"Tämä kandidaatintyö käsittelee Mikhail Koshkinin suunnitteleman T-34:n kehitystä, rakennetta sekä käytössä olleita yleisimpiä malleja. Neuvostoliitto tarvitsi 1930-luvulla uusia panssarivaunuja, joiden kehittämiseksi käynnistettiin kehittämisohjelma. Espanjan sisällissodassa Neuvostoliitolla käytössä olleita T-26-ja BT-5 -panssarivaunuja tuhoutui saksalaisten 37 mm panssarintorjunta-aseiden osumiin. Panssarivaunuissa tuolloin käytetyllä bensiinimoottorilla oli taipumus syttyä palamaan. Tämän vuoksi panssarijoukkojen päävirasto GABTU halusi uuden dieselmoottorilla toimivan keskiraskaan panssarivaunun, joka kestäisi 37 mm panssarintorjunta-aseen osuman."
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-202112029220.pdf
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-202112029220.pdf
Vastaukset 31
Vanhimmat
Neukku-panssari!Paukku-nemtsari!!
Tuhatsevskin tyyliin käytettynä T-34 olisi pysäyttänyt sakemannit jo kauan ennen Minskiä!Se olis ottanut pattiin finskiä!
T-34 dieselmoottori oli kopio saksalaisen moottoritorpedoveneen moottorista.
Neuvostoliitto oli hyökkäämässä Saksaan heinäkuussa 1941. Saksa ennätti ensin ja tuhosi joukot rajalla.
Kovinpas on eri sävy tässä jutusss:
https://www.oocities.org/pentagon/quarters/4635/library/russian_tanks/evaluation_of_russians_tanks_at_aberdeen.htm
Ei avaudu.
Amerikkalaiset testasi vaunut
http://tankarchives.blogspot.fi/2013/04/aberdeen-t-34-and-kv-1-test.html?m=1
Aberdeen: T-34 and KV-1 Test
http://www.oocities.org/pentagon/quarters/4635/library/russian_tanks/evaluation_of_russians_tanks_at_aberdeen.htm
lisää testituloksia
Vaikka T-34/100 ei kestä montaa laakia, sen yllättävän hyvät maasto-ominaisuudet mahdollistavat sen nopean siirtymisen taistelukentällä ja siellä, missä sen 100 mm:n asetta eniten tarvitaan, uudempien vaunujen takana. Venäläisillä oli vaunu, joka kulki Lapin jänkiä pitkin ilman tiestöä.
## T-34/100 ##
Vai semmosen keksit!
T-44:n aseistusta yritettiin parantaa uudella 122 mm aseella, mutta torni osoittautui erittäin ahtaaksi ja tulinopeus oli heikko, luokkaa kolme laukausta minuutissa. Toinen yritys 100 mm:n aseella vaikutti lupaavammalta, vaikka useita lisämuutoksia tarvittiin. T-54 olikin jo huippu kaivinkonetekniikkaa.
Panssarivaunuja kehitettiin NL:ssa olleissa tehtaissa saksalaisten insinöörien toimesta.
Ensimäinen NL:n kokometallinen hävittäjä oli oikeasti ottaen kovin saksalaista suunnittelua.
On sanottu kuinka T-34:n alumiinirunkoinen V-12 dieselmoottori oli pohjimmiltaan saksalaista alkuperää. Aloituksen linkissä on ainakin 2 eri vaihtoehtoa moottorin esikuvaksi.
Sodan jälkeen NL sai mm. raketti- ja suihkumoottoritekniikan Saksasta.
Toki se sai paljon muutakin kuin "piikkinokka-Mossen" eli Opelin tehtaat ja valmiin auton tuotantomallin. Oli BMW:n moottoripyörät EMW:n nimellä jne.
T-34:ssä on BT-7M dieselmoottori, mikä on Hispano-Suiza 12Y -lentokoneen moottoriin perustuva.
Mitäpä höpötät joutavia?
Bensamoottorista dieseliksi noin vain?
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hispano-Suiza_12Y
Kyllä niitä V12 moottoreita oli tehty paljonkin, mutta vähemmän dieselinä.
Tiikereissä oli myös bensukoneet V-12..
Eiköhän BT-7 ajellut bensakoneen voimin.
Diesel Bt-7:aa valmistettiin 790 kpl. Sen tunnistaa T-28:n tykkitornista.
T 34 moottori ei ollut ainoa dieselmoottori Neuvostoliiton tankeissa toisen maailmansodan aikana:
The V-2 was in direct competition with the AN-1 diesel engine. The AN-1 was created by lead designer Alexey Charomskiy, and like the V-2, was a diesel V12. It would eventually see use in Soviet heavy bombers, and a version of this engine, the M50-T, powered the IS-7 heavy tank.
Under the recommendation of aviation engine designer Vladimir Klimov, the V-2 engine had the same cylinder width as the Klimov M-100 aviation engine (a licensed copy of the Hispano-Suiza 12Y).
Neuvostoliitossa käytettiin toisen maailmansodan aikana diesel- lentokonemoottoreita raskaissa pommittajissa:
The Charomskiy M-40 was a Soviet turbocharged aircraft diesel engine developed during World War II. It was used in a few Petlyakov Pe-8 heavy bombers until August 1941 when it was removed, because it was unreliable at high altitudes. The engines were stored until 1944 when they were disassembled and their components were used in the closely related Charomskiy ACh-30B.
he Charomskiy ACh-30 was a Soviet aircraft diesel engine developed during World War II. The initial version was not very satisfactory and it was cancelled when its factory was forced to evacuate in the autumn of 1941. Production was reinitiated in the summer of 1942 and continued until September 1945 to meet the need for an economical engine to power the Soviet long-range bombers like the Petlyakov Pe-8 and the Yermolayev Yer-2.
"Chelpanin tiimin idea oli käyttää moottorissa kevyttä alumiiniseosta, mikä teki siitä kevyemmän. (Tucker-Jones 2015, s. 33) Kampikammio, sylinterilohko ja sylinterikannet oli valmistettu tästä seoksesta. Lisäksi männät on valmistettu kokoon puristetusta alumiiniseoksesta. (Preliminary report No. 20 T-34. s. 19) "
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-202112029220.pdf
Lienee ihan sama, painaako panssarivaunun moottori 100-200 kg enemmän teräsrunkoisena. Paino ei varmaan ollut se syy alumiinirunkoon, vaan helpompi valutekniikka ja työstettävyys. Jos kyse olisi lentokonemoottorista, niin painolla voisi olla merkitystäkin. Lentokonemoottorit vaan oli kuitenkin teräsrunkoisia ja lähes pelkästään bensiinillä toimivia.
Vähänpä sinäkin moottoreista ymmärrät.
Kovin olikin tyhjentävä tämä kommenttisi.
Miten voitiin valmistaa
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hispano-Suiza_12Y
The cylinder heads were not removable, instead both cylinder banks could be quickly removed from the crankcase section of the engine. This made it somewhat famous for being leak-proof
Sorvarivorosiloville ei temppu, eikä mikään!
Laatikaisen kouluttamien suomalaisten panssarijoukkojen käyttöarvo talvisodassa oli lähes olematon.
Vai että Laatikainen. Voi poikaparka, et ollut paikalla silloin kun järkeä jaettiin.
Eihän se ainakaan Lagus ollut.
Lagus oli tuolloin, kun Laatikainen katsasti panssareita 1934 jalkaväessä luutnanttina. Laatikainen oli sentään ebersti ja jääkärijoukon taktinen nero, sinäkin varmaan suolipalstan tasolla mitattuna nero!
Aika bandalissimus.
Tilannetta yrittikin pelastaa Ralle Öhqvist, joka ehdotti, että Vickers vaunut tulisi hankkia täysin varustettuina, mutta Paukka-Heikki, Oesch ja Laatikainen saivat tunaroida mielin määrin.
Kukaan herroista ei ymmärtänyt, että Stalin oli antanut hyväksyntänsä T-34:lle, johon talvisodan loppuvaiheissa asennettiin 1940-mallissa ollut tykki. T-34 oli tuotannossa 30.3.1939.
"Saksan panssarien menestys länsirintamalla vaikutti siihen, että (T-34) vaunu määrättiin sarjavalmistukseen keväällä 1941.[5]"
-Wikipedia
Se oli prototyyppiasteella 1939.
Syyskuu 1940 Harkovassa.
Tämä kanditaattityö on ihan kauhea kieliasultaan ja lisäksi siinä on asiavirheitä. Luultavasti kirjoittaja ei ole täysin ymmärtänyt kääntämäänsä tekstiä.
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-202112029220.pdf
Puhutaan mm. tykinpiipusta jne.
"T-34-76C-mallissa pääaseena käytettiin F-34 76.2 mm tykkiä. C-mallissa yksiosainen piippu-lukko-yhdistelmä korvattiin kokoonpanolla, jossa sisäpiippu ei koskenut ulkopiippuun. 41.5-kaliiperinen tykin putki oli rihlattu 32 tasaisella kierteellä"
Panssari oli kuin luotu ajamaan hankeen, eikä Somuasta ollut sille mitään vastusta Lapissa.