On ollut sydäntä särkevää katsoa kokonaista pikkukaupungin tuhoa Yhdysvaltojen Mayfieldissä. Eräs 70 kymppinen mies sanoi kotitalonsa raunioiden edessä, että kaikki oli ohitse 30 sekunnissa.
Miettikää kuinka avuton ihminen lopulta on luonnon tuhovoimien edessä. Jäämme aina toiseksi.
Huomasin miettiväni sitä, millaisia ovatkaan Jumalan käyttämät tuhovoimat kun hänen tuomionsa hetki kohtaa koko asuttua maata, siis ihmiskuntaa.
Jumala on varoittanut Raamatun kirjoituksissa etukäteen hyvissä ajoin luomuksiaan siitä, että he joutuvat jokainen tekemään tilin hänen edessään edesottamuksistaan ja vaelluksestaan ihmisenä. Jumala näkee ja on nähnyt kaiken.
Emme kukaan ystävät kykene pakenemaan Jumalaa. On syytä muistaa, vaikka Jumala on rakkaus ja hänen armonsa on ylivertainen, hän EI koskaan salli ihmiskunnan jatkuvasti rikkoa hänen moraali normejaan, kuten valtaosa ihmisistä valitettavasti näin tekeekin.
Vedenpaisumus oli tästä esimerkki. Hän ei tuona ajanjaksona katsonut läpi ihmisten moraalitonta ja väkivallan kyllästämää elämäntapaa, vaan pyyhkäisi pois silloisen pahan ihmiskunnan. Mutta antoi kuitenkin armollisesti tuon aikakauden sukupolvelle aikaa katua syntejään ja korjata elämänsä Jumalaa miellyttäväksi jopa 120 vuotta. Ajatelkaa. Jumala suorastaan sieti tuota kurjaa sukupolvea 120 vuotta. Tämä oli heidän etsikkoaikansa. Kun aika tehdä parannus umpeutui oli myöhäistä enää tunkea itseään arkkiin kun Jumala itse sulki pelastusvälineen oven kauan sitten.
Tämä aikakausi jota nykysukupolvenne nyt parhaillaan elää on täysin selvästi lipunut viimeisiin päiviinsä ennen Jeesuksen tuloa teloittajana taivaallisen enkeliarmeijan kanssa. Pian ihmiskunta Raamatun mukaan kohtaa suurimman ahdistuksen ajan joka on koskaan kohdannut meitä. Sen jälkeen ihmiskuntaa kohtaa Jumalansa silmästä silmään. Pakoon emme pääse.
Siksi mietin surullisena miksi ihmiskunnan enemmistö kieltäytyy edelleen ottamasta vastaan Jeesusta oman elämänsä pelastajana. Tätä en kykene millään ymmärtämään. Vaikka jokaikinen päivä joku saarnaa Jumalan sanaa ja totuuksia milloin missäkin, niin silti hyvin harva ottaa kuulemansa sanan vastaan ja alkaa etsiä Jumalan armoa ja anteeksiantoa kohdalleen.
Tuntuu niin surulliselta se, että pian jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa kaikki myönteinen toiminta on myöhäistä kun Herra Jeesus tulee.
Luulisi nykyaikamme levottomuuksien ruttotauteineen ja uusiutuvine pandemioineen sekä jatkuvien sotilaallisten uhkakuvien lisääntyvän vaikutuksen täyttäessä päivän uutiset, saavan ihmiset tajuamaan, että elämme todella nyt Raamatullista lopun aikaa. Mutta EI. Olisi todella syytä herätä todellisuuteen ajoissa.
Aikanaan Jeesus itki Jerusalemin asukkaiden kylmyyden johdosta kun he eivät takunneet mikä heitä uhkasi tottelemattomuutensa johdosta. Sama on tänään. Ihmiskunta ei ole oppinut mitään menneiden sukupolvien virheistä ja heitä kohdanneista Jumalan tuomioista. Löytäneekö Jeesus siis tullessaan uskoa maanpäältä, kas siinä hyvä kysymys jokaiselle pohdittavaksi yhä pimenevien päivien saatteeksi.
Miettikää kuinka avuton ihminen lopulta on luonnon tuhovoimien edessä. Jäämme aina toiseksi.
Huomasin miettiväni sitä, millaisia ovatkaan Jumalan käyttämät tuhovoimat kun hänen tuomionsa hetki kohtaa koko asuttua maata, siis ihmiskuntaa.
Jumala on varoittanut Raamatun kirjoituksissa etukäteen hyvissä ajoin luomuksiaan siitä, että he joutuvat jokainen tekemään tilin hänen edessään edesottamuksistaan ja vaelluksestaan ihmisenä. Jumala näkee ja on nähnyt kaiken.
Emme kukaan ystävät kykene pakenemaan Jumalaa. On syytä muistaa, vaikka Jumala on rakkaus ja hänen armonsa on ylivertainen, hän EI koskaan salli ihmiskunnan jatkuvasti rikkoa hänen moraali normejaan, kuten valtaosa ihmisistä valitettavasti näin tekeekin.
Vedenpaisumus oli tästä esimerkki. Hän ei tuona ajanjaksona katsonut läpi ihmisten moraalitonta ja väkivallan kyllästämää elämäntapaa, vaan pyyhkäisi pois silloisen pahan ihmiskunnan. Mutta antoi kuitenkin armollisesti tuon aikakauden sukupolvelle aikaa katua syntejään ja korjata elämänsä Jumalaa miellyttäväksi jopa 120 vuotta. Ajatelkaa. Jumala suorastaan sieti tuota kurjaa sukupolvea 120 vuotta. Tämä oli heidän etsikkoaikansa. Kun aika tehdä parannus umpeutui oli myöhäistä enää tunkea itseään arkkiin kun Jumala itse sulki pelastusvälineen oven kauan sitten.
Tämä aikakausi jota nykysukupolvenne nyt parhaillaan elää on täysin selvästi lipunut viimeisiin päiviinsä ennen Jeesuksen tuloa teloittajana taivaallisen enkeliarmeijan kanssa. Pian ihmiskunta Raamatun mukaan kohtaa suurimman ahdistuksen ajan joka on koskaan kohdannut meitä. Sen jälkeen ihmiskuntaa kohtaa Jumalansa silmästä silmään. Pakoon emme pääse.
Siksi mietin surullisena miksi ihmiskunnan enemmistö kieltäytyy edelleen ottamasta vastaan Jeesusta oman elämänsä pelastajana. Tätä en kykene millään ymmärtämään. Vaikka jokaikinen päivä joku saarnaa Jumalan sanaa ja totuuksia milloin missäkin, niin silti hyvin harva ottaa kuulemansa sanan vastaan ja alkaa etsiä Jumalan armoa ja anteeksiantoa kohdalleen.
Tuntuu niin surulliselta se, että pian jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa kaikki myönteinen toiminta on myöhäistä kun Herra Jeesus tulee.
Luulisi nykyaikamme levottomuuksien ruttotauteineen ja uusiutuvine pandemioineen sekä jatkuvien sotilaallisten uhkakuvien lisääntyvän vaikutuksen täyttäessä päivän uutiset, saavan ihmiset tajuamaan, että elämme todella nyt Raamatullista lopun aikaa. Mutta EI. Olisi todella syytä herätä todellisuuteen ajoissa.
Aikanaan Jeesus itki Jerusalemin asukkaiden kylmyyden johdosta kun he eivät takunneet mikä heitä uhkasi tottelemattomuutensa johdosta. Sama on tänään. Ihmiskunta ei ole oppinut mitään menneiden sukupolvien virheistä ja heitä kohdanneista Jumalan tuomioista. Löytäneekö Jeesus siis tullessaan uskoa maanpäältä, kas siinä hyvä kysymys jokaiselle pohdittavaksi yhä pimenevien päivien saatteeksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.