuutemme samaistetaan väliaikaiseen kehoon. Näin tehdessämme emme edes tajua, että olemme mukana korkeatasoisessa virtuaalisessa pelissä, jonka Luoja on keksinyt.

Pinnalliset käsitykset korkeammasta todellisuudesta

Tässä lukija voi sanoa: tähän asti pelikuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi ilmestyi - se kuulostaa raamatulliselta tarinalta isoisästä, jolla on parta. Vastaus on, että mielikuva vanhasta miehestä on iskostettu meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, jotka olivat usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvat suunniteltiin vuorovaikutukseen massojen kanssa, ja ne edellyttivät selkeitä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojassa eläviä vaikutelmia. Tätä oli monissa kulttuureissa.

Toinen vastustaja voivat olla ne itämaiset ajattelijat, jotka julistavat, että ikuisen tietoisuuden maailmassa ei ole muotoa, merkitystä eikä dynaamista olemusta. Tällaista ihmisluokkaa kutsutaan impersonalisteiksi. He väittävät, että perimmäinen todellisuus on persoonaton ja staattinen. Monet hindulaisuuden pyhät kirjoitukset kutsuvat tätä lähestymistapaa kuitenkin "puolikkaan kanan hyväksymisen logiikaksi", sillä puhtaan tietoisuuden maailman olemassaolo edellyttää tuon tietoisuuden lähdettä, joka on Persoonallisuus. Jos korkeamman tietoisuuden maailma on persoonaton, mistä sitten johdannaismaailman monimuotoisuus ja suhteet kumpuavat?

Anonyymi kirjoitti:

Ja myös aineen maailman vastakohta, puhtaan tietoisuuden maailma. Selittääksemme selkeästi materiamaailman rakenteen ja alkuperän esitämme analogian nykyaikaisella tietokonekielellä.

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus rajoittuu materiaan. Jos luomme ohjelmoijien, taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ennen kaikkea asiakkaan toiveiden avulla tietokonepelin nimeltä "Life", yritämme luoda kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa on erilaisia olemisen tasoja ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaisesti luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Virtuaalimaailmaan saapuvat ajattoman ikuisen todellisuuden asukkaat saavat ajallisia kehoja ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat eri olemassaolon tasoilla ja joutuvat dramaattisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.

Aineellista maailmaa voidaan siis verrata monimutkaiseen tietokonepeliin, jossa sinun ja minun on kuljettava sankarin tietä, lopulta ylitettävä peli ja kuolema ja palattava korkeampaan todellisuuteen, alkuperäiseen kotiimme.
Herää kysymys: "Jos henkinen todellisuus on kotimme, miten päädyimme aineen maailmaan?" Jatketaanpa analogian esittämistä. Kun lapsi pelaa tietokonepeliä, hän on täysin uppoutunut virtuaaliseen toimintaan. Hän tuntee voittavansa rikkauksia tai päinvastoin häviävänsä taistelun. Näin peli simuloi olosuhteita, joita ei voi saavuttaa todellisessa arkielämässä, kuten taistelukentällä. Luotu virtuaalimaailma antaa lapselle paremmat mahdollisuudet ja eläviä kokemuksia. Jopa silloin, kun peli loppuu, lapsen mieli on edelleen sen luonteen ja dramaattisten olosuhteiden varassa. Vanhemmat ovatkin usein huolissaan siitä, että heidän lapsensa voi uppoutua niin paljon, että hän unohtaa syödä, opiskella tai käydä kävelyllä. Vastaavasti aineen maailma on luotu uskomattoman realistisesti, ja kuolematon tietoisuutemme samaistetaan väliaikaiseen kehoon. Näin tehdessämme emme edes tajua, että olemme mukana korkeatasoisessa virtuaalisessa pelissä, jonka Luoja on keksinyt.

Pinnalliset käsitykset korkeammasta todellisuudesta

Tässä lukija voi sanoa: tähän asti pelikuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi ilmestyi - se kuulostaa raamatulliselta tarinalta isoisästä, jolla on parta. Vastaus on, että mielikuva vanhasta miehestä on iskostettu meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, jotka olivat usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvat suunniteltiin vuorovaikutukseen massojen kanssa, ja ne edellyttivät selkeitä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojassa eläviä vaikutelmia. Tätä oli monissa kulttuureissa.

Toinen vastustaja voivat olla ne itämaiset ajattelijat, jotka julistavat, että ikuisen tietoisuuden maailmassa ei ole muotoa, merkitystä eikä dynaamista olemusta. Tällaista ihmisluokkaa kutsutaan impersonalisteiksi. He väittävät, että perimmäinen todellisuus on persoonaton ja staattinen. Monet hindulaisuuden pyhät kirjoitukset kutsuvat tätä lähestymistapaa kuitenkin "puolikkaan kanan hyväksymisen logiikaksi", sillä puhtaan tietoisuuden maailman olemassaolo edellyttää tuon tietoisuuden lähdettä, joka on Persoonallisuus. Jos korkeamman tietoisuuden maailma on persoonaton, mistä sitten johdannaismaailman monimuotoisuus ja suhteet kumpuavat?

Lue lisää

Jos korkeamman tietoisuuden maailma on persoonaton, mistä sitten johdannaismaailman monimuotoisuus ja suhteet kumpuavat? Voidaan esimerkiksi väittää, että kirja on syntynyt itsestään ja on persoonaton, mutta on loogista olettaa, että kirja on erottamattomasti sidoksissa kirjailijaan, joka on persoonallisuus.

Elävä olento

Elävä olento on sielu, jolla on sellaisia ominaisuuksia kuin ikuinen olemassaolo, täydellinen tietoisuus ja mahdollinen ääretön onnellisuus. Sielu voi kuitenkin ilmentää näitä ominaisuuksia täysimääräisesti vain tietoisuuden maailmassa. Aineellinen maailma asettaa elävälle olennolle ehtoja antamalla hänelle fyysiset ja henkiset kuoret: tunteet, älyn ja muut aineellisessa maailmassa olemisen välineet.

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on aineellisen maailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteiset ja kielteiset vaikutukset. Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineen maailmaan tai siitä pois. Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa: valinnanvapautta, joka on annettu eläville olennoille osana Jumalallista maailmaa.

Aineellisessa maailmassa pysymistä monien elämien ajan voidaan verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista. Ei pitäisi ajatella, että elävä olento voi herätä hetken mielijohteesta, kun se haluaa. Se olisi Luojan suuren suunnitelman pinnallinen tulkinta. Kirjoittaessaan tätä suurinta peliä hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden avulla voimme ymmärtää hänen suurenmoisen ja armollisen luontonsa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos korkeamman tietoisuuden maailma on persoonaton, mistä sitten johdannaismaailman monimuotoisuus ja suhteet kumpuavat? Voidaan esimerkiksi väittää, että kirja on syntynyt itsestään ja on persoonaton, mutta on loogista olettaa, että kirja on erottamattomasti sidoksissa kirjailijaan, joka on persoonallisuus.

Elävä olento

Elävä olento on sielu, jolla on sellaisia ominaisuuksia kuin ikuinen olemassaolo, täydellinen tietoisuus ja mahdollinen ääretön onnellisuus. Sielu voi kuitenkin ilmentää näitä ominaisuuksia täysimääräisesti vain tietoisuuden maailmassa. Aineellinen maailma asettaa elävälle olennolle ehtoja antamalla hänelle fyysiset ja henkiset kuoret: tunteet, älyn ja muut aineellisessa maailmassa olemisen välineet.

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on aineellisen maailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteiset ja kielteiset vaikutukset. Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineen maailmaan tai siitä pois. Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa: valinnanvapautta, joka on annettu eläville olennoille osana Jumalallista maailmaa.

Aineellisessa maailmassa pysymistä monien elämien ajan voidaan verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista. Ei pitäisi ajatella, että elävä olento voi herätä hetken mielijohteesta, kun se haluaa. Se olisi Luojan suuren suunnitelman pinnallinen tulkinta. Kirjoittaessaan tätä suurinta peliä hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden avulla voimme ymmärtää hänen suurenmoisen ja armollisen luontonsa.

Lue lisää

https://fi.unistica.com/10-todistettua-tarinoita-ihmisistae-reinkarnaati...

10 todistettua tarinoita ihmisistä reinkarnaation ja menneen elämän kokemuksesta!


2. Poika muisti vaimonsa ja tappajansa menneisyydestä.

Semich Tutusmusin tarina Sarkonachin kylästä (Turkki) ei jätä sinua välinpitämättömäksi ... Osoittautuu heti, kun hän oppi puhumaan ja ilmoitti välittömästi, että kaikki häntä kutsuttiin väärin, itse asiassa hän oli Selim Fesli. Mutta mies, jolla on nimensä, asui naapurikylässä ja tapettiin kentällä vuonna 1958 ampumalla kasvot ja oikea korva!

Joten ... Jo raskauden aikana Semih-Seliman äidillä oli mies, jolla oli verinen kasvot, ja hänen vaimonsa valoon heijastui väärällä korvalla. Mutta se ei ole kaikki - 4-vuotias poika meni myöhään Feslin taloon ja kertoi leskelleen: "Minä olen Selim, olet vaimoni Katibe." Hän muisteli elämänsä intiimejä yksityiskohtia ja nimitti lapsensa nimet. Poika tunnisti myös henkilön, joka ampui hänet! Tätä tapausta tutkivat myöhempi Dr. Ian Stevenson Virginian yliopistosta.

Muutama vuosi sitten Wienissä syntymästään asti sokea nainen koki kliinisen kuoleman leikkauksen aikana, minkä jälkeen hän kuvaili kirurgien muotokuvia yllättävän tarkasti. Hänen mukaansa hän (sielu ohuessa ruumiinkuoressa) nousi fyysisestä ruumiista ja sai välittömästi oivalluksen. Kun sielu oli palannut lihaan, keho alkoi jälleen osoittaa elonmerkkejä, mutta näkyjä ei enää ollut, ja jäljelle jäi vain muisto siitä, mitä hän oli nähnyt. Tämä osoittaa, että alkuperäiset tunteet tulevat sielusta ja ilmenevät ulkoisten aistielinten kautta, jotka ovat pelkkiä mekaanisia laitteita, jotka eivät toimi ilman sielun elämänvoimaa. Tämän naisen silmähermot olivat surkastuneet syntymästä lähtien, ja siksi sielu ei voinut nähdä mitään ruumiin läpi, mutta kun hän tuli ulos ruumiista, sielun luonnollinen näkökyky ilmeni. Nyt tulee selväksi, mitä näemme unissa, kun silmämme ovat kiinni. Miten muuten sokea ennustaja Vanga näkisi tulevaisuuden ja kuuro Beethoven voisi kuulla musiikkia? Nämä kaikki ovat sielun sisäisten tunteiden ilmentymiä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos korkeamman tietoisuuden maailma on persoonaton, mistä sitten johdannaismaailman monimuotoisuus ja suhteet kumpuavat? Voidaan esimerkiksi väittää, että kirja on syntynyt itsestään ja on persoonaton, mutta on loogista olettaa, että kirja on erottamattomasti sidoksissa kirjailijaan, joka on persoonallisuus.

Elävä olento

Elävä olento on sielu, jolla on sellaisia ominaisuuksia kuin ikuinen olemassaolo, täydellinen tietoisuus ja mahdollinen ääretön onnellisuus. Sielu voi kuitenkin ilmentää näitä ominaisuuksia täysimääräisesti vain tietoisuuden maailmassa. Aineellinen maailma asettaa elävälle olennolle ehtoja antamalla hänelle fyysiset ja henkiset kuoret: tunteet, älyn ja muut aineellisessa maailmassa olemisen välineet.

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on aineellisen maailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteiset ja kielteiset vaikutukset. Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineen maailmaan tai siitä pois. Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa: valinnanvapautta, joka on annettu eläville olennoille osana Jumalallista maailmaa.

Aineellisessa maailmassa pysymistä monien elämien ajan voidaan verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista. Ei pitäisi ajatella, että elävä olento voi herätä hetken mielijohteesta, kun se haluaa. Se olisi Luojan suuren suunnitelman pinnallinen tulkinta. Kirjoittaessaan tätä suurinta peliä hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden avulla voimme ymmärtää hänen suurenmoisen ja armollisen luontonsa.

Lue lisää

Aikamoista!

Anonyymi kirjoitti:

Loppujen lopuksi tiede ei voi todistaa sitä, mikä on olemassa, mutta on toisessa ulottovuudessa.

Jos näet lämpösäteilyn yms.omilla silmillä on hip hei.
Näetkö radioaktiiviisuuden?
Minä en ..
Tässä lyhyt tarina.. mitä emme näe vaikka tiedämme,kun kertovat meille.