Niin., mikä meidän uskossamme Jumalaan on erilaista.
Kysyn tätä Lutterilaisena, mitkä ovat ne radikaalit opinmääreet jotka meidät kristityt erottavat toisistaan.
Kysyn tätä Lutterilaisena, mitkä ovat ne radikaalit opinmääreet jotka meidät kristityt erottavat toisistaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meidät erottaa se että lutterin kirkon on perustanut se lutterin Mara ja orthodogsisen kirkon on perustanut kristus.
Uskontoa ei tarvitse puhdistaa, jos aina voi tehdä poikkeustapauksia ekonomian varjolla :-)
Ortodoksinen kirkko ei noudata kaikkia ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksiä ja sen jälkeenkin hyväksynyt kanoneita.
Minkäs seurakunnan paimen olikaan Jeesus, jos hän kerran perusti ortodoksisen kirkon? Kristus valitsi seuraajakseen Pietarin ja hän perusti Rooman piispanistuimen.
Jeesuksella ei ollut muita seuraajia kuin Pietari!! Ja jos olikin, esim. apostoleja he ilman muuta olivat diktaattori Pietarin nöyriä alaisia eivätkä tehneet mitään ilman Pietarin lupaa. Eikä kukaan muista apostoleista vienyt uskoa minnekään päin planeettaamme?!?
kertoi perustavansa kirkon kalliolle, mutta unohti mainita perustavansa myös ortodoksisen kirkon ;-)
Lyhyesti sanottuna se, että monet ovat lähteneet omille ja omatekoisille teilleen ja eronneet siitä jakamattoman kirkon perinteestä, jonka ortodoksinen kirkko on apostoleilta asti uskottavaksi säilyttänyt. Tämän tosiasian tiedostaminen on myös ratkaisu siihen, kuinka voidaan päästä takaisin yhteyteen.
Olipa opetuksen lähde sitten paavi, Luther, Calvin, Zwingli, Ellen G White jne jne, hän on kuitenkin luonut omat kirkon alkuperäiselle opetukselle vieraat näkemyksensä, joiden perään sitten muut ovat läheteet.
Onko uudelleenavioitumisen salliminenkin tällaista "apostolista perimätietoa"? Kristus taitaa olla vähän eri linjoilla.
eikös tässä kohtaa pitänyt olla joku nettiosoite?
itse koen tärkeimpänä erona, joka vaikuttaa lähes kaikkeen vertailuun, sen, että ihmisellä on vapaa tahto.
luterilaiset ovat aika hukassa tämän asian kanssa (olen itsekin luterilainen, tai, sanoisinko, kristitty, joka kuuluu ev.lut.kirkkoon)
toinen on kilvoitteluelämän täydellinen sivuutta minen tekojen vanhurskauden pelossa (turhaa).
kolmas on (koskee vain osaa luterilaisista) kirjaimelliseen sanainspiraatio-oppiin nojaaminen, joka on täysin kestämätön ajatus, ja myös hyvin naiivi.
sitten myös se, mitkä ovat sakramentteja.
tässä alkuun. työt kutsuvat, joten on poistuttava.
yst. utelias
.....tulee mieleen se, että luterilaiset puhuttelevat Jumalaa usein niin tuttavallisesti että siinä ollaan mielestäni jo liiankin rohkeita. Jumalan pyhyys saattaa muuttua liiankin arkisen tuttavalliseksi - maallistuneemmaksi.
Oletko huomannut miten ortodoksit puhuttelevat Jumalaa. Siinä heijastuu lause- ja sanavalinnoissa kunnioitus ja pelko selkeämmin.
"teitittelyllä" on kyllä puolensa, kun toisessa päässä Jumalasta tehdään jo se "naapurin hyvä tyyppi", joka on aina samaa mieltä kanssani.
noh, tulipas nyt vähän kärjistettyä taas, antakaatten anteeksi!
yst. utelias999